Nyt seuraa paljastuksia, jotka saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita! Nimittäin aion paljastaa, mitä avioparin makuuhuoneessa tapahtuu sitten, kun sieltä on viimeinenkin pinnasänky siirretty lastenhuoneeseen.
Siellä nimittäin tapahtuu jotain, mitä aviopari seurusteluajoiltaan eniten kaipasi: siellä keskustellaan, väitellään ja luetaan!
Siellä väitellään sukupuolirooleista ja patriarkaalisuudesta, talousjärjestelmästä ja kapitalismista, puolueista ja demokratiasta, kasvatuksesta ja elämästä. Siellä opiskellaan taistelutaktiikoita, historiallisia tapahtumia ja ensimmäistä maailmansotaa. Siellä luetaan ääneen, mies historiaa ja nainen facebookia.
Kyllä siellä rakastetaankin – makoillaan kainalossa, valvotaan ihan liian pitkään eikä malteta mennä nukkumaan. Mutta pääasiassa siellä keskustellaan. Siellä ollaan taas pariskunta, ihmisiä, joilla on ajatuksia ja halu ymmärtää toista. Siellä löytyy taas se yhteys, joka joskus hukkui pinnasänkyyn ihan huomaamatta.
Siellä huomataan, että se toinen onkin edelleen se sama tyyppi, johon joskus rakastui. Ja mikä tärkeintä, siellä huomataan myös, että itsekin on se sama tyyppi, joka siihen toiseen rakastui.
Ihan parasta.
Suvi K.
Ihanaa lukea taas näin elämäniloisia kirjotuksia sulta. Anna palaa vaan! 😀
Emmi Nuorgam
Hih, itsekin katselin tuota viimeisimpien kirjoitusten listaa, ja oikein ihmettelin, että onpas sitä oltu positiivisia viimeiset viikot. 🙂
Laura T.
Emmi, arkipäivän salapositiivari. Pus!
Laura T.
Ainiin ps: tuo kirja on tykki. Meikä rakastaa Pancolia.
Emmi Nuorgam
Sen ainoa ongelma on, että sitä on vaikea lukee vaan pari sivua kerralla!
..ja se ettei se ole Downton Abbey. Se onneks loppuu kohta ja pääsen takaisin tälle vuosituhannelle.
Janica B. (Ei varmistettu)
Et tiedä, miten hyvältä tuntuu kuulla, että sulla on hyvä olla.
Emmi Nuorgam
Olisko treffihommia pian?
paula* (Ei varmistettu)
Ihanaa! Ja kiitos rohkaisevasta tiedosta, että vielä jonain päivänä voi illalla lukea sängyssä.. 🙂
Emmi Nuorgam
Juu kyllä mä uskoisin! Se on kyllä joka kerta ihan yhtä jännittävää ja vanhasta tottumuksesta tulee aluksi kuiskailtua, kun ei muista että saa puhua ihan ääneenkin! 😀
- (Ei varmistettu)
Blogiasi on mukava lukea, kiitos siitä! Mutta ensimmäistä kertaa on ihan pakko kommentoida (omat lapseni ovat jo aikuisia): en olisi koskaan voinut pitää lasten sänkyjä meidän makuuhuoneessamme! Ihan vauvasta asti sängyt olivat eri huoneessa, ja olihan siitä pientä vaivaa kun piti nousta imettämään eri huoneeseen, mutta lapset eivät muusta tienneet eivätkä myöskään koskaan kömpineet yöllä viereen tms. Nukkuivat oikein hyvin, kun emme kumpikaan herätelleet toisiamme joka risaukseen. Ja makuuhuoneessa paitsi luettiin, tehtiin paljon muutakin mukavaa 🙂
Emmi Nuorgam
Kuulostaa hyvältä! Jokainen tyylillään. Meillä vauvat on nukkuneet omassa sängyssä meidän sängyn vieressä, että maitopullon on voinut nopsaa törkätä suuhun ja jatkaa uniaan. 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Ja mä taas en olisi koskaan voinut laittaa vauvaa omaan sänkyyn saatika omaan huoneeseen. Poikasen vaan kuuluu saada olla emonsa lähellä kun niin pieniä ja avuttomia ovat yksinään. Eka vuosi mentiin kaikkien kanssa näin, siitä sitten hiljalleen vierotettiin omaan sänkyyn ja huoneeseen. Viereen saa yhä tulla jos tahtoo, vaikka koululaisia ovat jo vanhimmat. Kyllä kieltämättä välillä on ahtauden takia huonosti nukuttu (aikuiset, lapsethan siitä harvemmin kärsii), mutta se läheisyys, uninen tuoksu, aamuhöpöttelyt, unimutinat nukahtaessa…en vaihtaisi mihinkään!
Emmi Nuorgam
Nooo, onneksi lasten kanssa ei kuulu kuin antaa ruokaa, vaihtaa vaipat ja pitää hyvänä – kaiken muun saa kukin vanhempi onneksi itse valita. 🙂
Pari sannaa
Sikahyvät petipuuhat!
Emmi Nuorgam
No todellakin!