• Blogi
    • Uusimmat kirjoitukset
    • Ajattelin tänään
    • Kulttuuri
    • Matkat
    • Mielipide
    • Rakkaus ja suhteet
    • Ruoka
    • Söin, join ja nautin
    • Työ
      • Sisältöjä ja tuotantoja
      • Yhteistyö
    • Vanhemmuus
    • Yhteiskunta
    • Yrittäjyys
  • Nuorgamin some ja sparraus
  • Yhteystiedot
    • Tietosuojaseloste
EMMI NUORGAM
Rakkaus ja suhteet, Ruoka, Söin, join ja nautin, Yhteiskunta 14

Tuomitsevia katseita terassilla

Emmi Nuorgam @emminuorgam · 08/05/2013

Hitto että sitten ärsyttää ihmiset, jotka A. tietävät kaiken niin paljon paremmin ja B. eivät peittele omaa erinomaisuuttaan. Sekä internetissä että livenä.

Lähtökohtaisesti en ole ihminen, joka piittaa kovinkaan paljon muiden ihmisten ajatuksista. Poliittinen urani loppui tämän vuoksi ennen kuin oikeastaan alkoikaan, enkä ollut kapitalististen ajatusteni kanssa kovin suuressa huudossa opiskeluaikoina taidekoulussani. Äitiys on kuitenkin tuonut esiin ihmeellisen loukkaantujan minussa.

Se loukkaantuja tulee esiin, kun joku internetin takana tietää niin paljon minua paremmin paljonko minun pitäisi lapselleni maitoa antaa tai neuvolan odotusaulassa kun äitikollega arvostelee imetysvalintojani ja kertoo miten olisin kyllä saanut maidontuotantoa ylläpidettyä jos vain olisin halunnut.

Tänään se loukkaantuja lähti kesken oluen terassilta lapsen kanssa kotiin, kun iäkäs pariskunta kommentoi seuruettamme hieman turhan kovaäänisesti ja tuijotteli todella epäkohteliaasti lastamme. Siis siltä terassilta, jolla me olemme miehemme kanssa tavanneet, pitäneet kihlajaisemme ja jonka henkilökunta kutsuu lapsenkin säännöllisin väliajoin vierailulle. Tiedän, että meillä on oikeus käydä ravintolassa ja nauttia auringosta ja ystävistä. Tiedän, että voin juoda yhden Sol-oluen ja olla silti äiti lapselleni. Tiedän, ettei tuntemattomien ihmisten kommenteista pitäisi ottaa itseensä. Tiedän, että on tyhmää pilata oma päivänsä tälläisillä asioilla. Tiedän, että olisi pitänyt vain kääntää katse aurinkoon ja olla välittämättä.

Mutta miksi se on niin helvetin vaikeaa?

Miksi tämä äitiys on yhtä syyllisyydentunnon kanssa painiskelua?

Miksi äitiys tekee minustakin marttyyrin?

DIY: pompomit (strömsö-edition)
Tammerin sunnuntaibrunssi
JAA
lasten kanssa ravintolassaravintolat
Jaa Tweet

Emmi Nuorgam

Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.

Lue myös nämä

  • Ajattelin tänään

    Miksi kertoisin kaikille olevani masentunut?

  • Mielipide

    Miesten Suomi on tasa-arvoisempi kuin naisten Suomi

  • Taste of Helsinki 2018 Matkat

    Kesän paras viikonloppu

14 Kommenttia

  • JonnaH. (Ei varmistettu) says: 08/05/2013 at 22:01

    Tosi hienoa, että uskallat ”elää” lapsesta huolimatta! Kaippa ne vanhukset ajattelee, että ihmiset vetävät kännejä, vaikka lapsi on mukana. Kummallista. Ulkomailla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lapsi on mukana terassilla/ravintolassa. 🙂

    Vastaa
  • Anna-Reetta says: 08/05/2013 at 22:12

    Voi Emmi ♥ Itse olisin varmaan nuille terassille naukuville mennyt sanomaan jotain. Ärsyttäviä tuommoiset.

    Vastaa
  • hunajaluu says: 08/05/2013 at 22:28

    Haistata pitkät niille! Sinä oot noin pienen vauvan äidiksi ihanan pirteän, järkevän ja hyvinvoivan oloinen. (Vertaan siihen, millainen itse olin tuossa vaiheessa. :D) Siksi koska oot tehnyt juuri teille sopivat, oikeat ratkaisut. Pidä niistä kiinni, ei kukaan muu voi tietää teidän asioita sua paremmin.

    Vastaa
  • Emmi Nuorgam says: 08/05/2013 at 22:52

    😀 No kiitos. Oli kiva nähdä!

    Olis ehkä pitänyt juoda viiniä lasista, eikä olutta suoraan pullon suusta, niin en olis ollut ihan niin juoppo äiti. 😉

    Vastaa
  • Minshui says: 08/05/2013 at 22:57

    Tuollaiseen on itsekkin erinäisissä asioissa törmännyt. Ihmisillä vaan on joku pakonomainen tarve pönkittää omaa paremmuuttan muiden kustannuksella.

    Perseestä…I know

    Vastaa
  • iity- says: 08/05/2013 at 23:29

    hunajaluun sanoja kompaten – ihmeen rennosti teikäläinen näyttää kuitenkin olosuhteisiin nähden porskuttavan. 

    Luojan kiitos se marttyyrius ja mielensä pahoittaminen menee jossain vaiheessa ohi ja sitä oppii olemaan entistäkin varmempi 🙂 Nimimerkillä mm. pesin yötäpäivää pyykkiä jossain vaiheessa, koska mutsin kuuluu pestä paljon pyykkiä!

    Vastaa
  • Vierailija (Ei varmistettu) says: 09/05/2013 at 08:10

    Ei
    http://keskustelu.suomi24.fi/node/11292098

    Vastaa
  • Emmi Nuorgam says: 09/05/2013 at 11:36

    Öööh.. Nyt meni kyllä ohi?

    Vastaa
  • Vierailija (Ei varmistettu) says: 10/05/2013 at 10:46

    Saatat pahastua kommentistani, mutta mielestäni äitiys ja alkoholi ei kuulu yhteen, ei edes sen yhdel Solin verran. Kirjoitit muutama juttu takaperin, että rakastat nousuhumalaa. Se saattaa tehdä sinusta iloisemman, puheliaamman, kikattelevan, jotain mistä sinä pidät, mutta lapsesi silmissä olet outo ja ehkä pelottavakin. Hän ei sitä vielä toki ymmärrä, mutta isompana hän huomaa muutoksen. En halua arvostella, mutta toivon että otat myös tämän huomioon. Itse hiprakassa tai kännäämisessä ei itsessään ole vikaa, jos ei muuten ole ongelmaa alkoholin kanssa, mutta sitä ei harrasteta lapsen läsnäollessa vaan lapsi on ihan jossain muualla. Sen vuoksi ymmärrän kyllä pahat katseet terassilla, itsekin katsoisin niin. Mutta tämä on vain minun mielipide. Kaikkea hyvää sinulle.

    Vastaa
  • Minshui says: 10/05/2013 at 12:56

    Toisaalta itsekkin ymmärrän vierailijan (10:46) pointin. Minä en juo lapseni läsnäollessa. Vaan silloin jos on muualla tai nukkumassa…se ei vaan tunnu oikealta itsellä.

    Mutta silti minun mielestäni ihan hyvin voi sen yhden tai vaikka kaksi ottaa vaikka lapsi olisi siinä. Kai se on ihan sama ottaako terassilla sen yhden vai kotona ruokapöydässä viinilasin. Ajattelisin että tuota jälkimmäistä ei katsottaisi pahalla. Mitä eroa näillä sitten on?

    Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja luulempa että lapsen psyyke ei äidin parista alkoholi juomasta kärsi.

    Itseltäkään en tosiaan ole tätä kieltänyt.

    Mutta nämähän on taas näitä mielipide kysymyksiä joihin jokaisella on varmaan oma kantansa. Joskus ne olisi vain hyvä pitää itsellä ja keskittyä siihen omaan elämään.

    Vastaa
  • Gina Lemone says: 10/05/2013 at 13:58

    Miksi suomalaisilla on niin kohtuuton käsitys kaikesta? Jos joku juo lasin, on pakko juoda naamat. Jos joku polttaa pilveä, on pakko olla aivan paukuissa. Ei tunneta hauskanpitoa, heti olet vastuuton jos otat lasillisen lounasaikaan, herra varjele VARSINKIN jos on lapsia. Ja myös toki kaikilla tuntemattomilla on oikeus ellei jopa VELVOLLISUUS korjata huikentelevaisten vanhempien vaaralliset käsitykset asiasta. Mielestäni on surullista, että vaikka itsellä olisi terveet alkoholinkulutustavat, saa kuulla kaikenlaista ihmettelyä ja spekulointia. Verrattavissa siihen, että itse tykkään enemmän juoda esim. lasillisen tiistai-iltana, kuin olla naamat koko viikonlopun. Mutta silti eräs ystäväni joka harrastaa enemmän jälkimmäistä (ongelmaksi asti) kommentoi minun yksittäistä tiistailasillistani ”ai rupesit dokaamaan keskellä viikkoa”. Yksi painava syy miksi haaveilen muutosta etelä-eurooppaan 😉 Suomessa on moni asia hyvin mutta tämä on kyllä ihan käsittämätön piirre suomalaisuudessa. 

    Vastaa
  • Emmi Nuorgam says: 10/05/2013 at 14:16

    Itse en ole koskaan nähnyt vanhempieni tai sukulaisteni alkoholinkäyttöä pelottavana, vaan lähinnä tavallisena asiana. Itseasiassa en ole lapsena  suhtautunut aikuisten alkoholin nauttimiseen mitenkään, koska en ole tiennyt että asia on jotenkin epätavallinen ja siihen pitäisi suhtautua jotenkin. Ja tämän saman välittömyyden haluaisin lapsellenikin opettaa – viiniä tai olutta nauttiva aikuinen on se ihan sama aikuinen kuin muulloinkin, ei pelottava hirviö. 

    Kännit on sitten tietysti ihan asia erikseen, mutta siitähän tässä ei ollutkaan puhe. 

    Niin ja mitä tulee lapseen ja ravintolaan, niitä katseita saa kyllä ihan ilman alkoholiakin. Testattu on. 🙂

    Vastaa
  • 19-and-pregnant says: 10/05/2013 at 15:42

    Tuskin yhdestä oluesta känniin tulee?? Ihan normaalia ja mun mielestä sallittavaa juoda yksi olut vaikka lapsi oliskin vieressä. Jos sitä kännäämään rupeis niin ei lapsen seurassa.

    Ja tuohon viimeisimpään, niin itse olen myös lapsena ajatellut alkoholin olevan normaalia enkä pitänyt sitä mitenkään pelottavana.

    Vastaa
  • Minshui says: 10/05/2013 at 19:02

    Joo itsekkin lähinnä tarkoitin että sallin itselleni pari juomaa vaikka vauva olisikin siinä. Se ei vaan jostain syystä ole vielä tullut luonnollisesti. Mieskin jo vitsaili että enkai absolutistiksi meinaa kun en edes viini lasia ole juonut pitkiin aikoihin. Mutta kyse ei todellakaan ole siitä. Ja olen samaa mieltä että en usko lapsen näkevän vanhempiaan yhtään sen pelottavampina parin lasillisen jälkeen. Eri asia jos mennään sinne kännin puolelle ja sekin on varmasti lapsesta riippuvainen. Itse koin lähinnä hauskana kun äiti/isä olivat aikoinaan lievässä nousuhumalassa. Ja tarkoitin että ymmärrän pointin siinä mielessä että jos tosiaan puhuttaisiin ”kunnon kännistä”. Ja anteeksi, tää ei antanut laittaa helkutin rivivälejä….arghhh 🙂

    Vastaa
  • Jätä kommentti Cancel reply

    Emmi Nuorgam

    Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.

    Kaikkien aikojen luetuimmat

    Huora, feministipelle, pedofiili, suvisämmä, paska, sekopäämamma, läski, idiootti, mielisairas, saastainen lutka – rakkaalla lapsella on monta nimeä
    Äiti on nyt vähän väsynyt
    Äidin paras on lapsen paras – vai voisiko se sittenkin olla ihan vaan äidin paras?
    Mä en ole hullu, mutta
    Tältä näyttää vaikeasti ylipainoinen nainen
    Ihan tavallinen poika mekossa
    Vanhemmuudessa vaikeinta on rakastaa lastaan myös öisin
    Elämäni surkein 2015
    Mistä puhumme, kun puhumme saamelaisten oikeuksista?
    Kyllä se helpottaa

    Arkisto

    2019

    • + elokuu (2)

    2018

    • + joulukuu (1)
    • + marraskuu (1)
    • + lokakuu (1)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (3)
    • + toukokuu (2)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (3)
    • + helmikuu (2)
    • + tammikuu (4)

    2017

    • + joulukuu (3)
    • + marraskuu (3)
    • + lokakuu (6)
    • + syyskuu (8)
    • + elokuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (8)
    • + toukokuu (10)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (9)
    • + helmikuu (6)
    • + tammikuu (10)

    2016

    • + joulukuu (5)
    • + marraskuu (7)
    • + lokakuu (11)
    • + syyskuu (11)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (10)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (13)
    • + huhtikuu (13)
    • + maaliskuu (15)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (12)

    2015

    • + joulukuu (12)
    • + marraskuu (11)
    • + lokakuu (12)
    • + syyskuu (9)
    • + elokuu (6)
    • + heinäkuu (18)
    • + kesäkuu (11)
    • + toukokuu (17)
    • + huhtikuu (15)
    • + maaliskuu (19)
    • + helmikuu (15)
    • + tammikuu (16)

    2014

    • + joulukuu (11)
    • + marraskuu (25)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (21)
    • + elokuu (21)
    • + heinäkuu (14)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (23)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (22)
    • + helmikuu (18)
    • + tammikuu (17)

    2013

    • + joulukuu (15)
    • + marraskuu (15)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (23)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (12)
    • + kesäkuu (15)
    • + toukokuu (20)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (26)
    • + helmikuu (22)
    • + tammikuu (21)

    2012

    • + joulukuu (8)
    • + marraskuu (12)
    • + lokakuu (8)
    • + syyskuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (6)
    • + toukokuu (15)
    • + huhtikuu (12)
    • + maaliskuu (5)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (3)
    • Blogi
      • Uusimmat kirjoitukset
      • Ajattelin tänään
      • Kulttuuri
      • Matkat
      • Mielipide
      • Rakkaus ja suhteet
      • Ruoka
      • Söin, join ja nautin
      • Työ
        • Sisältöjä ja tuotantoja
        • Yhteistyö
      • Vanhemmuus
      • Yhteiskunta
      • Yrittäjyys
    • Nuorgamin some ja sparraus
    • Yhteystiedot
      • Tietosuojaseloste

    Arkisto

    2019

    • + elokuu (2)

    2018

    • + joulukuu (1)
    • + marraskuu (1)
    • + lokakuu (1)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (3)
    • + toukokuu (2)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (3)
    • + helmikuu (2)
    • + tammikuu (4)

    2017

    • + joulukuu (3)
    • + marraskuu (3)
    • + lokakuu (6)
    • + syyskuu (8)
    • + elokuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (8)
    • + toukokuu (10)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (9)
    • + helmikuu (6)
    • + tammikuu (10)

    2016

    • + joulukuu (5)
    • + marraskuu (7)
    • + lokakuu (11)
    • + syyskuu (11)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (10)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (13)
    • + huhtikuu (13)
    • + maaliskuu (15)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (12)

    2015

    • + joulukuu (12)
    • + marraskuu (11)
    • + lokakuu (12)
    • + syyskuu (9)
    • + elokuu (6)
    • + heinäkuu (18)
    • + kesäkuu (11)
    • + toukokuu (17)
    • + huhtikuu (15)
    • + maaliskuu (19)
    • + helmikuu (15)
    • + tammikuu (16)

    2014

    • + joulukuu (11)
    • + marraskuu (25)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (21)
    • + elokuu (21)
    • + heinäkuu (14)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (23)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (22)
    • + helmikuu (18)
    • + tammikuu (17)

    2013

    • + joulukuu (15)
    • + marraskuu (15)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (23)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (12)
    • + kesäkuu (15)
    • + toukokuu (20)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (26)
    • + helmikuu (22)
    • + tammikuu (21)

    2012

    • + joulukuu (8)
    • + marraskuu (12)
    • + lokakuu (8)
    • + syyskuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (6)
    • + toukokuu (15)
    • + huhtikuu (12)
    • + maaliskuu (5)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (3)

    Avainsanat

    Feminismi Kirjallisuus lasten kanssa ravintolassa Musiikki politiikka Raha ravintolat reseptit Saamelaiset Synnytysmasennus Tampere Tampere Food Club tapahtumat Yhteistyö

    Kategoriat

    • Ajattelin tänään
    • Arviot
    • Juhlat
    • Kulttuuri
    • Matkat
    • Mielipide
    • Rakkaus ja suhteet
    • Ruoka
    • Sisältöjä ja tuotantoa
    • Söin, join ja nautin
    • Työ
    • Vanhemmuus
    • Yhteiskunta
    • Yhteistyö
    • Yrittäjyys

    Etsi

    Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.© 2017 EMMI NUORGAM | All rights reserved

    • Blogi
      ▼
      • Uusimmat kirjoitukset
      • Ajattelin tänään
      • Kulttuuri
      • Matkat
      • Mielipide
      • Rakkaus ja suhteet
      • Ruoka
      • Söin, join ja nautin
      • Työ
        ▼
        • Sisältöjä ja tuotantoja
        • Yhteistyö
      • Vanhemmuus
      • Yhteiskunta
      • Yrittäjyys
    • Nuorgamin some ja sparraus
    • Yhteystiedot
      ▼
      • Tietosuojaseloste