Ainakin MinEnan eli Elinan (musta on ihanaa kun ihmiset tulee blogikaapista ulos!) tontilla on pohdittu arjen sujumista pikkulapsiperheessä ja Elina haastoikin kaikki jakamaan omat vinkkinsä (öööh, näköjään tän kuun ensimmäinen päivä, tässäonnytolluvähänkaikenlaista..). Tämän kirjoittaminen on ollut mun to do -listalla jo iäisyyden, mutta jotenkin nyt tämän viikon äitiyteen ja jaksamiseen liittyvän matalaliidon jälkeen tuntuu entistä tärkeämmältä listata ja jakaa ne keinot, joilla arki sujuu edes jotenkuten. Varsinkin, kun koko marraskuu menee vielä tavallista arkea haasteellisimmissa merkeissä – sekä minä että mies ollaan marraskuu kiertueella ja lastenhoito on hyvin pitkälle ulkoistettu sukulaisille.
1. Suunnittelupalaveri sunnuntaisin
Niin masentavalta kun se kuulostaakin, niin mistää ei tulisi mitään, jos me ei aina sunnuntaisin istuttaisi miehen kanssa alas ja suunniteltaisi seuraavan viikon aikataulut ja ruokalista. Tässä palaverissa me käydään aina kummankin kalenterit läpi, synkronoidaan ne ajantasalle ja mietitään, että mitä minäkin päivänä syödään. Kun nämä on selvillä, niin ruokalista lounaineen ja päivällisineen kirjoitetaan näkyville keittiön kaapinovessa olevaan liitutaulutarraan. Tuohon listaan merkitään myös mahdolliset siivouspäivät, muskarit, neuvolat jne. jotka on kotona olevien kannalta merkityksellisiä tapahtumia.
2. Kerran viikossa ruokakauppaan
Suunnittelupalaverin jälkeen tehdään seuraavan viikon kauppalappu. Siihen saakka kun meillä oli auto (joka myytiin siis viime viikolla) tehtiin kauppalappu suoraan Foodie.fi -palveluun ja tilattiin ostokset Lielahden Prismasta. Nyt, kun autoa ei enää ole, niin täytyy tyytyä tekemään kauppalappu ihan itse ja käydä manuaalisesti keräämässä tavarat kärryyn Sokoksen Herkussa. Tuo Foodie ja Prisman noutokassi -palvelu (Helsingissä taitaa olla jopa kotiinkuljetuskin) on kyllä ihan ylivoimainen arjen helpotus! Kannattaa kokeilla, jos vaan omalla asuinalueella on siihen mahdollisuus. Kerran viikossa kaupassa käyminen on paitsi hillinnyt meidän kauppalaskuja, myös jättää enemmän pelivaraa iltoihin, kun ei tarvitse enää viiden jälkeen lähtee ryysäämään markettiin kaikkien muiden perheenäitien kanssa.
3. Lasketaan rimaa
No tämä nyt tietysti kuulostaa osasta ihan itsestäänselvyydeltä, mutta pienten lasten kanssa on pakko jossain vaiheessa laskea rimaa, jos meinaa suoriutua arjesta kunnialla. Meillä se tarkoittaa käytännössä sitä, että välillä syödään puolivalmisteita ja eineksiä ja Einolle annetaan purkkiruokia. Hildan kanssahan meillä oli aikaa hifistellä ja tehdä itse kaikki luomusoseet, nyt Einon kanssa siihen ei vaan enää ole aikaa. Eino syö jossain määrin itsetehtyä ruokaa, kuten spagetti bolognesea tai lohikeittoa, joita tehdään Hildallekin hätävaraksi pakkaseen aina silloin tällöin, mutta varsinkin kaikki hedelmä- ja marjasoseet ostetaan valmiina.
4. Ruokaa pakkaseen
No okei, tästä menee kyllä ihan kaikki kunnia miehelle, minä en jaksais, mutta siippani siis kokkailee kotona ollessaan ruokaa valmiiksi pakkaseen. Mun arkiruoat koostuu pääasiassa pastasta ja couscousista erilaisin lisukkein, mies jaksaa vääntää keittoja ja laatikoita, jotka kestää hyvin pakastamista.
5. Apu
Ja nyt ei puhuta siitä eläkeläisten aikakauslehdestä, vaan avun pyytämisestä. Meillä on tämän syksyn aikana käynyt sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton hoitaja että Tampereen kaupungin perhetyöntekijä, joiden lisäksi tietysti mun ja miehen siskot, veljet, äidit ja isät pyörii meillä minkä ehtii. En itseasiassa ole ihan varma edes, että kenellä kaikilla on meille tällä hetkellä avain – eikä sillä ole mitään väliäkään. Ilman meidän perheitä me ei pärjättäisi mitenkään, en ymmärrä miten tukiverkottomat vanhemmat jaksaa. Maailmaakin suurempi kiitos ja halaus jo tässä vaiheessa kaikille, jotka on ja tulee olemaan meille apuna, olette korvaamattomia.
6. Netflix, Pikku Kakkonen ja Viaplay
Kyllä, se on minun lapseni, jonka Tuttiritari kasvattaa. Sellaista se on – tänä aamuna kävin suihkussa sillä välin kun lapset makoili sohvalla ja katseli Malttia ja Valttia Netflixistä. Mulla olisi vaan yksi pyyntö: rakas neiti Netflix, tuo takaisin Tuttiritari ja Mimi ja Kuku! Viaplay on aivan paska sovellus – maksan vaikka 30€ kuussa, jos pyyntöni toteutatte! Ja joo, tyttäreni juo edelleen maitoa tuttipullosta kun menee nukkumaan, antaa tulla, heitelkää mua niillä kivillä tästä pahasta.
7. Kuivausrumpu
Kyllä, se nopeuttaa pyykkirumbaa. Kyllä, se on epäekologinen. Kyllä, se pelastaa mun mielenterveyden (rippeet).
+ Bonari, jos olisi varaa: siivooja
Meidän taloudellisen tilanteen vuoksi siivoojasta oli pakko luopua. Jos se mitenkään olisi mahdollista, niin palkkaisin uuden heti tällä sekunilla! Että jos vaan teillä on kukkarossa yhtään enemmän dollareita, niin suosittelen lämpimästi. Kaikki muukin kotitalousvähennykseen oikeuttava kodinhoidollinen työ kannattaa käyttää hyväksi, jos vaan mahdollista. Sillä on paitsi työllistävä, myös rentouttava vaikutus.
***
Ajattelin itseasiassa tätä kirjoittaessani, että haluaisitteko nähdä aina meidän jokaisen viikon ruokalistan? Jos innostutte, niin voisin aina vaikka maanantaisin tuutata meidän ruokalista pihalle, niin joku muukin voisi ehkä saada siitä jotain ideoita?
CougarWoman
Meilläkin on tuo suunnittelupalaveri sunnuntaisin! Sovitaan tulevan viikon ruokalista ja myöskin kirjoitetaan se keittiön liitutaululle. Siinä mitään masentavaa ole, sehän on pelkästään järkevää..? 😉 Ja maanantaisin ruokakauppaan (ja vain maanantaisin).
Emmi Nuorgam
No on se musta vähän masentavaa, että täytyy sopia puolisonsa kanssa erikseen palaveri, että voi sopia jotain asioita.. 😀
Eeru
Meilläkin pidetään sunnuntaipalaveria jossa suunnitellaan tulevan viikon ruokalista, liikuntaharrastukset ja auton käyttövuorot. Oikeasti pienellä suunnittelulla säästää aikaa ja rahaa ruokakaupassa. Kauppalistahan tehdään myös siihen järjestykseen missä edetään ruokakaupassa… eli hirveä kriisi tulee kun huomaa paikan päällä, että kaupassa onkin uudistettu järjestystä 😉
CougarWoman
Mä en uskaltanut tuota kauppalistan ”marssijärjestyspuolta” edes mainita kun ajattelin että hulluksi leimaavat. 😀 Mutta näin siis meilläkin. Käytännössä siis kauppalista kirjoitetaan kaksi kertaa, ensin reseptien mukaan ja myöhemmin uudelleen etenemisjärjestystä seuraten. 😉
Uuden elämän arvoitus
Täällä kanssa kirjoitetaan kauppalistat noin 😀
Emmi Nuorgam
Joo joo, siis täähän nyt on kai ihan tavallista! Vai eikö?
FFFifi
Siis ööö mitkä kauppalaput?? Mitkä ihmeen viikon ruokalistat?? Häh?
Natis
Juu. Näin meilläkin.
systematic (Ei varmistettu)
Itse kerään viivakoodeja puhelimella skannaamalla ostoslistan foodie.fi:hin. Monesti noudan viikon ostokset valmiiksi kerättynä, mutta joskus en: silloin katson listan foodiesta (jossa mahdollista järjestää automaattisesti lista kaupan mukaiseen järjestykseen) tai lähetän listan tekstarilla puolisolleni 🙂
Kahvittelija
Meillä sama systeemi kauppalistan kanssa (se on ”synkronoitu” Turun Itäharjun Prisman kanssa :D) ja vielä sillä lisäyksellä, että olen kirjoittanut koneelle kattavan listan niistä peruselintarvikkeista, joita yleensä ostetaan; näitä valmiita kauppalistoja mahtuu yhdelle A4-arkille muutama ja sitten niitä voi tulostaa kerralla ison nipun ja ruksia, että mitä elintarvikkeita tarvitaan tällä kertaa…listassa on myös valmiit kohdat aterioille (pyritään ostamaan 5 – 7 päivän ruoat kerralla) ja tietenkin oma osio niille ylimääräisille jutuille, joita listasta ei löydy.
Listan miinuksena on se, että tulee ehkä turhan herkästi ostettua aina samoja juttuja…mutta muuten tosi kätevä 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Mä luulin olevani järjestysfriikki mutten ehkä olekaan – ainakaan yksin. Meillä 2+3 hengen arjen säilyy toimivana kun mies tekee reissutyötä. Mutta annas olla kun se on lomilla tai lähihommissa niin kaaos on väistämätön koska silloin totta tosiaan pitäisi istua ajas ja suunnitella: se ei osaa olla hyödyksi ellei ole sovittu mitä hoitaa (eikä kyllä välttämättä osaakaan hoitaa kun lasten asiat tuppaa muuttumaan kasvun myötä) ja mina jotenkin kerta toisensa jälkeen odotan liikoja. Kaupassa meilläkin käydään vaan kerta viikkoon, mitä syödään suunnitellaan kyllä sen mukaan mitä sieltä kaupasta edullisimmin mukaan kulloinkin jää. Ja pakastimessa pidetään myös pientä ruokavarastoa kiireisimpien päivien varalle. Lasten harrastukset on rajoitettu kahteen per tenava (pienin on vauva eikä sen kanssa todella juosta missään vauvamuskareissa). Ja siivousten suhteen rimaa on todella laskettu.
Emmi Nuorgam
Kuulostaa tutulta! Onneksi nää ei vielä harrasta ja Hildakin käy muskarissa tätinsä kanssa – mietitään noita harrastuskuvioita sitten joskus tulevaisuudessa.. (kauhulla odotan.)
Päähenkilö
Harrastukset humpsahtaa perheen arkeen lopulta kuitenkin melko helposti sitten kun niiden aika on. 🙂
murina
Mimi ja Kuku takaisin ehdottomasti, lapsi raukka ei millään tajua, itkee tietokoneen vieressä ja huutaa Kukua :/
Emmi Nuorgam
Meillä vähän sama juttu, oon koittanut selittää että Mimi ja Kuku ja Tuttiritari on mennyt nukkumaan, mut ei mee jakeluun. 🙁
Sillypäänts
Oi voi! Mulla on ihan mennyt ohi mimin ja kukun poistuminen :O ei pidä ehdotella sitä tytölle kyllä vahingossakaan sitten.. Oon ikuisesti kiitollinen sille kaksikolle, ne pelasti aika monta raskauspahoinvointipäivää viime syksyn pimeydessä 😀 Viime aikoina on ollut niin intensiivinen late lammas- ja muumikausi, et muut jutut on jääneet pimentoon.
Spotifystä muuten löytyy mimin ja kukun kolme levyä (ainakin viime näkemältä) ja niitä voi lainata myös kirjastosta jos akuutti kukuikävä iskee 😉
ps. Viikon ruokalista ois tervetullut postaus 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Tohon tuttipullokohtaan: Mun miehen siskontytöltä lopetettiin iltavellit tuttipullosta 3-vee kohdalla. Neljä vuotiaana se opetettiin tutista ja vaipoista eroon. Ja teidätkö mitä? Se puhuu, leikkii, syö, nukkuu, pissaa, kakkaa ihan normaalisti! (Vaikka vähän kyllä mielessäni aikanaan moralisoin. Onneks en sanonu mitään.)
Vierailija (Ei varmistettu)
Siitä miten sen hampaat kasvaa ja voi ei puhuta mitään 😉 Sekin tosin on yksilöllistä miten haittavaikutuksia tulee, meidän 2,5v peukaloa imeneellä tämä ei hampaista näy mitenkään vaikka sitä kovasti pelkäsin.
TiaB (Ei varmistettu)
joo, ei mitaan stressia vaipan pois jaamisesta. tytto 2.5 v ja ”ymmartaa” vessa jutun mutta ei toimi, niin ei toimi. ihan turha aitia ja lasta stressata. en usko etta se yliopistoon menee vaipoissa… ja valmisruoat lapselle. syodaan niita valilla ittekkin niin aika naiivia ettei lapsi sois. onhan niita eineita ja eineita mista valita. esim kaupan juustokastike on paljon parempaa kun aitin juoksettunu ja klimppinen version. itsekkin soisin sita mielummin kun omaa tekeletta.
Ruusu
Kun luin tätä listaa, huomasin, että joka kohdasta paistoi läpi tietynlainen syyllisyys ja ”kivittäkää mut” -asenne. Älä ymmärrä väärin, itse kirjoittaisin täysin vastaavalla asenteella ja anteeksi pyydellen ihan samoista asioista. Mutta sitten mietin, että miksi ihmeessä? Mitä väärää siinä mukamas on, että lapset kattoo telkkaria sillä aikaa, kun äiti käy suihkussa? Tai että kaupassakäyntiä ja viikon kokkausrumbaa helpotetaan suunnitelmallisuudella? Sehän on pelkästään fiksua ja täysin normaalia, ei siitä todellakaan pitäisi joutua tuntemaan huonoa omaatuntoa.
Miten ihmeessä tää tilanne on mennyt tällaiseksi, että me äidit anteeksipyydellään kaikkia tekemisiämme eikä muka ikinä riitetä? Ihan normaalia (toki rankkaa) tuo kuvailemasi arki pikkulasten kanssa kuitenkin on. Voiko sitä muka elää jotenkin ”paremmin”? Pöh, puh ja pah, sanon minä.
Päähenkilö
NiinPÄ! Ihan normaalia lapsiperheen arkea. Ihan samanlaista se on kaikilla. Pois kaikki turha syyllisyys ja anteeksipyytely. Jos tuollaisen meiningin keskiössä pyörii suht iloisia naperoita ja suht tyytyväisiä aikuisia, niin kaikki on hurjan, hurjan hienosti. <3
Emmi Nuorgam
Ai oikeesti? En mä kyllä tunne syyllisyyttä muusta kun valmisruuista, telkkarin kohdalla ei ehkä huumori ihan välittynyt. Päin vastoin, oon ihan sairaan ylpeä siitä, että ollaan saatu arki rullaamaan kovasti ja niin helposti kun se nyt näissä oloissa on mahdollista! 🙂
Päähenkilö
Joo, ei mustakaan Emmin tekstistä erityisesti syyllisyys välittynyt, ennemmin juuri sellainen ilo ja ylpeys, että homma on todella mahdollista saada rullaamaan. Oma kommenttinikin oli ehkä enemmän tarkoitettu sellaiseksi yleiseksi kannustukseksi, koska tiedän kyllä, että MONI näistä arjen helpotuksistakin repii syyllisyyttä. Aivan turhaan.
Omasta postauksestani unohdin kokonaan television ja netin, mutta siis ne ovat todellakin toimittaneet meillä lastenvahdin ja viihdyttäjän virkaa ansiokkaasti ihan aina. No ok, esikoista vielä ehdittiin ja jaksettiin viihdyttää pitkälti itse, mutta sen jälkeen on ollut aivan muu ääni kellossa. 😀
Ruutuaika etenkin näiden isojen lasten kohdalla on sitten oma lukunsa, toki. Täytyisi joskus kirjoittaa siitäkin.
Ruusu
Hyvä hyvä! Mä luin varmaan sitten tekstiä omasta näkökulmasta kun ite syyllistyn mm. siitä että lapsi kattoo liikaa telkkaria (tosin ei se tällä hetkellä suostu sitä edes katsomaan joten turha huoli…). Mut ehdottomasti siitä pitääkin olla ylpeä, jos/kun arki rullaa!
Emmi Nuorgam
Ai oikeesti? En mä kyllä tunne syyllisyyttä muusta kun valmisruuista, telkkarin kohdalla ei ehkä huumori ihan välittynyt. Päin vastoin, oon ihan sairaan ylpeä siitä, että ollaan saatu arki rullaamaan kovasti ja niin helposti kun se nyt näissä oloissa on mahdollista! 🙂
emmiliia (Ei varmistettu)
Kotikeinojen lisaksi avaisin keskustelua myos tyonantajien suuntaan. Meilla suurimmat arkea helpottavat tekijat ovat joustava tyoaika, mun 80% tyoaika ja molempien vanhempien mahdollisuus tyoskennella kotoa tarpeen vaatiessa. Ilman naita jomman kumman vanhemmista olisi pakko olla kotona ja oli se sitten kumpi tahansa meista, niin hulluksi oltaisiin tultu kauan sitten. Varsinkin kun meilla sukulaiset on tuhansien kilometrien paassa. Vaitan, etta tyontekija, jolla tyoaika joustaa perheen tarpeiden mukaan on taatusti tehokkaampi ja tuottavampi kuin se, joka kelloon katsoen tikottaa tyopaikalla jokaikisen sopimuksen vaativan tunnin ja minuutin, mutta mielessaan on ihan muualla perheen arkiasioita murehtimassa.
Emmi Nuorgam
Komppaan! Meillähän on kummallakin aika epäsäännölliset työt ja mä varsinkin olen oman ajankäyttöni herra – helpottaa arkea ihan suunnattomasti. 🙂
Mom <3 (Ei varmistettu)
Meidän arki suunnitellaan edelleen täsmälleen noin, vaikka kotona asuu enää 2kpl 50v ja yksi 17v. Ei tästä arjesta missään vaiheessa muuten selviä. Lapsille on syötetty purkkiruokaa ja harrastaa on saanut vain sellaista, johon itse pääsee. Hoitajana on ollut Ti-ti Nalle. Ihan järkeviä aikuisia noilla metodeilla on kasvanut 😉
phocahispida
Jos joku ihmettelee, että mikä Foodie, niin tässä vielä taannoin kirjoittamani tekniikkaurpon opas sen haltuunottoon. (klik) Suosittelen! Pelastaa meidän talouden ja estää ostoslistaepäselvyysriidoilta.
maikku67
Meidän lapset on jo isoja ja elämä helppoa, mutta meilläkin pyritään tekemään viikon ruokalista sunnuntaina. Se helpottaa elämää ihan huimasti, eikä tarvi todeta perjantaina, että tuli sitten syötyä lihaa joka päivä. Meillä lista tehdään paperille jääkaapin oveen ja noita viikkomenuita löytyykin jo valmiiksi aika liuta. Joten parhaassa tapauksessa lista arvotaan keittokirjakaapista suit sait. Tuo Lielahden Prisman palvelu on ollut meilläkin harkinnassa jo pitkään, mutta ei ole saatu aikaiseksi. Josko nyt saisin aikaiseksi. En ole kuullut aiemmin kenenkään sitä kokeilevan.
Päähenkilö
Mäkin innostuin kirjoittamaan arjen hallinnan keinoista sellaisen perheen näkökulmasta, jossa on useampi eri-ikäinen lapsi ja palllljon harrastusmeininkejä.
Ehkä tuota Foodie-palvelua voisi harkita, ellemme rakastaisi niin kovasti ruokaostoksilla käymistä. 🙂
lillypad (Ei varmistettu)
olik se sää kuka kirjotti joskus aikoja sitten kokeilevansa viiden viikon kiertävää ruokalistaa? Muistanko oikein? jos olit niin olis kiva kuulla, ootteko jatkanu sitä. Jos olette, miksi ja jos ette, mihin kaatui.
Emmi Nuorgam
Joo olin minä ja se toimii edelleen meillä pohjana kun suunnitellaan listoja! Eli siis meillähän on 2xkasvispäivä, 2xkalapäivä ja 1xlihapäivä ja sitten viikonloppuisin jätetään tilaa luovuudelle. Toki nyt kun ne listat on ollut aika kauan, niin tulee mietittyä aika usein, et korvaisko sen kasviskeiton jollain muulla kasvisruualla, mutta suosittelen listaa kyllä lämpimästi kaikille! 🙂
Janica B. (Ei varmistettu)
Mielestäni tässä on käypiä vinkkejä myös lapsettoman ihmisen elämään. Ainakin meillä se elämä oli melkoista juoksemista jo ennen lasta. Kiireellä töihin, kiireessä kaupan kautta kotiin, väsymys, ai pitäisikö nyt lähteä vielä jonnekin salille ja tavata ihmisiä ja laittaa vielä ruokaakin?
Huomasin jo pari vuotta sitten, että kun arkeaan viitsii vähän suunnitella, se tekee kaikesta paljon sujuvampaa, vaikka olisi kuinka tylsää ja aikuista. Etenkin silloin, kun mulla oli pitkähkö työmatka, ja toisessa duunipaikassa hyvin vaativa työaika, en halunnut käyttää minuuttiakaan ylimääräistä aikaa esim. kauppareissuihin. Ja säästyy siinä rahaakin, kun suunnittelee edes summittaisesti, että tehdään alkuviikolla makaronilaatikko ja sitä voi sitten ottaa duuniin evääksi, ja loppuviikolla vaikka lohikeitto, ja siitä saadaan lounasta myös viikonloppuna tai voidaan laittaa hätävaraksi pakastimeen.
Olen yleensäkin kaikenlaisen organiseeraamisen ystävä. Rauhoittaa kovasti tällaista levotonta taiteilijapersoonaa. Ja saan suorastaan naurettavat kiksit siitä, kun laskeskelen, miten paljon turhia heräteostoksia ja roskiin mennyttä ruokaa voi välttää, kun viitsii sunnuntaina uhrata hiukan ajatuksia tulevan viikon ruokailuille ja kauppamenoille.
Enkä minäkään lukenut tv-kohtaa minään anteeksipyytelynä, enemmänkin huumorilla kuorrutettuna toteamuksena.
Emmi Nuorgam
Niin mekin olisi varmasti tehty, jos me oltais suunniteltu mitään muuta kun baarissa juoksemista ennen lapsia……………
Janica B. (Ei varmistettu)
Siis baarissa juokseminen kannattaa toki myös suunnitella hyvin. Voiko tänä viikonloppuna laittaa saman topin kuin viime lauantaina, mitä jos ne luulee että tää on mun ainoa paita, olisiko hyvä juoda alkuun pari valkovenäläistä, koska maito pehmentää oksennusta, pitää jättää hiluja bussirahaksi, burana+vesilasi+banaani odottamaan yöpöydälle (hiilari ennen nukkumaan menoa ehkäisee krapulaa), millaiset välivaatteet puen, jos pitää jonottaa kaksi tuntia pakkasessa, onko lämmittävä taskumatti mukana, onko hoitolaukussa vaihtoalusvaatteet jos päätyy jonnekin yöksi jne. jne. Eihän se kauheasti tosta lapsenhoidosta eroa 😀