Vauva ja äiti harrastaa

Ei liene mikään salaisuus, että en ole sellainen hiekkalaatikon reunalla istuva, muiden äitien kanssa jutusteleva äiti. Olen kerran käynyt taloyhtiön leikkipaikalla, kun ystäväni reilu vuoden ikäinen tyttö oli meillä hoidossa, enkä toista kertaa mene. Musta on keinotekoista olla kiinnostunut toisesta ihmisestä vain siksi, että hän on sattunut lisääntymään. Lisäksi vihaan sitä, että tuntemattomat ihmiset kyselee miten meillä nukutaan tai kakataan. Muutaman kerran olen vastannut, että kiitos kysymästä, itse nukun yleensä alasti, kuten mun mieskin, mutta Hildalla on usein yöpaita päällä. Joskus me kaikki nukutaan samassa huoneessa, mutta aika usein se, jolla ei ole yövahtivuoro, nukkuu sohvalla. Ja vatsa on toiminut ihan hyvin, kunhan muistan syödä ruisleipää. Keskustelut on loppuneet siihen.

Viime viikolla kuitenkin yllätin itseni, kun päästiin ensimmäistä kertaa vauvauintiin. Ensimmäinen ryhmätilanne lapsen kanssa, jossa en ollut ahdistunut tai vittuuntunut, ja jossa meillä oli ihan oikeasti hauskaa. Asiaan saattoi vaikuttaa positiivisesti myös se, että Hilda ja vauvakollega uiskentelevat samassa ryhmässä ja vauvakollegan isä oli uimassa jo kolmatta kertaa. Kun paikalla oli joku, joka ymmärsi huumoriani (”oho, nytkö se meidän vauva hukkui”), oli ns. paha silmä tuntemattomilta äideiltä helpompi kestää. Tästä voimaantuneina kävimme Hippusen kanssa muskarissa, jossa luojan kiitos Miisa on luvannut käydä Hildan kanssa vakkariin.

Olen yrittänyt miettiä, että mistä tuo ryhmässä ahdistuminen johtuu. Miksi muskari oli henkisesti niin paljon rankempi kokemus, kuin uinti. Johtuuko se siitä, että ihmisten reviiri on luonnostaan laajempi uimahallissa, ympäristössä, jossa muutenkin harvoin jutellaan pukkarivierustoverin kanssa (toisin kuin siellä helvetin kuntosalilla..) vai siitä, että olin muskarissa taas ylivoimaisesti ryhmän nuorin. Tulen mielestäni kohtuullisen hyvin toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, mutta jostain syystä äitiryhmä, jonka keski-ikä on kolmenkympin tuolla puolen, saa mut kauhun valtaan. Ja edellisen puolen vuoden aikana on kyllä käynyt erittäin selväksi, että 24-vuotias äiti on tässä maassa enemmän kummajainen kuin normaali asia.

Osittain tuo ahdistuminen varmaan johtuu siitä, että isossa ryhmässä alkaa aina, aina, lasten vertaileminen. Kuka istuu, kuka ryömii, kuka seisoo, kuka kävelee, koska on opittu ja mitä. Koska en ole kiinnostunut muiden ihmisten lapsista tai heidän seisomisistaan (vauvakollega on poikkeus sääntöön), en ymmärrä, miksi mun pitäisi kertoa heille mun lapsesta. Mitä se muille kuuluu? Miksi vauvoja pitää jo puolivuotiaana vertailla? Miksi vauvojen jo pienestä pitäen pitää kuulla, kuinka joku toinen on taitavampi jossain asiassa? Seuraavalla kerralla kyselen muilta äideiltä, että mites teidän täytekakun leipominen onnistuu? Osaatteko jo kutoa tumput? Entäs miten renkaanvaihto sujuu. Tämän jälkeen lässytän, että ”voivoi, kun Tiina ei vielä osaa vaihtaa rengasta, voi kyllä sinä Tiina vielä opit. Onneksi olet noin söpö pulloposki, niin ei se haittaa vaikka et osaisi vaihtaa rengasta tuituitui.

Ja kyllä. Tiedän itsekin, että tässä on nyt kyse jostain mun oman pään sisällä olevasta ongelmasta. Tiedän, että hiukan avoimemmalla asenteella noista vauvaharrastuksista voisi saada irti enemmän. Tiedän, ettei ole tilastollisestikaan mahdollista, että kaikki muut äidit olisivat ihan idiootteja. En vaan voi itselleni mitään.

Nyt vietetään ilmeisesti jotakin päivän asu -viikkoa. Tässäpä me, cupcake-bodyssa ja sukkiksissa ja sinisessä collegemekossa. Ehkä ei paras vaihtoehto muskariin, jossa kiereskellään lattialla soittamassa marakassia rytmimunaa (mitäpä minä musiikista tajuaisin), mutta kun kaikki muut vaatteet on pyykkikopassa, tarttui mekko ensimmäisenä tangolta käteen. Sekin on muuten syksyssä parasta: voi taas sonnustautua puoli vuotta vain sukkahousuihin ja mekkoon. Johan niitä säärikarvoja nyt tulikin muutama kuukausi ajeltua.

19 comments

  1. Eerika

    Hih, olet ihana ”oho, nytkö se meidän vauva hukkui” 😉 Vaikka olenkin kolmenkymmenen tuolla puolen, luulenpa saavani omituisuuttani pahoja katseita jatkossakin kunhan pieni saapuu masun ulkopuolelle. Ja olen kanssasi niin samaa mieltä, voi kamala, vertaillaanko lapsia, niiden kehontoimintoja ja taitoja todella kokoajan? Toivottavasti pystyn jotenkin hillitsemään pahimmat angstini, sillä olisi ihanaa päästä hihkumaan ja leikkimään muskariin ja muualle (harmittaa kun aikuisena on niin harvoja paikkoja missä saa leikkiä!). Hih ja saako vielä lainata: ”voivoi, kun Tiina ei vielä osaa vaihtaa rengasta, voi kyllä sinä Tiina vielä opit. Onneksi olet noin söpö pulloposki, niin ei se haittaa vaikka et osaisi vaihtaa rengasta tuituitui.” Priceless!! Ihania vauvauinteja vauvakollegan kera 🙂 Minkä ikäisenä sinne muuten yleensä mennään? Kuinka aikaisin niihin pitää tajuta ilmoittautua? Pitääkö käyttää niitä ällöttäviä uimavaippoja? Mahtuuko itselle jo normaali uimapuku? Vertaileeko äidit toistensa kroppia pukkarissa?

    1. Emmi Nuorgam

      Me kun asutaan täällä Pirkanmaalla, niin ilmeisesti jonot ei ole ihan niin pitkät, kuin pääkaupunkiseudulla. Tampereen vauvauinnit kuitenkin täyttyi ilmeisesti heti, kun niihin pääsi ilmoittautuun, mikä oli siinä mielessä ihan hyväkin, että ne alkoi kaikki yleensä 8-9 aikaan aamulla. Löysin kuitenkin kesän alussa neuvolan ilmoitustaululta ilmoituksen tästä Nokian yksityisen vetämästä vauvauinnista, joka alkaa perjantaiaamuisin 11.30 ja kyselin vapaita paikkoja. Silloin niitä ei ollut, mutta ohjaaja laittoi elokuussa viestiä, että meille ja vauvakollegalle olisi nyt tilaa, jos halutaan tulla. En osaa sitten sanoa, että onko tää yksityisen vauvauinti kalliimpi kuin kunnalliset, mutta meillä maksaa 6 krt 54€ plus sitten uimahallimaksut, jotka määräytyy sen mukaan, onko opiskelija, työtön, työssäkäyvä jne. 

      Hilda on nyt 5,5kk ja vauvakollega kolmisen viikkoa vanhempi ja kumpikin tykkäävät tosi paljon. Mutta se on tietysti paljon temperamenttikysymyskin, uimassa oli myös vauvoja, jotka oli palon isompia mutta passiivisia ja sit pienempiä ja aktiivisempia. Ja toisin päin. Jos on sellainen uinti, johon joutuu sitoutumaan pitkäks aikaa eikä ole mitään maksutonta ekaa käyntiä, niin mä suosittelisin käymään ensin itsenäisesti vauvan kanssa siellä lastenaltaassa kokeilemassa, että miten se suhtautuu. Tosi ikävää, jos maksaa vaikka puoli vuotta uintia eikä vauva sitten sopeudukaan ollenkaan.

      Meillä on Hildalle sellanen s-marketista ostettu uikkari ja ihan liberon kertakäyttöisiä uimavaippoja, kollegalla on sellainen kestouimavaippa. Mustakin kumpikin ihan käypiä vaihtoehtoja, mutta eri uimahalleilla saattaa olla sääntöjä, että millaisissa kamppeissa sinne saa mennä. 

      Muiden äitien vartaloita en kyllä ehtinyt tsekkaileen ollenkaan, kun on aika työlästä olla vauvan kanssa siellä suihkuhuoneessa. Mulla oli turvakaukalo vuorattu kestokosteussuojalla ja kuivalla pyyhkeellä, jossa kanniskelin vauvaa uimahallissa ja johon sen sitten laitoin siks aikaa että pesasin itseni nopeesti. Ja sit vielä erikseen vauvalle kylpypyyhe kuivausta varten. 

      Mulla sattui sen verran hyvä säkä, että olin pukkarissa eri välissä kun kaikki ne muut äidit, niin en ”joutunut” kontaktiin sielläkään. Mutta kyllä ne siellä muiden vauvoja ja tekemisiä arvosteli aika kovaankin ääneen, sekä haukkui uintia vetäneen sijaisenkin, kun eivät kai tajunneet, että sijainenkin oli samassa pukuhuoneessa.. Toi paskanjauhaminen on kyllä joku naisten juttu. Aina tehtävä tikusta asiaa.

      1. Eerika

        Jee, kiitos! Mies jo ihan vitsillä kai heitti, että joko vauvauintiin pitäisi ilmoittautua ja mä olin ihan et mitä ja häh. No ilmeisesti pääkaupunkiseudulla tämä voisi ollakin jo tarpeen 😉 Lähiuimahallissa on kai useamman yksityisen tahon kursseja ainakin. Pitänee selvittää jossain välissä edes vähän.. ja käydä tosiaan sit joskus ööö vaikka 3-4kk ikäisenä tsekkaamassa mitä pieni tykkää vedestä ennen kuin lähtee kurssimaksuja makselemaan!

  2. Hanipallo

    Hauska blogi sulla, hyvät jutut 😀

    Vauvan päikkäriaika sujui joutuisasti sun tekstejä selaillessa!

    Eerikalle: vauvauinnit aloitetaan yleensä aikaisintaan 3kk /5kg rajapyykin jälkeen. Ja kaupungin vauvauinteihin täytyy täällä pääkaupunkiseudulla ilmoittautua suunnilleen heti, kun vauva on saatettu aluilleen. Yksityisiin pääsee helpommin, mutta ne ovat kalliimpia. Joissain paikkakunnilla käytetään uimavaippoja, joissain ei, kuinka selkeää. Minulla oli vain bikinejä, joita en todellakaan vedä vielä päälleni. Ostin siis uudet, ihan oikeat uikkarit kaventavilla sivuraidoilla. Ja vertaileehan ne, ihan varmasti. Onneksi kaikki ovat kuitenkin suht samassa jamassa masunahkojensa kanssa.

    1. Emmi Nuorgam

      Voi kiitos! 🙂

    2. Eerika

      Jee, kiitos 🙂 Pitänee käydä sit kokeilemassa eka itsekseen mitä pieni tykkää uimisesta.. ja pistää varausta varmaan menemään kurssipaikasta jo sitä ennen 🙂 Mut ehkä ei kuitenkaan vielä ennen syntymää? 😉

  3. LauraKR (Ei varmistettu)

    Just näin! Muskarissa minäkin, 35-vuotias ensisynnyttäjä, luikahdin aina mahdpian ryhmän loppumisen jälkeen ulos, enkä jäänyt syöttämään vauvaa kerhotiloihin ja sosialisoimaan.

    Ja hiekkalaatikolla olen ottanut tavaksi lukea jotain, niin ei tarvitse tehdä tuttavuutta.

    vauvauinnista tykkäsin todella ja lapsi myös – käytiinkin melkein puolitoistavuotiaaksi saakka. Mutta aina khden aikuisen kanssa, jos meistä vanhemmista ei toinen päässyt, oli kummi/isovanhempi mukana. Ja todella: pääkaupunkiseudulla etenkin nuo viikonloppuryhmät täyttyy nopeasti ja jonoja on.

  4. LauraEm.

    Mulla ei ollut ihan noin positiiviset vauvauintifiilikset 😀 mut muuten jaan kyllä vauvaharrastus/-ajanvieteärsytykset, haluan olla kiinnostunut ihmisistä muusta syystä, kun että niillä on lapsi. Ja että ihmiset juttelee mun kanssa muusta syystä, kun että mulla on lapsi. Joo, asennevammaa täälläkin, kyllä varmasti on mukavia äitejä ja ihmisten kanssa seurustelu voi alkukankeuden jälkeen olla kivaa ja virkistävää, mut en jaksa niitä vauvasoopajuttuja. Just leikkipuistossa vieras ihminen kysy, no että miten M nukkuu. Öh, ai viime yönä vai kaikkina öinä vuoden ajan? On ehkä kaks samanlaista yötä koko aikana. ”Vaihtelevasti.” ”Aha.” Ja sit törmään myös kollektiivisiin äitiajatusongelmiin, mukava kun myös vieras ihminen alottaa keskustelun ”eiks oo KAUHEE se uus kotihoidontukijuttu mikä nyt esitettiin”, ”nooo ei mun mielestä, ihan hyvä”, ”!!!!!! jaa-a…..”. Heippa meen yksin kotiin juomaan kahvia.

    1. Emmi Nuorgam

      MÄ NIIN TIEDÄN TON KOTIHOIDONTUKITILANTEEN. Siksi juon usein kahvini yksin. 😀

      Meidän uinnissa leikittiin paljon ja oli tosi hauskaa. Mutta siksi juuri ne muut äidit sen ohjaajan haukkui, oli kuulemma liian rajua, kun olisi pitänyt enemmän vaan seiskoskella ja totuttaa lasta veteen. Toivottavasti toi pysyykin tollasena aktiivisena, muuten mulla menee järki.

  5. Amma

    Hei, sieltä saattaa muuten löytää ihan samanhenkisiäkin ihmisiä!! Mäkin suhtauduin epäileväisesti noihin kerhoihin ynnä muihin, mutta kummasti sinne menee ennen kun seinät kaatuu päälle. Lisäksi kersalle on seuraa, itselle on seuraa ja onpahan jotain tekemistä. Vaikkakin se välillä tarkoitti epäinhimillistä kellonsoittoa aamulla ennen kahdeksaa että ehtii puoli kymmeneksi jonnekin, niin silti, worth it. Tai mulla ainakin oli.

    Ja meidän hiekkiksellä on muuten ihan huippuja emäntiä, emmä niiden hapannaamojen kanssa kaveeraakkaan! Mä ittekki murjotan siellä sitten naama norsun v*tulla, etteivät vaan uskalla tulla puhuun.

    Ja hah, me ei päästy vauvauintiin, kun hoksasin saman päivän iltana sen ilmoittautumisen (siis kun se oli tullut ..öö.. ilmoittautumisaktiiviseksi. Miten hitossa tuo ilmaistaan :D). Taidettiin olla varasijalla 1050 tai jotain.

    1. Emmi Nuorgam

      Niin kai sieltä voisi. Mutta mulla on ehkä riittävästi tekemistä ja ystäviä muutenkin, kun en kaipaa enää yhtään lisää ihmiskontakteja.. 😀

      1. Amma

        No se. Mä kun kaipasin nimenomaan niitä muita suht samassa tilanteessa olevia, nokakkain enkä vain näin sähköisesti 😉

        1. Eerika

          Toivottavasti niitä samalla aaltopituudella olevia äitejäkin tosiaan löytyy. Itsellänikin on nimittäin just se tilanne että kaipaan seuraa ja ehkä samassa tilanteessa olevista löytyisi helpommin esim. vaunulenkkiseuraa kuin työssäkäyvistä. Me kun ollaan vielä muutettu pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle eli lähiseudulla ei juuri kavereita ole, pakko lähteä metsästämään mutruhuulia hiekkalaatikoilta ja kerhoista! 😀

  6. kao kao

    Vaivauinnista en tajua mitään, mut toi kuntosalin pukkarissa juttelu! Jumankauta minua ei kiinnosta jonku täti 50-veen juttelut kun tulen hikisenä, kaikkensa antaneena ja nälkäisenä kaapille, ainoana toivona hoitaa suihku+sauna osuus mahd pian et voin käydä rahkan kimppuun. Ja se hienoinen rykäisy ja hieman kovempaan toistettu kommentti sen jälkeen.. Viimeksi piti oikein tarkistaa, että olenko tässä puolialastomana tuntemattoman henkilön kanssa samassa paikassa vai en? (Ja mitä ne oikein tekee, kyttääkö ne siinä kun riisudun ja miettii et mikä ois hyvä avauslaini??? Yh.)

  7. Luru

    Ah, oon niin sielunsisko sun kanssa näissä asioissa. <3  

    1. Emmi Nuorgam

      <3

  8. possu (Ei varmistettu)

    Me käytiin vauvuinneissa molempien kanssa ja kivaa oli (= pampulat nukahtivat aika nopeesti), muutama kiva äiti sieltä löytyi. Ja ne muut…mun mielestä jokainen saa toimia oman kullannuppunsa kanssa kuten parhaaksi näkee, mutta että puhutaan esim. luomubataateista (mistä saa halvimmat ja parhaat ja mitä KAIKKEA niistä voi tehdä) niin että sylki lentää ja ollaan ns. bataattihumalassa, niin…pyydän anteeksi, mutta meidän perheessä tunnetaan termi ”bataattiäidit”…joten Emmi: meidänkin vauvat hukkuivat, jotkut ymmärsivät, jotkut ei.

  9. Anna ja p-p (Ei varmistettu)

    Hei Emmi, perjantai klo 11.30 ei ole aamu 😀 meillä vaivauinnit oli klo 8.00 Aamulla. Ja tietty Pasi-Pasi nukku sillon yöuniaan aamupäivään 10-11 asti, joten toi seiskan herätys oli aika paha. Mutta vuosi käytiin, tykkäsin! Sen jälkeen kun lopetettiin ryhmässä uinnit viime jouluna ja ”kyllähän me ny keskenämmekin osataan jo uida”, ollaan käyty uimassa tasan 0 kertaa :/

    Kun alotettiin uinnit sillon 6kk, p-p:n kaveri huusi uinnissa ekat 3-4kk, alotti huutamisen ennen ekaa leikkiä ja se siitä sitten…. mutta koska sen äiti jakso sinnikkäästi käydä sen puoli vuotta niin se lapsi vaan tottui ja nyt on kuin kala vedessä 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Haha, kyllä se meille on aamu! Varsinkin, kun mä en herätä Hildaa kauheen mielelläni minkään syyn vuoksi, ja parhaina aamuina se vetelee unia sinne kymppiin saakka.

Vastaa käyttäjälle Emmi Nuorgam Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *