0 In Ravintolat/ Ruoka & juoma/ Suosittelen

Makumatka Perun kautta Japaniin

”Pastorissa tarjoillaan perulaista ruokaa nikkei-tyyliin.” 

Aivan. Jos nyt sattuisi käymään niin, että siellä olisi joku muukin jolle Nikkeista tulee ensimmäisenä mieleen kymppiuutisten talousluvut, niin kerrataan mitä Nikkei on.

1800-luvulla Peru haali japanilaista työvoimaa rakentamaan maan infrastruktuuria. Japanilaiset toivat mukanaan omat ruokaperinteensä, jotka fuusioituivat perulaiseen ruokaan ja synnyttivät kalaan ja mereneläviin painottuvan ruokakulttuurin. Merenelävät yhdistetään usein chileihin, erilaisiin hedelmiin ja marjoihin ja yksi tunnetuimmista nikkei-annoksista – ja perulaisen ruokakulttuurin kulmakivi – onkin ceviche.

Pastor on baarin ja ruokaravintolan yhdistelmä Helsingin Erottajankadulla. Ravintolaa luodessa inspiraatiota on haettu kansainvälisistä suurkaupungeista, joissa yhdistetään vielä Suomea ennakkoluulottomammin ruokaa, cocktaileja, musiikkia ja viinejä. Tavoitteena on ollut luoda ravintola, johon voi tulla perjantaina töiden jälkeen drinkille, unohtua syömään illallista ja jatkaa drinkittelyä vaikka aamukolmeen saakka.

Konsepti on todella toimiva ja itse viehätyin ravintolan rennosta tunnelmasta. Usein rento tarkoittaa vähän rempallaan olevaa sisustusta ja takeltelevaa palvelua, mutta Pastor on oikeastaan näiden vastakohta. Ravintola on sisustettu tyylikkäästi Marimekolla ja kotimaisella designilla ja palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa. Illallistin Pastorissa Keittiössä, kaupungissa -blogin Jaanan kanssa ja huokailimmekin useaan otteeseen, miten kivan fiiliksen henkilökunta osasi luoda. Ihan kuin olisi ollut kantakuppilassaan, vaikka itse olin illallisella ensimmäistä kertaa!

Pastorin ideologiaan kuuluvat jaettavat annokset. Aikamme listaa tutkittua tulimme siihen tulokseen, että keittiö itse tietää parhaiten mitä haluaa meille tarjota ja annoimme siis vapaat kädet illallisemme suhteen.

Aloitimme illallisen Pastorin Taste of Helsingin nimikkoannoksella eli tomaattisalaatilla (TOMATES Y CORAZÓN DE ALCACHOFA) sekä katkaravuilla, savustetulla mädillä ja perunamuusilla (CAUSA CON ESPÁRRAGO).

Ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita, miten kovasti rakastan tomaatteja, te tiedätte sen kyllä. Tässä salaatissa tomaatit oli maustettu ponzulla ja rapealla valkosipulilla ja kokeilen reseptiä kyllä kotonakin. Salaatti muistutti jonkin verran sitä omaa vakkarilisukettani, johon ponzu toi kivaa kalamaista makua.

Katkarapuannos oli yksi illan yllättävimmistä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että wtf, miksi kukaan haluaisi syödä tälläisen annoksen. Ehdin jo sanoa, että ei tämä nyt oikein ollut mun juttu – mutta loppujen lopuksi se olikin yksi illan parhaista annoksista. Kun tokenin kylmän perunamuusin aiheuttamasta järkytyksestä tajusin, miten äärettömän hyvä yhdistelmä sitruunainen majoneesi, perunamuusi, savustettu mäti ja ruohosipulilla maustetut katkaravut olivat.

Alkuruokien jälkeen meille tuotiin tartar (TARTAR CON CARNE), ihmisen ei milloinkaan ole hyvä kieltäytyä tartarista, ja cevicheä (CEVICHE DE LENGUADO). Tartarannos oli paitsi äärettömän nätti, myös hyvänmakuinen, varsinkin kun ripsautti päälle vielä vähän sormisuolaa. Liha oli pehmeää ja sipsit hauska rapsakkuutta tuova elementti. Cevichen kala sen sijaan oli jätetty niin isoiksi paloiksi, että sen syöminen oli hiukan epämukavaa, kun kalanpala jäi ikävästi pyörimään suuhun. Todella harmi, sillä annokset maut olivat ihanan kirpsakat!

Pääruuiksi jaoimme mustekalaa (PULPO A LA PLANCHA) ja iberico-ribsit (COSTILLAS DE CERDO). Näille lisukkeiksi tuotiin viismausteella maustettua, friteerattua kukkakaalia (COLIFLOR FRITO ESTILO CHIFA) ja nuudelisalaattia (ENSALADA DE TALLARINES Y PAPAYA VERDE).

En itse olisi kuuna päivänä tilannut mustekalaa, mikä on todella sääli, sillä annos oli herkullinen. En voi uskoa, että oikeasti pidin äyriäisistä, mutta mustekala oli sisältä ihanan mehukas ja pehmeä ja pinnalta rapea. Oliivisalsa ja mantelit olivat hauska lisuke ja annokseen kuulunut perunakroketti täydellistä lohturuokaa. Peruna on yksi perulaisen ruokakulttuurin pääraaka-aineista ja oli pitkästä aikaa kiva syödä perunaa myös ravintolassa.

Myös ribsit veivät kielen mennessään. Tamarindi-kastike ja pähkinät tekivät annoksesta kivasti erilaisen ja ne irtosivat luusta täydellisesti. Jaana hullaantui nuudelisalaatista ihan täysin – se oli onneksi todella kaukana 90-luvun koulukeittiöiden kylmistä makaronisalaateista.

Jälkiruuiksi meille tuotiin vaniljakakkua (TRES LECHES) ja banaanijäätelöä (BLANCO). Jälkiruuat ovat aina itselleni vaikeita, enkä oikein keksi niistä muuta sanottavaa, kuin että varmasti oli hyvää, jos jälkkäreistä tykkää. Sain niin ihanaa portviiniä jälkkärin kanssa, että se olisi kaivannut rinnalleen pienen palan jotain herkullista juustoa. Harmi ettei juusto kuulu perulaiseen keittiöön.

Kaikenkaikkiaan yllätyin todella iloisesti. Ennakko-odotukseni oli jostain syystä vähän nihkeä, enkä ajatellut, että ihastuisin Ravintola Pastoriin millään tasolla. Jotenkin kai luulin olevani liian maalainen ja ravintolan olevan liian trendikäs. Väärässä olin – kaikki toimi todella hyvin. Jos jotain valittamista pitäisi keksiä, niin hinnat ovat aika kovia, mutta toisaalta Pastor noudattelee ihan normaalia Helsingin hintatasoa. Meille illallinen tarjottiin Taste of Helsingin puolesta, mutta kokemus oli sen verran herkullinen, että voisin hyvin syödä Pastorissa myös omalla rahalla.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply