Viimeinen työpäivä taas tällä erää. Ja pakko kyllä myöntää, että ihan mielelläni jään lomalle – työmatkan noin 500m kävelyosuus on alkanut viemään lähemmäs vartin aikaa, kun kolmen askeleen välein täytyy pysähtyä ja etsiä jotain asentoa, jossa joka paikkaan ei juilisi niin julmetusti. Eilen töiden jälkeen oli pakko vain maata kaksi tuntia sängyssä ja opetella taas hengittämään, kun lapsi yritti potkia tiensä ulos samaan aikaan kun ekat oikeasti kipeät supistukset tuli. Pakko kai se on nyt alkaa asennoitua siihen, että levätäkin tarttis, eikä enää voi kipaista lounastunnilla henkkamaukalle haaliin Hippuselle kevätvaatteita.
Tästä äitiysloman aloituksesta erilaisen tekee se, että nyt tiedän koska tulen takaisin. Edellisellä kerrallahan sovittiin työnantajan kanssa että tulen takaisin sitten kun huvittaa ja olinkin koko vuoden pois (vaikka ei nyt varsinaisesti ihan kamalasti olisi huvittanut..), mutta nyt ollaan jo alustavasti katseltu mun paluuajankohdaksi äitiysrahakauden loppumisen jälkeisiä viikkoja elokuulta. Tuntuu jotenkin helpottavalta, että tällä kertaa iskä on se, jolla on lastenhoitovastuu ja mä pääsen takaisin aikuisten pariin heti kun alkaa siltä tuntua. Josko tällä kertaa loma oliskin ihan oikeasti loma, eikä tuntuisi samanlaiselta pakkotyöleiriltä kuin viime syksyn loppu alkoi tuntua!
On aivan sairaan ihana ajatus, että huomenna mun ei enää tarvi vääntäytyä sängystä ylös, kun muut jää vielä leikkiin piilosta, ja voin istua tuntikausia juomassa aamukahviani ja tuijottelemassa taivasta. Koska näköjään se on yksi asia joka ei koskaan muutu: oli koti tai elämäntilanne mikä hyvänsä, niin parasta on istua kahvikupin ääressä tuntitolkulla ja miettiä, että mitä kaikkea sitä voisi tehdä. Ja lopulta päätyä siihen, ettei teekään mitään.
Tai ehkä korkeintaan ottaa aamunokoset.
Kristaliina
Iiiiihana tuo viimeinen kappale! Tai siis toiseksi viimeinen. Oh, miten sä saatkin äitiysloman kuulostamaan niii-iiiin paljon paremmalta kuin miltä se täällä puutalossa tuntuu. Tämän kunniaksi aion nousta viikonloppuna jompana kumpana päivänä sängystä ulos ruokapöytään, juoda aamukahvia (vaikka en ole sitä juonut taas piiiitkään aikaan) ja tuijotella taivasta.
Ihailen kyllä myös noita sun työkuvioiden järjestymisiä! Mäkin olin ajatellut, että syksy voisi olla hyvä aika mun palata töihin (Joel jää opintovapaalle), mutta hitsi sitten Joel meni ja sai kiven-alla-olevan työharjoittelupaikan just syksylle, puoleksi vuodeksi. Eli vuodenvaihteeseen taas siirtyy mulla – paitsi että en edes tiedä, että mitä sitten haluan alkaa tehdä… Mutta jännä juttu, että näin toisen tullessa sitä miettii töihin paluuta jo ennen lapsen syntymää 🙂 Ekan kanssa tässä vaiheessa vasta ajatteli kotiin jäämistä 🙂
Emmi Nuorgam
Apua, et sitten ala synnyttää sen takia! 😀
Mä kyllä ymmärrän ihan hyvin, ettei pakkomakuussa äitiysloma tuntuis yhtään niin mukavalta kun se nyt ainakin ajatuksen tasolla tuntuu. Ja tää teki ihan hyvää olla tässä välissä reilut pari kuukautta töissä, niin osaa taas ihan eri tavalla arvostaa sitä kotiin jäämistä. Ja tunnistan tuon saman: kyllä mäkin mietin, että mitähän sitä sitten alkais ens syksyn jälkeen tehdä, kun musta riippumattomista syistä menee kuviot väkisinkin uusiksi. Nyt voi onneks suunnitella jotain jo niin, ettei tarvitse aina miettiä, että ”no mitäs jos mä tuun sitten pian raskaaksi”. *koputtaa puuta* 🙂
Silkkitassu
Ihanat ajatukset! Tsemppiä sit isälle, meillä ainakin vanhempainvapaa on mennyt mieheltä hyvin, ainut ”ongelma” on ollut neuvolat, kun mennään sinne yhdessä, koska minäkin tahdon kuulla tämän ensimmäisen kanssa kaikki jutut. Niin ne sit eivät osaa oikein puhua isälle, vaan kyselevät kaikki jutut minulta. Viime kerralla kokeiltiin niin että mies meni istuu lähemmäs neuvolantätiä ja minä olin tietoisesti taaempana. Sillä tavalla saimme neuvolantädin kysymään isältä että mites siellä kotona menee. 🙂
Onnea loman alusta!
Emmi Nuorgam
Mä en ole käynyt lapsen kanssa neuvolassa sen jälkeen, kun se täti lässytti meidän seksielämän tärkeydestä – eli viime heinäkuun jälkeen. Tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että se käy kuuntelemassa kehut ja lässynläät Hildasta ja mä lepuutan hermojani kotona (tai töissä) sen ajan. Ja mitäpä ne mulla siellä olisi oikeastaan tehnytkään, musta on ihan riittävästi kun yks vanhempi vakuuttelee siellä että lapsi syö ja nukkuu. 🙂
Silkkitassu
Meillä mies on se joka saattaa kilahtaa vieraille ajattelemattomista kommenteista, joten minä olen siellä se joka suodattaa ne asiallisemmiksi. Siksi ollaan ajateltu, että molemmat menee sinne, jos vain mahdollista. Mutta nyt ne alkaa mieheen suhtautua jo ihan asiallisesti, joten periaatteessa minua ei ehkä tarvittaisi. Itse kyllä tykkään käydä siellä, vaikkei sieltä mitään hirveästi saisikaan irti.