Mulla on yksi huonekalu, joka on aivan kamalan rakas, mutta joka on toistaiseksi mahtunut vain yhteen mun kotiin tähän mennessä. Se on mun mumilta ennakkoperinnöksi saatu prinsessasohva, joka tiputtaa sahanpurua aina kun sille istuu ja jonka kangas on rispaantunut ainakin viidestä kohtaa. Viimeiset viisi vuotta prinsessasohva on saanut koristaa Kaskisten mummilan ullakkoa ja muita kaunistusta vaatineita varastotiloja. Nyt kun me ensi viikolla muutetaan isompaan asuntoon, tarkoittaa se myös prinsessasohvan palaamista kotiin entistä ehompana.
Tässä vaiheessa ne mun fb-seuraajat jotka bongas sen sohvanverhoilupostauksen on kauhusta jäykkänä, että mä meinaan itse verhoilla tuon – voitte huokaista helpotuksesta, en aio. Sohvan kunnostaa tamperelainen Noora Viitaniemi Nooran verhoomo ja sisustus -putiikista ja jo nyt, ennen kuin sohva on edes kunnossa, olen jo aivan supertyytyväinen Nooran palveluun. Bongasin hänen fb-sivuiltaan ihan kertakaikkisen ihanan nojatuolin ja päätin, että prinsessasohvan on saatava ylleen samanlainen verhoilu. Mun epäonneksi kyseisen Eijffingerin kankaan valmistus on jo lopetettu – mutta Noorapa onnistui haalimaan sitä vielä tarvittavan määrän jostain mun sohvaa varten. Ja äsken sähköpostiin kilahti kuva ja saateteksti, että kangas on vihdoin saapunut Tampereelle!
Viikonloppuna alkaa vihdoin prinsessasohvan kasvojenkohotus ja sitten se pääsee arvoiselleen paikalle meidän keittiöön – koska kyllähän keittiössä täytyy sohva olla! En millään malttaisi odottaa. Onkohan tää ihan normaalia olla näin innoissaan yhdestä huonekalusta?
Ps. Nooralla on liike Tallipihalla ja ainakin kuvista päätellen siellä myydään kaikkea niin kaunista, että mä olen vältellyt viimeiseen saakka liikkeeseen sisälle menoa. Viikonloppuna mun on pakko käydä, enkä ota vastuuta tekemisistäni. Kehotan myös teitä vieraileen – enkä kyllä ota vastuuta siitäkään!
Kristaliina
Tuosta tulee ihana. Tai siis se on jo, joten siitä tulee vielä ihanampi!
Emmi Nuorgam
No niin tulee! Ensin mä meinasin valita jonkun sellaisen pliisun kankaan, johon ei sitten kyllästy niin helposti, mutta kissanpaskat – ei tohon voi kyllästyä! Sitäpaitsi ei prinsessasohvaa ole tarkoitettu seinäruusuksi, se olisi loukkaus sohvaa kohtaan.
kiiki (Ei varmistettu)
Siis todellakin pitää olla sohva keittiössä 😀
Nāiádes
Yhyy, mun sydämeni itke verta kun vanha verhoilu lähtee…
Emmi Nuorgam
No mutta se on vain sohvan parhaaksi. Koska muuten ei sen sisälmyksistä olisi enää sen yhden termiitin käsittelyn jälkeen jäljellä mitään.
MM
Oi mikä sohva siitä tuleekaan!
Raissi
On tervettä olla innoissaan sohvasta!!! Mullaki rupes jännittämään. Laita heti kuvia kun saat sen kotiisi. Minä täällä vastaavasti mietin, pesukoneväripaketti toisessa ja takki toisessa kädessä, että onko tämä tervettä??? Sen edellisen värjäyssession jälkeen… Taidan rakastaa pääni seinään hakkaamista 😀
Emmi Nuorgam
😀 Voi ei. Sää oot kyllä hassu.
Raissi
Tai uppiniskainen (outo sana muuten) idiootti 😀