Ennen vanhaan sunnuntai oli viikon kenties paras päivä. Siis silloin ennen lasta, ennen päivätöitä, ennen rivitaloa. Silloin kun itse olin ollut viikonlopun myymässä kaljaa ja kelkkoja janoisille ja mies oli ollut keikoilla. Sunnuntaina mentiin Amadeukseen istumaan ja juomaan kolmen euron siidereitä, jauhamaan jonninjoutavia baaritiskille tai pelaamaan jatsia sekalaisessa seurueessa. Loppuillasta otettiin suunnaksi Jack The Roosterin jamit ja neljän jälkeen kaatuiltiin jatkoille johonkin päin Tammelaa. Maanantaina ei ollut mitään velvollisuuksia oli vain koulua, jos sitäkään. Koska olin nuori ja nätti, ei krapulastakaan ollut tietoakaan. No, lapsen, töiden ja Itsenäisyydenkadun kerrostaloyksiön lisäksi myös se asia on muuttunut – darroista on alkanut tulla sietämättömiä.
Sunnuntaina kuitenkin taas uhmattiin kohtaloa, kun Miisa tuli Hildan nukutuspuuhiin ja me lähdettiin miehen kanssa treffeille! Pelailtiin lautapelejä (niitä, jotka perustuvat täysin tuuriin ja jotka minä voitin ja niitä, joissa tarvii tietää jotain ja joissa mies voitti) Gastropub Nordicissa, syötiin herkullista pubiruokaa, juotiin punaviiniä, törmättiin tuttuihin, naurettiin ja päädyttiin Amadeuksen ja Prahan kautta Roosterin jameihin.
Yllytin kummitätityypin lavalle, vastasin tuhat kertaa kysymykseen ”missä teidän vauva on” ja liikutuin, kun muutama baarituttu tuli sanomaan, että olen ainoa tuttavapiirissä lisääntynyt äiti, jonka vauvapäivityksiä jaksaa lukea. Hallelujah! Äitiyden musta aukko onnistuttu siis välttämään – ainakin jotenkuten.
Oli aivan sairaan hauskaa. Voi mikä ihana sunnuntai. Vitsi miten paljon voi kaikista baarirentuistakin tykätä (kun on hetken poissa..)!
JonnaH. (Ei varmistettu)
Kuullosti ihanalta sunnuntailta! 🙂