• Blogi
    • Uusimmat kirjoitukset
    • Ajattelin tänään
    • Kulttuuri
    • Matkat
    • Mielipide
    • Rakkaus ja suhteet
    • Ruoka
    • Söin, join ja nautin
    • Työ
      • Sisältöjä ja tuotantoja
      • Yhteistyö
    • Vanhemmuus
    • Yhteiskunta
    • Yrittäjyys
  • Nuorgamin some ja sparraus
  • Yhteystiedot
    • Tietosuojaseloste
EMMI NUORGAM
Ajattelin tänään, Yhteiskunta 1

Miksi kertoisin kaikille olevani masentunut?

Emmi Nuorgam @emminuorgam · 26/08/2019

Olen viimeisten viikkojen aikana kuullut lukemattomia kertoja olevani rohkea, kun kerron julkisesti olevani masentunut. Niin kai jollain mittapuulla olenkin. Jos rohkeutta mitataan sillä, miten paljon jokin asia pelottaa, niin siinä tapauksessa olen ehdottomasti rohkea.

Mietin todella pitkään, että kehtaanko tulla asian kanssa julkisuuteen. Punnitsin ja pohdin. Mittailin itseäni ja yleistä asenneilmapiiriä ja lopulta tulin siihen tulokseen, että niin kauan kun joudun edes miettimään asiaa, on vastaus ehdottomasti kyllä.

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroin, oli suurin huoleni häpeä ja pelko siitä, mitä muut ihmiset sanoisivat.  Tajusin, että antamalla tuon pelon hallita itseäni, olisin mukana piilottelemassa mielenterveysongelmia. Sairauteni salaaminen olisi itselleni ollut yhtä kuin sen häpeällisyyden myöntäminen, enkä enää jaksa hävetä. Jokin aika sitten anoppini sanoi, että en olisi voinut valita mitään muuta kuin avoimuuden, sillä sellainen minä ihmisenä olen. Se oli paitsi todella ihanasti sanottu, myös totta.

En nimittäin ole kovin hyvä kertomaan puolikasta totuutta. Keväällä, kun parisuhdekriisini oli kaikista akuuteimmillaan, voin todella huonosti. Huonosti siksi, että luottamus parhaaseen ystävääni oli katkolla, mutta myös siksi, etten voinut puhua siitä kenellekään. Vaikka kuinka yritin rimpuilla avioliitosta pois, halusin silti kunnioittaa puolisoni pyyntöä siitä, etten käsittelisi asiaa julkisesti. Tuolloin loin ympärilleni kuplan, jonka sisällä elin. Kuplan seinät eivät päästäneet läpi tunteita, eivät hyviä eivätkä huonoja. Jouduin jatkuvasti hillitsemään itseni, mikä lisäsi tilanteen kuormittavuutta.

Kuplan puhkaiseminen muutti joidenkin ihmisten suhtautumista minuun. Olen jo tänä lyhyenä aikana saanut kuulla olevani itsekäs, kun en ole kertonut sairaudesta aiemmin. Aivan kuin olisin yhtenä aamuna vain herännyt masentuneena ja päättänyt olla kertomatta! Sairauden hyväksyminen ja myöntäminen on ollut itselleni erittäin pitkä, edelleen käynnissä oleva prosessi. Aluksi reagoin lääkärin sairaslomaehdotukseen hermostuneella naurulla ja vakuuttelin, että olen kyllä silti reipas, kyllä minä pärjään, olenhan ihan normaali. Ja niin varmasti olisin pärjännytkin. Teki silti hyvää asettaa oma jaksaminen etusijalle ja myöntää, että ehkä voisin sittenkin levätä hetken. Vasta pysähtyminen on auttanut ymmärtämään, että ihan oikeasti olenkin sairas. Vauhdissa sitä on vaikea huomata, erityisesti kun tämä sairaus ei näy päälle päin.

Toisaalta olen myös tänä lyhyenä aikana saanut aivan uskomattoman määrän lohtua, tukea ja kannustusta. Ihanimpia viestejä ovat olleet ne, joissa on kerrottu, että koska tahansa saa soittaa, vaikka keskellä yötä, ja ne, joissa on tarjouduttu tuomaan pizzaa ja tulemaan seuraksi, jos en halua katsoa telkkaria yksin. On helpottavaa, että läheiseni näkevät minut edelleen ensisijaisesti itsenäni.

