2 In Kulttuuri/ Musiikki

Provinssin Parhaat 2017

Huh. Elämäni toinen (metsä)festarikokemus tavallisen pulliaisen roolissa on takana. Ahdistuin jonoista ihan yhtä paljon kuin edelliselläkin kerralla, mutta onneksi nautin auringosta, ihmisistä, rakkaudesta ja musiikista enemmän kuin olisi yhdelle viikonlopulle ollut edes kohtuullista. Huolimatta siitä, että olin molempina iltoina poistunut alueelta jo paljon ennen viimeisten artistien keikkoja, olen ollut kaksi päivää aivan kuollut. Sen siitä saa, syntinen on kun on.

Mutta seuraavaksi olisi tarjolla Provinssin parhaat 2017 -palkintojen jakotilaisuus!

Paras keikka: 

Anteeksi nyt kaikki, mutta mun on pakko sanoa SANNI. Ensinnäkin siksi, että no, SANNI ja toisekseen siksi, että kaiken jonottamisen vuoksi missasin melkein puolet Ultra Bran keikasta. Ultra Bra oli ihana ja ennen kaikkea yleisö oli ihana, mutta sytyn SANNIn lavakarismalle, biiseille ja spiikeille sataprosenttisesti. Ah ja voih.  Kuva voisi tosin kilpailla myös huonoimman festarikuvan tittelistä.

Paras kohta sataa: 

No siis, satoi. Ensin satoi kun Pete Parkkonen kävi Popedan kanssa lavalla ja sitten satoi vielä rankemmin, kun Pete kävi oman vesiämpärinsä kanssa lavalla. Erityismaininta myös Pate Mustajärvelle paidasta, jossa luki ”This is my boyfriend’s t-shirt”.

Paras ruoka:

Tämä on paha. Paras ruoka on joko Ranejen hanoiranut tai Äärellä-ravintolan lohi-fenkolileipä. Lähtökohtaisesti onneksi kaikki ruoka oli tosi hyvää ja olisin voinut hengata ravintola-alueella melkein koko viikonlopun.

Paras ex-työkaveri:

Ihanin Anu. Edes jonkun hevibändin keikka ei ahdista, kun saa hengata ihmisen kanssa, josta tykkää niin paljon, kuin mää hänestä tykkään.

Oudoin ruokailuaktiviteetti:

Sambakulkue naaman edessä. Hienosti sambasivat, ei siinä mitään, mutta kieltämättä oli outo fiilis mättää ranskiksia suuhun kun jonkun sulka kutitteli korvan takana.

Ihanin yllätyskeikka:

Sossun soittokunta. Supertaitavia muusikoita, mieletön tunnelma ja älyttömän hauska meininki. Jos joskus teillä on mahdollisuus mennä Savolaisen osakunnan soitannollisen seuran keikalle, niin herranjumala ihmiset, menkää!

Paras kaverikuva:

Tyypit. Viimeksi oltiin yhdessä ulkona niin ettei kukaan ole raskaana (ainakaan toivottavasti) juuri seitsemän vuotta sitten!

Paras aamuhetki: 

Puusauna, auringonpaiste, helmeilevä siideri. Ei ihminen tarvitse festariaamunaan muuta (paitsi metukkaleipää ja vissyä).

Upein festarimajoitus: 

Könnin sukutila Ilmajoella. Yöunet ei ainakaan 1700-luvulla rakennetussa kartanossa jääneet puitteista kiinni.

Kaunein festarimiljöö:

Olihan se Törnävän saari nyt ihan sairaan kaunis paikka! Muutenkin tykkäsin tapahtuman tunnelmasta: sopivasti bändipaitoja, sopivasti maalainen, sopiva juuri tamperelaiselle.

Tampereesta puheenollen, enää kaksi viikkoa, että pääsee taas festaroimaan! Ja kutsukaa kermaperseeksi, mutta rakkauden tammerfesteiltä pääsee myös onneksi kotiin nukkumaan ja terassille välitankkaamaan. Just munlainen tapahtuma. Festarikesä best!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply
    Pia / Lyhyenä hetkenä
    5.7.2017 at 15:10

    Haa! Allekirjoittanut on soittanut useamman vuoden ihanimman yllärikeikan orkesterin perkkasektiossa (silloin ei tosin esiinnytty Provinssissa, mutta lämpättiin Antti Tuiskua Särkänniemessä!). Mieletöntä, että tykkäsit ja vielä mielettömämpää, että kirjoitit siitä blogiisi. 🙂 Go Savolaisen Osakunnan Soitannollinen Seura!

    ps. SOSSun meininkejä ja keikkakalenteri voi seurailla täällä: https://www.facebook.com/SOSSu.orkesteri/

    • Reply
      emminuorgam
      6.7.2017 at 11:29

      OIKEASTI?? Haha, onpa hauska sattuma! Tykkäsin tosi paljon, ainoa keikka joka katsottiin kahdesti. 😀

    Leave a Reply