27 In Ajattelin tänään/ Kulttuuri/ Musiikki/ Oma elämä/ Työ

Pikkukaupungin tyttö ja erikoiskeikkojen erikoisnainen

Työväen Musiikkijuhlat

Valokyltti hakkaa bussin ikkunaa. Oranssilla plyyssillä verhoiltu upottava penkki muistuttaa 90-luvusta. Tunnelma on kaurismäkeläinen: linja-auton kuljettaja ei katso silmiin ja minun lisäkseni autossa on vain yksi nainen. Mummoikäinen nainen on kietonut huivin päänsä ympärille ja pitää sylissään punottua koria. Tervehdin häntä ohi kulkiessani, koska niin tälläisissä paikoissa on tapana tehdä. Nainen nyökkää kohteliasasti ja ottaa penkissä mukavamman asennon.

Olen palaamassa Valkeakoskelta. Kaupungista, josta en ennen tätä päivää tiennyt juuri mitään.

Muistan jonkun joskus sanoneen, että Valkeakoskella haisee aina kakka, mutta nyt haju on poissa. Hajun aiheuttanut sellutehdas lopetettiin kymmenen vuotta sitten, mutta samalla lopetettiin myös satojen kaupunkilaisten työpaikat. Rakastan linja-autoaseman ja pienen kaupungin pysähtynyttä tunnelmaa. Joskus haluaisin viettää koko kesän kiertämällä tyhjiä linja-autoasemia ja imemällä niiden tarinoita itseeni. Katukuvassa ei näy Subwayta tai orgaanista vegaanikahvilaa vaan Lounas-kahvila Savariini ja sen kelmutetut kinkkusämpylät. Kirkkaat loistevalolamput, muovituolit ja kukikkaat pöytäliinat ovat minun mielenmaisemani. Olen pikkukaupungin tyttö.

Kun muut bloggaajat ovat tuntuneet PING Helsinki Business Festivalin jälkeen panikoivan sitä, että he eivät tee tarpeeksi isosti ja tarpeeksi suurta, olen itse ymmäränyt tekeväni liian suurta. Koko kevään minua on vaivannut tunne siitä, että en saa itsestäni otetta enkä hallitse sitä, mitä teen. Olen saanut tehdä ihan mahtavia töitä PING Helsingin kumppanien kanssa ja elänyt muiden naisten kanssa unelmaa yrityksen ja tapahtuman kasvusta. Projektit ja tilaisuudet, joihin olen kuluneina vuosina päässyt mukaan, ovat olleet kultaakin kalliimpia, enkä todellakaan olisi tässä ilman PING Helsinkiä.

Samalla olen kuitenkin oivaltanut, että se unelma, jota olen tavoitellut ja elänyt, ei olekaan ollut oma unelmani.

Tein vähän aika sitten huumorimielessä persoonallisuustestin. Tiedän, että nämä nettitestit ovat luotettavuudeltaan kutakuinkin yhtä hyviä kuin AstroTV:n selvännäkijät, mutta tuloksia siskojen kanssa vertaillessa muutama asia kolahti. Koko kevään vaivannut ontto tunne siitä, ettei tekemiselläni ole mitään merkitystä, sai selityksen.

”ESTJ:t edustavat perinnettä ja järjestystä, käyttäen ymmärrystään siitä mikä on oikein ja mikä väärin ja mikä sosiaalisesti hyväksyttävää perheiden ja yhteisöjen yhdistämiseksi. ESTJ-persoonallisuustyypin ihmiset vaalivat sellaisia arvoja kuin rehellisyys, omistautuminen ja arvokkuus, ja heitä arvostetaankin neuvojina ja opastajina, ja he näyttävätkin mielellään tietä vaikeilla reiteillä. Heidän ylpeytensä aihe on ihmisten yhteensaattaminen, ja ESTJ:t ottavat usein roolin yhteisönsä järjestäjinä ja tekevät kovaa työtä saadakseen ihmiset yhteen paikallistapahtumiin tai puolustaakseen perinteisiä arvoja perheiden ja yhteisöjen koossa pitämiseksi. —

ESTJ:t ovat mallikansalaisen klassisia esimerkkejä: he auttavat naapureitaan, noudattavat lakia ja yrittävät parhaansa, jotta kaikki osallistuisivat yhteisöjen ja järjestöjen toimintaan. ESTJ:iden suurin haaste on ymmärtää, että kaikki eivät seuraa samaa polkua tai osallistu samalla tavalla.”

