1 In Reseptit

Pelmenit (ja Emmi) liemessä

Venäläinen teemakuukausi alkoi virallisesti nyt, Ravintolapäivän edesottamuksia ei kai voida laskea kun niitä ei itse valmistanut. Kamat kovalla tai keisissä, kuuluu meidän perheen sananlasku. Siksi siis aloitin heti pelmeneillä! Eikä millään pakaste-sellaisilla tai edes pakastetaikinasta valmistetuilla, vaan ihan omin pikku kätösin alusta saakka valmistetuilla. Resepti löytyi Ankerias Vipusen blogista, hieman mukailtuna. Pelmenien lisukkeena oli valkosipulisuolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa. Mies oli etukäteen sitä mieltä, että joku Oikea Lisukekin tarvitaan, mutta aterian jälkeen oli hieman toinen ääni kellossa.

PELMENITAIKINA

5 dl jauhoja
2 munaa
1 rkl öljyä
1 dl vettä
suolaa

Pelmenitaikina valmistettiin kuten pastataikina. Mitä se ikinään tarkoittaakaan – itse en ole pastaa koskaan tehnyt. Itse laitoin aineet sekaisin niin huoneenlämpöisinä kuin se vain ulkoa tulleena oli mahdollista ja vaivasin taikinaa, kunnes siinä oli kivan tuntuinen sitko. Meillä ei ole pastakonetta tai yleiskonetta, eli kaikki tapahtui käsipelillä. Kun taikina oli omasta mielestäni valmis, nostin sen jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

TÄYTE

400 g nauta-sikajauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
reilu kourallinen kuivattuja suppiksia
pippuria & suolaa

Sipulit kuullotettiin pannulla, ruskistettiin jauheliha ja lisättiin liotetut ja hienonnetut suppilovahverot. Lisäsin myös suppisten liotusveden antamaan makua. Annettiin porista niin pitkään, että neste oli haihtunut.

PELMENEIDEN VALMISTUS

Kun täyte porisi liedellä, otin taikinan jääkaapista, jaoin sen kahteen osaan ja kaulitsin (viinipullolla, huh kun sattuikin olemaan tyhjä pullo kaapissa). Kävin ostamassa uuden, puisen kaulimen tänään, mutta taikina vaan jäi siihen kiinni. Ehkä se ei ollut se kohta jossa kannattaa säästää..  Viinipullo toimi siis paremmin. Siinä taikinaa kaulitessani mietin taas miten kivaa olisi, kun kodissa olisi sellainen keittiö, jossa on enemmän kuin yksi taso. No, ehkä vielä joskus.
Asiaan. Taikina siis kaulittiin todella ohueksi ja siitä paineltiin vesilasilla ympyröitä. Aloitin liian pienellä lasilla, eli ensimmäisistä tuli aika surullisen kokoisia. Ikean isommalla vesilasilla niistä tuli ihan mukavan kokoisia. Nopea sipaisu reunoihin kylmällä vedellä, täyte sisään ja reunat kiinni. Vipunen osasi muotoilla niistä kauniita nyyttejä – omani näyttivät lähinnä räjähtäneiltä aivoilta. Siksi siis tästä farssista ei ole myöskään kuvatodisteita.

Niin ja tässä välissä tein tokikin lihaliemen Knorr Fond du chef -fondikupeista. Ajattelin mennä siitä mistä aita on matalin ja ostaa valmista lientä. No sitäpä ei kaupasta löytynyt, joten jouduin menemään siitä, mistä aitaa ei ollut ja tyytyä fondiliemeen. Yllättävän hyvä siitä kuitenkin tuli! Lientä keiteltiin hetken aikaa kasaan, jonka jälkeen sinne lisättiin pelmenit n. 8-10 kerralla ja annettiin kypsyä viitisen minuuttia. Tässä välissä ehti pilkkoa suolakurkut (jotka nekin ostin valmiina, varsinainen kokkikolmonen siis) ja kattaa pöytään smetanan, suolakurkut, hunajan ja ruohosipulisilpun.

Koska ruoka näytti todella ruokottomalta, ei sitä ole kuvattu. Kattauskin oli varsin, noh, maskuliininen, joten tyydyn nyt vain lainamaan Vipusen kuvaa, jotta näette miltä ruuan olisi pitänyt näyttää. Hyvää se kuitenkin oli ja ehkä pastakonehankinnan jälkeen kokeilen uudelleen. Kauliminen ja huonosti kaulitun taikinan muotoileminen nimittäin oli todella arsesta eikä todellakaan mitään nopeaa arkiruokaa. Mutta maku oli aivan järjettömän hyvä ja epäilevä mieskin söi mahansa täyteen! Ehdottomasti jatkokehittelyyn menevä annos.

Mutta tässä siis Vipusen kaunis annos. Tätä tavoitellaan.

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply
    Vuori, Muhammed & Pasta | (ihana)
    22.9.2012 at 17:56

    […] Mun raviolit näytti JÄLLEEN ihan kamalilta, eli niistä ei kuvamateriaalia. Ehkä mä joskus vielä opin rypyttämään. […]

  • Leave a Reply