Liikunnanvihaaja testaa, osa 4: Liikuntakeskus Leidi

Historiani liikuntakeskusten kanssa on kaikkea muuta kuin ruusuinen, joten mietin kaksi kertaa kun tarjoushaukkaystäväni pyysi mukaan Liikuntakeskus Leidiin ilmaiselle tutustumiskäynnille. Tarjoushaukka oli metsästänyt Leidiin jonkin sikahalvan kuukausikortin ja väitti kyseisen paikan olevan parempi kuin muut. Pakkohan se oli lähteä mukaan ja nähdä, lunastaako Leidi lupauksensa.

Sen reilun vuoden takaisin elixia-sekoilun ja mediassakin paljon huomiota herättäneen työehtosopimuscasen jälkeen mulla on kuntosalille muutama ehto, joiden jälkeen voin edes harkita jäsenyyttä: mahdollisuus liittyä jäseneksi ilman monen kuukauden orjasopimusta ja selkeä palkkaussysteemi ja kunnolliset työolot. Pienen selvittelyn jälkeen Liikuntakeskus Leidi täytti kummatkin ehdot – jäseneksi voi liittyä joko 24kk, 12kk tai ilman määräaikaa -sopparilla (kuukausihinta tietysti laskee suhteessa sopimuksen pituuteen) tai käydä salilla ihan ilman sopimusta. Henkilökunnan tyytyväisyydestä taas kyselin muutamalta tutun tutulta, joiden tiedän olevan keskuksessa töissä tai ohjaavan siellä satunnaisesti jumppia, ja kaikki vakuuttivat Leidin olevan reilu ja rehti työnantaja.

Olen nyt käynyt Leidissä kaksi kertaa: toisella kerralla Bodybalancessa ja toisella kertaa Iisidancessa (jumppien kuvaukset). Kummallakin kerralla myös testailin juoksumattoa kuntosalin puolella, kun toinen kuntopyörä oli rikki ja toinen kummallakin kertaa varattu. Sali ei siis missään nimessä ole iso – kaikkia laitteita on yksi ja kuntosalin puoli vaikuttaa jopa hiukan ahtaalta. Kun olen aiemmin käynyt vain Elixialla, GoGolla ja aikoinaan Ylöjärven Ateenassa, on Leidin tilat jopa vähän nuhjuiset – mutta toisaalta, eipä kukaan varmastikaan salilla käy viimeisen päälle laitettujen tilojen vuoksi.

Leidin vahvuus nimittäin on henkilökunnassa. Kaikista liikuntakeskuksen työntekijöistä huokuu sellainen hyväntahtoinen ja asiakasystävällinen iloisuus ja ystävällisyys. Kummallakin tunnilla ohjaaja painotti tunnin aluksi, että tarkoitus on nauttia liikunnasta ja olostaan, eikä mitään pidä tehdä, jos liike tuntuu epämukavalta. He tarjosivat aloittelijoille vaihtoehtoisia liikkeitä ja tykkäsin siitä, että esimerkiksi tanssissa kukin liikesarja käytiin huolellisesti monta kertaa läpi, ennen kuin niitä alettiin yhdistää toisiinsa. Bodybalance oli huomattavasti rankempi, kuin mitä aikaisemmilta tunneilta muistelin, mutta toisaalta tässä välissä on sattunut kaksi lasta ja noin kuusi vuotta, että rankkuus saattaa olla myös jumppaajan pään välissä. Se ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita missään nimessä huonoa, vaan oli mukavaa, kun liikkeet poltteli lihaksissa ja voimakkuutta pystyi itse säätelemään. Erityisesti tykkäsin bodybalancen tai ji -osuudesta, olen pitkään halunnut kokeilla sitä, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Yllätyksenä tuli, että Leidin sauna lämpiää vain pari tuntia päivässä. Perjantaina sauna oli jo suljettu, mutta eilen pääsin myös löylyihin. Miinusta tulee kertakäyttöisistä pefleteistä, mutta toisaalta ilman niitä olisi mullakin jäänyt saunomiset väliin (muistilistalle: osta pefletti) ja pienehköistä vaatekaapeista, johon on aika homma tunkea salikassi ja talvivaatteet. Plussaa kuitenkin pukuhuoneiden varustelusta: löytyi hiustenkuivaajat, käsipeilit ja vaa’at ja eteisen seinään kiinnitetyistä Leidin arvoista, joihin kuuluivat mm. yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä tietysti vain naisille suunnatusta salista, jossa ei tarvitse treenata yhdessä hormonipäisten kehonrakentajien tai niiden outojen ja tuijottavien hiippareiden kanssa.

Ennen – jälkeen. Jälkeen hiukan punakka tyyppi hississä.

Kaikenkaikkiaan kokeiluista jäi oikein positiivinen mielikuva. Tavoistani poiketen en kuitenkaan ole vielä ostanut mitään kuukausikortteja Leidiin, vaan ajattelin näin aluksi testailla ihan ilman jäsenyyttä, että miten jumppaaminen alkaa maistua. Ella F. kirjoitti tänään #momfieen tosi hyvän kirjoituksen omasta jumppaharrastuksestaan ja voin allekirjoittaa kaiken Ellan tekstistä. Täälläkään ei ole tarkoituksena laihtua, kiinteytyä, tavoitella täydellistä arsea tai muuttaa elämäänsä, vaan ottaa itselleen sellainen oma aika, johon ei liity valkoviini ja josta ei tule tippaakaan huono omatunto. Olen kuitenkin varovaisen innostunut, mietin jo tänään aamulla, että mihinkähän jumppaan mää seuraavaksi menisin.

Liikunnanvihaaja testaa, osa 1: Tankotanssi

Liikunnanvihaaja testaa, osa 2: Bollywood

Liikunnanvihaaja testaa, osa 3: Juoksu

PS. Yksi vanha opiskelukaveri vinkkasi, että keskiviikkona pääsisi testaamaan voguingia Hiphop Housessa. Uskaltaisinkohan mää..?

 

13 comments

  1. cady

    Kyl uskallat! Voguing on superhauskaa! Vähän kreisiä ja käsien vajavaisesta koordinaatiosta kärsiville (yours truly) vähän haastavaa, mut tosi hauskaa!

  2. Kristaliina

    Oi, miten hyvältä kuulostaa!

  3. Nāiádes

    Mä voin lähtee voguaan!

    1. Emmi Nuorgam

      JAA OIKEESTI?
      Joko oot unohtanut Bollywood-kokemuksen…? 😀

      1. Nāiádes

        Nosiis asia mikä tahansa, niin aika kultaa muistot! : D

  4. A. Sinivaara

    Mä oon joskus miettinyt tuota, että kun ihmiset vierastaa semmosia jääkaappipakastinyhdistelmän kokoisia tosiharrastajia, jotka vissiin tolta sun kokeilemalta salilta on ”karsittu” pois, että pelotankohan/ahdistankohan/ärsytänköhän minäkin meidän salin kävijöitä, vaikka olenkin max. viinikaapin kokoinen? Ja tämä on vähän tyhmä juttu, koska tiedän ite, etten kattele mitä muut tekee eikä tulis mieleenkään naureskella kenellekään, mutta silti mäkin koen joskus jotain alemmuudentunteen tapaista, kun salille tulee joku, joka on voimakkaampi/lihaksikkaampi/parempi kuntoinen ku minä. Mä en haluais, että kukaan tuntee mitään semmosta mun kanssa treenatessa.

    1. Emmi Nuorgam

      Tarkoitin siis miehiä, jotka tulee salille esittelemään habaa ja karjahteleen, heittään kavereiden kanssa yläfemmoja ja neuvoon muita. Ootko lukenut sen Natan postauksen, jonka otsikko on jotain-jotain-yläselkä ja avautuminen liikunnasta? Siinä mainittu setä, on juurikin tällainen.

      Ei mua treenaavat naiset häiritse (ellei niillä ole yllä mainittuja ominaisuuksia) – päinvastoin, musta on hienoa että joku jaksaa reenata!

      1. Emmi Nuorgam

        Miksköhän mulle on muuten tosi vieras ajatus, että naiset olisi hormonipäisiä jääkaappipakastimia? Onpa seksististä.

        1. A. Sinivaara

          😀 Täällä etenkin nuorilla miehillä on tapana peilailla itseään joka sarjan jälkeen peilistä, nostaa paitaa, jännittää vatsalihaksia, näyttää habaa, ilvehtiä ja poseerata. Ja siis ihan itsekseen, itselleen. Tavallaan aika symppistä, kun pienet on niin innoissaan. Mutta tosiaan, ei naiset tuollaista tee.

          Mutta siis aa… tää hormonipääjuttu rajautuikin vaan miehiin. Meidän salilla ei käy oikeastaan kuin yksi nainen, joka on meikäläistä isompi ja sopivan aknettunut selästään, että sopisi taudinkuvaan. Ne semmoset käy trendisaleilla, siksi pienenpieni sali on hyvä 😉

          1. Emmi Nuorgam

            Joo, mää jotenkin aattelin, että se ”Sali on vain naisille, joten hormonipäät on karsittu–” olis antanut ¨pienen vinkin! 😉

  5. Katie

    Mä oon nyt kolme kertaa katsonut, että toi ekan kuvan spagaattiloikkija oot sinä, Emmi, eli hyvin osasit kuvan valita! 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Silmälasien hankita edessä? 😀

  6. Eeru

    Kävin kanssa marraskuussa testaamassa Leidiä ekaa kertaa, ja totesin sen ihan kivaksi paikaksi. Vuoden vaihteessa hankinkin sinne kymppikortin. Tosi harvaan kuntokeskukseen saa enää kymppikortteja, mikä on harmi. Koitan liikkua monipuolisesti ja mielelläni kävisin vain kerran viikossa ryhmäliikuntatunnilla ns. inspiroitumassa… 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.