Normipäiv(i)ä

Voisikohan tästäkin käyttää termiä toivepostaus, kun multa on viimeisen parin kuukauden aikana aika monta kertaa kysytty, että mitä mää ihan konkreettisesti töissä teen? En oikein kovin tyhjentävästi ole koskaan osannut siihen vastata, vaan yleensä kerron jotain ympäripyöreää exceleistä ja facebookkaamisesta, kunnes tajusin viikonloppuna, että teenhän mä aika paljon muutakin. Koska viime viikko oli jotenkin aika tyypillinen työviikko, niin listailin vähän ylös, mitä ihan oikeasti viime viikolla hommailin.

Maanantai

Olen töissä vartin yli yhdeksän, haen alakerran kahvilasta aamupalan ja alan purkaa viikonlopun sähköposteja. Yleensä avaan sähköpostin puhelimella muutaman kerran viikonlopun aikana ja päättelen otsikoista, että vaativatko meilit jo viikonlopun aikana jotain toimenpiteitä. Varsinkin nyt, kun Yö on kiertueella, tulee sähköpostia vilkuiltua parikin kertaa päivässä, jonka lisäksi olen kääntänyt kaikki puhelut työpuhelimesta omaani. Edellinen viikonloppu on ollut aika rauhallinen, keikat Mikkelissä ja Joensuussa on sujunut ongelmitta ja kaikki on olleet tyytyväisiä. Sovin aamupäivällä työhaastattelun, kun meidän ohjelmatoimiston toiminta loppuu vuodenvaihteessa ja mun työsopimus päättyy. Pyydän samalla parilta kollegalta suosituksia LinkedIniin ja päivittelen sitä jälleen kerran.

Iltapäivällä koitan selvittää postista, miksi kaikki Yön edellisellä viikolla ilmestyneen uuden albumin ennakkotilaajat ei ole saaneet levyään ajallaan – yritykseksi jää. Päivitän tulevan viikonlopun keikkojen vieraslistoja ja muutan vielä pari viime hetken majoitusvarausta Tampereen keikkoihin liittyen. Lähden töistä neljältä ja poikkean Janica B:n suosituksen perusteella Laukontorin Tarina-kirppiksellä kotimatkalla. Koko päivän ajatukset on olleet Rautavaaran tragediassa, enkä oikein saa itsestäni otetta – kirppikseltäkin poistun tyhjin käsin.

tiistai

Olen töissä vasta puoli kymmenen, kun sählään aamulla #momfien asukuvien kanssa ja myöhästyn bussista. Hoidan aamupäivällä muutaman seurakunnan kanssa tilavarausasioita kuntoon, sillä Olli Lindholmin joulukonserttikiertueen julkistus on sovittu seuraavalle viikolle. Käyn samalla läpi lehtien ilmoitustilatarjouksia joulukonsertteihin liittyen ja laitan kiertueen tiedottajalle perustiedot konserteista. Aamupäiväkahvia juodessa selailen bändien FB-sivuja, vastailen kysymyksiin ja mietin niiden sisältöjä.

Instaa selatessa huomaan, että vanha koulukaveri on tulossa Tampereelle ja sovin hänen kanssaan lounastreffit 4 Vuodenaikaa -ravintolaan Kauppahalliin. Lounaan jälkeen setvin taas vieraslista-asioita viikonlopulle – kotiseutukeikka kun on kyseessä, niin vieraita on moninkertainen määrä muihin paikkoihin verrattuna. Varaan myös Tampere-talolta pukuhuoneen ja ruuat Stina Girsille, joka on viikonloppuna vierailijana keikoilla. Lähden töistä puoli viiden aikaan ja alan henkisesti valmistautua siihen, että mies lähtee keskiviikkoaamuna loppuviikoksi Hectorin kiertueelle.

keskiviikko

Olen töissä poikkeuksellisesti jo ennen yhdeksää. Mies lähti rundille ennen kuutta ja lapset heräsi siihen, joten sain heidät miehen siskon kanssa ulos jo puoli yhdeksältä ja pääsin itsekin lähtemään töihin. Aamupäivän suunnittelen Yön nettisivuille uutta laskeutumissivua ja lähden yhdentoista aikaan käymään Tampereen Burger Kingin ennakkomaistelussa. Pyörähdän samalla Henkkamaukalla ja ostan alennusmyynnistä Hildalle syyshaalarin alle fleeceasun.

Iltapäivällä alan käydä läpi Suvi Teräsniskan ja Yön yhteisen SuviYÖ-risteilyn matkustajaluetteloita ja muistuttelen bändiä risteilyasioista. Kahdelta lähden tutustumaan Tampereen uusimpaan hotelliin ja siellä vierähtää pari tuntia ihan hujauksessa. Torni Hotellista poikkean vielä Tullikamarille entisen kollegan terapiatuoliin ja lopulta juoksen sieltä pää kolmantena jalkana kotiin noutamaan Hildan Mansen muijien Manse Pop-upiin Kehräsaareen. Kotona ollaan vähän jälkeen kahdeksan.

Torstai

Olen töissä yhdeksältä ja käytän päivän ensimmäisen tunnin tehokkaasti suunnitellen iltapäivän palaveria Iskelmäradion kanssa. Olen lupautunut auttelemaan alakerran kahvilassa kymmenestä kahteen, joten vedän punaisen essun päälle ja leikin pitkästä aikaa kahvilantätiä. Homma on paljon hauskempaa kuin muistinkan ja päivä menee hujauksessa ohi.

Iltapäivällä tulostan tulevien risteilyjen aikataulut ja sisältösuunnitelmat ja etsin arkistoista edellisten risteilyjen mainosmateriaaleja, jotka otan mukaan Iskelmälle. Suunnitellaan kanavapäällikön kanssa SuviYÖ ja Paula & Popeda -risteilyjen mainontaa ja sisältöjä. Palaverin jälkeen laitan asianosaisille meidän palaverin muistiinpanot sähköpostilla ja kiirehdin kotiin – olen luvannut päästää miehen siskon neljältä kotiin.

Perjantai

Perjantaina saan vihdoin koko viikon kestäneen bloggauslukon auki ja kirjoitan postauksen meidän perheen arkirutiineista. Perjantaina lähetän myös viimeisimmät vieraslistamuutokset konserttipaikoille, varmistelen bändiruokailuja ja majoituksia ja tulostan viikonlopun vieraslistat itsellenikin varmistuksen varmistukseksi.

Illalla vedän juhlamekon päälle ja lähden vanhan ja rakkaan koulun läksijäisiin Finlaysonille. TTVO on ja oli ehkä yksi parhaita asioita meikäläisen elämässä – tai ainakin ne ihmiset, joita koulun ansiosta on mun elämässä. Läksiäisissä on ihan mahtava tunnelma, kaikki 500 ihmistä ovat kuin ihanaa isoa perhettä, eikä naurulta ja ihanilta muistoilta voi välttyä. Juhlien jälkeen takseilen miehen siskon luo yöksi, meillä kotona tekee tiukkaa kun puoli sukua on yökyläilemässä siellä.

lauantai

Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta ja nukun juhlien jälkeen iltapäivään. Käyn nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja pussailemassa lapsia ja otan suunnan kohti Tampere-taloa. En ole ehtinyt vielä yhdellekään Yön kiertueen keikalle tänä syksynä, joten loppuunmyydystä Tampere-talosta on hyvä aloittaa. Lauantain keikalle on sovittu myös fanitapaaminen, joka hoidetaan yhdessä talon tuottajan kanssa. Fanitapaamisen jälkeen päivitän bändin FB-sivua, vaihdan kuulumiset bändin ja teknikoiden kanssa, puhun vähän tulevasta, käyn läpi tulevien risteilyjen ohjelmaa ja juon litran kahvia.

Käyn kuuntelemassa keikan ensimmäisen setin salissa, mutta toisen ajan istun bäkkärillä pohtimassa tulevaisuuttani. Bändin teknikko ikuistaa kuvan ahkerasta tuottajakaksikosta TTVO-bileiden jälkeen. Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Joku houkuttelee keikan jälkeen punkulle, mutta kieltäydyn kohteliaasti ja kömmin kotiin Hildan viereen nukkumaan.

sunnuntai

Mies tulee aamulla kotiin ja saadaan nukkua yhdessä pitkään, kun mummu ja vaari lähtee Hildan kanssa ulos ja Eino tulee meidän kanssa aamu-unille. Päivä menee siivoillessa ja ulkoillessa, kunnes viiden aikaan otan taas suunnan kohti Tampere-taloa. Kotikenttäviikonlopun toinen konsertti alkaa ja saattelen bändin lavalle. Otan tällä kertaa vastaan tarjotun punkkulasin ja katselen ekan setin lavan takaa. Vähän ennen väliaikaa hiivin takki kainalossa ulos ja päätän, että työt saa nyt tältä viikolta riittää.

Kuten sanottu, viikko on aika tyypillinen. Valtaosa päivistä menee koneen ääressä istuen, mutta kyllä sinne muutama tapaaminen ja keikkakin mahtuu. Tänään tulin viikonlopun vastapainoksi töihin vasta yhden aikaan ja ajattelin lähteä kohta kaupan kautta kotiin. Parasta tässä on ehkä se, että jokainen päivä on erilainen kuin edeltäjänsä ja että olen aikalailla oman ajankäyttöni herra. Kuten joku kommentoi siihen arkipostaukseenkin, niin liukuva työaika helpottaa arkea todella paljon. Thank god mulla on sellainen pomo, jolle on tärkeintä, että hommat hoidetaan, ei se, milloin ne hoidetaan.

***

Olisi kiva kuulla teidän muidenkin työviikoista! Olisiko tässä nyt pienimuotoisen haasteen paikka? Jos haluatte, niin vaikkapa MinEna, Amma ja HelloAochi voisivat kertoa, että millaisia teidän (varmaan aika erilaiset) työviikot normaalisti on?