Kyllä, tämäkin tuli mulle yllätyksenä: lasten kanssa matkustaminen on kaukana lomasta.
Se on vain tavallista arkea, mutta kaukana kotoa. Rutiineja, jotka leviää käsiin, kun normaalit resurssit ei olekaan käytössä.
Lomalla lapset herää viimeistään aamukuudelta ja nukkuu eri aikaan päiväunet – siis jos nyt sattuu ylipäänsä nukkumaan ollenkaan.
Ne istua tönöttää sylissä, niin että hiukan yllättäen alat kaivata kotoa kaikista eniten kävelytuolia, oma tyyny ja peitto on ihan paperia siihen verrattuna.
Lomalla lapsista kuoriutuu myös ulkoilunvihaajia, mikä on mukavaa erityisesti siksi, ettei lomalla ole kertakaikkiaan mitään järkevää sisätekemistä.
Ajattelinkin nyt antaa pari vinkkiä lomailuun lasten kanssa:
1. Älä lomaile lasten kanssa.
2. Jos on pakko ottaa lapset mukaan, niin ota myös mummu ja vaari.
3. Jos kumpikaan ei onnistu, niin jää kotiin. Tai ota edes vahvat rauhoittavat mukaan.
Kuvituksena myös niitä hetkiä, kun vanhempi lapsi ei huuda kurkku suorana ”EEEEIIIII TITTU OK EI SAA TITTU TITTU TITTU OK EI!!!” tai nuorempi lapseni kitise jotain, ihan vaikka vaan periaatteesta.
possu
4. Anna isälle mahdollisuus viettää laatuaikaa lasten kanssa 😀
Emmi Nuorgam
Kyllä tuo isäkin täällä viettää laatuaikaa minkä kerkeää. Vai tarkoititko, että mää lähtisin kokonaan muualle viettelemään laatuaikaa yksinäni? 😛
possu
Kyllä. Isi ja lapset reissuun toisaalle ja sä viettäisit oikeeta laatuaikaa toisaalla.
Papris
Allekirjotan kaiken! Meijän ei tarvii matkustaa kun 200km lapselle vähän vieraamman isotädin luo niin jo on maailmankirjat sekasin, rasittavinta on se et nukkumaanmenoon menee kaks tuntia ja se on pelkkää itkuista taistelua. :S
Sillypäänts
Toi on lapsiperheiden vaiettu salaisuus. Kaikki vaan näytrelee lomakuvia: ”meillä oli niiiin mukavaa!”
Ruoka-ajoista (-laitosta puhumattakaan) nukkumiseen kaikki on hankalampaa reissussa. Ja vaikka mukana ois apuvoimia ”kyl me autetaan!” Ni sit oot aina viime kädessä kutenkin vastuussa niiden muksujen viihdyttämisestä ja vahtimisesta.
Reissussa huomaa myös miten luonnostaan oma koti on childprooffautunut, tai ainakin lapset kotona tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Kyläillessä saa koko ajan olla varuillaan, milloin tv -tasolta lentäää perintövaasi, tai naperon sormet on uunin tuhkaluukussa.
jos tuosta yllä olevasta ei vielä käynyt selväksi, niin me ei todellakaan ”lomailla” kuin pakon edessä, kerran vuodessa.
Siitä tavaroiden pakkaamisesta ja purkamisesta en edes aloita…
murina
5. Odota muutama vuosi ja lomaile vasta kouluikäisten lasten kanssa. (riippuu tietysti ihan lapsesta, meillä esikoinen on ollut ihan mukavaa lomailuseuraa aina, mutta kuopus…. ei)
Vierailija (Ei varmistettu)
Meillä taas on menty päinvastoin ajatuksella ”älä luovu lomista lasten takia” ja niinpä niitä on roudattu vauvasta asti mukana ihan niihin paikkoihin missä lomailtiiin ennen lapsiakin. Vaikka noilla vauhtia ja temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa niin reissut on menneet ilman isompia katastrofeja. Välillä toki on hävettänyt kun joku on vetänyt hotellissa jumalattomat kolmen vartin kiljuntapultit väsyneenä mutta tekee ne välillä niin kotonakin joten saakoot välillä muutkin osansa. Isovanhemmat on kerran otettu reissuun mukaan ja harmikseni oli todettava ettei se reissua ainakaan helpottanut, ennemmin oli vain pari ihmistä lisää, joiden kanssa aikatauluja piti sumplia. Välillä kuultua ”lomamatka lasten kanssa on lastenhoitoa vaikeutetuissa olosuhteissa” ei mielestäni pidä yhtään paikkaansa kun lomalla on mukavasti yleensä ruoka valmiina pöydässä, leluja sotkettavaksi rajallinen määrä ja ympäristössä niin paljon muita virikkeitä että turhat kahnaukset jää pois. Mutta eihän se toki samanlaista lomailua ole kuin ennen lapsia. Esimerkiksi lomaromaanin mukana kantamisen olen päättänyt siirtää ajankohtaan kun kaikki kolme lasta lukevat itse omia kirjojaan. Ja välillä haaveilen, että lomalla ehdimme miehen kanssa keskittyä lasten nukahdettua toisiimme, mutta todellisuus onkin se, että lapset menevät nukkumaan normaalia myöhemmin ja me miehen kanssa simahdamme samalla kertaa.
Emmi Nuorgam
Varmaan onnistuukin hienosti – tää erämökki ilman autoa 20 asteen pakkasessa vaan on vähän haastava ympäristö. 🙂
Päähenkilö
Muistan vielä elävästi sen kesän, kun yhtäkkiä lomailu lastenkin kanssa alkoi tuntua rentouttavalta. Ei se nyt ehkä (tietenkään) sellaista lepolomailua ole kuin kokonaan ilman lapsia… Mutta silti jotenkin…nautinnollista. Oliskohan nuo isommat lapset olleet silloin tyyliin 4 ja 7. 🙂 Hauskaa on se, ettei tilanne oikeastaan ole sittemmin muuttunut, vaikka lapsia on tullut yksi lisää. En usko, että meillä vanhemmilla on siinä niin hirveästi ansioita, ennen kaikkea kuopus on ollut helppo tapaus.
Pakko kyllä myöntää, että lasten ollessa pieniä (ja ajan ja rahan ollessa vähissä) me ollaan aikalailla priorisoitu vanhempien kahdenkeskiset pienet reissupyrähdykset. Me on ajateltu se niin, että lapset nyt ei vielä kauheasti matkoista saa irti eikä niitä edes jälkeenpäin muista, kun taas vanhempien parisuhdematkat ehkä tekevät ”isommassa kuvassa” eniten hyvää koko perheelle.
Toki mummolareissuja tuonne vähän kauemmaksikin on tehty lastenkin kanssa, ja juuri tuollaistahan se useimmiten oli, kuin Emmi kirjoitit. Nykyään noita tarvitsee huoltaa aika vähän, eivätkä reissut vaikuta syömisiin, nukkumisiin tms., joten jopa jotkut 800 kilometrin autoilut ja vaihtuvat yöpaikat ovat melko leppoisia caseja.
Eka pieni koko perheen ulkomaanreissu tehtiin varovasti kokeillen pari vuotta sitten ja se meni tosi kivasti. Ensi vuonna uskaltaudutaan ehkä jo Pohjoismaita pidemmälle. 🙂
Emmi Nuorgam
Kuulostaa hyvältä ja jälleen kerran tosi lohdulliselta! 🙂
Reedu (Ei varmistettu)
Joo mä oon aina ihmetelly näitä, jotka sanoo, että ”kyllä lastenkin kanssa voi matkustaa ja lähteä ulkomaille” yms. No totta kai voi, mutta kuka haluaa??! Voin vaan kuvitella, että oltaisiin jossain rantalomakohteessa, hotellihuoneessa ei olisi mitään järkevää tekemistä tuolle taaperolle, uima-altaalla saisi jatkuvasti vahtia, ettei se huku tai liukastu ja lyö päätään. Nukuttamiset ja syömiset on aina vieraissa paikoissa oma shownsa ja auringonpaahteessa saisi vielä pelätä, että nyt se polttaa nahkansa tai saa auringonpistoksen, kun hattua ei tietenkään voi pitää viittä sekuntia pidempään päässä, kunnes se on jo pakko repiä pois. Joo, musta tuntuu, et meidän perhe kattelee niitä ulkomaanmatkoja uusiks vasta sit, kun lapset on vähintään alakouluikäisiä, että ne osaa jo vähän tehdä jotain itse: syödä, käydä vessassa, uida, nauttia puuhakerhoista tms aktiviteeteista ja äitikin voi vaikka hetkeksi istahtaa aurinkotuoliin lukemaan hyvää kirjaa tai syödä päivällisen rauhassa auttamatta ketään toista samalla syömään omaansa. 😀
Emmi Nuorgam
Me just puhuttiin, että parin vuoden päästä mennään jonnekin, missä on Bamse-klubi ja uima-allas. Lapset altaaseen kun loma alkaa ja pois kun se loppuu. Helppoa kun heinän teko!
Raissi
Heeeii! Onko teillä siellä potkukelkkaa, lumikolaa, pulkkaa tms. Saana ainaki rakastaa istua potkurin kyydissä ja viipottaa pitkin kyliä. Myös lumikolaan voi töräyttää lapset ja lykkiä siinä menemään. Vaikka meilläki tyttö vähän jumittaa lapissa ulkona, on nuo kulkupelit kyllä ihan ykkösiä. Samalla kun ”kolailen” mummin seurana lunta pihassa, Saana istuu kolan kyydissä ja minä kippaan sen aina välillä hankeen. Hirnuu katketakseen ja ryömii sieltä ylös ja takas kolan kyytiin.
Minusta siellä pohjoisessa on kyllä ihan sairaan rentouttavaa lomailla lasten kanssa.
