32 In Oma elämä

Kuka minä olen?

Lyhyt kirjeeni vuoden takaiselle Emmille yllätti suosiollaan. Sain sähköposteja ja tsemppiviestejä ja paljon onnitteluja. Osa haluaisi kuulla meidän lapsiperhearjesta enemmän, osa kertoi lukevansa mielellään muutakin. 

Aloin miettiä, että kuka oikein olen ja mistä kirjoitan.

Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2007, olin kuntavaaliehdokas. Siinä välissä blogia on kirjoittanut opiskelijapoliitikko, oman kodin remontoija, puutarhahullaantunut ja ruokaharrastaja. Kun siirryin Lilyyn, olin esikoistaan odottava vauvabloggaaja josta sittemmin tuli kahden vauvan väsynyt äiti. Masentunut nainen. Se, joka sanoi ne kipeätkin asiat suoraan ja kiertelemättä. 

Nyt en viime aikoina ole ollut ihan varma kuka olen.

Perhebloggaaja, joka ei ole juurikaan kiinnostunut lapsista? Lifestylebloggaaja, jolla ei ole string-hyllyä? Ruokabloggaaja, joka ei osaa yhdistää viinejä ja ruokia tai ymmärrä, milloin hapot on tasapainossa? Yhteiskuntabloggaaja, jonka paatosta on raskasta lukea?

On alkanut tuntua, etten ole mitään riittävästi. Jokaisen postauksen aluksi valitsen kategorian, johon postaukseni voisin laittaa, mutta harvoin sen kategorian valitseminen on helppoa. Olen alkanut miettiä, mitä ihmiset haluaisivat lukea – onko tämä juttu kyllin hyvä ollakseen kauneusjutuissa? Entä jos se ärsyttää muita? Pitäisikö mun perhebloggaajana kirjoittaa vain kestovaipoista tai sormiruokailusta – olenko huijari, jos kerron olleeni Anssi Kelan keikalla? 

Yhteisö, josta aiemmin sai voimaa, on alkanut tuottaa paineita. Paineita olla jotain muuta kun on tai määritellä itseään omien juttujensa kautta. Tajunnanvirta on muuttunut suorittamiseksi, kävijätilastojen kyttäämiseksi ja valtavaksi runosuonen tukkeumaksi.

Siksi mun ja Lilyn tiet eroaa tänä kesänä. Mihin, miksi, miten ja mitä sitten? En rehellisesti sanottuna ole ihan varma. Mutta ero on varma. Ja niinkuin jokainen ero, niin se vähän pelottaa ja harmittaa, mutta myös helpottaa. 

Pian olen ihan vain Emmi, ilman mitään leimoja. 

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply
    Ruusu
    21.5.2015 at 09:54

    Mahdollisuus sinulle, iso menetys Lilylle. Se on varma se! Mulla on kutina, että susta kuullaan vielä… 😉

  • Reply
    annakarin
    21.5.2015 at 10:02

    Niinpä, valtava menetys. Mutta aivan varmasti vielä nähdään ja kuullaan! <3 Aika aikansa kutakin.

  • Reply
    jnk
    21.5.2015 at 10:21

    Ymmärrän blogiteetti-kriisisi. Mä ainakin seuraan ja luen sun juttuja erittäin mielelläni, koska samaistun tosi monessa asiassa sun kanssa! Olen kiinnostunut politiikasta, en ole trendikäs, tykkään tehdä ruokaa mutta en tajua viineistä mitään, olen ajoittain ahdistunut ja masentunut harrastan puutarhailua ja kappas oon raskaana 😀 

    Sitä vaan, että mihin meet niin ainakin mä seuraan perässä! <3

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:48

      Ihanaa, kuulostat tosi mainiolta tyypiltä! 😉

  • Reply
    Raissi
    21.5.2015 at 10:41

    <3

  • Reply
    MinEna
    21.5.2015 at 10:53

    Yhden loppu on toisen alku <3

  • Reply
    Laura T.
    21.5.2015 at 10:57

    Emmi!