Masennuskertomuksia on yhtä monta kuin masentuneitakin, eikä tästä minun tarinastani kannata tehdä mitään yleispätevää sankaritarinaa. Minun ongelmani liittyvät ennen kaikkea suorittamiseen ja merkityksellisyyden löytämiseen, minäkuvaan ja itsemyötätuntoon sekä syyllisyyden tunteisiin ja häpeään. En ole itsetuhoinen enkä seinää tuijottava ihmismytty, kuten masentuneista usein ajatellaan. Ehkä sekin lähettää ristiriitaisia signaaleja ja hankaloittaa joidenkin suhtautumista minuun: en sovi siihen perinteiseen masennuskuvastoon.

Mutta siitä huolimatta, tai paremminkin juuri sen vuoksi olen päättänyt puhua tästä. Ollakseni oma itseni ja ehkä myös osoittaakseni, että masennuksesta huolimatta olen ihan tavallinen Emmi.

PS. Jos kaipaat päivittäistä vertaistukea, niin tervetuloa Instagramiin. Sinne nämä jutut päivittyy usein paljon nopeammin.

Toinen tuotantokausi
JAA
Masennus
Jaa Tweet

Emmi Nuorgam

Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.

Lue myös nämä

  • Ajattelin tänään

    Toinen tuotantokausi

  • Ajattelin tänään

    Kun lapsi vihaa askartelemaani joulukalenteria, saan syyttää siitä vain itseäni

  • Ajattelin tänään

    ”Moka on lahja” ei lämmitä silloin, kun kroonisesti häpeää kaikkea

1 Comment

  • Liina says: 27/08/2019 at 11:51

    Musta tuntuu, että aika harva lopulta sopii siihen perinteiseen masennuskuvastoon. En minä ainakaan. (But you’re the happiest of women! sanoi kollega. Joo mutta en.)

    Mutta hiton vaikeaa kyllä on se, että tunnistaa asian ja myöntää sen itselleen. Ehkä juuri siksi, ettei tiedä, että masennus voi olla tämänkin näköistä.

    Tsemppiä, ihan tavallinen Emmi, joka on myös masentunut mutta ei pelkästään sitä.

    Vastaa
  • Jätä kommentti Cancel reply

    Emmi Nuorgam

    Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.

    Kaikkien aikojen luetuimmat

    Huora, feministipelle, pedofiili, suvisämmä, paska, sekopäämamma, läski, idiootti, mielisairas, saastainen lutka – rakkaalla lapsella on monta nimeä
    Äiti on nyt vähän väsynyt
    Äidin paras on lapsen paras – vai voisiko se sittenkin olla ihan vaan äidin paras?
    Mä en ole hullu, mutta
    Tältä näyttää vaikeasti ylipainoinen nainen
    Ihan tavallinen poika mekossa
    Vanhemmuudessa vaikeinta on rakastaa lastaan myös öisin
    Elämäni surkein 2015
    Mistä puhumme, kun puhumme saamelaisten oikeuksista?
    Kyllä se helpottaa

    Arkisto

    2019

    • + elokuu (2)

    2018

    • + joulukuu (1)
    • + marraskuu (1)
    • + lokakuu (1)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (3)
    • + toukokuu (2)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (3)
    • + helmikuu (2)
    • + tammikuu (4)

    2017

    • + joulukuu (3)
    • + marraskuu (3)
    • + lokakuu (6)
    • + syyskuu (8)
    • + elokuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (8)
    • + toukokuu (10)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (9)
    • + helmikuu (6)
    • + tammikuu (10)

    2016

    • + joulukuu (5)
    • + marraskuu (7)
    • + lokakuu (11)
    • + syyskuu (11)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (10)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (13)
    • + huhtikuu (13)
    • + maaliskuu (15)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (12)

    2015

    • + joulukuu (12)
    • + marraskuu (11)
    • + lokakuu (12)
    • + syyskuu (9)
    • + elokuu (6)
    • + heinäkuu (18)
    • + kesäkuu (11)
    • + toukokuu (17)
    • + huhtikuu (15)
    • + maaliskuu (19)
    • + helmikuu (15)
    • + tammikuu (16)

    2014

    • + joulukuu (11)
    • + marraskuu (25)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (21)
    • + elokuu (21)
    • + heinäkuu (14)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (23)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (22)
    • + helmikuu (18)
    • + tammikuu (17)

    2013

    • + joulukuu (15)
    • + marraskuu (15)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (23)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (12)
    • + kesäkuu (15)
    • + toukokuu (20)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (26)
    • + helmikuu (22)
    • + tammikuu (21)

    2012

    • + joulukuu (8)
    • + marraskuu (12)
    • + lokakuu (8)
    • + syyskuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (6)
    • + toukokuu (15)
    • + huhtikuu (12)
    • + maaliskuu (5)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (3)
    • Blogi
      • Uusimmat kirjoitukset
      • Ajattelin tänään
      • Kulttuuri
      • Matkat
      • Mielipide
      • Rakkaus ja suhteet
      • Ruoka
      • Söin, join ja nautin
      • Työ
        • Sisältöjä ja tuotantoja
        • Yhteistyö
      • Vanhemmuus
      • Yhteiskunta
      • Yrittäjyys
    • Nuorgamin some ja sparraus
    • Yhteystiedot
      • Tietosuojaseloste

    Arkisto

    2019

    • + elokuu (2)

    2018

    • + joulukuu (1)
    • + marraskuu (1)
    • + lokakuu (1)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (3)
    • + toukokuu (2)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (3)
    • + helmikuu (2)
    • + tammikuu (4)

    2017

    • + joulukuu (3)
    • + marraskuu (3)
    • + lokakuu (6)
    • + syyskuu (8)
    • + elokuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (8)
    • + toukokuu (10)
    • + huhtikuu (3)
    • + maaliskuu (9)
    • + helmikuu (6)
    • + tammikuu (10)

    2016

    • + joulukuu (5)
    • + marraskuu (7)
    • + lokakuu (11)
    • + syyskuu (11)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (10)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (13)
    • + huhtikuu (13)
    • + maaliskuu (15)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (12)

    2015

    • + joulukuu (12)
    • + marraskuu (11)
    • + lokakuu (12)
    • + syyskuu (9)
    • + elokuu (6)
    • + heinäkuu (18)
    • + kesäkuu (11)
    • + toukokuu (17)
    • + huhtikuu (15)
    • + maaliskuu (19)
    • + helmikuu (15)
    • + tammikuu (16)

    2014

    • + joulukuu (11)
    • + marraskuu (25)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (21)
    • + elokuu (21)
    • + heinäkuu (14)
    • + kesäkuu (12)
    • + toukokuu (23)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (22)
    • + helmikuu (18)
    • + tammikuu (17)

    2013

    • + joulukuu (15)
    • + marraskuu (15)
    • + lokakuu (19)
    • + syyskuu (23)
    • + elokuu (12)
    • + heinäkuu (12)
    • + kesäkuu (15)
    • + toukokuu (20)
    • + huhtikuu (25)
    • + maaliskuu (26)
    • + helmikuu (22)
    • + tammikuu (21)

    2012

    • + joulukuu (8)
    • + marraskuu (12)
    • + lokakuu (8)
    • + syyskuu (5)
    • + heinäkuu (3)
    • + kesäkuu (6)
    • + toukokuu (15)
    • + huhtikuu (12)
    • + maaliskuu (5)
    • + helmikuu (14)
    • + tammikuu (3)

    Avainsanat

    Feminismi Kirjallisuus lasten kanssa ravintolassa Musiikki politiikka Raha ravintolat reseptit Saamelaiset Synnytysmasennus Tampere Tampere Food Club tapahtumat Yhteistyö

    Kategoriat

    • Ajattelin tänään
    • Arviot
    • Juhlat
    • Kulttuuri
    • Matkat
    • Mielipide
    • Rakkaus ja suhteet
    • Ruoka
    • Sisältöjä ja tuotantoa
    • Söin, join ja nautin
    • Työ
    • Vanhemmuus
    • Yhteiskunta
    • Yhteistyö
    • Yrittäjyys

    Etsi

    Rohkea, rämäpäinen ja älykäs. Näin eräs ystäväni kuvaili Emmi Nuorgamia. Olen myös tavannut sanoa, että Emmi Nuorgam on tarina elämästä. Tarkalleen ottaen se taitaa olla tarina naiseudesta, nautiskelusta ja näiden yhteentörmäyksestä. Harrastan ravintoloissa syömistä, yhteiskunnallista ränttäystä ja kampaamoleikkejä, enkä koskaan kieltäydy bileistä. Blogi kertookin näiden välillä tasapainoilusta, yrittäjän arjesta, kroonisesta oman ajan kaipuusta ja maailman parhaista kalapuikkoresepteistä.© 2017 EMMI NUORGAM | All rights reserved

    • Blogi
      ▼
      • Uusimmat kirjoitukset
      • Ajattelin tänään
      • Kulttuuri
      • Matkat
      • Mielipide
      • Rakkaus ja suhteet
      • Ruoka
      • Söin, join ja nautin
      • Työ
        ▼
        • Sisältöjä ja tuotantoja
        • Yhteistyö
      • Vanhemmuus
      • Yhteiskunta
      • Yrittäjyys
    • Nuorgamin some ja sparraus
    • Yhteystiedot
      ▼
      • Tietosuojaseloste