Yksin kotona

Nyt on mun ensimmäinen vapaa viikonloppu sitten tammikuun. Sen kunniaksi kävin kaupungilla kävelemässä ja katselemassa ihmisiä, juomassa herkullisen mansikkadaiquirin, nauttimassa kesästä ja täydellisestä Tampereesta.

Kotiin tullessa oli ihan hiljaista ja Hildan huoneessa tuoksui tutulle. Ihan pieni ikävä korventaa jossain sisuksissa, vaikka onkin ihana vaan maata sohvalla katsomassa Sinkkuelämää ja suunnittelemassa nukkumaanmenoa.

Jos jotain, niin tätä mä olen kaivannut. Sitä, että perhettä ehtii ikävöidä. Sitä, että kotiintullessa eteisessä ei haise kakkavaippa. Sitä, että edessä on monen tunnin yöunet yksin isossa sängyssä, ja aamulla, matkalla bussipysäkille, voi napata mukaan kahvin, ilman että se koko ajan läikkyy vaunukoppaan.

Tätä mä olen kaivannut. Onnellisuutta.

15 comments

  1. Amma

    Sit sitä osaa olla ainakin viisi minuuttia pidempään onnellinen niiden kersojenkin kanssa. Se saa näkemään asiat aina vähän eri perspektiivistä ja hyvä niin. Mummoloille ja kaikille muillekin yökylä- ja päivähoitopaikoille ISO KIITOS!!

    1. Emmi Nuorgam

      Joo tähän TAAS se maailman isoin kiitos sukulaisille ja ystäville, ne on kyllä kullanarvoinen asia. <3

  2. Kat-1

    Menneeseen postaukseen väsymyksestä teki mieli kirjoittaa vain jotain kilttiä ja kivaa, mutta en keksinyt mitä, aikaa meni ja nyt sitten tuli tämä (ja välissä muutama muu). 

    TAMPERE! En ehkä kestä. Syytän oikein sormi heristen sua, että saat mussa aikaan Suomi-nostalgisointia, Tampesteri-kaihoa. Niin ihana… Oh.

    Yksinolosta en pysty edes sanomaan muuta kuin, että nauti kaikin palkein mitä löytyy. Ihan vain aikuisten keskenkin elettävässä elämässä kaipuu pieneen hetkeen yksin on joskus to-del-la kova. Oon siis kade. Ihan vähän. Sopivasti silleen pienesti…
    Noh, perkele, kateellinen ihan oikeesti koska oot yksin, saat vallata sängyn, heilua Tampereella kesäilmoissa! Ja tosi ilonen, koska se kuullostaa kivalle.

    Kivaa viikonloppua 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Me pystyttiin menee sen vuoksi ylipäänsä naimisiin, että mies tekee reissuhommia ja pääsin aina välillä tekeen yksin kaikkia omia juttujani, joten ihan ymmärrän ihan täysin! Tervetuloa aurinkoiselle Tampereelle, kyllä mä voin jakaa tämän myös sun kanssa. 🙂

  3. Raissi

    Minä en ees muista koska oisin ollu viimeks yksin… Ehkä joskus pari vuotta sitten. Mutta multa varmaan puuttuu joku yksinolon geeni, kun en sitä ole osannut edes kaivata.
    Mutta hetki itsekseen, vaikka puoli päivää, on asia jonka mie tarvin ihan just nyt, tänä viikonloppuna!! Sunnuntaina se alkaa klo 9:30 ja mie oon ihan fiiliksissä 😀

    1. Emmi Nuorgam

      No, mitä sä sitten teit? Vai ootko kirjoittanut siitä? Näkyis olevan 69 juttua luettavana – sen lisäks etten kesäisin ehdi kirjoittaa ite, en myöskään ehdi lukea muiden juttuja!

      1. Raissi

        Kato maanantain postaus 😀

  4. Salma

    Hyvältä kuulostaa! Onneksi on kesä, se tekee kaikesta helpompaa. Ja sun kuvista mulle tulee ikävä vanhaa opiskelukaupunkiani… Tampereen kesä on i-h-a-n-a!

    1. Emmi Nuorgam

      Niin on! Tuu pian käymään ja fiilisteleen itsekin! 🙂

  5. TiaB (Ei varmistettu)

    Ihan tapona menin pe ihan yksin shoppaileen, vihndoin yksin! sai koittaa rintsikoita ilamn etta apulainen avais verhot. ja sitten kun oli ostokset ostettu tuli kauhee ikava ja luikin akkia kottin halaileen. Ihanaa olla ikava! Hyvaa kesanjatkoa ja sahkoinen hali!

    1. Emmi Nuorgam

      Joo mä kävin kans viimeks yhden apulaisen kans ostaan rintsikoita. Huh huh mikä homma.. 

      Kiitos halauksista ja aurinkoista kesää sullekin! 

  6. Inkeri - Hetkia ja juoksuaskelia (Ei varmistettu)

    Ilman ikävää omia tunteitaan ei niin huomaakaan. Itsekseen olo lisää myös niin paljon rentoutta ja jaksamista, että tekee meille kaikille hyvää. Ehkäpä minäkin joskus pian, toivottavasti. 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Mä pidän peukkuja, että säkin pääset oleen hetken yksin! Ja hei ettekös te asuneet jossain tässä meidän lähistöllä? Pitäiskö tehdä leikkipuistotreffit sitten kun nää sadekelit päättyy? 🙂

  7. Laura T.

    Heii mä bongasin sut hymyilemästä mansikkajuoman kanssa! Näytit seesteiseltä ja kauniilta.

     

    Laura

    1. Emmi Nuorgam

      Oi voi! Kuinkahan moni muu on nähnyt mut yksin naureskelemassa.. Puolustuksekseni pakko sanoa, että naapuripöydän jutut oli sen verran viihdyttäviä, että aina välillä vähän hihitytti. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *