Kebakot. Siinä on kans yksi ruokalaji, jonka pelkkä sanominen aiheuttaa mussa kylmiäväreitä ja saa mut tuntemaan itseni vähän likaiseksi. ”Söin kebakoita” kuulostaa rivolta – kuka järjissään oleva ihminen syö teurastamon lattialta kerättyjä tupakantumppeja ja suolen pätkiä (varmaan ne samat, jotka syö Saarioisten valmislihapullia..)?
Mutta nyt on aika julistaa kebakoiden uusi tuleminen – itse tehtyinä ne nimittäin on ihan kreisihyvä grilliruoka! Viime sunnuntaina oli Pyhän hengen vuodattamiselle pyhitetty kristillinen juhlapäivä, eli meille maallikoille se tarkoitti syödään-sitä-mitä-kaapissa-on-päivää. Meillä kaapissa oli jauhelihaa, televisiosta tuli Juhlasuunnittelijat ja avot, kapitalistinen megakorporaatio oli onnistunut tehtävässään.
2000-LUVUN KEBAKOT
400 g jauhelihaa
1 salottisipuli
1 punainen chili
tuoretta oreganoa
valkosipulia
suolaa & pippuria
paahdettua paprikajauhetta
loraus chilikastiketta
Tämä on oikeastaan meidän ihan normaali lihapullaresepti. Itse opin kotona laittamaan lihapulliin myös korppujauhoja ja kananmunia, mutta mies opetti, ettei niillä ole juurikaan mitään virkaa. Kananmunat toki sitovat taikinaa, mutta jos taikinaan ei lisätä ylimääräisiä jauhoja, ei sitä tarvitse sitoakaan! Kaikki ainekset siis vain sekaisin ja taikina puristellaan kiinteäksi ”tahnaksi”. Tahna tikkujen ympärille, tikut grilliin ja se on siinä. Kriittisin vaihe on kahden ensimmäisen sivun paistaminen kiinni, jottei kepakko hajoa. Nämä onnistui oikein hyvin ja olivat varsin mainio grilliruoka! Lisukkeena oli kreikkalaista salaattia ja kesäkurpitsa-sipuli-munakoiso-paprika-nyyttejä. Toimi kuin tauti, kun kumpikin oli syönyt taas viikon eineksiä. Miehellä siihen on hyvä syy (työt), mulla vähän vähemmän (olen laiska).
PS. Lisäksi mulla on ihan megaluokan first world problem: tykkäänkö mä tästä uudesta leiskastani? Tää leipätekstin fontti ehkä himppasen tökkii mua ihmisenä.
Ei kommentteja