Intohimosta, rohkeudesta ja valinnanvaikeudesta

Tämä mun eksistentiaalinen työkriisini on nyt kohta kestänyt vuoden. Se käynnistyi, kun sanoin itseni PING Helsingistä irti ja oli aika alkaa miettiä, mitä töiltäni ihan oikeasti haluan. Olen myös viime vuonna kirjoittanut tästä niin monta kertaa, että blogi onkin tainnut muuttua lifestyleblogista urablogiksi. Kesällä kerroin lopettavani (ammatti)bloggaamisen ja siirtyväni muutenkin sivuun vaikuttajamarkkinoinnin ytimestä. Syyskuussa puhuin unelmista ja siitä, miten tyhmäksi itseni tunsin, kun uskalsin vihdoin heittäytyä mallin nahkanilkkureihin – ja miten tyhmältä sekin nyt näin jälkikäteen tuntuu. Talvella paljastin haaveeni ruokalähettilyydestä ja pohdin marttyyriyrittäjyyttä.

Olen siis puhunut unelmista viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja kyllä, myös saavuttanut niitä unelmia. Siksi tämän sanominen tuntuukin hassulta: toteutuneista haaveista ja tavoitteista huolimatta en ole vielä siellä, missä haluaisin olla.

Rakastan töitäni. Saan tehdä kiinnostavia projekteja lahjakkaiden ihmisten kanssa. Siltikään en ole ihan tyytyväinen. Koko vuoden minua on kalvanut tunne siitä, että haluan vielä jotakin lisää.

Kuin tilauksesta entinen kollegani ja ystäväni Aku perusti Workday Designers -ura- ja työpäivämuotoilutoimiston. Akun ja Paulan uramuotoilukurssi viime syksynä oli menestys ja kurssilla ollut tuttuni kehui sen maasta taivaaseen. Uramuotoilijat lanseerasivat talvella myös verkkokurssin, jonka pilottijaksolle ilmoittauduin. Kurssin kanssa kävi kuitenkin vähän samalla tavalla kuin kaikkien aiempienkin verkkokurssieni: se alkoi siirtyä to do -listalla aina vaan edemmäksi ja edemmäksi. Nyt, neljä kuukautta aloittamisen jälkeen ovat viimeiset tehtävät edelleen tekemättä, mutta oikeastaan sillä ei ole mitään väliä.

Se, millä on väliä, on täysin erilainen tapa tarkastella uraa ja työtä ja toisaalta näkökulma, jota en koskaan aiemmin ollut edes ajatellut. Kurssin tehtävien aikana tajusin, että haluan tehdä vielä enemmän töitä ihmisten kanssa.

Tämä olikin itseasiassa aika mindblown oivallus, sillä olin siihen saakka ajatellut vihaavani ihmisiä. Vuosien varrella olin identifioinut itseni ihmiseksi, joka ei tule ihmisten kanssa toimeen, saati halua tehdä ihmisten kanssa töitä. Kurssin edetessä huomasin kuitenkin, että sana ”ihmiset” toistui tehtävissäni todella usein. Muita jatkuvasti pintaan ponnahtaneita sanoja olivat yhteistyö, ideat, avunanto, ongelmanratkaisu, matkustaminen ja inspiroivat ympäristöt.  Ja mitä pidemmälle tehtävissä pääsin, mitä enemmän piirsin ajatuskarttoja ja tein viisivuotissuunnitelmia, sitä konkreettisemmin oivalsin, että tämä on se polku, jota tässä vaiheessa haluan lähteä edistämään.

Vähän tuon oivalluksen jälkeen syntyi blogipostaus Tyttöjen välisestä ystävyydestä, jonka jälkeen syntyi idea naisten verkostoitumisillasta, jossa eri alojen naiset tapaisivat toisiaan, söisivät hyvin, kuulisivat inspiroivia puheenvuoroja ja tietysti joisivat viiniä. Ensimmäinen ilta järjestettiin eilen ja kerronkin teille nyt salaisuuden: ilta oli paitsi hauska ja onnistunut, niin myös ihan uudenlaisen verkostoitumistapahtuman testikerta. Saamani palaute oli niin erinomaista, että FOOD, WINE & TALK -tapahtumat saa ihan takuuvarmasti jatkoa.

Mulla on myös muutama muu idea, joiden toteuttamista olen jostain syystä hannannut. Itse paasasin eilen illalla rohkeudesta ja siitä, että pitää vain tehdä ja kokeilla. Ehkä on aika ottaa itsekin noi omat opit käyttöön!

Tiedän, että siellä ruutujen äärellä on monta ihmistä, jotka miettivät, että mitähän sitä elämällään tekisi. Akun ja Paulan uramuotoilukurssi on ihan aidosti superhyvä ja suosittelen sitä kyllä mielelläni. Erityisesti silloin, kun oma ajatuksenjuoksu takkuaa eikä ole ihan varma, miten uralla kannattaisi edetä, antaa kurssi ainakin kymmenen uutta ideaa.

Workday Designereiden sivuilla sanotaan näin: ”85 % vuoden 2030 työpaikoista ei ole keksitty vielä. Meidän täytyy uudelleenmääritellä työmme.” Kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta toisaalta se on myös ihan mieletön mahdollisuus! Seuraava uramuotoilukurssi järjestetään itseasiassa Helsingissä 19.-20.5. ja sinne voi ilmoittautua tästä. Verkkokurssin taasen voi suorittaa ihan koska tahansa ja missä päin Suomea vaan – itse piirsin arvokarttaa tammikuussa Tenojoen rannassa Utsjoella.

Niin ja se FOOD, WINE & TALK. Jos haluat mukaan seuraavalla kerralla, niin jätä kommentti ja sähköpostiosoitteesi tähän postaukseen. Saat kutsun heti, kun tilaisuuden aika ja paikka on selvillä!