Jos muutat mielesi

Tämän piti olla kirjoitus meidän eläinaiheisista tauluista, joita eteishalliin pääsi eilen kolme lisää. Keitin teetä, laitoin Matti Johannes Koivun tänään julkaistun albumin soimaan ja kas, minulle kävi kuten Nuorgamkin kehotti: Kuuntele Matti Johannes Koivun uusi levy ja katso lasittunein silmin kauas ei mihinkään.

Kuulin uutta Matti Johannes Koivua ensi kertaa sen ollessa YleX:n tehobiisi tai vastaava ja ajattelin, että onpa jonninjoutavaa pimputtelua. Satuin kuitenkin muutama päivä sitten television ääreen Ylen lähettäessä taltioinnin Jos muutat mielesi –kappaleesta ja sydämeni suli. Koivun nimeä kantava albumi julkaistiin tänään ja allekirjoitan kaiken, mitä Nuorgamin Högmanderkin siitä sanoi: pakahduttavan kaunis levy, kauniita kappaleita, surumielisen onnellista, pianovetoista poppia.

Siinä kaukaisuuteen tuijottelun ohessa luin Eeva Kolun kirjoituksen Gretchen Rubinin The Happiness Projectista ja ajatukset kulkeutuivat taas onneen ja onnellisuuden tunteeseen.

Alkuviikosta juttelin yhden vastikään äidiksi tulleen kollegan kanssa elämästä ja hän kirjoitti näin:

mä niin fiilistelen näitä aamukahviaamuja ja musiikkia ja hitaita pyykkien ripustuksia

vaikka parhaat hormoonipöllyt laskee, niin vitsit on tää ”hitaus” ja päivän mukaan meno vaan kivaa

Jäin miettimään äitikollegan sanoja.

Muutama päivä sitten eräs toinen kaveri pohti Facebookissa, miksi ihmisten hyväntahtoiset ketjukirjekuvat ja positiiviset mietelauseet ärsyttävät. Osallistuin keskusteluun mainitsemalla jotakin vittuilun ja ironisten piiloloukkausten trendikkyydestä; siitä, että oman sosiaalisen aseman pönkittämiseen kuuluu vähätellä muita ja olla ilkeä. Kävi ilmi, että puhuimme lopulta hieman eri asioista, eikä tuon keskustelun ollut tarkoitus pohtia sosiaalisen median käyttäytymiskulttuureita laajemmin. Jäin kuitenkin miettimään tätäkin.

Aihe koskettaa hirveän syvästi varmaan siksi, että olen vuodenvaihteessa tehnyt päätöksen elää onnellisempana, iloita arjesta ja pyrkiä olemaan hyvä ihminen. Se ei tarkoita, että olisin ilmoittautunut vapaaehtoisjärjestöön toimimaan mummojen kanssa, vaan että yritän olla ihan tavallisissa asioissa lähimmäisilleni ja itselleni mahdollisimman hyvä.

Aina se ei onnistu. Aina välillä raivoan miehelleni, aivan kuin olisi hänen syynsä ettei lapsemme jo synny. Aina välillä makaan koko päivän sohvalla aamutakissa, kun joka paikkaa särkee ja kolottaa ja mieli on musta. Aina välillä vihaan ihmisiä ja ajattelen heidän olevan täysiä idiootteja. Mikä sitten on muuttunut?

Olen lakannut valittamasta näistä asioista. En koe, että vihaisilla facebook-statuksilla, vittuilulla tai muiden ihmisten arvostelulla voin tehdä kellekään mitään hyvää. Ja miksi tehdä asioita, joista ei taatusti tule kellekään hyvä mieli?

Kaverini mietelausepohdintojen jälkeen jouduin kuitenkin pieneen paniikkiin; olenko minä nyt se naiivi, tekopirteä ja ärsyttävä tyyppi, joka jakaa aamulla kuvan pikkusiskon leipomasta suklaabrowniesta, koska se tekee itsen niin kovin onnelliseksi. Ja jos olen, niin miksi? Miksi vilpitön ilo ja onni aiheuttavat ihmisissä oksennusrefleksin? Miksi hyvän maun rajoilla keikkuvat huomautukset muista kanssaihmisistä ovat hyväksyttävämpiä kuin positiiviset ajatukset? Miksi maanantaina täytyy päivittää viikon ensimmäinen status paskasta kelistä, myöhässä olevasta junasta, pakkasesta, loskasta, kaatuneesta kahvista tai viikonlopun aikana kertyneistä sähköposteista?

Elämä on niin kovin pienestä kiinni, etten aio tuhlata sitä enää koskaan turhanpäiväiseen valittamiseen. Äitikollegan tavoin aion iloita siitä, että voin nauttia ihan pienistäkin asioista, sellaisista, joita siinä tavanomaisessa maanantaiangstissa ei edes huomaa. Auringosta, musiikista, tippuvista räystäistä, läheisen tehtaanmyymälän palvikinkusta. Koska kyllä, siellä se onni on. Joskus jopa palvikinkussa.

Se mikä oli suurinta täällä, on hetkessä niin pientä.

Se mikä oli kestävintä, on lakannut olemasta.

Kiitos Matti.

3 comments

  1. Vierailija (Ei varmistettu)

    Ihana Panda-taulu, mistä olet hankkinut sen?

  2. Emmi Nuorgam

    ”The awkward moment with pandas” on tilattu Society6 -nimisestä verkkokaupasta. Siellä ihmiset myy omaa taidettaan todella kohtuullisella korvauksella! http://society6.com/

    (Varoitan jo etukäteen, siellä on aivan järjetön määrä kaikkea, mitä tekisi mieli tilata!)

  3. Vierailija (Ei varmistettu)

    Iso Kiitos linkistä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.