Moni asia loksahti kohdalleen. Olin jo pidempään turhautunut helsinkiläiseen creaamiseen ja brainstromaamiseen ja huomasin turhautuvani suunnitteluun silloin, kun olisin jo halunnut tehdä. Kadotin tunteen siitä, että teoillani olisi merkitystä – että minulla olisi merkitystä – ja että voisin vaikuttaa ihmisten elämään. Päätin palata ruohonjuuritasolle ja kerroin luopuvani PING Helsingin yhteisöpäällikön tehtävistä bisnesfestareiden jälkeen. PING Helsinki muuttaa markkinointia ja koko alaa – minä haluan muuttaa ihmisten elämää. Tai vaikka vain yhdenkin ihmisen elämää!

Tuosta ilmoituksesta on nyt reilu kuukausi aikaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa odotin, että ajautuisin täydelliseen paniikkiin. Viimeistään PING Helsingissä kuitenkin ymmärsin, että mitään paniikkia ei tule. Olen sataprosenttisen varma siitä, että päätökseni on oikea. Kun näin seinän kokoiselta screeniltä Casey Neistatin Filippiineillä kuvatun videon tajusin, että tämä on se minun unelmani. Minun on pakko tehdä asioita yhteisen hyvän eteen, vaikka se tarkoittaisi, että areenat ja yleisöt ovat pienempiä.

Valkeakoski ei ole Filippiinit, mutta Valkeakoskellakin on tarina. Siihen liittyy sellu, tehtaat, öinen yhteislaulu ja rannassa munivat lokit.

Valkeakoskella järjestetään näet Työväen Musiikkitapahtuma. Monitaidefestari, jonka tekemisessä lähes jokainen kaupunkilainen on mukana. Punaiset piiput, joiden kupeessa sataa Pete Parkkosia ja Sanneja, takapiha, jossa Litku Klemetti ja Eva ja Manu liikuttavat ihmisiä ja järvien ympäröivä tanssisali, jonka pihaan suuruudenhullu vuorineuvos Juuso Walden aikoinaan rakensi maailmanpyörän ja palkkasi lopulta voimamiehen pyörittämään sitä, kun kunnan sähkö ei enää riittänyt.

Mitä enemmän kuulin tapahtumasta ja tutustuin musiikkijuhlien miljööseen, sen kovemmin rakastuin. Muistin taas, miltä sisällä kupliva ilo ja inspiraatio tuntuu ja millaista on istua alas niin, että pää surisee ideoita joista muut innostuvat vähintään yhtä paljon kuin itse. Intoani ei yhtään laimenna se, että tapahtuman ajaksi saan Valkeakoskelle mukaan rakkaimman, luotettavimman ja tehokkaimman tiimini, kun pikkusiskot suostuivat jälleen assisteeraamaan minua.

Olen paitsi pikkukaupungin tyttö, niin myös erikoiskeikkojen erikoisnainen.

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply
    Ariela/Andalusian auringossa-ruokamatkablogi
    8.5.2017 at 16:14

    Megarutistus täältä <3 Ihanaa, että tunnet itsesi ja uskallat seurata sisimpäsi ääntä, vaikka kaikki ympärilläsi tolkuttaisi että sen pitäisi olla jotain muuta. Sun unelmat on niitä maailman isoimpia, koska ne on isoimpia just siinä sun maailmassa.

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 08:53

      Nimenomaan! Mun on muuten pitänyt laittaa rouva kirjailijalle kirjatilaus, mutta en ole ehtinyt – hoidanpa senkin nyt tässä samantein! 🙂

  • Reply
    Rouva Sana
    8.5.2017 at 16:18

    Ymmärrän enemmän kuin hyvin, mistä Emmi kerrot. Minusta rehellisyys itselleen ja omille ajatuksille ei ole koskaan häpeä. Minä olen ylpeydellä kotiseutuni pikkukaupunkien yrittäjänainen. Teen rinta ylpeästi pystyssä heidän kanssa töitä, jotka tunnen ja koen tärkeiksi, ja jotka tarvitsevat minua. Joku PINGissä sanoisi varmaan, että nappikauppaa, mutta minä sanon, että lucky me – eikä ahdista kyllä yhtään.

    Tsemppiä Emmi!

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:00

      Jotenkin sitä startup-päissään alkaa ajatella, että aina pitää kasvaa ja tehdä isommin ja enemmän, vaikka sisimmässään tietää, että se ei ole se mitä haluaa. Arvostan valtavasti ihmisiä, joilla on energiaa ja intoa suunnata kansainvälisille markkinoille – itse sen sijaan haluan mennä Tammelantorin markkinoille ja istua pappojen kanssa raattaamassa jääkiekosta.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    8.5.2017 at 16:20

    Oho. Täytyy kyllä nostaa hattua siitä, mitä olet tehnyt PING Helsingin eteen! Olen saanut olla mukana kahdessa aivan upeassa tapahtumassa + kaikki se muu, mitä vuoden aikana olette tehneet tapahtumien välillä.

    Osoittaa erinomaista harkitsemiskykyä ja rohkeutta lähteä uusille urille silloin, kun on huipulla. Tällä tavoin osaa uusissa tehtävissä lähteä eteenpäin pelkästään positiivista asioista ja sitähän tota vie erikoiskeikkojen erikoisnainen tarvitsee! Työväen musiikkijuhlat ja Valkeakoski on erinomainen yhdistelmä eli se sopii varmasti sinulle. Eikä sekään nyt ihan pieni tapahtuma ole 🙂

    Tämä postaus oli helposti sisäistettävissä kuvien kautta, kun katselin tuttujen maisemien rauhallista tunnelmaa. Valkeakoskelle isompi isku oli itse asiassa moottoritien linjaus kuin tehtastyöpaikkojen väheneminen. Mutta kaunis kaupungin keskusta ja erinomaiset tapahtumat, kuten Työväen musiikkijuhlat, mahdollistavat uusien työpaikkojen synnyn. Eli ei muuta kuin onnea uusiin haasteisiin ja pikkukaupungit maailmankartalle 🙂

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:00

      Kiitos Rami! Oletko sää Koskilta kotoisin? 🙂

  • Reply
    Missä olet Laura?
    8.5.2017 at 16:27

    Tää on niin siisti juttu! Ei vähintään siksi että olen salainen Valkeakoski-fani. (Olen saattanut joskus katsella taloja sieltä…)

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:01

      Nonni, laita heinäkuun vika viikonloppu kalenteriin, se on ihan sun tapahtuma ja kaupunki!

  • Reply
    Sati
    8.5.2017 at 17:05

    Ihanaa, Emmi! Ihan sairaan hyvä juttu ja tuo ajatus asioiden tekemisen tärkeydestä ja just siitä, mikä itselle on tärkeää, upposi täysillä. Valkeakoski rules!!!

  • Reply
    Satu
    8.5.2017 at 17:06

    Satikuti voi eih!
    No, nyt mulla on sitten uusi lempinimi -ainen. 😀

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:02

      😀 Kiitos, satikutisatiainen mitä näitä nyt on. Ja kiitos teidän kirjalle, se laittaa ajattelemaan (ja tekemään)!

  • Reply
    Ansku
    8.5.2017 at 17:46

    Lämpimät onnittelut uusiin haasteisiin ja suuntaan 🙂 Kun kuuntelee sydäntään, ei voi mennä pieleen ♡

  • Reply
    Johanna @ Out of Office
    8.5.2017 at 18:38

    Oi miten hieno juttu! Nettitestejä voidaan arvostella, mutta kun minulle tehtiin osana Turun yliopiston täydennyskoulutusopintoja persoonallisuustesti, jossa sain kuulla olevani ESTJ, ymmärsin monta asiaa paremmin.

    Juuri niin pitää tehdä kuin oikealta tuntuu. Onnea ja menestystä! 🙂

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:05

      Joo näin mäkin ajattelen! Se testi auttoi ymmärtämään, että kaikilla ei ole samanlaiset tavoitteet tai toimintatavat. Siis ihan päivänselviä asioita, joita en vaan itse ollut tullut aiemmin ajatelleeksi!

  • Reply
    Ellikki
    8.5.2017 at 19:23

    Osaan hahmottaa, miltä tuo tuntuu. Vuonna 2006 tulin lomareissulla Kotkaan, ja tajusin astuneeni sielunmaisemaani. Uusikaupunki oli liian pieni ja juro, Tampere aivan liian iso ja sisämaassa, mutta Kotka kolahti. Taantuva selluntuoksuinen kommunistikaupunki, jossa ihmisiltä löytyi elämäniloa ja muutama ystävällinen sana ventovieraalle. Olin tullut kotiin.

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:48

      ”Taantuva selluntuoksuinen kommunistikaupunki” niin hieno kuvaus! 😀

  • Reply
    Niina v.
    8.5.2017 at 21:25

    Hienoa! Onnittelut hyvästä valinnasta, täytyypäs ottaa taas Valkeakoski tänä kesänä suunnaksi 🙂 Pakko sanoa että tuo Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori on kyllä ainakin itselle ollut oikeasti tehokas pohjapiirros oman luonteen ja toiminnan hahmottamiseen, se on vähän enemmän kuin pelkkä nettitesti. Ei kukaan tietysti oo vain mustavalkoinen testitulos, mutta monet erilaiset Myers-Briggsit vuosien mittaan tehtynä oon huomannut olevani aina sama kirjainrykelmä, ja todennut että tästä varmaan tarvis oppia jotain. Tai ettei nyt ainakaan ihan metsään voi mennä, jos koittaa niitä tuloksia kuunnella ja tehdä päätöksiä sen mukaan.

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:59

      Joo todellakin, en ollut aiemmin tajunnut, että Työväen musiikkijuhlilla on KAIKKEA ja ne maisemat on ihan mielettömät! 🙂

  • Reply
    Kototeko/Sanna
    8.5.2017 at 21:31

    Ihanan rehellinen kirjoitus! Minä kyl inspiroiduin Ping Helsingin bisnessfestareista, mut saan kyl silti hyvin kiinni, mistä puhut. Ja täytyy todeta, et siinä missä ilmeisesti aika monella muulla jäi Ping Hki:n tapatumasta päällimmäisenä mieleen se isosti tekeminen, mulle taas jäi mieleen rehellisyys ja aitous. Niihin pyrkiminen ja siltä pohjalta viestiminen. Ja elämässä kyl tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Onnea siis uusiin haasteisiin!

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 09:59

      Kiva kuulla, että viihdyit! Minäkin inspiroiduin, mutta sen sijaan että suuntaisin Manhattanille, suuntaan takaisin Manseen. 🙂

  • Reply
    Satsu
    9.5.2017 at 00:01

    Vau! Nim. Kohteessa parin viikon päästä

  • Reply
    Annanen
    9.5.2017 at 16:32

    Hei jee! Valkeakoski on oikeasti todella mukava paikka. (Tosin Subwaykin sieltä löytyy. Ja Hese. Ne on vaan eri puolella kanavaa ku Savariini.)

    Pisteet sulle Emmi huikean rehellisestä postauksesta. Välillä tuntuu että tietynlaisen some-kuplan sisällä ei uskalleta sanoa että kaikki ei viihdy megaluokassa.

    Nähään Musareilla!

    ja PS. Korjaus tuohon ylempään: se sanotaan että ”ootko Koskista kotoisin”, tai voi sanoa myös ”ootko koskilainen”. Valkeakoskelle ku mennään ni lähetään Koskiin, ei koskelle. Kyä nää oppii sitten…

  • Reply
    Nomppu
    9.5.2017 at 20:33

    MAhtavaa, että tunnet itsesi noin hyvin. Varmasti oikea päätös. Mahtavaa myös, että haluat oikeasti vaikuttaa. Olet hyvä siinä.

    Tsekkaas tämä: http://festivaldehuhtamo.fi

    Kotijuurilta kajahtaa, innostuin heti.

    • Reply
      emminuorgam
      9.5.2017 at 22:09

      Haha, arvaa mitä? Pekka on rakas ystäväni ja erikoiskeikkojen erikoisnaisena olen mukana myös Huhtamon elokuvajuhlilla! Ehkä törmätään siellä? 🙂

  • Reply
    Sanni
    10.5.2017 at 13:48

    Saan niin hyvin kiinni sun mielenmaisemastasi, Emmi. Ja siitä, miten perustelet valintojasi. Ai fiil juu. Sou mats.

    Oon aina halunnut käydä siellä Valkeakosken festareilla. Ehkä ensi kesänä vihdoin!

  • Leave a Reply