”Sitten kun mulla on lapsi, niin mä en ainakaan..”

Disclaimer: YH-viikon myötä kaadan nyt suurimman osan ajatuksistani tänne tai blogin fb-sivulle – sorppa, mutta tirppana ymmärtää vähän huonosti näitä mun jorinoita, vaikka iso likka jo tietysti onkin.

Ennen lasta varmasti jokaisella on ollut omat mielikuvansa ja käsityksensä siitä, millaista elämä lapsen kanssa on. Myös meillä, jotka neuvolassa ollaan tuhanteen kertaan vakuuttettu, että ei, mulla ei ainakaanole mitään odotuksia ja kyllä, tehdään niinkuin sitten parhaalta tuntuu. Tässä vauvan kanssa elellessä on kuitenkin tullut vastaan muutamakin periaate, joista on olosuhteiden pakosta jouduttu luopumaan. Sattuneesta syystä juttuidea tuli mieleen nyt, kun vauva nukkuu vieressä päiväunia..

1. Meillä käytetään päivisin kestovaippoja ja öisin kertakäyttövaippoja

Ninhän sitä luulisi. Ja alunperinhän me käytettiinkin kestoja, kunnes vauvan pylly meni niin huonoon kuntoon, että neuvolasta käskivät kokeilla hetken kertakäyttövaippoja. Ja niin me sitten testiksi päätimme kaksi viikkoa käyttää kertakäyttövaippoja. Tuota testiaikaa on nyt kestänyt sellaisen kolmisen kuukautta.. Ja joo joo, tiedän ettei se ole niin vaikeaa ja että vauvan iho todennäköisesti kestäisi kestoja nyt jo paljon paremmin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Kun se kasvaakin niin vauhdilla ja koko ajan saisi olla ostamassa uusia ja ne haiseekin pahalta ja mua laiskottaa ja on muumivaipat nyt sentään kotimaisia jajaja..

2. Vauva totutetaan alusta saakka meteliin ja siihen, ettei päiväunien aikana tarvitse kulkea villasukat jalassa

Ja kyllä, niin vauva periaatteessa on totutettukin. Tai siis hän pystyy hyvin nukkumaan ravintolassa, kaupassa, keikoilla tai festareilla – jos on nukahtanut siihen mekkalaan. Mutta kotona on aina aika paljon hiljaisempaa ja silloin vauva myös herää herkemmin koviin ääniin, eikä päikkärit kestä usein puolta tuntia pidempään. Mies on edelleen sitä mieltä, että päiväuniaikaan rämistellään kitaraa ihan yhtä paljon kuin muulloinkin, mutta salaa, silloin kun hän ei ole kotona, olen ihan hissunkissun kun vauva nukkuu. Niinkuin esimerkiksi nyt: en nouse sängyltä, jos ei ole aivan pakko. Enkä mieluusti vaihda asentoakaan kovin useasti. Yöpöydälle on kasattu kirjat, puhelimet, ipadit, kahvikupit, vesilasit ja suklaapatukat, jotta voin viihtyä keskeytyksettä tässä koko sen puolitoista tuntia, kum beibi vetelee hirsiä. Koska vauvan puolitoista tuntia unta kaksi kertaa päivässä on aina kotiinpäin. Aina.

3. Vauva syö vain itsetehtyä ruokaa

Ja miksei söisi, emmehän mekään syö eineksiä! Käytännössähän hän kuitenkin kieltäytyi itsemuussatusta porkkanasta heti. Kolmen päivän jälkeen myönnyin, ja ostin Semperin eko-soseita. Jos ei itsetehtyä, niin onpahan ainakin luomua! No, nyt kolmen viikon jälkeen joudun ehkä syömään senkin periaatteen, sillä vauva maisteli eilen vauvakollegan Muksu-soseita sen verran innokkaasti, että taidetaan meilläkin siirtyä niihin. Muksun kanssa naama vääntyy edelleen ihan ihmeellisiin asentoihin, mutta sosetta menee sentään mahaankin asti, kun Mr. Semperin soseet on tähän saakka kaivettu ruokailun jälkeen aina kauhalla kaulapoimuista.

4. Joka päivä käydään sitten vaunulenkillä ainakin kertaalleen

Kun nyt oikein pinnistän, niin muistelisin, että vaunujen kanssa olisi käyty muualla kuin ravintoloissa, shoppailemassa tai kyläilemässä viime viikon tiistaina, ja itseasiassa silloinkin käveltiin viitisen kilometriä ravintolaan ja takaisin. Kyllähän mun on ollut tarkoitus sinne lähteä, mutta milloin on ollut liian kuuma ja milloin satanut tai laiskottanut tai väsyttänyt tai periaatteessa pitänyt siivota.. Ehkä tässä voi skarpata sitten, kun lapsi ymmärtääkin jotakin ulkoilusta?

5. Vauva nukkuu aina omassa sängyssä

No vauva nukahtaa yöunille aina omaan sänkyyn ja jos mies on kotona, niin nukkuukin koko yön siellä. Mutta näin kun mies on reissussa, niin yleensä nostan hänet neljän-kuuden välillä viereeni nukkumaan, kun pullon pitely ja nukkuminen samaan aikaan onnistuu siten paljon helpommin, eikä tarvitse kenottaa sängyn laidalla.

Mitä tulee sitten taas päiväuniin, niin ne nukutaan useimmin turvakaukalossa tai vaunuissa ja kotona ollessa meidän sängyllä. Joskus myös sohvalla, jos tulee joku ohjelma, jonka ehdottomasti haluan nähdä (tai sitten muuten vaan laiskottaa). Niin ja iltatorkuille tyttö nukahtaa usein sitteriin, mutta sehän nyt on vahinko – ei kai sitä lasketa?

 

6. Me käydään sitten ainakin kerran kuussa miehen kanssa treffeillä

 Käytännössä ollaan neljän kuukauden aikana käyty kahdesti ja edellisestä kerrastakin on jo yli 2kk aikaa. Silloin kun ei vielä ollut omia lapsia, niin oli tosi vaikea tajuta, miksei lapselliset ystävät koskaan pyytäneet apua. Ei vaikka itse toitotti joka välissä, että pyydä vaan aina kun tuntuu siltä ja ihan mielelläni hoidan teidän beibiä! Nyt kun on tuo oma, niin siitä pyytämisestä on tullut jotenkin aivan sairaan vaikeaa.. Varsinkin silloin, jos oltaisiin kumpikin kotona. Apua on helpompi pyytää silloin, kun kummallakin on jotakin menoa, koska silloin avuntarpeelle on joku ”oikea syy”. Mutta silloin, kun lapsi voisi ihan hyvin olla vanhempansa kanssa, niin pyytäminen on jotenkin itsekästä. Vaikka eihän se sitä ole. Kai. Vai onko? 

*

Joku on joskus sanonut, että lapsen kanssa on mahdoton noudattaa kaikkia niitä sääntöjä, joita itse itselleen asettaa. Huomattu on, ja jotenkin mulla on sellainen kutina, ettei tämä kompromissien teko tähän vauvaikään pääty..

PS. Hitto! Pakko nousta ottamaan vehkeet pois seinistä, kun alkoi kauhea ukkosmylläkkä. Päiväuniaikaa olisi vielä 45min jäljellä, saa nähdä kuinka tässä käy.

*

 

Edit: Keksin heti julkaisun jälkeen kuudennen! Ja saatte myös täydentää listaa: mikä sulla oli ihan ehdotonta silloin ennen kuin se bebe ilmaantui maailmaan?

