Koska se nyt syntyy?

Käyn nykyään todella lyhyitä keskusteluja.

Vauva ei ilmeisesti ole vielä syntynyt?

Joo, ei ole. Kyllä mä kerron sitten kun se on. Usko tai älä.

Tiedän, etteivät ihmiset tarkoita sillä mitään pahaa ja ovat vain kiinnostuneita miten meillä menee (ja koska vauva syntyy), mutta pinnani alkaa olla sen verran lyhyellä sytytyslangalla, että raivostun kysymyksestä heti.

Itsekin kuittasin pari viikkoa sitten esikoisensa synnyttäneen ystäväni viime päivien tuskailut aina ”no kyllä tässä nyt vielä pari viikkoa menee eheheh” -tyyppisellä, erittäin haha-hauskalla heitolla ja näin retroperspektiivistä ajatellen haluaisin vajota maan alle. Se ei ole hauskaa. Se on masentavaa. Se on lannistavaa. Se on vaan kertakaikkisen typerää.

Joten rakkaat ystävät ja kylänmiehet. Kun ystävänne on viimeisillään raskaana, älkää tentatko milloin vauva syntyy. Sitä kun ei todellakaan voi kukaan tietää. Todennäköisesti se raskaana oleva ystävä istuu kotona ja miettii tismalleen samaa kysymystä päivästä ja tunnista toiseen. Se ystävä tutkiskelee kehoaan, guuglettaa jokaisen pienenkin havaitsemansa muutoksen ja iloitsee, että jes, tämäkin voi olla merkki alkavasta synnytyksestä! Ja nyt parin viikon kokemuksella, se ei todellakaan ole merkki siitä, että synnytys alkaa. Se on merkki siitä, että on tulossa hulluksi.

Kukaan, koskaan, ei kertonut, että nämä viimeiset viikot voivat olla näin helvetillisiä. Alkuraskauden aamupahoinvoinnit ja suonikohjut ovat ihan paperia siihen nähden, että loppuraskauden viimeiset viikot sulautuvat toisiinsa epämääräisenä mustana aikana, jona ei pysty nukkumaan, makaamaan, istumaan, olemaan hereillä, ajattelemaan, keskustelemaan, kävelemään saatika lähtemään kolmea metriä kauemmas vessasta. 

Että rakas lapseni, voisitko jo tulla ulos. Äidin psyyke (tai ihmissuhteet) eivät kestä tätä odottamista.

 

12 comments

  1. Sensei

    Uh, jaksamista. Näin puolivälipyykin ylittäneenä mietin juuri eilen joogassa, että alkaa ikävästi rajoittaa moniakin asioita jo tämä maha. Ei pysty oikein liikkumaan, ja yöunet alkaa käydä melko katkonaisiksi jos 3-4 kertaa yössä toiletti kutsuu. Täytyy siis varustautua henkisesti siihen, että homma EI ole muuttumassa parempaan suuntaan…

  2. Emmi Nuorgam

    No joo. Ja siis nyt jos pystyisi mihinkään rationaaliseen ajatteluun, niin tän voisi kääntää niin, että mullahan ei ole koko ensimmäiseen 8kk ollut mitään vaivoja, ettei nää viimeisen kuukauden krempat nyt ole mitään. Mutta tietysti oman jaksamisen kannalta olisi ollut fiksumpaa voida pahoin alkuraskaudessa ja nyt kerätä voimia siihen kun vauva syntyy – upeeta olla ihan poikki jo valmiiksi!

    Tää sopii muuten tosi hyvin tähän mun uuteen valittamattomaan elämään. 😀

  3. Eerika

    Tähän nyt pitäis selkeesti sanoo se jaksuhali 🙂

  4. Vierailija (Ei varmistettu)

    I feel you! Itsehän kuuntelin ”no joko?” ja ”no eikö vieläkään” kysymyksiä viikolta 37 viikolle 42, jollon minime synty 42+2…….. Kaverini, joka oli voinut vikoilla viikoilla voinut sanoa tarkan päivän (sektiopäivän) babyn tulolle, yritti olla positiivinen ja ”ihmiset tarkoittaa vaan hyvää”… ja mulla meinas pää räjähtää!

  5. Emmi Nuorgam

    Jaksuhali! Kiitos Eerika! 😀

    vierailijalle sympatiapisteet, itse elättelen toiveita, että ihan viittä viikkoa ei tarvitsis kärvistellä..

  6. A. Sinivaara

    🙂 Mä kans jo kovasti ootan iloisia uutisia täällä, että vois tosiaan pistää jo töpinäksi siellä masussa 😉

  7. Emmi Nuorgam

    Yritämme parhamme! Siskoni muuten linkkas mulle tän tänään. Wonder why.. 😉

  8. Amma

    Voi taivas mä muistan ton. Mä aloin jo joltain viikolta 35 olla sitä mieltä, että eijaksaoottaatuujo!! ja tuota elämän auvoisuutta auttoi kuuma kesä, tuskanhikiset yöt, jatkuva jano ja pissahätä. Ei oo kyllä ikävä sitä viimeistä niitä viimeisiä kahta kuukautta.

    Jaxuja täältäkin ja monta sydäntä <3 <3 <3

    ”Kyllä se sieltä tulee ajallaan, jokainen valitsee oman päivänsä tulla ja ei sinne kukaan oo sisään jääny.” Mä tiiän että nyt nää vaan ärsyttää, mutta viimestään kahden kuukauden puolen vuoden sisään osaat nauraa niille ja mikä parasta -pääset käyttämään niitä latteuksia jollekkin toiselle!!

  9. Emmi Nuorgam

    🙂 <3

  10. leaflet (Ei varmistettu)

    Mulla oli kännykkä äänettömällä viimeiset viikot, en oikein suhtautunu hyvin kyselyihin 🙂 molemmilla kerroilla kun raskaus meni reippaasti yliaikaiseksi… Siinä ei mitkään fraasit auta kun laskee päiviä  minuutteja siihen, että viimeistään käynnistettäisiin… 

  11. ekoemo

    Onks kaikki seitsemän ässää jo kokeiltu (sauna, seksi, siivoaminen, shoppailu ja mitäs näitä nyt oli)? Pään kylmänä pitäminen on kyllä vaikeaa kun kaikki muutkin ”odottaa” niin hartaasti. Tsemppiä! Puhelimen pois päältä laittaminen voi helpottaa. Itsellä vielä 4 viikkoa laskettuun aikaan ja suurin osa utelijoista on sitä mieltä, että ”sehän tulee siis hetkenä minä hyvänsä”. Ite varaudun henkisesti kuuteen viikkoon, ukkelihan tulee sitten kun päättää tulla sanoi ihmiset mitä hyvänsä 🙂

  12. Emmi Nuorgam

    Juu on kokeiltu. Mua on supistellut jo monta viikkoa, että se ei tuntuis olevan ongelma. Jostain syystä bebe ei vaan ole valmis tuleen ulos, vaikka kuinka supistelis. Oon nyt yrittänyt löytää jonkun tasapainon ja olla ajattelematta koko asiaa. Eli vinkkejä Netflixistä löytyvistä tv-sarjoista otetaan vastaan; L-Koodi, Modern Family ja House Of Cards on katsottu.

    Niin paitsi että huomenna pesen ikkunat.. Varmuuden vuoksi. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.