Elämän uhraaminen somekeskusteluille – eli bloggaamisesta

Alkuun hengästyttävä linkkilista.

Eli Otto L kirjoitti viime viikolla suomalaisten ruokailutottumiksista otsikolla Onko kaikilla lupa syödä mitä haluaa? Otto käytti esimerkkinä äitiään sekä randomostoskorin omistajaa ja esitti, että suomalainen ruokakulttuuri on onnetonta ja suomalaisten ruokailutottumukset paskaa.

Kirjoitukseen tarttui ensin toimitus, sen jälkeen ainakin heta margareta, Fitness Führer, Nata ja viimeisimpänä Kristaliina. Heta esitti eriävän näkemyksen Oton ihannoimasta eurooppalaisesta ruokakulttuurista, führer jatkoi blogissaan pohdiskelua ruuan eettisyydestä, Nata esitteli omat ruokailutottumuksensa ja ruokalaskunsa ja Kristaliina pohti arvoja ylipäänsä. Eilen Oton kanssa Jätä mullekin! -blogia pitänyt Eino kertoi, että osittain Oton kirjoituksen aiheuttaman paskamyrskyn ja osin muiden syiden takia Otto lopettaa bloggaamisen ja hän jatkaa, jos jatkaa.

En aio kirjoittaa enempää itse aiheesta, sillä heta, führer ja Kristaliina kirjoittivat jo kaiken, mitä minulla siitä nimenomaisesta asiasta olisi sanottavaa. Kyllä, itse käytän ruokaan aivan järjettömiä summia rahaa kuussa ja ruoka on minulle tärkeää. Ei, vaikka peilaan omia arvovalintojani ruuan suhteen jatkuvasti, en silti ole oikeutettu arvostelemaan muiden valintoja. Suomalaiset syövät paskaa – kyllä ja ei, riippuu suomalaisesta. Mutta niin syövät japanilaiset ja brititkin, eipä nyt heitellä niitä kiviä.

No, miten tämä kirjoitus sitten liittyy suomalaiseen ruokakoriin?
Siten, että Jätä mullekin! -blogissa esitettiin minulle täysin vieras näkökulma blogin kirjoittamiseen. Lyhennetty versio siis on se, että hämmästelin blogissa Oton tapaa olla osallistumatta aloittamaansa keskusteluun ja selventämättä niitä asioita, joista hän halusi keskustelua herätellä. Kommenteissa kuitenkin puolustettiin Oton ratkaisua sillä, ettei kukaan bloggaaja ole tilivelvollinen lukijoilleen tai kenenkään ei tarvitse perustella mielipiteitään muille, jos ei tahdo. Einon suora kommentti oli:

”En kuitenkaan näe syytä sille, miksi nyt pitää tarttua siihenkin, miten bloggaaja täällä pikkublogiyhteisössä toimii. Missään ei tietääkseni ole mitään bloggaajan velvollisuuksien listaa, mikä velvoittaisi uhraamaan elämänsä keskustelemiseen sosiaalisessa mediassa.”

Ei, missään ei ole bloggaajan velvollisuuksien listaa (ellei lasketa toimituksen ohjeistuksia aiheeseen liittyen), eikä varmasti kukaan pakota bloggaajaa uhraamaan elämäänsä tyhjänpäiväisille keskusteluille täällä pikku blogiyhteisössä (jonka suositeltu blogi Jätä mullekin! muuten on).

Tämä lause, ja itseasiassa koko käyty keskustelu siitä, onko keskusteleminen blogeissa tärkeää (aika metatasolla liikutaan, kun keskustellaan keskustelun tärkeydestä) sai mut miettimään aika paljon sitä, miksi mä ylipäänsä blogia kirjoitan.

Siksi, että tykkään kirjoittamisesta ja asioiden kirjaamisesta ylös.

Siksi, että musta on kiva julistaa asioita, eikä mun mies ihan aina jaksa kuunnella.

Siksi, että saan omiin ajatuksiin uusia näkökulmia, tarvittaessa apua tai sympatiaa ja siksi, että kirjoittaminen on mulle luonnollinen keino olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mä en missään määrin ole ihminen, joka soittelisi puhelimella – päinvastoin, jopa vähän ärsyynnyn siitä, että joku soittaa mulle vaan lätistäkseen jotain ihan jonninjoutavaa. Sen sijaan voin kuluttaa tuntikausia lukien Lilyä tai puhuakseni Satuhäistä facebook-tsätissä.

Eli ihmisten vuoksi. Oikeasti, musta ei olisi mitään järkeä kirjoittaa näitä juttuja vain päiväkirjaan ja piilottaa sitten kirjaa patjan alle. Rakastan hyviä keskusteluja, joskus jopa vänkäämistä ja kärkästäkin sanailua ja todella usein ihailen ihmisten kykyä ilmaista itseään kirjallisesti. Tietenkään en voi ihan tarkalleen tietää, että millainen ihminen ruudun toisella puolella on, tai osaa tulkita rivien välejä oikein, mutta se tuokin asiaan oman kiinnostavan haasteensa.

Ja juuri siitä syystä bloggaan nimenomaan Lilyssä. Tiedän, että A-Lehdet omistaa mun jutut ja kuvat ja voi käyttää niitä juuri niin paljon hyväkseen kuin haluaa. Tiedän, etten saa kirjoituksiani koskaan siirrettyä Lilystä muulle palvelimelle. Tiedän, että bloggaaminen nimenomaan Lilyssä saattaa vaikuttaa joidenkin ihmisten näkemykseen mun riippumattomuudesta, mutta who cares? Se yhteisö ja ne ihmiset, siis juuri te siellä, olette se syy, miksi mä kirjoitan ja aion vastaisuudessakin kirjoittaa.

Vaikka siis myönnetään – vähän outoahan se on, kun jonkun juorun kuullessani ajattelen ansimmäiseksi, että vitsi pitää muistaa laittaa tää Siperian Ellallekin tai uuden Laukontorin rantaan tulleen rättikaupan ohi kävellessäni mietin, että nää olis just sellaisia vaatteita, joita Kristaliina vois pitää. Aina kun uutisoidaan jotakin Lontoosta, pohdin että mitäköhän Katie olisi tästä mieltä tai nähdessäni riemunkirjavan sisustuksen jollain mieleeni pomppaa Retroprinsessa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään!

Senpä takia huomaankin vähän loukkaantuvani, kun joku vähättelee Lilyn yhteisöllisyyttä (varsinkin silloin kun sen tekee suositeltu bloggaaja) tai haistattaa piut paut meille muille, jotka ihan oikeasti ollaan täällä muiden ihmisten vuoksi.

Kirjoituksellani koitinkin siis sanoa vain, että kiitos! Kiitos te kaikki ihmiset, jotka jaksatte päivästä toiseen mun löpinöitä kuunnella ja mun kanssa täällä jutella. Olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun kävin tänään katsomassa, että teitä on kuukaudessa jo yli 12 000! Siis enemmän kuin Maarianhaminassa on asukkaita! Olen ennen pitänyt vähän lamena niitä postauksia, joissa lukijoita pyydetään esittelemään itsensä, mutta sanotaanko vaikka niin, etten mäkään nyt kyllä pahottaisi mieltäni, jos kertoisitte itsestänne hiukan enemmänkin. Pakko ei tietenkään ole, vaan ihan saa tehdä niin kuin itse parhaaksi kokee. Ihan niinkuin aina täällä!

Kuva, jolla ei ole mitään tekemistä itse postauksen kanssa. Paitsi niin, että söin tätä kirjoittaessa paketin dominokeksejä.

38 comments

  1. Ella F.

    Jeee Emmi! Veit niin sanat suustani! Ja vielä asiallisesti, mä olin jo niin äimistynyt siitä ”keskustelusta” siellä, että miksei bloggari tule itse selventämään vähintäänkin hämäriä juttujaan, että kiehuin niin, että päätin säästää voimiani jonkun rakentavamman sisällön tuottamiseen. 