24 comments

  1. Kristaliina

    Hihihihi ihan täsmälleen samat täällä! Päälle vois vielä lisätä ainakin ”me ainakin sitten kannetaan kantoliinassa sitä vauvaa” – juu eipä tehty niin kuin pari kertaa 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Ah joo, toi mulla oli mielessäkin, mutta unohtui! Ei meillä edes ole sellasta liinaa. Tai reppua.. 😀

  2. Kristaliina

    Ai niin, ja ”mä en ainakaan sitten muutu sellaiseksi, joka puhuu vaan siitä vauvastaan”. En-! 😀

  3. Liv

    Neloseen pitää vastata: toki, mutta sitten se ulkoilu ei ole enää sun aikaa. Ei toivoakaan rauhallisesta kävelystä kuulokkeet korvilla maisemista nauttien, kun rattaissa pönöttää yks omiaan höpöttävä ja hihittelevä beibi, joka vaatii huomion. Tottakai se ulkoilu on kivaa niinkin, sanon vaan että se on kovin erilaista ja jaksaisin lässyttää siitä ”nauti kun hän on vielä pieni” -mantrasta. Hiljaiset kävelyt on parhautta, kohta sille pitää nimetä kaikki tai vähintäänkin hihitellä äöööh -kiljahduksille. 

    Minä uhosin ennen lasta kuinka ”hän ei tule syömään tuttia” (söi kyllä, vajaa pari vuotta…), ”saa oppia nukahtamaan ihan yksin” (oppi toki, mutta kyllä häntä usein on silitellen nukutettukin), ”nukkuu omassa sängyssään” (noei! Tai siis nukkuu toki, mutta painajaisten ajamana usein hiipii mun sängyn viereen syliä hakemaan, sinne syliin ja viereen jää. Ei kai kellään ole sydäntä marssittaa pelokasta lasta pois? :D), ”syö vain itse tehtyä ruokaa” (todellisuudessa söi 4kk-1v pitkälti kaupan soseita. Hampaita kun oli suussa ettei kaikkea tarvinnut enää soseuttaa, hän siirtyi syömään tavan kotiruokaa, sitä samaa kuin minäkin. Käydään me silti välillä hampurilaisella.) ja ”ei karkkia ennen kuin osaa pyytää” (no tässä on tavallaan pysyttykin. Ajattelin tosin että tuo osaa pyytää -aika olisi ollut vasta 3-4 vuotiaana. Se oli ja meni hieman yli vuoden ikäisenä, ei saanut karkkia. Tänään meillä on eka karkkipäivä, tyttö sai valita ite makeisensa. Valitsi tikkarin.). 

     

    Aijoo ja se klassinen ”imetän ainaki puoli vuotta”. No en, 2,5kk loppui. 

    1. Emmi Nuorgam

      Imetyksestä oon ehkä vauhkonnut jo niin paljon, että jätin sen tarkoituksella pois.. 😉

      Toi karkkihommahan löytyy täältäkin, mutta muodossa ”Lapselle ei koskaan kerrota mitä karkki on, vaan se saa syödä tarhaan asti viinirypäleitä ja rusinoita.” AS IF. 😀

      1. hunajaluu

        Mäkin kuvittelin, että jälkeläinen syö sitten pelkästään terveellisesti… No karkkeja hän ei ole vielä maistellut 1v2kk ikään mennessä, mutta jäätelö, pulla, kakut ja piirakat on tuttuja herkkuja jo. Kuuluuhan ne meidänkin elämään satunnaisina herkkuina. 🙂 

  4. sukkahoususankari

    Sitten kun mulla on lapsi niin hän ei syö tuttia. Eikä nuku ikinä vieressä. Eikä syö kaupan soseita. Hohhoi, vähänpä tiesin… On tuo pieni ihminen saanu käännettyä kaikki mun periaatteet päälaelleen, mutta ehkä se ei ole huono asia.

    Kauan jaksoin ahdistua siitä kun vauvalle ei kelvannut mun tekemät ruuat, mutta eikö ole pääasia että jotain syö? ONHAN?? Tunnen syyllistävät katseet niskassani kun kannan kassalle hirveän kasan piltti-purkkeja vaikka tuskinpa ketään kiinnostaa.

    1. Emmi Nuorgam

      Joo, kyllä se näin. Itse koitan nyt tästä valmisruokashokista toivuttuani vaan selvittää, että mikä valmisruuista on eettisesti kestävintä. Nestlen Bona se ei ainakaan ole.. 😛

  5. Jenn-

    Tää on just tätä, kun tekee itse vauvalle kunnon luomusoseita ja sitten vauva ei halua syödä niitä. 😀

  6. Katie

    Ihana kirjoitus! Mulle tuli heti parempi mieli. 😉

    1. Emmi Nuorgam

      Hyvä! Tää ei oo helppoa.. 😉

  7. MM

    Hih, aika kattava lista! Voisin kyllä lisätä vielä sen hautaamani periaatteen, että vaatteita ei hankita vain sen takia, että ne ovat söpöjä. (Mutku ne ovat!) Ja lelujakin vain kohtuudella. (Just.) Ja ne viimeisetkin periaatteet, joista esikoisen kanssa pystyi vielä jotenkuten pitämään kiinni, unohdetaan toisen kanssa jo raskausaikana.

    1. Emmi Nuorgam

      En ymmärrä mitä tarkoitat? Itsekin ostin eilen Seppälästä kaksi kokoa liian ison söpön, mustavalkoraidallisen tunikan ja sydänlegginssit, koska tyttö ihan ehdottomasti tarvii ne. Keväällä 2014..

      1. Ella F.

        Itsehän hoidan lähes kaikki hankinnat samalla periaatteella. Tätä vois jo kutsua ehkä periaatteeksi? ”Ostan lapselleni aina vaatteet hyvissä ajoin”? Koska kyllä se vaatetta tarvii myös keväällä 2014, ellei ala nudistiksi…

  8. Ella F.

    Mä oon varmaan aina ollut niin mukavuudenhaluinen, etten mikään superehdoton ole vissiin oikein minkään asian suhteen ollut, sen sijaan kaikenlaisia aikomuksia on kyllä ollut, kuten esim. se kestovaippailu, joka ajatuksenakin synnytyksen jälkeen sai mut voimaan todella heikosti, se, ettei mukula sais maistaakaan karkkia ennen kolmatta ikävuotta (tämä kaatui viime jouluna siihen, kun löysin nappulan kaikessa hiljaisuudessa popsimassa Geishakonvehteja suoraan sellaisesta isosta rasiasta), että kersnaakkeli ei saisi tahtoaan läpi kun minä kerran sanon ei (jooo-o. Joo. Hohhoijaa.) ja kaikenlaista pientä tällaista.

    Mitä isommaksi tuo kasvaa, sitä mitättömämmältä nuo kaikki periaatteet mitä voi keksiä ennenkuin lapsi täyttää vuottakaan tuntuvat. Nyt kun pikkuhiljaa tahtoiän kynnyksellä kanttia (jota mulla tunnetusti suhteessa omaan lapseen EI ole) todella kysytään. Että mä taidan tässä nyt vaan sanoa itselleni taas että hohhoijaa. Hehheh. Niinpäniin, joopajoo.

    1. Emmi Nuorgam

      No joo, ehkä nämäkin on ollut enemmän aikomuksia kuin periaatteita, koska periaatteen ihmiset on kai sellaisia jämäköitä, mitä mä taas en ihan aina ole.. 

      Sitäpaitsi teidän lapsi on niin kertakaikkisen kaunis ilmestys, ettei sillä voikaan sanoa ei! (Hitto, mitä mun Tiedostavan Mutsin pisteille nyt tapahtuu, kun kutsun tyttölasta kauniiksi?)

      1. Ella F.

        Hahahahaa, mä askartelen meille rintamerkit, joissa lukee ”periaatteiden pyörtäjät”.

        Mä salaa kadehdin niitä ihmisiä, jotka esim. vaan päättää, että kolmen viikon päästä ne mahtuu 27 tuuman farkkuihin ja sitten kolmen viikon päästä ne mahtuu, koska niilä on tahdonlujuutta. Mulla on vaan sellainen tahto, että haluan syödä muutakin kuin sinimailasen ituja.

        Mä kerron kersnaakkelille terveisiä, että säkään et vois sanoa sille ei <3

        1. Emmi Nuorgam

          Mäkin on häädieetillä. Syön vain kolme suklaapatukkaa päivässä sen sijaan, että söisin puolikkaan suklaalevyn. Ja silti mitään ei tapahdu!

  9. MM

    Kauhee, kun näitä nyt pompsahtelee mieleen ihan jatkuvalla syötöllä. Mehän ei esim. aiottu viihdyttää lasta pitkillä automatkoilla millään tablettipeleillä ja dvd-soittimilla. (Ja nyt me jo mietitään, että pitääkö meidän kohta hankkia kaksi iPadiä, että molemmat viihtyy.)

    1. Emmi Nuorgam

      Oho! Aika puritaaneja olette (olleet). Mä en malttaisi odottaa, että toi oppii käyttään ipadia! 😀

  10. ekoemo

    Pyörrettyjen periaatteiden listaa löytyy meiltäkin ja kasvaa koko ajan. Suunnitellahan voi mutta sitä ei vaan voi tietää mitä tapahtuu, ennen kuin tapahtuu. Nimim. ”-itkee kantoliinassa-syö tuttia ja leluja joita ei aiottu ostaa-aloittaa kohta luomusosekokeilut..”

  11. phocahispida

    Meillä oli periaatteena että kaupasta ei kanneta mielellään mitään erikseen lapselle, kun ei sitä autoa ole.

    Noh, vaippapaketti tulee ehkä kerran kuussa tai kahdessa (kertsit käytössä öisin) ja maito on tullut vasemmasta tissistä ja yhteisestä maitopurkista (oikeesti, en oo syöttänyt oikeasta varmaan 3 kuukauteen ô__ô).

    Soseista ylijääneet juurekset tungettiin meidän ruokiin tai toisinpäin ja 1v asti on mennyt täysin samaa sapuskaa kuin meillä. Ruokasoseita on ostettu varmaan ehkä 30 purkkia 1,5-v aikana ja nekin lähinnä matkoille/puistoon/kylään. Tuo rohmatti syö kyllä mitä vaan, eilen raakoja karviaisia puskasta… painoa on silti vaan noin 11kg. Mene ja tiedä minne se ruoka oikein menee. Vissiin vaippaan. Isäänsä tullut kun ei ruoka tartu.

    Muuten periaatteita oli se että öööh. Kantamista kokeillaan. Kokeiltiin ja kivaa oli/on. Selkä kestää ja lapsi nukkuu edelleen pisimmät unet ikinä aina repussa. (Tosi kätevää…)

    Herkuista, tekniikan käytöstä, unirytmistä, nukkumispaikasta, leluista tms. ei olla jaksettu tehdä periaatepäätöksiä kun vituiksi ne olisi menneet kuitenkin. 

    Paitsi se periaate meillä kyllä on että leluja ei osteta itse eikä olla vielä ostettu kuin muutama. Niitä kun tulee lahjoina kuitenkin ihan liikaa. Ja lahjoinakin on toivottu Duplotäydennyksiä ja toivetta on ilahduttavasti kuunneltu. Kirjatkin on lainattu kirjastosta. Kun meillä on vaan se 58 neliötä. Aina jos joku tuputtaa jotain hullun kokoista pehmolelua tai potkuautoa tms. meille, sanon että heti kun ostatte meille sen omakotitalon. 😀

    Mutta nämä periaatteet on sellaisia pakon tai tilan sanelemia tai omaa mukavuutta lisääviä (kuten tuo kaupasta-raahaamis-asia) että niitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla helppo noudattaa kun noudattamatta jättäminen johtaa syvään kusikuoppaan.

    Pardon my language today.

  12. mimimuu

    Emmi, sä olet mun sankari! <3

    1. Emmi Nuorgam

      Tulostan tän kommentin ehkä tohon jääkaapin oveen, kun seuraavan kerran alan taistella lapsen ja sosepurkin kanssa, luovutan ja kaivan vaan tuttipullon esiin.. 😀

Vastaa käyttäjälle MM Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *