Emmi Nuorgam

Aloitin bloggaamisen vuonna 2007. Kuluneen kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt olemaan poliitikkobloggaaja, sisustusbloggaaja, ruokabloggaaja ja perhebloggaaja. Kunkin ajanjakson aikana oman blogin ja kirjoittajaminän määrittely on ollut helppoa. Vaikka en ole ollut yhdenkään näiden oppikirjaesimerkki, on leiman taakse ollut helppo piiloutua.

Kesällä 2015 tuo muuttui. Muutin omilleni rakkaaksi ja tärkeäksi tulleesta Lilystä ja jätin taakseni blogin nimen, jota siihen saakka olin enemmän tai vähemmän ylpeydellä kantanut. Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana) sai väistyä, kun tilalle tuli Emmi Nuorgam.  Ennalta määrätyn teeman sijaan jäljelle jäinkin vain minä ja minun ajatukseni.

Blogista tuli pian henkilökohtaisempi ja henkilökohtaisesta pian työ. Tuntui uskomattomalta sanoa olevansa ammatiltaan bloggaaja.

Nyt blogissani vuorottelevat sulassa sovussa päiväkirjamerkinnät, kaupalliset yhteistyöt ja spontaanit suosittelut. Olen sitoutunut kaikessa tekemisessäni noudattamaan PING Ethics -koodistoa, joka takaa läpinäkyvän ja omaan persoonaani sopivan tavan tehdä yhteistyötä.

Kirjoitan kaikesta, joka herättää minussa tunteita ja toivon kirjoitusteni herättävän myös teissä jotain. Rakastan yhteiskunnallista paatosta ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä suuremmaksi maailmantuskani kasvaa. Kaikkea tekemistäni ohjaa pyrkimys onnellisempaan maailmaan, jossa jokainen ihminen on kultaakin kalliimpi.

Ennen kaikkea olen kuitenkin nautiskelija. Rakastan ruokaa, syömistä ja erityisesti ruokaan liittyvien elämysten jakamista. Matkakohteeni valitsen ruokakulttuurin ja ravintoloiden perusteella, mutta kaikkien aikojen lempiruokaani on oman Utsjoen mökin nuotiolla loimutettu lohi. Ruoka on rakkaudenosoitus lähimmäisilleni, eli vain polttoainetta.

Olen harvoin täydellinen, joten elämänikään ei ole. Kahden reissaavan yrittäjän ja kahden tarhalaisen elämä on jatkuvaa kompromissien tekemistä, kiirettä, epätietoisuutta ja epävarmuutta. Silti elän tällä hetkellä elämäni onnellisinta aikaa, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois.

Blogistani ei siis löydy valkoista kotia, vimpan päälle aseteltuja leikkokukkia tai merkkivaatekollaaseja. Sieltä löytyy kuitenkin roppakaupalla vinkkejä arjesta selviämiseen, täydelliseen chiliin ja Tampereen parhaisiin ravintolaelämyksiin.

4 Comments

  • Reply
    Johanna Pollari
    17.12.2015 at 10:31

    Kiitos kun kirjoitat asioista ajattelevan ja toimivan naisen näkökulmasta. Tuo vihapuhe-teksti tulee tarpeeseen. Minun blogini on ollut kohteena noin vuoden, ja yksi hämmentävimmistä asioista on ollut huomata, että myös tietyt naimisissa olevat 50+ v naiset osallistuvat siihen. Oletukseni on, että ko naisten puoliso on taustapromoottorina, mutta ainahan voin olla myös väärässä. Ehkä se lähtee myös naisista itsestään.

    Ja kun asun Alanyassa, niin aktiivisimmat suomalaiset vihapuhujat ovat alkaneet tuomaan paiviinsä sisältöä ja ryhtyneet myös käytännön toimiin. Kun minut nähtiin työpaikalla, tehtiin ensin perätön ilmianto paikalliselle poliisille, ja keskustelupalstalla hehkutettiin kuinka tuo huora kohta lentää Suomeen eikä tule enää saastuttamaan tätä aluetta tai kyttäämään muita suomalaisia. Kun poliisi ei pidättänytkään, niin juttujen sävy paheni jne. Yhteistyössä Googlen ja suomi24-ylläpitäjän kanssa pahimpia minun bloggeriprofiiliini linkittyneitä keskusteluja on saatu suljettua, mutta siinä on valtava työ, ja ne siirtyy vaan muille areenoille. Uusimpana ovat nämä aggressiivisesti käyttäytyvät 50+ naiset, joista graavein on lakiasiaintoimiston omistajan puoliso. Hänkin tuhoaa jo ennalta yritystä, jota suunnittelen avaavani.

    En pidä siitä, että sorrun joskus kommentoimaan heille, ja raskaimpina hetkinä olen kommentoinut. Tässä on menetetty myös ystäviä, kun he eivät enää uskalla olla kanssani tekemisissä muuten kuin hiljaa viestien kautta, etteivät joudu saman kohtelun kohteeksi, jos vaikka tulevat nähdyksi kanssani. Suomalaiset ovat kadottamassa inhimillisyyttään.

    Kiitos sinulle, annat uskoa siihen, että nainenkin saa ajatella.

    • Reply
      emminuorgam
      17.12.2015 at 10:40

      Johanna, olen ihan valtavan pahoillani asiasta. Oletko ollut poliisiin yhteydessä, voisiko siitä olla mitään apua?

  • Reply
    bodypositive
    21.3.2017 at 19:26

    Ihanaa että löysin blogisi Kiitos että jaksat yrittää ja levittää itsensä hyväksymisen ja elämästä nauttimisen sanomaa! Maailma on parempi paikka, kun olet olemassa.

  • Leave a Reply