    Kunpa osaisin saattaa aamuiset ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen, mutta sanon vain tämän: luota omaan arviointikykyysi. Leimat, tägit ja tilastot on osa tätä juttua, mutta se kuinka iso osa sen antaa olla, on omasta pääkopasta kiinni.

    Olen alusta asti ottanut sen linjan, että mikään itsestä lähtevä tekeminen ei saa olla liikaa sidoksissa siihen kuinka paljon on seuraavia silmäpareja tai klikkejä tai mitä ikinä.

    Toivon, että uusi alku antaa sulle myös sitä kaivattua vapautta mikä sulla on koko ajan ollut. Olet osaava, fiksu ihminen.

    Ps. Anssi ei ole koskaan huijausta. NUMMELA!

     

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:49

      Miten iso osa, sen määrittää ne työpöydälle kasautuvat laskut. 😛

      Mutta joo, mä tiedän. Tämä hämmentävä parhaussysteemi ei sovi mulle, kun en tiedä, mihin kuulun. Jos se sitten helpottaisi, kun istuu yksin metsässä huutelemassa pimeyteen.

      • Reply
        sanumaria
        21.5.2015 at 21:24

        ite ymmärrän hyvin sen klikkien sun muiden tuijottamisen, koska ne on just niitä mittareita mitä katotaan jos yrittää ns. nousta blogimaailmassa. 

        ”no mites tää mun blogi, tykkäätteks?” ”paljo sul on lukijoita ja sivulatauksia?” ”nii mä kysyin et tykkäätteks…”

        oman omilleen muuton jälkeen ei oo hippastakaan kiinnostanut sivulatauksien määrä, hauskempaa on ollut katsoa että minä viikonpäivinä tulee eniten lukijoita sisään 🙂

        tsemppiä jatkoon, siellä metsässä ei ees tarvi huudella kun voi vaan nautiskella!

        • Reply
          Emmi Nuorgam
          21.5.2015 at 21:46

          No sepä se. Kun käytännössä millään muulla ei ole väliä (isoissa portaaleissa). Klikit myy, ja sellainen on tämä maailma nykyään. Ehkä tää on joku yhden naisen protesti, mutta tekeepä ainakin mut piirun verran onnellisemmaksi.  

          • sanumaria
            21.5.2015 at 21:48

            Varmaan useemmankin naisen protesti 😉

  • Reply
    Oili / Ajatuksia Saksasta (Ei varmistettu)
    21.5.2015 at 11:40

    Ääh, tylsää että niin monen pitää miettä näitä juttuja. Sun blogi on yksi mun ehdottomista suosikeista juuri siksi, että se ei keskity vaan yhteen asiaan (olkoon se sitten kestovaipat tai päivän asut) vaan kattaa oikeastaan kaiken, mitä ihmisen elämään nyt sattuu kuulumaan. Ihanan lämpimästi ja rehellisesti. Olin siis jo tulossa huutamaan että älä välitä vaan jatka samaa rataa!

    Mutta siis ymmärrän (tai siis uskon ymmärtäväni) kyllä, vaikka itse liikunkin ihan lilliputtiskaalassa. Kyllähän suosituimmat blogit on useimmiten aika pitkälle yhden teeman ympärillä pyöriviä, ja vaikka niiden lukijamäärät onkin jo niin absurdeja ettei mun sinänsä tarvii hirveesti välittää, mietin silti välillä että pitäiskö vihdoin päättää, onko tuotokseni ulkosuomalais-, ompelu-, ruoka-, sisustus- vai lapsiperheblogi. Mutku ei se ole tarpeeksi paljon mitään noista yksittäisistä teemoista! Alunperin aloin kirjoittaa blogia, koska tykkäsin siitä ja halusin luoda tietynlaisen päiväkirjan – ei siellä mitään oikeasti henkilökohtaista ole, mutta niistä jutuista muistaa myöhemmin, miten silloin meni. Oikeastaan on aika ihanaakin, ettei tarvitse stressata hirveästi siitä, pysyykö lukijamäärät nyt tapissa vaiko ei 🙂 En tunne Lilyä yhteisönä, joten en osaa sanoa, miten paljon sitä kautta tulee painetta. Sen voin kuitenkin sanoa, että ihan sama mihin suuntaan lähdet, me kyllä seurataan 🙂

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:50

      Ihana kuulla! Juuri samaan minäkin palaan: ihan vaan kirjoittamaan siitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä. 🙂

  • Reply
    Vierailija (Ei varmistettu)
    21.5.2015 at 13:17

    No höh! Oon tykännyt lukea sun aktiivisesti blogia juuri siitä syystä, ettei se ole yhden asian ympärillä!! Ei tarvi surffailla eri blogeissa, kun teemat vaihtelee. Niin kuin isyyspakkauksessakin, ja asikaisessa, joita tykkään kanssa lukea. Harmittavaa, että koet paineita tuosta aiheasiasta. Pitääkö täällä lilyssä sitten määrittyä tarkemmin tai olla jotain tiettyjä lukijamääriä??
    Toivottavasti silti jatkan bloggaamista!! Ja kaikkea hyvää! T. Hiljainen lukijasi

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:53

      Mulla on ollut Lilyn kanssa sopimus perheblogien nimikkobloggaajana, joten se on luonut tietyt raamit myös mun blogille ja sen kehittymiselle. Suurella osalla Lilyn bloggaajista ei ole muita ehtoja, kuin ne tavalliset käyttöehdot, jotka hyväksyy kun aloittaa blogin kirjoittamisen täällä. 

      Jatkan varmasti kirjoittamista ja kerron sitten muuton tullessa ajankohtaiseksi, että mistä mut löytää. Siihen saakka jatkan jorinoitani tänne, joten vielä ei tarvitse huolia uusista osoitteista. 🙂

  • Reply
    Mirgga (Ei varmistettu)
    21.5.2015 at 13:45

    Perässä tullaan. Minä pidän monipuolisuudestasi, se on elämänmakuista ja juuri se tekee sinusta mielenkiintoisen (ja suorat mielipiteet).

    Itsekkin sitä tuntee kaikkien rooliensa olevan sekaisin. Äiti, opiskelija, bodari, avovaimo, ystävä, intohimoinen ruuanlaittaja ja kirjojen ahmija. Mä en saa kaikkia näitä rooleja mahtumaan yhteen naiseen! Kunnon kriisinpaikka 😉

  • Reply
    LauraKR (Ei varmistettu)
    21.5.2015 at 14:08

    Ihana Emmi!!! Sä olet ollut mulle niin parasta terapiaa. Just tollaisena, kun olet. Lifestylea, perhettä, sisustusta. Siis oikeaa elämää!

  • Reply
    Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu)
    21.5.2015 at 14:31

    Ymmärrän hyvin, että blogin linja (tai mahdollinen linjattomuus) mietityttää. Osaan samastua siihen, sillä itsekin välillä harmittelen, miksi en valinnut blogilleni mitään selkeää suuntaa/teemaa, vaan lähdin tekemään sekametelisoppaa, jolle on aika vaikea löytää lukijakohderyhmää IRL-tuttuja lukuun ottamatta. Mua ei kuitenkaan ollenkaan haittaa se, että muiden blogeissa aihepiirit vaihtelevat laidasta laitaan, päin vastoin viihdyn sellaisten blogien parissa parhaiten.

    Oon seurannut sun blogia ehkä reilun vuoden ja lukenut sinä aikana joka ikisen postauksen, sillä pidän sun tyylistä kirjoittaa ja sanoa asiat suoraan. Et pelkää ottaa kipeitäkään asioita esille, vaan olet hämmästyttävän avoin ja laitat itsesi peliin häpeilemättä. Ihailen sitä kovasti. Vaikka omaa elämää lähinnä liippaavia ja siten ehkä kiinnostavimpia aiheita ovat olleet lapsiperhearki ja ruoka, niin tykkään myös siitä, että otat yhteiskunnallisia asioita esille. Olen saanut täältä oikeasti paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä näkökulmia asioihin, erityisesti siksi, että keskustelu on täällä varsin aktiivista. Toivottavasti jatkat bloggaamista jollain muulla foorumilla, olisi sääli jos lopetat kokonaan!

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:54

      Jatkan ihan varmasti! Ja hei, tänä kesänä tehdään ne treffit. Vihdoinkin. 😀

  • Reply
    Toimitus
    21.5.2015 at 16:56

    Ihana Emmi! Sun läsnäolosi Lilyssä on ollut aivan huikeaa, sekä bloggaajana, kommentoijana että keskustelun herättäjänä. Vaikka tiemme nyt blogialustan tiimoilta erkanevat, toivottavasti pysyt messissä lukijana. Toivotamme paineetonta olemista ja kaikkea hyvää tuleviin seikkaluihisi, olivat ne sitten missä tahansa. <3

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      21.5.2015 at 20:55

      Enköhän mä pysy, ette te musta niin helpolla pääse! 😉

      Ei vaan, te olette olleet ihania. En mä olisi tälläinen kuin olen, jos Lilyä ei olisi. Niin kornia, mutta niin totta. <3

  • Reply
    Papyli
    21.5.2015 at 22:42

    Sun ajatukset kuulostavat tutuilta, osasit vain laittaa ne paljon hienommin sanoiksi kuin minä itse 🙂

    Itse olen ollut blogini kanssa aika hukassa jo tovin ja olen kokenut siitä koviakin paineita, vaikka tämä on minulle vain harrastus.

    Vauva-arki on ohi ja en oikein tiedä mihin kategoriaan blogini kanssa kuulun.. tai mihin suuntaan lähtisin.. Päätin kuitenkin poistua Lilystä ja aloittaa ”tavallaan puhtaalta pöydältä”. Vaikka lukijamäärät on bloggeriin siirtyessä laskeneet aika hurjasti, on oma fiilis silti hyvä ja rento 🙂

    Minä ainakin seuraan blogiasi missä tahansa tuletkin bloggaamaan! Toivottavasti jokin hyvä sivusto tajuaa napata sut! Ja itse tykkään juurikin siitä, kun blogisi on niin monipuolinen. Onnea uusiin haasteisiin ♡

     

  • Reply
    Hanna R.
    22.5.2015 at 11:05

    Voi Emmi. En oikein tiedä, mitä sanoa. Mutta toivottavasti (ja varmasti!) oma tiesi ja tapasi tehdä löytyy. 

    Riittämättömyyden tunteeseen en voi kuin kompata, se vaivaa kyllä ihan jatkuvasti. Toisaalta on lohdullista kuulla, että näin on muillakin. 

    Kaikkea hyvää <3 

  • Reply
    eibeigeä
    22.5.2015 at 11:17

    Voi ei! 

    Postauksia ja kommenttejasi tulee ikävä. Aina jos näen Uusimmat Kommentit-boksissa kommentin sinulta menen lukemaan kyseistä postausta ja kommentteja koska tiedän että siellä on jotain mielenkiintoista meneillään 😀 Vaikutat hurjan fiksulta tyypiltä. 

    Tsemppiä ja jaxuhaleja!

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      25.5.2015 at 10:54

      Ääääh, olet sinäkin ihan mahtava tyyppi! 🙂

  • Reply
    CougarWoman
    22.5.2015 at 11:28

    Tuttuja pohdintoja – näitä on tullut itsekin mietittyä, vaikka reunaehdoitta ”omaksi huvikseni” vain kirjoittelenkin. Olen tykännyt tosi kovasti sun blogista, ja nimenomaan siksi, että kirjoituksistasi paistaa läpi se aito sinä – ja myös koska tosiaankin olet puhunut vaikeistakin asioista kaunistelematta ja niitten oikeilla nimillä. 

    Nauti leimattomuudestasi, olet mahtava tyyppi! <3 

  • Reply
    tartse (Ei varmistettu)
    22.5.2015 at 13:52

    Harmittelen ja onnittelen samanaikaisesti. Mutta silloin kannattaa lähteä kun aika on. Sulla on kyllä kirjoittamisen lahja. Kiiitos postauksistasi.
    Olen hieman kummastellut tätä leimaus-systeemiä, vaikuttaa pikkasen ala-aste meininkiltä…Mutta joka hommassa on omat kummallisuutensa ja tämä kuuluu Lilyyn.

  • Reply
    Vierailija (Ei varmistettu)
    22.5.2015 at 15:41

    Voi surku tosiaan, mutta onneksi jatkat kuitenkin bloggaamista =) Oot yksi lempibloggaajista! Ymmärrän riittämättömyyden kanssa painimisen ja oman tyylin etsimisen täysin! Ei itelleenkään ole kaikki asiat aina selviä. Tosin luulin, että sä täällä mennä porskutat, leiman sait nopsaan ja naamapallon etusivulle jne, niin en ihan ymmärrä, mikä oli se mihin et päässyt? että mistä se paine tuli siihen profiloitumiseen?Mutta onnea jatkoon ja mää kyllä seuraan!

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      25.5.2015 at 10:54

      En mä näe, että olisi kyse siitä, ettenkö olisi jotenkin ”päässyt” jonnekin. Bloggaaminen Lilyssä on ollut ihan valtavan kivaa ja naamapallossa olen nimenomaan perhebloggaajana. Koska en kuitenkaan koe olevani perhebloggaaja, vaan ennemminkin bloggaaja jolla on perhe, niin se pallura tuntuu vähän huijaukselta ja kriiseilen sen kanssa, pitäisikö mun kirjoittaa enemmän perheestä ja lapsista. En varmaan oikein osaa selittää sitä – tai en osaakaan, kun en itsekään ole ihan varma mistä on kyse. 🙂

  • Reply
    Heikunkeikun
    22.5.2015 at 21:35

    Jos teet päätöksen sydämestäsi ja intuitiostasi, se on oikein! Tilaa vapautuu pian muulle, kun annat sille uudelle mahdollisuuden. Tsemppiä!

  • Reply
    Mia K.
    23.5.2015 at 11:31

    Tuon tunteen vuoksi olin myös poissa sen parisen vuotta, ja.. en kiellä ettenkö taasen ole ajatellut poistua takavasemmalle..! 🙂 Täällä on kyllä kiva piipahtaa, mutta jotenkin tuo piiri kuitenkin jollain lailla kahlitsee.. tekee sen automaattisesti, mutta se on myös turvallinen, ja siksi tällaiselle ikuiselle vapaudenkaipuiselle sielulle tuntuu vain jitenkin, että haluaa silti koko ajan vapaaksi.. ;))))! 

    No, antaa ajan kulua ja katson mihin virta vie! 🙂

  • Reply
    Nannannaa
    24.5.2015 at 11:29

    Niin hyvin puettu sanoiksi ajatukset, joita munkin päässä pyörii. En oikein tunne kuuluvani täällä Lilyssä mihinkään, mutta en osaa lähteäkään, koska jos lähtisin, niin mulla ei olis varmasti enää yhtään lukijaa, niin pienet on mun lukijamäärät. 😀 Ja vaikka en pelkästään lukijoiden takia kirjoitakaan, niin en mä silti yksinkään jaksaisi kovin kauaa jorista.

    Mutta missä tahansa kirjoitteletkin, niin mä ainakin jatkan lukemista. Mäkin tykkään sun tontilla just eniten siitä, että puhut kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja teet sen vielä niin hyvin. 🙂

  • Leave a Reply