Eilen illalla järjestäessäni yöpöytää yötä varten kuntoon alkoi naurattaa tää varustelu, joka tarvitaan siihen, että ”tissi vaan lyödään yöllä vauvan suuhun ja jatketaan unia”. Tän urbaanilegendan on keksinyt varmaan se sama tyyppi, joka kertoo sitä ”vauvat vaan syö ja nukkuu” -tarinaa.
Olo on kun Iidesrannan Samantha Jonesilla.
Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.
Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.
Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.© 2017 EMMI NUORGAM | All rights reserved
15 Kommenttia
Vitsi, alkuun meilläki tuherrettiin öisin noiden juttujen kanssa. Muutaman kuukauden päästä se tissi vaan jotenkin löysi tiensä lapsen suuhun. Välillä aamulla kun heräsin huomasin yhden liivinsuojuksen pehmittävän mieheni unta hänen poskensa alla ja toinen oli kadonnut jonnekin sänkymme uumeniin. Mulla itelläni imetysliivin läpät retkotti auki ja tissit oli levällään joka suuntaan. Joskus saatoin miettiä Jykälle, että tyttö sitte nukkui koko yön, kun en muistanut ollenkaan imettäneeni. Jykä yleensä korjasi harhaluuloni ja kertoi minun kyllä syöttäneen neitosen ainakin kerran 🙂
Voi ei sää ja sun suorat sanat! 😀
😀 voi ei! Mutta, siitä oikeasti alun jälkeen tulee just tota että tissi vaan vauvan suuhun ja jatketaan kaikki unia. Ainakin parhaina öinä.
No siis ensimmäiset 2-4 viikko on säätämistä ja opettelua (puolin ja toisin) eikä MIKÄÄN mee niinkun oppikirjoissa, mutta kyllä se sitten vähän isomman kanssa jo oikeesti voi olla sitä, että tissi vaan suuhun ja sitten nukutaan. Varsinkin sitten kun se äidin hormonimysrky alkaa vähän rauhoittumaan, eikä enää oikeasti pärjää niillä parin tunnin unilla, niin kummasti sitä nukahtaa… Nimimerkillä muutaman kerran heräsin tissit fritsuilla, kun vauveli omatoimisesti yritti hoitaa ruokailunsa… Enkä siis edes herännyt siihen, vaan aamulla huomasin että jotain omituista on tapahtunut 😀
Mulla oli sen 1,5 vuotta kyllä rintakumit tyynyn alla kotelossaan että en lupaa mitään mitä en voi omiin kokemuksiini tukea. Ja tutteja oli kaikkialla asunnossa, myös sängyssä. Kerääjiä en käyttänyt, kun vitutti vähemmän se tihutus kuin megalorahdus, kun kerääjä putosi paikaltaan. 😀
Mulla oli ekan kanssa sama arsenaali (paitsi tutit) käytössä aluksi, mutta niistä onneksi pääsi eroon ja riitti pelkät kestoliivinsuojat, samat koko yön. Tällä kertaa en oo tarvinnut muita kuin liivinsuojia, hallelujaaaaaaa!!!! Oli se kyllä säätämistä, I feel you, mutta onneksi tuosta yökokoelmasta on toivoa päästä eroon 🙂 Ja mä oon ihan ihmeissäni miten meidän lapset on niin erilaiset! Tää kakkonen imutti jo laitoksella niin taitavasti ja syötöt ei kestä pitkään. Siskonsa kanssa, joka nassutti aina vähintään 20 min ja aluksi vielä rintakumin kanssa, ja kaiket illat istuin imettämässä. Mutta siis kyllä se teilläkin vielä helpottaa, isommat vauvat on jo paljon taitavampia tossa hommassa!
Ai siis onks 20min hidas syöjä? Mä luulin, että se olis nopeeta toimintaa, oon kuullut että joidenkin sessiot kestäis monta tuntia! O.o
No siis vähintään 20 min, yleensä meni ainakin puoli tuntia ja useimmiten tunti. Ja sitten hetken päästä taas sama uudestaan. Illat istuin klo 17 eteenpäin imettämässä ja tytteli meni nukkumaan klo 23-02 välillä 😀 Tää tyyppi taas imaisee ruokansa parissa minuutissa, harvinaista on jos menee kymmenenkin minuuttia!
Aikamoinen goodie drawer. 😀
Ps. ihanat ne sun uudet hiukset! Mä oon pikkuhiljaa siirtyny punaisista hiuksista pois, joten vähän harmittaa aina nähdä sellaisia ihania kuparikiehkuroita. 😀
No mut onneks se paluu ei oo kun maksimissaan parin tunnin homma! 😉
Voi ei. 😀 Tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa! Ei kannata edes yrittää peilata omia kokemuksia muihin, kaikilla hommat menee kuitenkin ihan eri tavalla. 🙂
(Ps. Anteeksi, mä oon just se tissi suuhun ja hyvää yötä-tyyppi… 😀 Mutta mä en kyllä oo levitellyt sitä harhaluuloa, että vauvat vain söis ja nukkuis. 😉 )
Näyttää niiiin tutulta yöpöytäarsenaalilta. Sit vielä päälle hyvän imetysasennon etsiminen unenpöpperössä ja särkylääkkeitä kipeään niskaan, kun sitä hyvää asentoa ei löytynyt 🙂
Mutta niin vaan näin huiman 4,5 viikon imetyskokemuksen jälkeen on jo helpompaa. En olisi uskonut niinä ekoina imetyssäätämisöinä!
Siihen mäkin luotan. Siihen ja kuun asentoon. 😀
Vaikka imetyksen alku olikin mulla kamalaa säätöä monien eri syiden takia, yöt sujuivat jostain syystä hyvin. Luulen, että siihen vaikutti todella sakea hormonipöllyni, josta aloin havahtua joskus viime elokuussa. Mutta ennen kaikkea se, että mä olen aivan uskomaton nukkuja. Olen nukkunut kerran jopa Helsingin tuomiokirkon ikkunalaudalla yhden yön (tulin baarista, en päässyt jatkoille ja kaikki roskikset oli varattuja, tarkistin). Vedin ihan onnellisena sikeitä aamuviidestä aamupäivään, vaikka joku vissiin puukotettiin aamulla siinä kirkon pihassa, ja vieressäni kyhjöttänyt kaverini oli aivan paskana.
Mä päätin jo sairaalassa, että otan vauvan viereeni öiksi, koska en vaan jaksa sitä jatkuvaa ylösnousemista ja ramppaamista pinnasängyllä. Ja mä vaan jotenkin opin torkkumaan edes sellaista koiranunta niiden yöimetysten aikaan. Mutta huom, mun unenlahjani eivät ole tästä maailmasta. Mieheni naureskeli joskus, että ”on tolla Janicallakin yks harrastus, nukkuminen”.
Luojan kiitos toi lapsi on perinyt tässä asiassa mun geenit. Monen muun jutun kanssa ollaan tuskailtu, mutta yöt saatiin jo melko aikaisissa vaiheissa inhimillisiksi, ja nuo yösyötötkin menivät torkkuessa. Mutta nää on näitä juttuja, kun siihen imetykseen vaikuttaa niin miljardi asiaa. Eivät kaikki pysty torkkumaan samalla.
Ja se 20 minuuttia rinnalla tuossa iässä, sehän on formulaa. Nimimerkillä ”tää imi tauotta toukokuun alusta elokuun loppuun, aijai kun oli niin elämäni parasta aikaa ja joka hetkestä nautin -not…” 🙂
Onnittelut vauvasta sekä imettämisen onnistumisesta, ainakin nyt alkuvaiheessa. Itselle imettäminen oli tosi positiivinen kokemus. Varmaan siksi, että jännitin sitä etukäteen niin paljon ja kaikki sujuikin hyvin.
Oma vauva (nyt jo 1 vee) oli myös varsinainen maitopoika ja syöminen sujui heti alusta asti tosi hyvin. Ekat pari viikkoa oli säätämistä ja yöpöytä täyttyi samanlaisesta varustelusta kun sulla nyt. Meidän beibe olis kans hengaillut tissillä vaikka kuinka pitkään. Maidonnousun ja tuotannon ylläpitämisen kannalta se onkin tosi tärkeetä, mutta öistä tissihengailua rajoitettiin. Kyllä se vauva esim. puolessa tunnissa saa mahansa täyteen, sitten tutti tilalle ja unta kalloon. Tutti, tutti. Tuo jumalan lahja maailmalle.
T. Kalevan Samatha 🙂