Illallinen on parhaimmillaan elämys

Ravintolaan mennessä pelkästään hyvä ruoka ei riitä tekemään illasta täydellistä – ei lähellekään. Täydelliseen ravintolailtaan kuuluu paitsi yllätyksiä tarjoavat makuelämykset, myös lämmin tunnelma, erinomainen palvelu ja Se Jokin. Vielä kertaakaan en ole saanut tähtiravintoloissa parempaa ruokaa kuin mökkinuotiolla. Perinteisesti oonkin siis ollut vähän vaikea miellytettävä, mutta yllätyksekseni Aleksis Kiven kadun ja Hallituskadun kulmaan avattu Pikkubistro Kattila hipoikin eilen täydellisyyttä.

Kattila on neljän rotisseur-ammattilaisen luomus, jonka perusperiaatteena on tarjota vain mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa ja juomaa alusta saakka itse valmistettuna. Pakko myöntää, että odotukset ravintolaa kohtaan ei olleet erityisen korkealla – ajatuksissani olin maalaillut kuvan sellaisesta fine dining -piperrystä vääntävästä raflasta, jossa lantun kanssa tarjotaan lakritsia ja josta jokaisen kulinaristin kuuluu diggailla Kuten oon aiemminkin maininnut, niin mä olen ravintolamaultani hiukan juntti ja otan kokeellisen keittiön sijaan mieluummin selkeitä makuja hyvin valmistettua. Siksi siis lähdin matkaan aika epäluuloisena.

Ennakko-odotukseni osoittautuivat kuitenkin totaalisen vääriksi. Ankkaraviolit, risotto, salaatti ja suklaajälkkäri olivat kaikki oikein mainioita. Ravioleiden kanssa tarjottu mangohillo oli aivan sairaan hyvää ja metsäsienirisotto ihanan kermaista ja juustoista. Ibericon kanssa nyt ei voi epäonnistua, kuten ei oikein suklaankaan. Mikä illasta sitten teki lähes täydellisen?

Ravintolan henkilökunta. Vastaanotto oli ihanan lämmin ja kotoisa, ja jo ennen ensimmäistäkään ruokalajia tiesimme tarjoilijastamme yhtä sun toista. Oli kiva kuulla tarjoilijan elämästä ja ajatuksista, pohtia viinejä, kuulla hänen suosituksiaan ja saada maistiaisannoksia viineistä ennen lopullisen valinnan tekemistä. Yllätyksellisen tilanteesta teki se, ettei Saludista tutuksi tullut sommelier Mika Pelttari ollut paikalla (muistatteko ne meikäläisen parhaat ravintolapäiväkokemukset (2012 & 2013) – Mika on ollut niiden(kin) takana!) vaan tarjoilija oli meille ennalta täysin tuntematon ranskalainen nainen, joka kuitenkin teki illallisesta ihan valtavan mukavan kokemuksen.

Erinomaisen palvelun kruunasi Silvian vierailu pöydässämme – oli kiinnostava kuulla hänen ajatuksiaan ravintolasta, sen ruokalistasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kovin helposti kokkien pöytävierailuista tulee sellaisia vaivaantuneita ylistyslauluja, joissa vaan nyökytellään, että juujuu kaikki maistui, jonka jälkeen kokki lähtee ego pullistellen takaisin keittiöön. Eilen musta kuitenkin tuntui siltä, että meidän mielipiteestä oltiin ihan aidosti kiinnostuneita. Eikä vain mielipiteestä, vaan meistä oltiin kiinnostuneita ihan kokonaisvaltaisesti ihmisinä, henkilöinä, pelkän lompakon sijaan. Meidän matkoista, ruokakokemuksista, lempiruuista – kaikesta. Tiedättekö, siis sillä tavalla kiinnostuneita kuin pienten perheravintoloiden henkilökunta Kreikan saaristossa on vieraistaan kiinnostuneita. Aidosti, välittömästi ja lämpimästi.

Koko ilta tuntui lomalta, enkä tiedä olisinko jossain toisessa mielentilassa ollut näin myyty. Tähän elämäntilanteeseen ja fiiliksiin oli kuitenkin kertakaikkisen ihanaa saada pieni irtiotto arjesta ja olla hetki jossain ihan muualla. Paikassa, jossa iltayhdeksältä on lämmin, posket punottaa auringosta, meikiksi riittää aurinkopuuteri ja seuran kanssa voi olla ihan rennosti, ilman pönötystä ja stressiä turhista asioista. Pikkubistro Kattila tarjosi meille eilen yhden tämän kesän parhaista elämyksistä. Toivottavasti teillä muilla käy yhtä hyvä tuuri!

PS. Ravintolasta löytyy syöttötuoli ja lapsille tehdään listan annokset puoleen hintaan pienemmässä koossa. Ihan pikkusille kuulemma voidaan valmistaa jotain muutakin, jos keittiössä ei ole ihan tajuton kiire, mutta sitä ei voida varmaksi luvata. Kaikenkaikkiaan hyvä paikka myös lapsiperheille, mielelläni menisin itsekin lasten kanssa! Kattilan erikoisuutena on kolme kattausaikaa, jolloin on siis aina vaihtuva lista. Lounas tarjoillaan kahteen saakka, kahdesta viiteen on tapasaika ja viidestä eteenpäin illallinen. Me nautimme eilen illallista, mutta seuraavan kerran on ihan pakko käydä juomassa lasi punkkua tapasaikaan!

EDIT: 25.7. korjattu kirjoitusvirheitä.

5 comments

  1. Nata - White Trash Disease

    siis mä kirjoitin eilen postauksen, joka alkoi ihan samalla tavalla ja jonka pointti on ihan samanlainen 😀 sunnuntaina ilmestyy ja ravintola on copas y tapas hehheh

    1. Emmi Nuorgam

      Ooh innolla odotan! Musta on aina ihanaa, kun löytää paikan jolla on sielu, eikä asiakkaat oo mitään liukuhihnakamaa henksulle. 🙂

    2. Emmi Nuorgam

      Hei suosittelepa joku hyvä terassi tai muu juottola ens maanantaille, kun Katie on Lontoosta täällä (eli Helsingissä) ja mentäs illalla humpalle! 🙂

  2. Hosuli

    Risotto näyttää herkulliselta. Ja sinä näytät superkauniilta!

    1. Emmi Nuorgam

      Oi, voi kiitos! 🙂

Vastaa käyttäjälle Nata - White Trash Disease Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *