Nyt hävettää

Mää yritän viimeiseen saakka aina olla mahdollisimman avoin ja tasa-arvoinen vanhempi, vaimo ja kasvattaja. Meidän tavoitteena on kasvattaa meidän lapsista hyväksyviä, suvaitsevaisia ja muita kunnioittavia ihmisiä, joille mikään ei ole mahdotonta. Ei sukupuolen, ei osaamisen, ei kansallisuuden, ei syntyperän – ei minkään vuoksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö?

No, tavallaanhan se on. Mutta sitten aina ajoittain käy niin, että tiedostavuudessani muutunkin mustavalkoiseksi ja yritän ajatella niin pitkälle, että lopulta ajatteluni muuttuu ahdasmieliseksi. Niinkuin vaikka tänä aamuna.

Oikeasti. Kiiki on niin oikeassa. Mä en koskaan miettisi kahta sekuntiakaan, ostaisinko Einolle vaunut. Itseasiassa en ole koskaan miettinyt kahta sekuntia, että tarttuuko kirppikseltä Hildalle mukaan paloauto. Mutta sitten tätä mä mietin niin paljon, etten saa yöllä unta. Että tuputanko mä tyttärelleni nyt niitä perinteisiä sukupuolirooleja? Ahdanko sitä johonkin lokeroon, jossa naisilla on luontainen hoivavietti? Opetanko, että naiset hoitaa lapset ja mies menee töihin?

En. Tyttäreni on ihan rakastunut mummulan vaunuihin ja ihan vain siksi harkitsen niiden hankkimista kotiinkin – ilman mitään sen syvempää tarkoitusta ja stereotypioiden vahvistamista. Että rouva Nuorgam menee nyt vaan itseensä ja yrittää olla tekemättä ihan jokaisesta asiasta tasa-arvokysymystä.

Vitsi mua hävettää.

50 comments

  1. NinaMaria

    Tiedostaminen hyvä – stressaaminen ei. 🙂 Eli oikeilla jäljillä olet.

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos. 

  2. kiiki (Ei varmistettu)

    Höpö höpö, nää on näitä 🙂 paras ihminen on sellainen ihminen, joka huomaa olleensa vähän höpsö. Koska höpsöjähän me kaikki ollaan. Suotta sitä häpeemään. P.s. Mähän oon siis aina oikeessa 😀 kysy mitä vaan 😀

    1. Emmi Nuorgam

      <3

  3. Asikaine

    Koko kysymys on ihan mun käsityskyvyn ulkopuolella. Siis miksi ei?

    Sain 3-vuotissynttärilahjaksi nukenvaunut. Otin nuken ja kopan hensvettiin ja ajoin käsilaukku kypäränä päässä hirveetä rallia kärreillä. Lempipuuhiani. Kivaa oli ja hyvä tuli. Ostaisin myös pojalleni, jos haluaisi. (tosin emme paljon osta leluja, koska naapureista ja isovanhemmilta tuppaa tulemaan.. keittiöitä, autoja, nukkeja yms)

    Hyvä ystäväni on tanssija. Kärsi lapsena, kun ei saanut mennä balettitunneille, vaikka tanssiminen oli jo silloin haave (,koska äiti oli ”tasa-arvoinen”, eikä halunnut ”ohjata muottiin”)

    1. Emmi Nuorgam

      No niinku just siks, että oon tosi ”tasa-arvoinen” ja yritän olla ”ohjaamatta muottiin”. Siis mää tiedän, tää koko kysymys on ihan absurdi! Ei mitään järkeä! Ei Hildalla oo edes nukkea! 

      En enää koskaan dokaa kolmea päivää. Mulla ei varmaan oo enää ainuttakaan aivosolua jäljellä.

    2. Seasons of Mari (Ei varmistettu)

      Mä ostin tyttärelleni leikkirattaat. Se laittoi niihin pikkuautoja ja ajoi rallia pitkin kotia. Höps &lt;3

  4. FFFifi

    Hihii, mä en kehdannut esikoisen synnytyksessä kysyä kumpi tuli kun ajattelin että on sopimatonta olla niin kiinnostunut lapsensa sukupuolesta. Että niinku mitä väliä sillä on. Voi luoja 😀 😀 😀

    Puoliso kyllä kommentoi että mitä sä nyt tommoset ostit kun ostin nukenvaunut. Mutta miksi hitossa pitäisi rajata niitä perinteisesti ”oman sukupuolen” vaihtoehtojakaan pois? Kyllä tytöt saa tykätä nukeista ja pojat autoista ilman että se on hirveää muottiin tunkemista.

    1. Lilanna

      Niinpä. On sekin älytöntä, jos on pakko leikkiä niillä perinteisesti toiseen sukupuoleen liitetyillä leluilla. Tärkeintähän pitäisi olla, että saa leikkiä sillä millä haluaa. Muottiin tunkemista on se, jos vanhemmat määrää, millä leikitään ja rajaa pois tietyt vaihtoehdot, vaikka lapsi haluaisi niitä. Oli ne sitten kumpia tahansa.

  5. Lilanna

    🙂

    Tämä on sitä aluetta, missä helposti tuntuu menevän yli. Kun yritetään kovasti varoa yhtä ääripäätä, meinataan vetäistä siihen toiseen. Yhtään minkäänlaisen lelun ostaminen tai tarjoaminen lapselle ei kuitenkaan ole vielä tuputtamista. Aika moni lapsi omistaa leluja, joilla ei sitten kuitenkaan leiki. Vaikka tytär ei edes olisi rakastunut mummulan vaunuihin, voisihan sellaiset lahjaksi antaa (tai ehdottaa), ja sitten jos ei kiinnostusta olisi ikinä, niin eteenpäin vain.

  6. Kahvittelija

    Itselläni on meinannut pari kertaa lipsahtaa ajattelu samantyyliseksi 🙂 en edes tiedä miksi, mutta esikoisen ollessa vasta pieni vauva, jotenkin vastustin ajatusta nukkeleikeistä ja ehkä hiukan harmistuinkin, kun ekoissa joululahjapaketeissa oli kaikenlaista nukkesälää. Mutta tytön kasvaessa olen tajunnut lopettaa stressaamisen. Meillä saa leikkiä ihan millä leluilla haluaa – nukeilla, autoilla, junaradoilla, pehmoleluilla…Tällä hetkellä nuket ja hoivaleikit kiinnostavat kovasti, koska talossa on myös pieni vauva, jota hoivataan. Mutta kyllä ne nukkeleikit kiinnostavat siskonpoikaakin 🙂 ja kun ollaan siskon luona kylässä, meidän tyttö haluaa aina ensiksi leikkiä serkkupoikansa lelumoottoripyörällä, joka pärisee hauskasti.

  7. Satsu

    Mä voin keventää sun omatuntoa ja voidaan sopia että mun eilinen leikkihella pojalle vastaa sun vaunuhankintaa tytölle, niin maailma on taas +/-0 tilanteessa. Itse podin kyllä huonoa omatuntoa siitä, että ostin (kierrätettynä sentään) ko. lelun pojalle ihan muuten vaan, en siis minkään merkkipäivän kunniaksi…

    1. Satsu

      Ihan vaan terkkuja, että se hella oli viitenä palasena alle puolen tunnin! Että meikäläinen ei taida näitä luonnonvoimia vastaan lähteä taistelemaan 😉 P.S. Huomasin vasta, että muilla on ihan jotain oikeetakin sanottavaa täällä kommenttikentässä, kiitos ja anteeks 🙂

      1. Mindeka

        Maailma on edelleen tasapainossa, koska meidän 3-v pojalla on hella 😀

  8. Silkkitassu

    Luin nopeasti: Että tuputanko mä tyttärelleni nyt niitä perinteisiä sukupuolirooleja? Ahdanko sitä johonkin lokeroon, joka on naisille luontainen helvetti?
    Samanlaisia ajatuksia, hyvin tiivistit! Meillä on E:lle kaikennäköisiä vaatteita ja leluja, ei ole sukupuoleen sidottua, mutta kyllä sitä miettii siltikin et tuputtaako jotain tiettyä lokeroa nyt kuitenkin. Kun vanhemmat on nörttejä, tuputetaanko me meidän lapselle sitä nörttilokeroa, eikä esimerkiksi tahdota siitä jalkapalloilijaa, vaikka hän hyvin voi tahtoa urheilunpariin.

  9. Nii

    Joojoojoo! Eba rakastaa pinkkejä vaatteita ja aina mä vaan uutta ostaessa ahdistun että eikö pitäis ostaa turkoosia. Argh 😀 mut oon antanut periksi kaikelle paitsi Hello Kittylle.

  10. Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu)

    Mä en ole vielä hirveästi joutunut pohtimaan tätä asiaa, koska vauvalelut nyt pääasiassa ovat aika sukupuolineutraaleja eikä me olla vielä edes hankittu itse yhtään lelua, vaan kaikki tähän asti kertyneet ovat muilta saatuja. Mutta kuvittelisin, että pyrimme pitämään sellaisen käytännönläheisen asenteen tässä hommassa ja hankkimaan lapselle nuken, jos nuket kiinnostavat tai auton, jos autot kiinnostavat – lapsen sukupuolesta riippumatta. 🙂

  11. Sillypäänts

    Minua alkaa välillä raivostuttaa kyllästyttää kun kaikki pitää olla niin hiton neutraalia. Miksi tytöt eivät saa olla enää tyttöjä? Mitä pahaa niistä nukkeleikeistä koituu? Kyllä ne asenteet ja sukupuoliroolien mallit välittyy ihan jostain muusta kuin taaperolle ostetuista leluista. Se, että lapselta kieltää jonkin leikin tai lelun mistä se on kiinnostunut on minusta haitallisempaa kuin se lapsi leikkii aikuisen mielestä lokeroon laittavalla lelulla. 

    Tää ei nyt ollu Emmi sulle henkilökohtaista paasausta, vaan ihan yleistä ärtymystä vallalla olevaa sukupuolineutraliutta kohtaan. Huomasin kyllä, että nimnomaan pohdit asiaa ja mietit, että miksi näin. Kohta kaikki on niin neutraalia, että kukaan eisaa kohta leikkiä millään leimautumatta joksikin.

    Huh, kiitos, kylläpä helpotti. Ihan tässä omat päivän murheet unohtui kun pääsi avautumaan ihan jostain muusta.

    Tiesittekö muuten, että keskiajalla pinkki oli poikien väri, koska se mielletään vahvaksi ja dominoivaksi (sen lisäksi että se oli kallista). Tytöt puettiin vaaleansinisen, koska se miellettiin heikoksi ja hempeämmäksi.

    1. Nāiádes

      Tiesin.

    2. Emmi Nuorgam

      Niin no mä olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että mä en halua meidän kasvatuksen olevan sukupuolineutraalia, vaan sukupuolisensitiivistä. Että me kannustettaisiin lapsianne tekemään ihan mitä haluavat, huolimatta sukupuolesta! Mutta aina välillä astun itsekin siihen ansaan, että alan ajatella liikaa ja lopulta olen ihan umpisolmussa. Onneks on ihmisiä, jotka palauttaa maan pinnalle, kun alkaa ajatus rullaan vähän liian vauhdikkaasti eteenpäin. 

       

    3. Elmi

      Tiesin, mutta tää oli itseasiassa paljon myöhemmin, 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tätä ennen ja tämän jälkeenkin etenkin valkoinen oli ja on ollut perinteinen lastenvaatteiden unisex-väri pesuteknisistä syistä ja värien kalleuden tähden. Ja nopeesti tähän perään aina niin luotettava (=nopeasti löytynyt) Wikipedia-lähde. http://en.wikipedia.org/wiki/Pink
      T: nipo 🙂

      1. Sillypäänts

        Hyvä kun korjailette maitoaivojen tietovirheitä 🙂 

    4. Lilanna

      Sukupuolineutraali kasvatus on minusta vallan ok, jos se tarkoittaa sitä, että pyritään kasvattamaan suhtautuen suht neutraalisti sukupuoleen, (eli tuputtamatta rooleja ja arvottamatta sitä, mikä on oikein tytölle ja mikä oikein pojalle, mutta väärin taas toiselle). Ei siinä pitäisi olla mitään raivoa aiheuttavaa.

      Jos tuolla termillä taas tarkoitetaan sitä, että yritetään kasvattaa sukupuoleltaan neutraaliksi, niin sehän on ihan naurettavaa. Varmaan jokunen semmoinenkin ihminen on, joka kokee, ettei hänellä ole oikein sukupuolta, mutta eiköhän suurimmalla osalla jokin yhteys ole sukupuoleensa. Kaikkien vain pitäisi saada kokea olla sinut oman sukupuolensa suhteen myös stereotypioista poikkeavien ominaisuuksiensa kanssa. (Toki sitten on vielä transsukupuoliset, mutta eiväthän hekään mitään neutraaleja ole.)

  12. T-100

    Toissapäivänä 4-vuotias poikaseni kinusi saada leikkiä vanhoilla barbeillani. Niillä se leikki aikansa, salakuuntelin barbien elämää ovenraosta. Ne oli aika kovia saunomaan ja nukkumaan. Ja sairaspäivänään poikanen halusi katsoa sohvalta käsin ”Mainetopouneja” eli My Little Pony -sarjaa Netflixistä. Kasaribarbit annan toki auliisti, mutta toi MLP on aika kamalaa katsottavaa. Koko sarja perustuu ponien keskenäiseen vittuiluun ja kilpailuun, kaukana on ne ajat kun ponit vaan töpötteli jossain niityllä keskenään hyräillen.

    Kommenttini pointti oli varmaan se, että nykyään mietin enemmän lelujen ja ohjelmien välittämää sanomaa, kuin sukupuoliroolitusta. Noi mun liikuttavan kankeat barbit ovat vähän toista kaliiberia nykyisiin Bratz(?)-nukkeihin verrattuna ja MLP eroaa aika huikeasti esim. Myyrä-animaatiosta. Kaikkia maailman tyttöjä ja poikia tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti ajatellen.

     

     

    1. Emmi Nuorgam

      Kommentillasi on erinomainen pointti, se edellä yritän itsekin mennä. 

  13. Jane C.

    Tää mun kommentti ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kertoo aika hyvin siitä kuinka harmaalla alueella liikutaan kun ajatellaan joskus vähän liikaa 😀

    Suvaitsevaisuusajattelu nimittäin lähtee aika nopeasti lapasesta – varsin monen mielestä länsimaiset valkoihoiset eivät saisi esimerkiksi syödä intialaista ruokaa, koska se on kulttuurin varastamista ja häpäisemistä. Vähemmistöjä huomioidessa käännytään yllättävän helposti rasismin puolelle: jos valkoihoiselta kielletään (edellisen esimerkin mukaan) tietynlaisen ruoan syöminen, niin eikö se ole ihonvärin perusteella syrjimistä? Aika monen mielestä valkoihoista ei voi syrjiä ihonvärin perusteella, koska valkoinen on aina taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti ylivoimainen.

    Päivän opetus? Älä ajattele liian pitkälle. Suvaitsevaisuus on hyvästä, mutta silloin pitäisi suvaita kaikkia – myös enemmistöä.

    Tai jotain.

    1. Vierailija (Ei varmistettu)

      Paitsi missä valkoihoiset eivät saa syödä intilaista ruokaa? Aika paljon ihmiset kritisoineet sitä, että toinen kulttuuri ottaa toiselta herkut päältä ja paketoi sen sitten kivalla voittomarginaalilla eteenpäin myytäväksi (joka on ihan syystäkin kyseenalaistamisen arvoista), mutta sen kuluttamisen kritisointi on vaikeampaa. Juuri siksi, että sillä kuluttamisella voi olla paljon sosiaalista hyötyä, kuten tapauksesi intialaisesta ravintolasta, jota ylläpitää todennäköisesti ko. kulttuurista/maasta kotoisin olevat ihmiset, jotka haluavat elää ihmisiksi vieraassa maassa.

      Ehkä omaa ärsyyntymistä suvaitsevista voisi auttaa itsensä reflektoiminen kuin halikoin ja haulikoin olkiukojen kimppuunkäynti…?

      1. Jane C.

        Yhdysvalloissa on noussut kyseinen ajattelutapa paikka paikoin suureenkin suosioon. Sillä ei osan mielestä ole merkitystä, että kuluttamalla pidetään yllä kulttuuria – esimerkiksi tätä intialaisen ruoan perinnettä voidaan jatkaa länsimaissa juurikin sitä intialaista ruokaa syömällä.

        Itsekään en pidä siitä, että otetaan toisesta kulttuurista ”herkut päältä” ja pistää sen halpisversiona kiertoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on kimono, jonka ketjuliikkeet ovat sankoin joukoin ottaneet haltuunsa ja muokanneet siitä kaupallisen – aika monen länkkärin käsitys kimonosta alkaa olla se läpinäkyvä polvipituinen polyesterirätti, jota voi käyttää aamutakkina, vaikka alkuperäinen kimono on hyvinkin monimutkainen laitos ja vaatii paljon apuvälineitä.

  14. Nata - White Trash Disease

    vuonna 2015 norjassa astuu voimaan uusi, sukupuolineutraali asevelvollisuus. ei ihan kaikkeen tarttis meikäläisen mielestä tuota sukupuolineutraaliutta soveltaa..

    onneksi ei suomessa ja onneksi olen yli-ikäinen kutsuntoihin. olis meitsin pahin painajainen nimittäin..

    1. Lottav (Ei varmistettu)

      Ihan mielenkiinnosta, miksi sukupuolineutraali asevelvollisuus on jotenkin huono juttu? Jos nyt ymmärsin pointtisi oikein.

      1. Emmi Nuorgam

        Mua kans kiinnostaa. Musta yleinen asevelvollisuus on ylipäänsä huono juttu, eikä sukupuolineutraalius kyllä liity siihen mitenkään!

        1. Vierailija (Ei varmistettu)

          Mua myös kiinnostaa!

          Itse olen raskaana ja lapsesta tulee todennäköisesti tyttö (ultraajan veikkailut) ja aivan varmasti puoliksi norjalainen. Tämä uusi laki tulee siis koskemaan häntä, mikäli se ei ehdi uudelleen tässä vielä muuttua.

          Itsekin ensimmäinen ajatukseni oli ”Voi ei mun pieni tyttöni joutuu armeijaan!”. Sitten järki taas tavoitti minut ja koko homma kuulostaa oikeastaan ihan hyvältä. En kannata yleistä asevelvollisuutta (eikä se täällä toimikaan ihan niin kuin Suomessa, käsittääkseni arpapeliä tuleeko kutsutuksi), mutta ihan yhtä hyvin tytöt/naiset siellä armeijassa pärjäävät.

          En suostu napsimaan pelkkiä rusinoita pullasta, kun kyseessä on tasa-arvoasia.

          1. Emmi Nuorgam

            Juu Norjassa taitaa olla se sama homma kuin muissa pohjoismaissa, että asepalvelukseen kutsuttavat arvotaan? Ei sekään musta kyllä järin oikeudenmuikaista ole. :/

  15. Pyjama

    Ai onko nuket ja nukenvaunut jotenkin tyttöjen juttu? Millä perusteella? 🙂

    Olen vasta aikuisena tajunnut, miten ”edistyksellisiä” omat duunarivanhempani ovat (olleet). No, oikeasti nukkien kohdalla tiesin, että ne jotenkin mielletään tyttöjen leluiksi, mutta monissa muissa asioissa olen oppinut vasta teininä tai aikuisena, että jotkut mieltävät ihmeellisiä asioita joko tyttöjen tai poikien (tai miesten ja naisten) asioiksi, työksi. Molemmat vanhempani tekivät samaa työtä enkä kotitöistä osannut nimetä, että toinen olisi toisen sukupuolen hommia (paitsi auto, äiti ei aja autoa, mutta hyvän ystävän äiti ajoi, eli ei sukupuolisidonnainen juttu.)

    Yritän tässä sanoa, että sitten olisimme päässeet näiden sukupuolihommeleiden yläpuolelle, kun emme edes tietäisi, että joku on tyttöjen tai poikien juttu. Ja jos nyt alkuun päästäis edes siihen, että ne ”tyttöjen” jutut eivät ole huonompia kuin ”poikien” jutut.

    1. Emmi Nuorgam

      ”Yritän tässä sanoa, että sitten olisimme päässeet näiden sukupuolihommeleiden yläpuolelle, kun emme edes tietäisi, että joku on tyttöjen tai poikien juttu. Ja jos nyt alkuun päästäis edes siihen, että ne ”tyttöjen” jutut eivät ole huonompia kuin ”poikien” jutut.”

      Nimenomaan. Hyvin kiteytetty siellä perällä!

    2. Päähenkilö

      Niin just. Mulla oli tismalleen samanlainen lapsuus ja tuota meininkiä yritämme välittää omille lapsillemmekin. Nuket, autot, what ever. Niillä ei ole mitään tekemistä ihmisen sukupuolen kanssa. En muista oikeastaan koskaan kuulleeni yhdenkään lapseni suusta, että joku olisi erityisesti tyttöjen tai poikien juttu ja siksi hänelle kuuluva / häneltä pois suljettu. Kaikenlaisia leluja (miinus pyssyt) on ollut tarjolla ja niistä ovat kukin saaneet valita itselleen mieluisimmat ilman että me vanhemmat olemme puuttuneet valintoihin millään tavalla.

      Sanomattakin on selvää, että tuemme tätä viestiä lapsille myös sillä, että meillä kotona isä ja äiti tekevät molemmat ihan kaikenlaisia juttuja liittyen kotitöihin, työ-töihin, lasten hoivaan ja huoltoon sekä aikuisten omiin harrastuksiin.

      Sukupuolet ovat ihan tosi jees. On tosi jees olla just sellainen tyttö, poika, mies tai nainen (tai jotakin muuta) kuin _itsestä_ tuntuu hyvältä. Kenenkään muun mielipiteillä ei pitäisi olla näissä asioissa merkitystä.

      p.s. Aikuisten maailmassa olen ihan tunnustuksellinen feministi ja tasa-arvoaktivisti kuten puolisonikin, mutta piilo-opetussuunnitelmaamme kotioloissa kuuluu, että näihin juttuihin liittyvistä epäkohdista ei kohkata, vaan omille lapsillemme pyrimme tarjoilemaan tuon ”voit olla mitä ikinä haluat” -ideologian itsestäänselvyytenä. Koululaisiamme katselleessa tuntuu, että jotain on ehkä tehty oikeinkin.

