Yhtä monta kertaa kuin olen sunnuntaina aloittanut laihiksen, ollaan miehen kanssa päätetty alkaa syödä kasvisruokaa ainakin kerran viikossa. Ja yhtä monta kertaa kun olen tiistaina vedellyt hyvällä omatunnolla levyllisen suklaata, on kasvisruokapäivä vaipunut unholaan.
Tähän on kärjistetysti kaksi syytä.
1. En osaa tehdä kasvisruokaa ja
2. Kasvisruoka on pahaa.
No joo, yksi lempiruuistani on punajuuriohratto ja teen paljon nopeita arkipastoja, joihin ei usein tule mitään lihaa, mutta en kutsuisi näitä kasvisruuiksi. Mun asteikolla voidaan puhua kasvisruuasta vasta silloin, kun ruuan pääraaka-aine on joku kasvis, eikä se pastoissa ja ohratoissa oikein toteudu. Kun nyt oikein pinnistelen, niin keksin yhden hyvän kasvisruuan, jota viime aikoina olen syönyt: Porvoon nepalilaisessa Khukurissa miehen tilaama Malai kofta oli aivan sairaan hyvää.
No, olemme taas päättäneet alkaa kokata myös kasvisruokaa ja tähän liittyen Chef Santerin ”Rakkaat juurekset” kirja julkaistiinkin hyvään aikaan. Ja kun lauantaina oli mahdollisuus päästä nauttimaan Santerin juuresruokia Lähiruokapuoti Lempiin, niin me otimme haasteen ilolla vastaan.
Lempissä oli tarjolla juuresmenu sekä kolme erilaista juurestapasta. Menun alkuruokakeitto oli jo loppunut kun me ehdimme paikalle, mutta saimme sen sijaan maistelulautasellisen tapaksia: juuresfrittataa, punajuurihummusta ja dukkahia sekä savujuustoa ja sellerihilloketta. Mun ongelma tiivistetysti on kai se, että kaipaan ruualtani aika vahvoja makuja, eikä juuresruokia perinteisesti ole maustettu erityisen voimakkaasti, joten en nytkään ollut erityisen haltioissani. Frittataan varmaan jo arvaattekin mun suhtautumisen, vaikka munakkaan kanssa tarjoillut hillotut karpalot olikin aivan sairaan hyviä. Punajuurihummus oli hiukan vetistä, mutta Santeri itsekin kertoi, että tässä versiossa oli aivan liian vähän tahinia ja kikherneitä. Tehkää itte siitä parempaa, oli kokin ohjeistus. Juusto ja sellerihilloke taasen oli herkullista, mutta mun kanssahan juustoilla ei voi mennä kamalasti pieleen. Sellerinvihaajana olin myös todella yllättynyt siitä, miten hyvää se hillottuna oli ja ensi kesänä lakkojen ja omenan lisäksi hillotaan takuuvarmasti juuriselleriä!
Pääruuaksi Santeri kattoi juureksia alla puttanesca ja Kipparin morsiankin ehti jo omassa blogissaan ylistää reseptiä. Pääruuan kanssa oli sama ongelma kuin punajuurihummuksen, periaatteessa oikein hyvää, mutta olisin kaivannut paljon enemmän makuja. Puttanescan sai tuunata itse chili-sitruunakastikkeella, ja sitruuna tekikin sille todella hyvää, mutta silti jotain jäin kaipaamaan. Mies totesikin syötyään, että uunijuurekset kun uunijuurekset, ehkä pannulla tehtynä ruoka olisi päässyt enemmän oikeuksiinsa.
Mutta sitten päästiinkin itse asiaan, kun tuli jälkiruuan aika. Jälkiruuaksi nimittäin oli palsternakkamoussea, vadelmakastiketta ja valkosuklaata. Yhdistelmä kuulosti aika rajulta, mutta oli aivan taivaallisen hyvää! Minä, suuri jälkiruokavihaaja, olin aivan ällikällä lyöty. Hildakin veteli moussea hyvällä ruokahalulla, vaikka tähän mennessä ainoa raaka-aine, josta se ei ole digannut, on ollut palsternakka. Mies jopa pyysi jälkiruokaa lisää, ihan siis tietysti vaan Hildan takia..
Kun lähdettiin Lempistä, totesin miehelle, että vaikka en hullaantunutkaan juuresruuista tämän ensimmäisen kohtaamisen vuoksi, niin kirjan selaaminen kyllä herättää ruokahalun. Mies siis osti kirjan (torstaina varmaan kertoo hätäpäissään sen olleen mun synttärilahja) ja olen nyt aamupalapöydässä selaillut kirjan reseptejä jo useaan otteeseen. Santerilla on aika käytännönläheinen tapa suhtautua juureksiin ja ruuanlaittoon, eikä reseptit missään nimessä ole mitään kikkailua. Harmillista kyllä, aika monen reseptin raaka-aineiden sesonki alkaa olla jo mennyttä kauraa, mutta ensi kesänä kokataan uusia perunoita ja porkkanoita ihan uudella tatsilla sitten senkin edestä.
PS. Kun nyt siellä provosoidutte mun kasvisruokakommenteista, niin antaa palaa! Kertokaa te, että mitä meidän kannattaisi kokata!
Silkkitassu
Itsellä on sama ongelma. En osaa tehdä kasvisruokaa ja suurinosa pelkistä kasvisruuista on pahoja. Tykkään kyllä esimerkiksi kukkakaaligratinista ja syödään paljon salaatteja… mutta aika vähän niitä varsinaisia kasvisruokapäiviä siltikin on… Pekoni vaan tekee jokaisesta ruuasta paljon parempaa… Mutta olen luvannut pyhästi, että kyllä minä joskus opettelen monta kasvisruokaa tekemään!
Nāiádes
Koska Valintatalossa oli tänään vihdoin niitä kikherneitä (joita heti hamstrasin monta purkkia), niin mä teen tänään tätä!
http://chocochili.net/2013/10/kookoscurry/
Tolla Chocochilillä on muutenkin aika hyviä reseptejä, ainakin niinkun ideallisesti : D Vielä en ole mitään uskaltanut kokeilla.. Mutta tänään!
PS. Opettele syömään niitä papuja ja linssejä!
Nāiádes
Lopputulospäivitys – eipä maistunut paljon miltään.
Emmi Nuorgam
😀
CougarWoman
Mä olen kanssa lihansyöjä henkeen ja vereen, mutta olen huomannut, että malesialaiset/intialaiset curryt toimivat vallan mainiosti kasvisversionakin. (Huomasin tämän ensimmäisen kerran siten, että laitoin curryyn myös kanaa, joka sitten loppui kesken, koska aviomies, ja jäljelle jäi vain kasviksia 🙂 )
Eli nykyään höystän curryn sitten ihan vapaaehtoisesti mm. vihreillä pavuilla, linsseillä ja perunoilla. Kun mausteet ovat topakan tuliset, ei niitä (pahoja :D) kasviksia enää kasviksiksi maista.
Jos haluat reseptiä todella tulisesta currysta (joka tehdään alusta asti itse, ei siis valmiista currytahnoista vaikkei niissäkään tietenkään mitään vikaa ole ellei ole niin nipo ja mausteaddikti kuin minä :P), pistä meiliä!
Emmi Nuorgam
Joo pitää laittaa!
Katie
Hih, mua huvitti toi heitto, että pastat ja ohratot ei oo kunnon kasvisruokia… Meillä ei paljon muita kasvisruokia syödäkään! Paitsi keittoja, tietysti.
Mähän en ole oikea kasvissyöjä, koska syön mereneläviä, mutta lihaan en ole koskenut melkein 20 vuoteen. Musta maistuvimpia kasvisruokia on meksikolaiset papumössöt ja chilit, thaicurryt, kaikki italialaiset pastat (arrabiata, puttanesca, pesto…), pitsat ja risotot. Arkisin syön enimmäkseen kasviskeittoja – esim. punajuuri-palsternakka-, purjo-peruna- ja tomaatti-paprika-juustokeitto on aika nannaa. Ja sit tietty salaatit, joihin yleensä laitan proteiiniksi fetaa, halloumia tai muuta juustoa, tai papuja. Eiks näistä mikään sua houkuttelisi? 😉
Emmi Nuorgam
😀 siis mun kaikkein perimmäinen ruokaongelmahan on ruokien koostumus. Sosekeitoista tulee mieleen lapsuus (ja äitin ihan hirveä kasvissosekeitto, miisa voi vahvistaa) ja niiden koostumus varsinkin nyt raskausaikana etoo jo pelkkänä ajatuksena. Ja mä en oikein pidä esimerkiksi bataattikeittoa kasvisruokana, koska siitä puuttuu kokonaan proteiinit.. Josta päästäänkin sit siskokullan ylempänä esittämään seuraavaan ongelmaan: en kestä papujen tai linssien jauhomaista koostumusta. Huoh… Nirsolandiasta päivää.
Katie
Hah, sinä nirso! Enpä olisi uskonut, kun lukee sun ruuanylistysjuttuja. 🙂
Emmi Nuorgam
Mä jätänkin sisäelimet, pavut, linssit ja kananmunan väliin ja syön melkeinpä ihan kaikkea muuta! Toi inhokkilista vaan vähän aiheuttaa ongelmia juurikin tälle kasvisruuan syönnille.. 🙂
Katie
Okei, en sit ehdota munakkaitakaan. 😉
honeychile
Tohon proteiinin puutteeseen oma ratkaisuni on raejuusto! Sopii yllättävän monen keiton päälle höysteenä. Vähän kuin creme fraiche siinä keiton päällä 🙂 Ok, en nyt oikeasti kuvittele et se maistuu samalta, mut musta kuitenkin ihan hyvältä ja tuo lisää täyttävyyttä niihin keittoihin. Ja mulle toimii se kylmä-kuuma-yhdistelmä.
honeychile
Kauhaa ja rakkautta! Sinne! Oon tehnyt Eevan ohjeilla tähän mennessä mm. bataatti-kookoslinssimuhennosta, juurescurrya ja jotain muutakin, mitä en nyt muista. Mutta ainakin noista mieskin myönsi, että eivät ne lihasta miksikään muuttuisi, kun ovat niin hyvin maustettuja muutenkin.
Emmi Nuorgam
Eevan reseptit on kyllä osoittautunut monta kertaa tosi hyviksi, eli pitää mennä selaan sinne!
Mannamanna (Ei varmistettu)
Chilibataattikeitto, sienitäytteiset letut, kukkakaalimuusi… Oma suosikkini on kaapin jämistä tehty kastike tai pata, jossa makua antaa pannulla paistetut pähkinät.