Lounasta Piemontessa

En ole aivan varma, että miksen ole aiemmin törmännyt Sipulikirkon vieressä sijaitsevaan Vinoteca del Piemonteen, vaikka olen kyllä periaatteessa tiennyt ravintolan olevan olemassa. Vauvakollegaperhe, joka asuu ihan Piemonten nurkalla, on useaan otteeseen hehkuttanut ravintolan lounasta kaupungin parhaimmistoksi, mutta jotenkin olen sen tähän saakka onnistunut välttämään. Näin oli käynyt myös lounasseuralle, joten treffasimme Savusuola-Janican kanssa keskiviikkona Piemontessa sen Janican lupaileman Hesen sijaan.

Olen aiemmin hehkuttanut Tampereen ravintolasta toiseen levinnyttä ”lounasta kympillä” -periaatetta ja ilokseni myös Piemonte kuuluu hinnoittelultaan samaan sarjaan. Keiton, pastat ja risoton sai alle kympillä – ainoa ”pääruoka” olisi maksanut hiukan enemmän. Me päädyimme valkopapukeittoon, pasta alla puttanescaan sekä tuoreeseen leipään ja punaiseen pestoon, joiden lisäksi lounaisiin sisältyi alkusalaatti. Itse tilasin juhlan kunniaksi myös lasin talon chiantia, jota lounasseurakin kateellisena nuuhki.

Salaatti ja leipä olivat mainio ruokahalunherättäjä – kaikessa yksinkertaisuudessaan salaatinlehdet, marinoidut munakoisot ja balsamico olivat erinomainen yhdistelmä. Pääruoka näytti hiukan vaatimattomalta, mutta pastani maut olivat enemmän kuin kohdillaan. Erityismaininta todella runsaasta parmesanista, jollaiseen harvoin ravintoloissa törmää. Jäi siinä juoruamisen ohessa tiedustelematta Janicalta, että mitä mieltä hän oli keitostaan – sen kuitenkin muistan, että se tuli laapittua kulhosta ihan viimeistä pisaraa myöten.

Jälkiruuat passattiin tällä kertaa kokonaan, kun kummallakin alkoi olla kiire jatkamaan töitä, mutta kahvin kanssa tarjoiltu Da Capo -konvehti oli kyllä mukava yllätys. Hiukan on annettava noottia termarikahvista, ravintolan tunnelmaan olisi sopinut paremmin espresso tai edes tuore ja tuoksuva tummapaahtoinen suodatinkahvi.

Kaikenkaikkiaan lounas oli ehdottomasti Tampereen parhaimmistoa ja ravintolan tunnelma miellyttävä. Lounasaikaan siellä oli melko väljää ja jopa hiljaistakin, mutta voin hyvin kuvitella Piemonten viikonloppuun iloisen puheensorinan ja välittömän tunnelman. Erityisesti suosittelen Piemontea treffipaikaksi – voisin jo nähdä meidät miehen kanssa tuijottelemassa toisiamme silmiin ja nauttimassa autenttisista italialaisista mauista kynttilän valossa…

Ehkä sitten taas kymmenen vuoden päästä?

6 comments

  1. Päähenkilö

    Olen istunut Piemontessa pitkää iltaa sekä työn merkeissä, ystävien seurassa että sukujuhlissa. Lämmin suositus! Ne risotot!!

    Erityisplussa myös henkilökunnan upeasta suhtautumisesta lapsiin. Syöttötuolia ei talosta ainakaan vuosi takaperin löytynyt, mutta jos sen asian pystyy ratkaisemaan, kannattaa lähteä illalliselle jälkikasvunkin kanssa. Isolle seurueelle se pieni ”takahuone” on ihanan intiimi.

    1. Emmi Nuorgam

      Musta syöttötuolin puuttuminen on niin selkeä signaali siitä, että ravintolaan ei haluta lapsia, etten kyllä viitsisi pilata noinkin hintavaa kokemusta lapsilla(ni). 😀

      1. Päähenkilö

        En tosiaan tiedä, mikä on ravintolan tämänhetkinen syöttötuolitilanne, mutta suhtautuminen lapsiin on ollut ensiluokkaista, ja heille on mm. muokattu ihan listalta omat annoksensa, ei tarjottu mitään nakkeja ja ranskalaisia.
        Toki juoksentelemaan ja riehumaan ei tässä(kään) ravintolassa mahdu. Eikä sellainen meno tietty ravintolassakäynteihin kuulukaan. Ja perhe- ja tilannekohtaistahan se on, millainen ulkona syöminen tuntuu milloinkin vaivan arvoiselta. 🙂 Meillä on ollut useampikin vaihe, jolloin Rossokin olisi ollut liikaa, heh. Mutta sitten taas välillä on hyvinkin pystytty illallistamaan jossain ”hienommassakin” paikassa koko perheen voimin.
        En ehkä itsekään taaperoarmeijan kanssa moiseen lähtisi (vaan todellakin haluaisin varata sen nautinnon rauhassa itselleni), mutta paikkansa noille suku- ja perheillallisillekin on. Koululaiset jaksaa jo hienosti, ja vilkkaalle päiväkoti-ikäiselle voi musta huoletta varata pädin tms. viihdykkeen. Ehkä semmoiset taaperot on haastavimpia ravintolakavereita, jotka ei enää vauvamaisesti pötköttele sylissä tai kärryissä / pysy istumassa siinä syöttötuolissa ja joita joutuu kaitsemaan ihan koko ajan ja jotka eivät todellakaan jaksa siinä pöydän ääressä olla saati nauttia ruoasta. Mutta se on vain yksi, lyhyt vaihe.

        Mä pääsääntöisesti haluan nauttia hienoimmat ravintolaillalliseni aikuisseurassa, mutta tykkään välillä viedä jälkikasvuakin sellaiseen miljööseen. Piemonten-kokemukset ovat olleet tässä sarjassa ehdottomasti onnistuneimpia. Eivät vähiten sen oivallisen takahuoneen vuoksi, jossa lapset pysyvät oman pöydän ympäristössä, vaikka vähän liikuskelisivatkin, eivätkä siten myöskään heleillä äänillään häiritse muita ruokailijoita. 😉

        p.s. Parhaiten ravintolaillallinen useamman pienen lapsen kanssa sujuu musta juuri silloin, kun paikalla on enemmänkin sukua tms. Sijoitetaan lapset mielellään erilleen toisistaan, mahdollisuuksien mukaan paljon vanhempia kiinnostavampien mummojen, ukkien, setien tai veljenvaimojen keskelle ja rohkaistaan heitä tilaamaan kiinnostavia aterioita. Omaan käsilaukkuun varataan se pädi, värityskirja, pieniä muovieläimiä ja rusinapaketti. :

        1. Emmi Nuorgam

          Juu, kyllä ihan ehdottomasti lapsille tulee tarjota ravintolakokemuksia, ja minäkin kaikista mieluiten otan lapset mukaan juuri silloin, kun on mummut mukana. En tiedä, luitko mun juttuja jo silloin kun tein tämän, mutta Piemonte ei tuolloin ottanut kyselyyn kantaa. Siksi siis en ole ajatellut heidän haluavan lapsia ravintolaansa. Kiva kuitenkin kuulla, että ovat siitä huolimatta tervetulleita!

          http://www.lily.fi/blogit/mun-elama-milloin-siita-tuli-nain-ihana/lapset-ravintolat-tampereella

           

  2. Janica B. (Ei varmistettu)

    Keitto oli tosi hyvää. Juuri sopivasti valkosipulia, joka korosti ihanasti papujen voimaisuutta. Ja se leivän kanssa tarjoiltu pestomainen tomaattilevite oli tosi hyvää. Tummapaahtoista kahvia olisin minäkin kaipaillut, mutta kympillä oikein passeli talvipäivän lämmittäjä. Jatkoon!

  3. annn (Ei varmistettu)

    Joskus tutut veivät minut Piemonteen grappa -tastingiin! En ole mikään erityinen viinojen ystävä, mutta asiantuntevan esittelyn myötä sekin oli mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus. Ja erinomaiset oliivit saimme naposteltavaksi kylkeen. Paikassa on kuulemma myös hyviä viini -tastingeja ja asiakaspalvelu on ollut loistavaa ja asiakaslähtöistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.