      1. Emmi Nuorgam

        Kuulostaa hyvältä, just näin sen pitäis mennäkin!

  16. rii-rii (Ei varmistettu)

    Tämä aihe hämmentää minua suuresti. Itselläni ei vielä ole lapsia, mutta rehellisesti täytyy kyllä sanoa, ettei mielessäni ole koskaan edes käväissyt, että tällaisiakin asioita pitäisi kasvatuksessa kenties ottaa huomioon sitten joskus tulevaisuudessa. Toki vierestä olen puolisoni serkun menoa ihmetellyt, kun tämä lapsen saatuaan nosti aivan uskomattoman suuren metelin siitä, että lasten vaatteet oli jaoteltu kaupoissa tyttöjen ja poikien osastoiksi ja värivalikoimat myös sen mukaisesti brutaalisti tyttöjen punaisiin ja poikien sinisiin. Minun päähäni ei vain oikein mene, että mikä tässä sitten on niin väärin? Onhan miesten ja naistenkin vaatteet eri osastoilla ja jopa vain toisen sukupuolen vaatteisiin erikoistuneita kauppoja on olemassa. Naistenlehdissä on muotiosioita, joissa kehotetaan käymään ”varkaissa poikaystävän vaatekaapilla”, enkä koe tätä mitenkään hyökkäykseksi omaa sukupuoltani kohtaan.

    Itse olen kasvanut poikavaltaisessa perheessä, jossa nuorimpana päälleni on puettu veljieni vanhoja vaatteita siinä missä mekkoja ja sukkahousujakin. Olen nauttinut suuresti sotaleikeistä, painimisesta ja metsässä remuamisesta, mutta minulta löytyi myös kasoittain barbeja, joiden poikaystäviksi veljieni Prätkähiiret ja muut monsterihahmot kelpasivat paremmin kuin hyvin ja päähän pitkäksi ”tukaksi” kieputettu pyyhe, äidin korkokengät ja meikit olivat välillä todellisia hittejä, kun halusin leikkiä prinsessaa. Vielä tänä päivänäkään en näe, että minua olisi mihinkään muottiin yritetty änkeä, jos juhliin oli pakko laittaa mekko päälle eikä mieleni ole järkkynyt näistä asioista ennen tuota lastenvaateosastogatea. Tänä päivänä rakastan pukeutua töihin mekkoon, meikata ja kulkea korkeissa koroissa, mutta edelleen on kivaa vetää römppävaatteet päälle ja rassata autoa yltäpäältä öljyn ja rasvan peitossa. Minusta kasvoi ihan hyvä ilman sen kummempaa sukupuolineutraalia ajattelumaailmaa. Ehkä se oli sitten sitä sukupuolineutraaliutta, että sain olla mitä haluan ja tehdä sitä, mitä halusin.

    Koska aihe hämmentää minua, niin onko meistä muut lapsuudessa kasvatettu tiukasti kiinni omaan sukupuolimuottiin, kun on pitänyt nostaa iso meteli siitä, että tyttö ei saisi pukea sinistä ja poika punaista? Ohjailevatko vanhemmat lasten tekemisiä nykypäivänä niin paljon, ettei lapselle itselleen jätetä tilaa kasvaa siksi, joka tämä on? Lapsi kun luontaisesti kiinnostuu ympäristöstään ja sisältä kumpuaa myös luonnollisia kiinnostuksen aiheita (kuten tytöillä usein hoivavietti), niin eikö lapselle enää jätetä tilaa löytää niitä omia kiinnostuksen kohteitaan, kun vanhempien tarvitsee stressata sitä, voiko tyttölapselle ostaa nukenrattaita? Mistä tämä kaikki häly sukupuolineutraalista kasvatuksesta on oikein saanut alkunsa?

    1. Emmi Nuorgam

      ”Ehkä se oli sitten sitä sukupuolineutraaliutta, että sain olla mitä haluan ja tehdä sitä, mitä halusin.”

      Kyllä, sitä se on. Vastasit itse jo omaan kysymykseesi.

      Mitä tulee siihen, että tytöillä ja pojilla on omat osastot, niin se näkyi yksi päivä tosi surullisesti kun olin henkkamaukan lastenosastolla. Pieni tyttö toi äidilleen paidan ja kertoi, että se oli tytöstä tosi hieno ja hän haluaisi vain sen. Tytön äiti vastasi, että ei tyttö voi haluta sitä, koska se on poikien paita.

      Leluosastot, joilla nuket on tytöille ja legot pojille, vaateosastot, joilla punaiset vaatteet tytöille ja vihreät pojille jne. viestittää näille lapsille, että heidän kuuluu haluta pukeutua punaiseen ja leikkiä nukeille. Että tytöt leikkivät nukeilla, piste. Ne ovat tyttöjen osastolla. Vaatii esimerkiksi 5-vuotiaalta aika kovaa itsetuntoa ja yhteiskunnallista ymmärrystä tajuta, että nuo nimitykset ovat vain ohjeellisia, ja että tyttö voi ihan yhtä hyvin haluta legoja. 

      Mä kysyisin mieluummin niin päin, että mitä haittaa siitä olisi, että vaatteita, leluja tai kirjoja ei enää lokeroitaisi?

      1. rii-rii (Ei varmistettu)

        Tuo esimerkki on todella surullinen ja uskomatonta tahdittomuutta tyttöraukan äidiltä, mutta ongelmaksi en näe tässä sitä, että vaatteet on jaoteltu eri osastoille ja sillä tavalla lokeroitu, vaan ainoastaan sen, että äiti uhoaa sen olevan poikien paita. Vaikka vaatteet olisivat täysin sukupuolineutraalisti sikinsokin sekaisin kaupassa, niin uskoisin äidin silti jättäneen paidan kauppaan, koska se on hänen mielestään poikien paita. Ongelma on enemmän vanhempien ajattelumaailmassa eikä niinkään siinä, että vaatteet on tietyssä järjestyksessä kaupassa. Ja sama pätee lelukauppoihin. Tuotteita kun ei kannata ripotella ympäri ämpäri jo pelkästään asiakkaiden vuoksi, niin on luonnollista, että kaikki nuket ja niihin liittyvät asiat ovat brändin mukaisesti järjsetyksessä ja legot yhdessä hyllyssä, jotta ne on helppo löytää. Itse en muista lapsena kokeneeni lelukaupoissa olleen erikseen tyttöjen ja poikien osastoja vaikka näin varmasti on ollut jo silloin. Lapsi itsehän ei ymmärrä jonkin lelun olevan poikien lelu ja toisen tyttöjen lelu, elleivät vanhemmat ja ympäristö tätä asiaa hänen tietoonsa jatkuvasti tuo ja asiaa erikseen korosta (vaikka tarkoitusperät olisivat hyvät).

        Ongelmahan tässä ei ole lapsi ja mitä lapsi ympärillään näkee, vaan se vanhempi. Tekisikö se vanhemman ajatusmaailmaan muutoksen, jos vaatteet olisivat kaikki sekaisin kaupassa? Olisiko tuollaisten esimerkkinä mainitsemiesi äitien helpompi ostaa tytölleen se ”poikien” paita, jos se olisi ballerinamekon vieressä myynnissä kaupassa vai olisiko äidin mielipide silti se, että se on poikien paita, eikä me sitä nyt olla ostamassa? Ja jos ne nukenrattaat olisivat spiderman-hahmojen ja batmanien vieressä myynnissä, niin olisiko se helpottanut omaa näkemystäsi, että voin ostaa nämä vaunut ilman, että leimaan omaa tytärtäni tytöksi vai olisiko silti tämä postaus syntynyt?

        Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus olla mitä on ilman, että tarvitsee tuntea tästä häpeää ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos tuollaiset urpoäidit, jotka eivät osta lapselleen tämän haluamaa paitaa sen poikamaisuuden vuoksi, saadaan sillä aisoihin, että tavarat sekoitetaan, niin go for it! Voin tarjoutua vaikka vapaaehtoiseksi ne tavarat kauppaan ”sekoittamaan”. Näkisin sen kuitenkin olevan vain jäävuoren huippu varsinaisen ongelman ytimen ollessa ihan muualla.

        1. Emmi Nuorgam

          ”Tekisikö se vanhemman ajatusmaailmaan muutoksen, jos vaatteet olisivat kaikki sekaisin kaupassa?”

          Tekisi. Mä uskon että tekisi. Kuten mä uskon, että tekisi muutoksen, jos mainoksissa olisi normaalivartaloisia naisia, jos tupakkaa ei saa markkinoida kaduilla tai pörssiyhtiöiden hallituksissa on kiintiöt. Mutta ymmärrän myös, että kaikki muut tässä maailmassa ei ajattele niin. Ja kyllä, jos ne rattaat myytäisiin spidermanejen vieressä (etkö nyt muuten vähän kumoa oman teoriasi siitä, ettei ole tyttöjen ja poikien leluja?), niin mä en olisi kokenut koko nukkeasiaa ongelmalliseksi. Silloin olisi vain leluja.

          1. Päähenkilö

            Mä uskon myös, että muutokset rakenteissa ja muutenkin ”ylätasolla” vaikuttavat paljonkin normeihin ja ihmisten ajattelutapoihin. En todella näe mitään syytä jaotella leluja kaupoissa tyttöjen ja poikien leluihin.

            Olen itse ostannut lukuisat kerrat tytölle vaatetta ”poikien osastolta” ja päin vastoin. Sieltä ostetaan, mistä mieluisat ja käyttötarkoitukseltaan parhaat löytyy.

          2. Emmi Nuorgam

            Muistuu muuten mieleeni toinenkin esimerkki tästä lastenosastohulluudesta. Olin Seppälässä ostamassa Hildalle housuja. Liikkeessä oli joku ”ota 3 maksa 2” -lastenvaatetarjoushässäkkä ja valitsin Hildalle kolmet housut, joiden kanssa menin kassalle. No, kassalla selvisi, etten voinut ottaa juuri noita housuja, koska niistä kahdet oli tyttöjen osastolta (siniset farkut, siniset kolitsit) ja yhdet (mustat kolitsit) poikien osastolta. Eli tarjouksia ei voinut yhdistää: olisi pitänyt ottaa kolmet housut joko tyttöjen tai poikien osastolta. Ihan pähkähullua!

          3. Päähenkilö

            Eikä! Tuosta voisi jo lähettää jonkun kirjelmän yrityksen johdolle. Mitä jos siellä olisi ollut vanhempi joka olisi halunnut käyttää tarjouksen ostamalla vaatteita sekä tyttölapselleen että poikalapselleen? Olen pöyristynyt.

          4. Kristaliina

            Mmmmmmmmmitä?!? Ohhoh.

          5. Rosanna

            Täh? Itse olen ollut joskus töissä Seppälässä, enkä muista lainkaan tuollaista sääntöä. Olisikohan kyseinen myyjä ymmärtänyt väärin?

          6. Emmi Nuorgam

            Jaa-a, sitä kovasti puitiin siinä tiskillä ja tähän tulokseen tultiin. En mä tiedä halusiko ne pelata varman päälle vai mitä. Piti siitä laittaa palautettakin, mutta tossa kesällä nyt oli vähän kaikenlaista. 😛

          7. rii-rii (Ei varmistettu)

            Olen sitä mieltä, että lapselle itselleen ei ole olemassa tyttöjen ja poikien leluja lähtökohtaisesti. Tyttöjen ja poikien lelut opitaan, ennen tätä on olemassa vain leluja. Vastuu siitä, millaiseksi mielikuva muodostuu, on vanhemmilla ja ympäristöllä. Koska itselläni ei lapsia vielä ole, on tämä aihe minulle vieras. En juurikaan vieraile lelukaupoissa saati lastenvaateosastolla, joten ei ole käynyt mielessäkään, että kaupoissa on menty niinkin pitkälle, ettei tyttöjen ja poikien vaatetarjouksia voi sekoittaa keskenään yms. Vielä absurdimmalta on tuntunut niin voimakas vastarinta jaottelua kohtaan. Itseni on ollut vaikea ymmärtää, että miksi tämä on ongelma. Lapselleen kun voi ostaa ihan mitä leluja ja vaatteita vain, niin mitä sen on väliä, miten ne myydään. Mutta toki molempi pahempi. Siinä missä osa kokee jaottelun ongelmaksi, näkevät toiset puolestaan voimakkaamman vastarinnan vahingoittavan myös lasta, kun se sinisestä ja vihreästä tykkäävä poika ei ymmärrä, miksi vanhempien mielestä on pahasta, että kaikki samanväriset vaatteet eivät saa olla yhdessä. Kiitos, että jaoit mielipiteesi asiaa kohtaan. Sain vähän lisää perspektiiviä asiaan. 🙂 Sen kuuluisan keskitien löytymistä odotellessa…

          8. Emmi Nuorgam

            Niin, edelleen, jos lapselle ei ole lähtökohtaisesti olemassa tyttöjen ja poikien leluja, niin miksi ihmeessä ne pitää jaotella tyttöjen ja poikien leluiksi? Sehän tässä on nimenomaan se The Big Question!

          9. sukkahoususankari

            Esimerkki elävästä elämästä: olin tyttäreni kanssa kaupan leluosastolla ostamassa dinosauruksia. Viereen tuli tyttö noin 5v katselemaan niitä myös. Tytön äiti(?) tiuskaisi kauempaa että ”ne on poikien leluja! et sinä sieltä voi mitään ottaa!” 🙁 tuli vähän paha mieli tytön puolesta, dinot kun on aika siistejä!

Vastaa käyttäjälle rii-rii (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *