Ja nyt kun sanon meksikolainen, niin todellakin tarkoitan meksikolaista. En texmexiä, vaan meksikolaista.
Olen jo aiemmin hehkuttanut Hämeenpuiston tacokärryä, Don Tacoa, jonka soisi olevan pelipaikoilla myös ensi kesänä. Yksinkertaisia maissilättyjä, yksinkertaisilla täytteillä ja sooseilla. La Fonda Cafe & comida Tampereen Puutarhakadulla luottaa melkein samaan reseptiin.
Taistelu alkaa tuottaa tulosta ja Hilda syö banaania erinomaisella ruokahalulla. Tänään hän lounasti Oikeaa Ruokaa ensimmäistä kertaa ravintolassa!
La Fondan omistajat ovat meksikolaisia ja lounaskahvilan täyttää aina iloinen espanjankielinen höpötys. Aiemmin kun olemme Fondassa käyneet, on myös suuri osa asiakkaista puhunut espanjaa, eikä tätä missään määrin voida pitää huonona asiana. Kun Fonda avattiin, moitittiin sitä karusta sisutuksesta, mutta itse olen aina ollut vähän toista mieltä – eripari tuolit, värikkäät pöytäliinat, koriste-esineet, pinjatat ja espanjankieliset aikakauslehdet luovat juuri oikean latinalaisamerikkalaisen lounaskahvilatunnelman.
Mutta ihan ehdottomasti parasta paikassa on ruoka. Voisin elää Fondan leivällä, levitteillä ja alkusalaatilla! Juuri tänään naureskeltiin taas sille, että alkusalaatti on periaatteessa sama porkkanaraaste-jäävuorisalaattihässäkkä kun jokaisella aabeeceellä, mutta miten hyvää siitä voikaan saada, kun salaatin apgreidaa yrttiöljyllä, tuoreillä yrteillä, siemenillä, paahdetulla sipulilla, suolalla ja pippurilla. Itse söin tänään quinoa-fetatäytteisiä paprikoita, mies tilasi talon lasagnea. Tarjolla olisi ollut myös keittoa ja salaattia, päivän quesadilla oli jo päässyt loppumaan. Fondassahan siis lista vaihtuu päivittäin ja kutakin lajia saa vain tietyn määrän – yleensä quesadillat loppuvat aina ensimmäisenä!
Missään nimessä paikalta ei kannata odottaa minkäänsortin kurmeeta, mutta kympin lounaaksi ruoka on mahtavaa! Ainoa huono puoli Fondassa on sen sijainti. Se on yksinkertaisesti aivan väärällä puolella koskea – come on, kuka muka koskaan pyörii Anttilan kulmilla? Jos Ohranjyvä ei sijaitsisi (itseasiassa samassa korttelissa kuin Fonda ja Nanda Devi*), ei tuolla tulisi käytyä koskaan.
—
*Nanda Devi on siis Tampereen paras intialainen, jonka superherkullisesta lounasbuffetista käytiin nauttimassa maanantaina. Hiukan on erilaista tuon Hildan lapsuus kun isällään 80-luvun Parkanossa. Ei kuulemma paljon intialaista tai meksikolaista ruokaa nautiskeltu.
Mari-täti (Ei varmistettu)
Hiukan erilaista on myös sinun äitiys Pirkkalassa kuin minun äitiys Tampereella 90-luvulla. Ulos syömään pääsi noin 2krt vuodessa ja paikat oli Rosso… ja Rosso 😀
isotäti tiina (Ei varmistettu)
mun äitiyttä kahdeksankyt luvulla ei voi millään verrata tähän syömässä käytiin kerran kesässä killingissä ja sit kun milli meni kouluun käytiin kyllä pizzalla sunnuntaisin peräti rentukassa omanlaisensa gourmee ravintola sekin ei kyllä käydä vieläkään matkaa kertys sen verran paljon kotona tulee kokattua tuttua turvallista ns kotiruokaa mitä se sitten kelläkin on 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Pakko leikkiä besserwisseriä, kun tuo aito meksikolainen särähti niin pahasti korvaan. 😀 Toinen omistajistahan on siis Chilestä ja ruoat on aika lailla tasainen sekoitus meksikon, chilen ja muiden latinalaisen amerikan herkkuja. Ei siis aito meksikolainen… Mutta oli miten oli, ruoka on kyllä piristävän erilaista noihin Tampereen perusmestoihin verrattuna ja ah, niin herkullisia. Namskis.
Emmi Nuorgam
No joo – tarkoituksena on ollut kirjoittaa latinalaisamerikkalaista. Hyvä kun korjasit!
Emmi Nuorgam
No joo – tarkoituksena on ollut kirjoittaa latinalaisamerikkalaista. Hyvä kun korjasit!