Tänä pääsiäisenä olen seonnut beautiful mess -appsiin..
..olen ulkoistanut aamukahvin onnistuneesti ystävälle.
..löytänyt lapsen kanssa keinumisen ilon.
..syönyt ekan parvekelounaan auringonpaisteessa.
..makoillut lämpöisessä kainalossa.
..syönyt lähes täydellisyyttä hipovaa ruokaa.
..saanut kauppatuliaisiksi ultimate-lempparikarkkeja ja suklaamunia.
***
Se mistä ei ole kuvia, on kaksi synnytysvastaanottokäyntiä: toinen eilen illalla, kun lapsi ei alkanut millään liikkua ja toinen tänään, kun parin tunnin yöunien jälkeen heräsin märästä sängystä. Kumpikin kuitenkin osoittautui ns. vääräksi hälytykseksi – liikkeet on vaan niin rauhallisia etten enää oikein tunne mitään, eikä ainakaan vielä lapsivettä tihku niin että sitä voitaisiin todeta. Kohdunkaula tosin oli jo pehmennyt, lapsi maanantain jälkeen kiinnittynyt lantioon ja kohdunsuu auennut lisää. Supistuksista vaan pitäis saada nyt säännöllisiä, ei oikein nää parin tunnin pätkät riitä tekemään tarpeeksi damagea töitä synnytyksen käynnistymiseksi. Jumppapallo onkin kaivattu kaapista, seuraavat päivät aion vaan pomppia sen päällä, josko vaikka sen avulla välttäisin sen neljän päivän käynnistysrumban, joka alkoi vuosi sitten melkein identtisillä oireilla.
Että pompom vaan ja lisää aurinkoa ja suklaamunia naamariin!
7 Kommenttia
Mulla on esikoisen synnytys käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi ja viimeiseen saakka olin varma, että niin käy seuraavankin kanssa, mutta sepä yllätti ja puoli tuntia ennen ensimmäistä yliaikaiskontrollia mentiin sairaalaan ”joo, meillä ois ollut puolen tunnin päästä aika, mutta me tultiin NYT synnyttämään” ja pari tuntia siitä olikin jo vauva kainalossa. Eli älä menetä toivoa, kyllä se sieltä saattaa tulla ulos jopa ihan oma-aloitteisesti ja suosiolla! Toivon ainakin!
Kattoo nyt, ainoat kipeet supistukset on taas tullut vaan sairaalassa käyrillä maatessa, pahaenteistä tää on. Kadehdin eilen niitä äitejä, joita ruuhkaksi asti purjehti ovesta sisään ja joilla on ns. perinteinen synnytys: lapsivedet, säännölliset kipeet supparit, saliin, osastolle. Alan oleen aika varma, että tää meikäläisen homma menee taas vesien menon jälkeen (tai pahimmassa tapauksessa yliajalla) käynnistelyks. Mut toivotaan parasta! 😛
Oi hitsit kun teillä alkaa olla siellä jännät ajat! (ja yliherkullisen näköisiä ruokia…….) Enpä muuten tiedä, oliko tällä mitään vaikutusta vai mahtoiko olla sattumaa, mutta samana iltana kun mulla meni lapsivedet, niin olin rampannut sukulaisten portaikkoa ylös alas sellaisella ”nyt se synnytys saisi jo alkaa”-raivolla melko kauan. 😀
Mä kiipesin viime keväänä neljä päivää Taysin portaita ylhäältä alas ja takaisin, mutta ei mun kohdalla auttanut mitään. Toivotaan et pallo olis mun pelastus! 🙂
Viis lasta, kolme käynnistetty, yksi yliaikainen, kaksi viikolla 38 sillä perusteella että yläpää pehmenee, alapää ei . Virallinen meriselitys raskausdiabetes ja kokoseuranta, kai… Ei auttanu taysin portaat näihin vajaaviikkoisiin, käynnistyminen otti useamman päivän, ekat supistukset saatiin aikaiseksi vasta kalvojen puhkaisulla. Sitten etenikin lujaa. Seksiä ei kannata harrastaa, mä olen täysin varmat et kersat luulee et niitä törkitään takaisinpäin…
No sanotaanko nyt vaikka niin, että ei ihan ekana olis tullut mieleenkään.. 😀
Pandan suklaasydämet on munkin herkkua. Terv. Pussi alas hetkessä