    Ja mä todella arvostan, että oon sun ajatuksissa! Pus mun ihanan elämän Emmi ♥

    1. Emmi Nuorgam

      Pusuja takaisin! <3

      PS. Toivottavasti kukaan ei nyt ajattele että me oltais mitään juoruilijoita, tarkoitin tekstissä tärkeiden asioiden ja tietojen vaihtamista.

      1. Katie

        Samoin – kiitos, Emmi, että olen ajatuksissasi! 🙂 Mulla on sama juttu, blogikavereista on tullut ihan uusi kaveruuden luokka ja ajattelen teitä usein, vaikkei monien kanssa olla koskaan edes tavattu. 

        Mä en ole (vielä…) tullut lukeneeksi Oton alkuperäisen kirjoituksen kommenttitulvaa, mutta onhan se nyt harmi, jos bloggaaja aloittaa kiihkeän keskustelun eikä sitten itse osallistu siihen,vaan vieläpä kiukustuu niin, että lopettaa koko bloggaamisen. Eikö asioista saa olla eri mieltä? Pöh. 

  2. paulahelena

    munkin mielestä lilyssä on ihanaa se, et täällä syntyy kommenttibokseissa aidosti hyviä keskusteluja ja vuorovaikutus on vieläpä tehty tosi näppäräks noiden ilmoitusten avulla (vaikka ne edelleen joskus vähän temppuileekin). muilla blogialustoilla blogatessani mua aina vähän suretti että kommentteja tuli niin harvakseltaan mut täällä voi luottaa siihen et mielenkiintoista postausta joku vähintäänkin peukuttaa. ja miten kivaa on ite kommentoida johonkin, kun vastauksesta pomppaa ilmoitus eikä keskustelun mahdollinen jatkaminen jää sen varaan, muistaako käydä kurkkimassa kommenttiketjua silloin, kun bloggari ehkä on ehtinyt vastaamaan..

    1. Emmi Nuorgam

      Näinpä juuri – ei mun wordpressin blogissa, jota ehdin kirjoittaa tosiaan viisi vuotta, juuri koskaan kukaan kommentoinut mitään, vaikka sitäkin kyllä käytiin lukemassa. Ei siis missään nimessä tälläisissä mittasuhteissa, mutta kuitenkin. Siksi Lily on musta <3

  3. tiia_

    Erinomainen puheenvuoro! 🙂 Mä olen seuraillut tuota ruokakeskustelua jokseenkin hämmentyneenä, ja jaan sun ihmetyksen siitä, että tyyppi kirjoittaa (varmastikin tiedostaen) keskustelua herättävästä, raflaavasta aiheesta ja sitten ns. pakenee paikalta. Toki monikin bloggaja varmaan joskus ”unohtaa”, että niitä juttuja oikeasti lukeekin joku… ja palautteen saaminen voi tuntua haastavalta, jos ei ole siihen tottunut. Mutta joo: en tiedä, miksi kukaan bloggaisi vain itselleen, ts. ilman potentiaalista yleisöä. Sen takiahan täällä Lilyssä ollaan, että täällä on tämä yhteisö. 🙂

  4. Vierailija (Ei varmistettu)

    Mä olen Nina, hauska tutustua! Luen blogiasi lähinnä, koska olen kanssasi niin paljon eri mieltä 🙂 Tässä asiassa olen kyllä samaa mieltä, kirjoittajan vastavuoroisuus lukijoiden kanssa on blogien lukemisen suola! Jos haluan vain lukea kärkkäitä kolumneja, suuntaisin iltapäivälehtien sivuille. Kiitos Emmi, olet avannut minun maailmankuvaani äitiydestä paljon! Hyvää kevättä T: yksi niistä 12 000:sta

    1. Emmi Nuorgam

      Kiva kuulla Nina! Ja erityisesti mun mieltä lämmittää se, että joku muu seuraa blogeja samasta syystä kuin minä: siis toki niitä, joista erityisesti pidän ja joiden juttuja komppailen, mutta myös niitä, joissa tehdään asioita ihan eri tavalla kun meillä tai jonka kirjoittajalla on täysin erilainen tapa toimia. Se on myös yllättävän kasvattavaa noin niinkun ihmisenä, ja varsinkin äitinä. 🙂

  5. Toimitus

    Ihanasti kirjoitettu Emmi!

