Kaffia viikonloppuaamuun

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut rakastaa aamuja. Muistan, kun vielä pari vuotta sitten pidin kiinni viikonloppuisin puolille päivin nukkumisesta kynsin hampain ja olin sitä mieltä, että mikään ei voi olla niin ihanaa, kuin mahdollisimman myöhään nukkuminen. En edelleenkään allekirjoita väitettä siitä, että päivä menisi jotenkin hukkaan jos nukkuu iltapäivään, mutta olen joutunut myöntämään, että aamutkin on aika kivaa aikaa ihmisen elämässä. Varsinkin silloin, kun saa nukkua pitkään (eli kahdeksaan) ja hakea riemusta hihkuvan unenlämpöisen vauvan viereensä kierimään. Väärällä jalalla nouseminen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, kun toinen on kuin naantalin aurinko ja innoissaan siitä, että on taas aamu.

Täydellinen aamukahvihetki lokakuussa Espanjan Riviera del Solilla.

Itseasiassa sen ohessa, että odotan kesää, auringonlaskuja omalla parvekkeella, täydellisen kylmää rieslingiä ja terassi-istuskelua ystävien kanssa, odotan myös niitä rauhallisia kesäaamuja (Kahden vauvan kanssa? I wish!), kun saa olla hetken ihan yksin santsikahvikuppinsa kanssa tai vaikka pyöräillä kahvilaan aamiaiselle. Siinä oikeastaan yksi syy sille, että me muutetaan parin viikon päästä takaisin kaupunkiin – lähellä on kahviloita ja ihmisiä, joiden kanssa aikaa viettää. Viime kesänä mietin kerran jos toisenkin miehen ollessa töissä, että olispa mukava kun aamukahviaan ei tarvitsis aina juoda yksin, joten vuori, muhammed ja niin edelleen.

Täydellinen aamupäiväkahvihetki Porvoossa elokuun lopun Rakkausmatkalla.

Ja jotta elämä ei olisi vain unelmoimista ja jossittelua, lähdettiin tänään Hildan aamupuuron jälkeen Kaffilaan aamiaiselle. Alunperin tarkoitus oli mennä Klubin Aamiais-Keissille, mutta koska Klubin aamiaisbuffa alkaa vasta yhdeltätoista, ei ainakaan tän lapsiperheen kärsivällisyys veny mitenkään sinne saakka. Tutkin eilen Tampereen aamiaistarjontaa, ja valitettavan monet aamiaiset tai brunssit on tarjolla vain sunnuntaisin tai sitten ne alkaa vasta puolenpäivän aikaan – loistava aika tietysti darranparannusbrunssille, mutta mun on saatava aamukahvini hiukan aikaisemmin. Lisäksi musta aamiaisella on vaan oltava croissantteja ja marmeladia – Siilinkarin aamiaiseen kuuluvat mansikkaviineri tuntuu lähinnä pottuilulta päin näköä.

Täydellinen aamukahvihetki Madeiralla viime tammikuussa.

Kaffilan aamiainen alkaa viikonloppuisin kymmeneltä ja se oli ainakin tänä aamuna meille varsin passeli aika. Oltiin tasalta ovien takana kolkuttelemassa ja superpositiivisena yllärinä ovet oli jo auki ja aamiaisbuffa katettu. Musta se on aina hyvä alku ravintola- tai kahvilakokemukselle, kun paikka on jo auki silloin kun sen ovessa sanotaan niin, eikä vasta viiden minuutin päästä. Buffa maksoi kahdelta hengeltä 25€ ja sisälsi luomukahvia tai -teetä, luomujugurttia, mysliä, hilloja ja paria eri hedelmää, croissantteja ja paria marmeladia, kaurasämpylöitä (gluteenittomille kuului olevan parikin eri vaihtoehtoa), juustoa, leikkelettä, levitteitä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Ehkä siis hiukan hintava aamiainen, mutta toisaalta kaikki oli todella hyvää ja laadukasta. Siitäkin tykkään, että ennemmin panostetaan yhteen tai kahteen hyvään tuotteeseen sen sijaan, että katetaan pöytään kaikkea mitä halvimmalla saadaan.

Täydellinen aamukahvihetki Kaffilassa tänään.

Meidän lisäksi aamiaisella oli lähinnä nelkytplus-pariskuntia ja tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että taitaa nää rauhalliset aamukahvihetket olla enemmän sellaisten ihmisten juttuja, joiden lapset ei enää tarvitse vanhempiaan viikonloppuaamuisin.. Hilda onneksi on sen verran ravintolaystävällinen tapaus, että sen saa pidettyä tyytyväisenä croissanteilla ja rusinoilla. Äitiinsä tullut (vaikkakin äiti diggaa noista rypäleistä hiukan enemmän nesteenä kuin kuivattuna..). Onneksi kuitenkin yhdentoista jälkeen muutkin meidän ikäiset raahautui paikalle juomaan niitä triplaespressoja, jotta selviää tästäkin lauantaiaamusta hengissä. Aamiaisen ehdoton kruunu oli, kun mies ja lapsi lähti jo edeltä asioille ja sain jäädä yksin juomaan santsikuppia, kuuntelemaan ihastuttavan Maja Ivarssonin ääntä ja katselemaan ihmisiä.

Totta se on. Aamut on ihmisen parasta aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.