Aina välillä elämä on pelkkää kuivaa kautta, sitten taas toisaalta osuu peräkkäin viikonloppuja, jolloin arkikin on juhlaa. Toissaviikonloppuna herkuteltiin Helsingissä miehen kanssa, viime viikonloppuna Tampereella kulinaarikaksosen kanssa.
Kuten mikä tahansa muukin nautinto (kröhöm), myös syöminen on parhaimmillaan pienen esileikin jälkeen. Senpä vuoksi me käytiin ensin elokuvissa katsomassa Helen Mirrenin uusin leffa, The Hundred-Foot Journey. Henkilökohtaisena mielipiteenäni tässä voisin mainita, että trailerissa näytetään ihan liian vähän Manish Dayalia, jonka katseleminen (kröhöm) olisi sopinut erinomaisesti myös muunlaisten nautintojen esileikiksi…
Ihan täydellistä ruokapornoa ja kauniita maisemia (jota muuten olisi mun makuun voinut olla vieläkin enemmän), sympaattinen tarina, hyvät näyttelijät – kaikin puolin siis tosi kiva leffa. Ei ehkä sellainen, jota mennään katsomaan kun halutaan kohottaa tunnelmaa ennen krebaamista, vaan sellainen jonka voi mennä sunnuntaina katsomaan tyttöporukalla ja syödä itsensä kipeäski karkkia. Suosittelen!
Toinen vaihtoehto on katsoa leffa vatsa kurnien ja kipittää suoraa päätä Tampereen uusimpaan ravintolatulokkaaseen, perjantaina avattuun Izakaya Nomuun Kyttälänkadulle! Näin me tehtiin ja pakko kyllä sanoa, että kannatti skipata se Plevnan irtsarihylly ja säästellä nälkäänsä Nomuun.
Siitä huolimatta, että palvelu oli vähän haparoivaa, ruuassa kesti ja keittiöstä lähti vähän mitä sattuu pöytiin, oli ruoka aivan täydellistä! Izakaya tarkoittaa siis japanilaista gastropubia, jonne tullaan juomaan ja syömään japanilaistyyppistä ruokaa – mitään monen lajin menuja ravintolassa ei saa. Tätä ohjetta noudattaen me tilattiin papuja ja härän entrecoteta, merileväranuja chili-lime-dipillä ja umami-dipillä sekä paljon jo etukäteen hypetettyjä burgereita. Vaikka moni muu bloggaaja on hehkuttanut kanaburgerin parhaaksi mitä koskaan on syönyt, menee mun ääni kyllä ihan silmää räpäyttämättä härkäburgerille, joka kulinaarikaksosen lautaselta löytyi. Meidän tempurarapujen kanssa kävi joku kämmi, eli niistä en voi sanoa juuta enkä jaata, mutta kaikki muut maut toimi kyllä enemmän kuin erinomaisesti. Ruokien kanssa maisteltiin drinkit ja valkkaria, ja jos joku heikko kohta pitäisi paikasta löytää, niin se olisi drinkkilista. Mutta kuten sanottu, me ryysättiin paikalle tosiaan heti toisena aukiolopäivänä, joten annetaan kaikki pienet jutut anteeksi. Vähän kattavampi raportti tulee perästä, nyt ei ollut mukana kuin puhelin, jolla ei ravintolan hämärissä saanut kuviakaan otettua.
Onneksi vessassa (kannattaa muuten käydä, ravintola tarjoaa aika kokonaisvaltaisen elämyksen!) oli peili ja valoa, niin saadaan kuvituskuvat tähänkin juttuun. Päällä perjantaina Radiokirppikseltä löydetty palloihanuus ja kädessä äitin vanha kirjekuorilaukku.
***
Avajaisista juttua sekä Magicpoks-Maj´n että Ida365:n blogeissa. Kannattaa tsekata, ruoka todellakin näytti (ja maistui) juuri niin hyvältä kuin likkojen kuvissa!
hannamarii (Ei varmistettu)
Tuonne on päästävä, kuulostaa just sopivalta lisäykseltä mansesterin ravintolatarjontaan! Näin blogisi ahkerana seuraajana kyselisin oletko koskaan miettinyt Mun elämä -lukijatapaamisen järjestämistä? 🙂 En kyllä tiedä mitä siellä tapahtuisi mutta voisi olla hauska tavata vaikka puistossa samanhenkisiä äitejä. Tai mistäpä tiedän oltaisiinko samanhenkisiä mutta hauskaa voisi olla! 🙂
Emmi Nuorgam
Hmmm, kesällä oli tarkoituksena treffata lukijoita Taste Of Helsingissä, mutta en päässytkään koko tapahtumaan ystäväni polttareiden vuoksi. Sen jälkeen en ole asiaa ajatellut, mutta jos olisi innostuneita tulijoita, niin mikä ettei! Pitääpä laittaa ajatus hautomaan.. 🙂
eviela
Oisko ideaa että minä viikon päivänä ja mihin kellon aikaan Radiokirppikselle voi mennä ilman aivan jäätävää ryysistä? Se paikka kun on vaikea kiertää läpi ilman sitä tungostakin 😀 Tai jotenkin itse kokenut siellä käymisen aika hankalaksi, mutta siellä olisi toisaalta niin paljon katseltavaa ja valinnanvaraa, että olisi kiva joskus päästä käymään siellä sillai semi rauhaiseen aikaan ja katsoa millaista siellä silloin on 🙂
Emmi Nuorgam
No mä olen tosi huono kirppiskävijä, mutta silloin kun käyn, niin käyn arkena päivällä. Meidän toimisto on Laukontorilla, niin Radiokirppiksellä ja Tarina-kirppiksellä tulee piipahdettua joskus lounaan ohessa, etikä nyt ainakaan näihin pariin viikkoon oo mahtunut yhtään ryysistä! 🙂
eviela
Millanen oikein on Tarina-kirppis? Ikinä kuullutkaan.