5 In Oma elämä

phuuh

Ei luoja mikä viikko. Ensin kärsittiin jostain ihme äitineuroosista, sitten Hilda sairastui, jonka jälkeen Eino sairastui, jonka jälkeen kaikkien pinna kiristyi ja viikko humahti johonkin märkään ja liejuiseen, harmaaseen kuoppaan, josta on tosi hankala päästä pois. Olen koittanut koko viikon juosta ympäriinsä etsimässä töitä, valvonut Hildan kanssa, kouluttautunut, valvonut Einon kanssa, kouluttanut, vääntänyt nettisivuja ja opiskellut koodausta – jälleen kerran. 

Perjantain kunniaksi avasin äsken crianzan, paahdoin ruisleipää ja valkosipulia pannulla ja sekoitin homejuuston jämät jugurttiin. Jos ei tällä nollaudu pää, niin ei sitten millään. Lasketaan niitä kaloreita sitten vaikka taas ens viikolla – eli kyllä, tässä ollaan nyt sitten myös elämän ensimmäisellä laihiksella. Eikä se ainakaan helpota stressiä!

Että silleen. Ens viikolla paremmalla onnella?

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply
    Suvi K.
    13.2.2015 at 22:43

    Koodaus on kivaa ja ei vähän viiniä ees haittaa laihtumista. 😀 Tsemppiä!

  • Reply
    -mimmu- (Ei varmistettu)
    14.2.2015 at 10:35

    Emmi, arvostele mun illallinen pyörii telkkarissa. Nyt täytyy kyllä sanoa että olet todella kaunis!!!
    Meillä on myös muksut sairastaneet flunssan pitemmän kaavan kautta ja lopulta saivat ab-kuurit korvatulehduksiin ja hommaahan ei toki helpottanut se että myös itse makasin kuume horkassa influenssaa potien. Nyt elävien kirjoissa! Mutta olihan se tosi raskasta, huoh.
    ps.Ykassa pyyhkii hyvin 🙂

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      14.2.2015 at 11:33

      Voi kiitos. 🙂 Just itse katselin, että olisin nyt edes puuteria voinut laittaa.. 😀 

  • Reply
    Vierailija (Ei varmistettu)
    14.2.2015 at 11:10

    Mäkin kattelen Arvostele mun illallista, ihastuin tohon sun tyyliin ja sisustukseen niin paljon että oli ihan pakko tulla kurkkaan millasta blogia pidät. 😀 Tätä selaillessa vierähtääkin muutama tunti varmaan varsin mukavasti, sait uuden lukijan!

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      14.2.2015 at 11:34

      Kiva kuulla! Me ollaan jo muutettu tuosta asunnosta pois, kun kaksi lasta ei oikein mahtunut yhtälöön, mutta nyt aloin itsekin kaivata takaisin. Niin ja tietty kesää tuli ikävä, olispa taas 30 astetta lämmintä ja vihreä nurmi! 🙂

    Leave a Reply