    Ja kiitos valtavasti myös sinulle mahtavan blogin pitämisestä <3

    (Jota muuten taas fiilistelemme toimituksen blogissa, tässä postauksessa.)

  6. Kristaliina

    Täällä sitä vaan uhrataan elämää somekeskustelussa täällä pikkublogiyhteisössä 🙂 Ai niin, paitsi että mitä täällä meidän säälittävässä pikkupikkuyhteisössä olikaan porukkaa – 150 000 lukijaa viikossa. Lukemassa ja kommentoimassa meidän tekemää sisältöä. Joo, eli pakko sanoa, että mullekin tuo kommentti aika kovasti särähti korvaan.

    Yhteisö on se, mikä minutkin täällä pitää. Ihan ehdottomasti. Vaikka koko yhteisöllisyys saattaakin kuulostaa ulkopuolisen korvaan joltain liirumlaarummarkkinointikliseeltä, niin mä oon ainakin tosi vahvasti täällä kokenut, että se yhteisöllisyys on täällä totta. Mulla on reaalielämän ystävät, mutta lisäksi mulla on iso joukko blogimaailman ystäviä (joista osa ei edes pidä omaa blogia, mutta kommentoi niin aktiivisesti, että olen sitä kautta oppinut heitä jo tuntemaan), joiden kuulumisista ja mielipiteistä olen ihan oikean maailman tasolla kiinnostunut.

    1. Emmi Nuorgam

      Niinpä. Niinpä!

  7. Silkkitassu

    Huoh.. jäin aika sanattomaksi, kun kävin lukemassa Einon bloggauksen viestiketjun. Miksi valita Lily, jos yhteisöllisyys ei kiinnosta? Eikö silloin Blogger tai muut palvelut olisi parempia. Vaikka omia kirjoituksia ei käy kommentoimassa kuin muutama henkilö ja oma päivitystahti vaihtelee, koen silti olevani osa yhteisöä, koska keskustelen muiden blogien viestiketjuissa suht aktiivisesti. Muut bloggaajat saavat lisää lihaa luidensa ympärille, kun heidän kommenttejaan näkee muuallakin eikä pelkästään omalla tontillaan.

     

    1. Emmi Nuorgam

      Toi oli hirveen hyvin sanottu, että saa lisää lihaa luiden ympärille! Aktiivisiin keskustelijoihin tulee täällä ”tutustuttua” vaikka ei seuraisi aktiivisesti näiden blogejakaan. 🙂

  8. Sanph

    Voi vitsi, mä oon Emmi niin samaa mieltä sun kanssa (aika useinkin). Niin tässä postauksessa, kuin sun mielipiteistä ruokakeskusteluun. Vaikka itse pyöritän ihan pienen pientä blogia täällä Lilyn puolella, ihmetytti minuakin kovasti Einon lausauhdus elämän uhraamisesta pienen blogiyhteisön sisällä käytävään keskusteluun. Ja varsinkin kun blogilla on Toimitus tykkää -leima sivuillaan. Itse ainakin koen olevani osa Lily-yhteisöä ja parasta täällä on juurikin mehukkaat keskustelut. Aivot on ihan mössöä, joten en jaarittele tämän enempää. Sen sijaan haluan kiittää sinua hyvästä blogista ja mielettömän hyvistä kirjallisista lahjoistasi, tekstejäsi on ilo lukea 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos kovasti itsellesi! 🙂

  9. nansk

    Tismalleen. Olet fiksu leidi. Haluaisin lisätä vielä, että Lilyn yhteisö ja äärimmäisen mielenkiintoiset keskustelut ovat avartaneet joissakin asioissa ajatusmaailmaani, ja muutenkin tehneet ainakin omasta elämästäni rikkaampaa kuin mitä se oli ennen. Että jee Lily! Nämä keskusteluthan täällä ovat parhautta. Kiitos Emmi, että jaksat ottaa niihin osaa ja artikuloida selvästi meidän kaikkien muidenkin puolesta – painoin sydäntä melkoisen monen sun kommenttisi kohdalla tuossa threadissa (:

    1. Emmi Nuorgam

      Mulle on käynyt ihan samalla tavalla: sellaiset asiat, jotka on tuntuneet itselle vierailta ja oudoilta, on muuttunut ihan tavallisiksi asioiksi. Ja musta on mielenkiintoista peilata omaa ajatusmaailmaa muiden mielipiteisiin – täällä mun päässä on siis selvästi havaittavissa jonkin sortin henkistä kasvua, kun kaikki eri mieltä olevat ei vaikutakaan enää ihan idiooteilta! 😀

  10. Anu55 (Ei varmistettu)

    Voi rakkaat ihmiset. Jättäkää nyt ne Otto ja Eino jo rauhaan. Varsinaista yhteisöllisyyttä todellakin huokuu teidän keskustelusta, tässä blogissa ja muissa. Kamalaa, että nuori ihminen saadaan lytistettyä ja savustettua pois muiden toimesta. Huomaa kyllä, että ei kauheasti vielä elämänkokemusta löydy, kun ei löydy ymmärrystä – omaa fiksuutta kirjoittajana on kyllä tuotu esille joka tuutista. Ihan kamalaa ryöpytystä. Harmittaa. Ja harmittaa sekin, että jotain kautta eksyin näitä blogeja ja kommetteja lukemaan. Pahaa mieltä itselle vaan sain.
    Terveisin tanttaraara

    1. Vierailija (Ei varmistettu)

      Kukaan ei ole savustanut ketään pois. Kyllä blogimaailmassa (ja elämässä ylipäätään) täytyy voida käydä keskustelua asioista. Itse kritisoin Oton kirjoitusta, mutta ei minulla ole mitään Ottoa vastaan. Varmaan sympaattinen kaveri, jolla on paljon sanottavaa, mutta tällä kertaa mentiin metsään ja lujaa. Sattuuhan sitä. 🙂

      1. Vierailija (Ei varmistettu)

        Jatkan siis omaa äsköistä kommenttiani vielä: moni lukija suuttui Oton kirjoituksesta ja ilmoitti lopettavansa blogin seuraamisen. Mulle kävi päinvastoin. Huomasin, että näillä nuorilla kavereillahan ihan mahtavia reseptejä. En ollutkaan aiemmin huomannut koko blogia. 🙂

    2. Emmi Nuorgam

      Ei täällä kukaan, tai ainakaan itse en ole, savustamassa ketään ulos – päinvastoin toivotin Oton enemmän kuin tervetulleeksi takaisin bloggaamaan tuossa Einon edellisessä postauksessa! Tämäkin kirjoitus käsittelee minua ja omia motiiveitani kirjoittajana, joita en olisi tullut välttämättä edes ajatelleeksi ilman nuorten miesten (hah, ihan kun meillä kovin montaa vuotta edes olisi ikäeroa) kirjoituksia. 🙂

    3. empuska

      En haluaisi olla ihan untuva-aivo, mutta niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaankin. Mitä itse on blogeja seuraillut, ne on ne samat sosiaaliset etikettivirheet internetin ihmemaailmassa kuin kasvotusten, mitkä aiheuttavat kränää. Netissä tokin se tulee päin kasvoja helpommin, plus ehkei oikeassa elämässä olla samalla volyymillä liikkeellä. Toisten suilla puhuminen ja jeesustelu tälleen empiirisesti ajateltuna varmaan tuottaneet hirveimmät myllerrykset, teki sen kuinka pahoittelen. Sitä kaiketi sopisi miettiä, että jos tuo kärkkään mielipiteen esiin, miten jatkaa keskustelua, että pysyä asia linjalla kuin epäironisesti todeta, että ”Nyt tulee vihapostia, vihapostia tulloo”.

      Itseä harmittaa kirosanan käyttö omassa kommentissa, mitä tuossa pahamaineisessa jutussa nyt oli. Sekin enemmän, miten se vaikutti yleisesti asialliseen linjaan kuin oman mielipiteeni takia. Mieltä en edelleenkään muuttanut, että norsunluutorneilu jutussa oli ihan samaa ymmärtämättömyyttä kuin ketjussa ne katkuisimmat kommentit. 

  11. possu

    Miksi luen blogiasi? Siksi, että hyvin kirjoitettua tekstiä on ilo lukea, sulla on omia mielipiteitä jotka osaat tuoda esiin ominasi ja perustella ne, pystyt ottamaan kommenteissa kantaa keskusteluun rakentavasti ja tarvittaessa napakasti, mutta et loukkaa. Lisäksi lapsiperheen arki ja perhe-elämä huumoria unohtamatta. Jatka samaan malliin! Ja mitä alkuperäiseen juttuun ihmisten oikeuksista syödä mitä haluaa: toivon todellakin, että pojat lukisivat nämä muiden blogit aiheeseen liittyen ja myös kommentit, siellä on paljon muutakin kuin pelkkää peetä.

    1. Emmi Nuorgam

      Samaa toivon minäkin! Ja aattele minkä symppausaallon ja valtavan määrän sydämiä Otto nyt sais, kun palaisikin vielä takaisin ja avaisi vähän enemmän omaa ajatusmaailmaansa. Osoittautuisi olevansa kaikkien niiden asiattomuuksienkin yläpuolella. Otolle tsemppipeukut! 🙂

  12. Rosanna

    Emmi sun jutut on niin huippuja! On niin kivaa lukea näitä terävällä kynälläsi kirjoitettuja juttuja. Mulla on tosi usein täällä käydessäni niin sellainen”veit sanat suustani”-olo. Itselleni oma blogi on paikka, jossa en vaan jaksa enää opiskelujuttujen jälkeen olla tippaakaan analyyttinen, perusteleva tai käydä läpi mitään yhteiskunnallisia kantoja, vaan sitä kuuluisaa vastapainoa muille jutuille. Painelen kuitenkin aktiivisesti tuota sydännappia postaustesi yllä ja mietin, että hitsi kun Emmi sanoi tänkin niin hyvin!

    1. Emmi Nuorgam

      No mutta sulla onkin tulevaisuudessa paljon jalompi areena olla analyyttinen ja perusteltu, eli ihan hyvä että säästät kaikki paukut niihin opiskeluihin ja postailet tänne mekkoja ja huulipunia. 🙂 

  13. LauraKR (Ei varmistettu)

    Miksi mä hillun täällä? Omaan blogiin en pysty. Liikaa luottamustehtäviä 🙂 Ja ihailen teitä, jotka jaksatte! Mun äitiyslomaan (ja yövalvomisiin) sitä paitsi just oikeaa luettavaa. Sopivan lyhyttä.

    Sitä paitsi, sä olet aina oikeassa. Pakko lukea joka juttu, jos vaikka joskus erehtyisit 😉 Eli sitä odotellessa!

    Kommentoin oikeastaan vain sulle ja Lontoon Katielle, jotka tunnen oikeasta elämästä.

    1. Emmi Nuorgam

      😀 haha, siis mähän en ole koskaan väärässä, että älä nyt ihan hengitystä pidätä. 

  14. Lilla Gumman

    Samaa mieltä tästä keskusteluaiheesta! Mielestäni Lilyssä on se aivan erityisen mukavaa, että keskustelua käydään yleensä hyvässä ja rakentavassa hengessä, mikä on nettimaailmassa aika harvinaista. Ja hei, onks mikään niin ihanaa kun asioiden puiminen ihan joukolla! 🙂 Puolustin tuolla Oton puolella hänen tekstiään keskustelun avauksena, mutta kun huomasin että keskustelun avaaja jäi itse pois keskustelusta jäi avauskin vähän ontoksi. Harvoin avaan sanaista arkkuani täällä kommenttiboksien puolella, yleensä vain lueskelen, mutta sen vielä sanon, että sinun kirjoituksiasi on ilo lukea!

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos kovasti! 🙂

  15. Kaisa M

    Aloin alunperin lukea sun blogia ihan vaan uteliaisuuttani. Sinä ja minä olemme olleet yhtä aikaa opiskelija-aktiiveja, tosin duaalimallin eri puolilla. Muistan joskus nähneeni sut (ehkä jopa tavannutkin, siitä en kyllä mee takuuseen) ja vaikutit silloin jo semmoiselta, mitä me kaikki kai siihen aikaan oltiin: sanavalmiita ja helvetin varmoja omista näkemyksistä. Törmäsin sun blogiin ehkä vuosi sitten erään ystäväni fb-fiidissä. Muutaman kuukauden päästä olinkin jo ihan sun vakkarilukija 🙂 Vaikka en aina samaa mieltä sun kanssa olekaan, niin yhteiskunnalliset asiat ja erilaiset näkemykset on mielenkiintoisia, varsinkin kun ne on kirjoitettu hyvin ja perustelutkin hyvin mietittyjä.

    Ja tietty tuo sinun Hildasi on aivan törkeän söpö lapsi. Enempi kuvia Hildasta!

    1. Emmi Nuorgam

      Hah, kyllä me ollaan kuule ainakin Semaforissa istuttu kaljalla, jos kyseessä on nyt sama Kaisa! Kiva kuulla, että mun jutut vaikuttaa ihan perustelluilta – musta ei aina itsestä tunnu ihan siltä.. 😀

      1. Kaisa M

        Veikkaan että sekoitat mut entiseen TAMY-aktiiviina tunnettuun Kaisaan, joka toki oli myös aktiivinen samoihin ajankohtiin. Paljastuksena kerrottakoon, että olen sen verran ahdistunut tästä blogimaailmasta että luonnollisestikaan Kaisa M ei ole se nimi jolla mun ystävät, perhe tai esim. yhteiskunta mut tuntee 😀

      2. Kaisa M

        Nyt muuten vasta tajusin että SEN Kaisan nimihän muuten oikeasti on Kaisa M. Kaisa M tulee oikeasti mun toisesta ja kolmannesta nimestä.

        1. Emmi Nuorgam

          😀 Okei, eli suuri salaisuus ei rauennutkaan näin helposti..

  16. Satumaah

    Mun täytyy myöntää, että Lilyssä on vähän sellainen ”sisäpiiriläinen” meininki. Itse käyn täällä silloin tällöin, mutta kun käyn, jumahdan tuntikausiksi (tänään oon näköjään viettänyt tässä sen reilun kuusi tuntia…), joten huono paikkahan tämä ei ole. Mutta oman blogin aloittamiskynnys tänne tuntuu valtavalta. Aloitinkin jo kerran, mutta otin pois, koska en tuntenut kuuluvani joukkoon. Tiedä sitten mistä tuo johtuu. Mutta siis joo, ehdottomasti olen samaa mieltä siitä, että olisihan se bloggaajan itsensäkin hyvä osallistua keskusteluun, sosiaalinen mediahan tämäkin on. 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Höh, onpa harmillista. Mun kynnys aloittaa kirjoittaa täällä oli lähinnä siinä, että mitäs jos kukaan ei luekaan mun juttuja, se olis ollut jotenkin noloa. 😀 WordPress oli siitä turvallinen, että siellä ei ollut tällästä ”yhteisöllistä” meininkiä, ja pystyi velloon omassa yksinäisyydessään niin paljon kuin sielu sietää. Mä kannustan sua kyllä aloittaan kirjoittamisen – meitäkin on täällä aika moneen eri junaan!

      1. Katie

        Jos mä saan kommentoida tähän myös, niin mua Lilyssä nimenomaan viehätti tuo yhteisöllisyys; tuntui, että jengi toivotti tervetulleeksi tosi avoimesti eikä mulle ainakaan tullut mitään sisäpiirifiiliksiä, kun alunperin aloin kommentoida muitten juttuja ja kohta sitten aloitinkin jo oman blogin. Eli rohkeasti vain, Satumaah! 🙂

Vastaa käyttäjälle Vierailija (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *