Kaikki somesta Nuorgamin some ja sparraus

Suomen suurin sisältöfestari PING Helsinki 2017

Tampereen rönsyilevin ruokablogi Seuraa Instassa

    0 In Kulttuuri/ Oma elämä

    Arkikuva 3/52

    wp-image-985936425jpg.jpg

    Viime viikon voisi summata valitusvirrellä – lapset kipeänä, siippa reissussa, ne normihommat – mutta tällä viikolla nämä olivat ihan toisarvoisia erään toisen asian rinnalla. Se asia on parasta, mitä televisiossa on tapahtunut sitten, ööööh, ehkä koskaan ja parasta, mitä Norjasta on koskaan tullut. Se on SKAM.

    SKAM on norjalainen teinisarja, joka Ylen mukaan kertoo ryyppäämisestä ja teinidraamasta. Oikeasti se kertoo erilaisuudesta, yhteiskunnasta, seksuaalivähemmistöistä, omaksi itseksi kasvamisesta, pakolaiskriisistä, feminismistä ja ryyppäämisestä.

    Myönnän, olin skeptinen. TODELLA skeptinen, mutta jo ensimmäiset 20 minuuttia saivat minut koukkuun, josta pääsin irti vasta neljä päivää ja 36 jaksoa myöhemmin. 

    SKAM on samaistuttavan ihanan kamala. Sitä katsoessa on taas 15-vuotias, tietäen elämästä kaiken. Rakastan sarjan päähenkilöitä, rakastan sen ehdottomuutta, naiiviutta ja röyhkeyttä. Aina välillä se tulee niin kiusallisen lähelle, että tekisi mieli sammuttaa ruutu ja unohtaa, että on koskaan ollutkaan teini. 

    Viimeiset neljä päivää olen itkenyt, nauranut, pelännyt ja surrut päähenkilöiden kanssa. Olen jauhanut SKAMista jokaisessa somekanavassa, chatissa ja seinillä. Olen katsonut sitä lähes läpi yön, ruokaa laittaessa, bussissa istuessa ja lapsia nukuttaessa. Olen huokaillut ihastuksesta ja kaivannut kainaloon aina, kun Isak on näyttänyt maailman onnellisimmalta nuorelta mieheltä ja heittänyt henkiset ylävitoset aina, kun Noora on täydellisessä punaisessa huulipunassaan vaatinut oikeudenmukaisuutta ja puolustanut hyvinvointivaltiota – toivoen, että olin teininä edes puoliksi yhtä mahtava kuin hän.

    En pysty arvostelemaan ohjelmaa objektiivisesti, enkä edes halua. Se on mielettömän upea, ja teidän kaikkien pitäisi katsoa se. 

    Jos ette usko minua, niin uskokaa edes Lilyn Miaa.

  • joulumieli
    In Oma elämä/ Vanhemmuus

    Loppu, slut

    Kävin tänään ulkona. Ensimmäistä kertaa viiteen päivään. Tarkoitus oli käydä ostamassa Prismasta energiajuomaa ja hakemassa apteekista lisää lääkkeitä. Päädyin kuitenkin istumaan melkein tunnin autossa…

    Continue Reading →