Emmi Nuorgam
Onhan meillä reki, kola, pari pulkkaa ja lapioita, mutta kun lapset joutuu puoliväkisin raahaan ulos, niin ei paljon auta.
Huomaan, että ne asiat mitkä ennen oli rentouttavia, on nyt ahdistavia. Hiljaisuus, verkkaisuus, se ettei kertakaikkiaan ole mitään tekemistä ja päivänvalo sattuu olleen juuri silloin, kun on joku teoreettinen päiväuniaika.
Meidän piti mennä kelkkaileen, tunturiin, poroja ruokkimaan, nuotiolle ja vaikka mitä, mutta eipä ole päästy. Kerran olen käynyt uimahallissa, muuten aika lailla on pyöritty tässä samoissa neliöissä ilman leluja ja Teletappeja. No, parin päivän päästä sinne teille, odotan sitäkin kun kuuta nousevaa!
Raissi
Voi apua, toivottavasti mutsi ei lue tätä tai sille iskee karseat suorituspaineet 😀 Mutta joo, siellä on rattaat ja vaunut, kylä ja kauppoja 100 metrin päässä porukoilta, niin ja meijän porukat tietty 😀 Toivottavasti viihdytte <3
Raissi
Harmittaa kyllä ihan sikana teijän puolesta, että loma meni noin reisilleen. Mutta älä luovuta. Kokeilette ens kesänä uudestaan, silloin on ulkona paljon puuhaa. Niin ja sääskiä tietty myös… Blääh!
Emmi Nuorgam
Pöh, mitään paineita tartte! 😀 me ollaan varmaan S-Marketistakin jo ihan innoissaan!
Ja siis onhan meillä ollut täällä ihanaakin, aina hetkittäin vaan aika kaukana siitä. Niinkun aina.
Kolmen tähden Maija (Ei varmistettu)
Harmi ettei teidän loma ole mennyt ihan putkeen. Toivottavasti ainakin joitain hyviä hetkiä olisi vielä luvassa ennen kotiin paluuta!
Itselläni on toistaiseksi aika päinvastaisia kokemuksia lapsen kanssa matkustamisesta. Tosin se, että puhun lapsesta yksikössä, saattaa vaikuttaa asiaan… Me tehtiin siis vauvavuoden aikana neljä ulkomaanreissua ja siihen muutama kotimaanmatka päälle. Olin alkuun tosi skeptinen, että vauvan kanssa reissaaminen tulee olemaan kauheaa ja hankalaa ja stressaavaa ja vaikka mitä. Onneksi olin väärässä, sillä kaikki matkat onnistuivat ihan yli odotusten. Pari kertaa lennettiinkin (Nizzaan ja Kanarialle) ja senkin suhteen kaikki meni kivasti. Vauva nukkui suht hyvin, sopeutui rytminmuutoksiin ongelmitta ja sairasteluiltakin vältyttiin. Eihän lomailu tietty samanlaista ollut kuin aiemmin, mutta ehdottomasti tervetullutta vaihtelua arkeen kuitenkin.
Sen sijaan nyt, kun vauvasta on kasvanut 1-vuotias taapero, voin kuvitella matkustamisen olevan jo asteen verran haastavampaa. Rytmit ovat vakiintuneemmat ja niiden rikkominen aiheuttanee härdelliä, kävelevä mukula pääsee helpommin karkuteille jne. Jos kuvioissa olisi vielä useampi lapsi, voi olla ettei tekisi mieli lähteä reissuun ollenkaan. Mutta kai se täytyy uskaliaasti lähteä vielä ainakin kerran kokeilemaan, miten reissaaminen tuon ikäisen kanssa sujuu. 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Yksi salaisuus onnistuneelta tuntuvaan lomaan on ainakin buddhalainen ”elämä on kärsimystä” mentaliteetti lähtiessä. Kun kuvittelee kamalimman mahdollisen, on kaikki sitä lievempi kaaos pelkkää plussaa. Meillä on ollut tapana tehdä 1-2-ulkomaanreissua vuodessa lasten syntymästä asti. Toki kolmen kanssa välillä joutuu aika paljonkin siitä mitä itse haluaisi lomalla päästä näkemään ja jotta aikuiset pääsisivät välillä oman mielensä mukaan menemään on lapsia hoidettu myös vuoroissa reissussa eli kaikki aika ei ole perheaikaa.
Emmi Nuorgam
Kuulostaa hyvältä – mulla ei edes olisi haluja olla koko ajan jonkun kanssa, myös lomalla on ihana saada olla välillä ihan itsekseen.
Emmi Nuorgam
Juu Hildan kanssahan me oltiin kahdestaan siellä mun isovanhempien luona aurinkorannikolla kun se oli 7kk, ja se meni ihan mahtavasti. Kaksi lasta tarkoittaa kaksi kertaa enemmän säätöä ja huomaan ensi kertaa ajattelevan, että voi kun noi olis vielä ihan vauvoja. 😀
Sarisusanna (Ei varmistettu)
Ihanan suora postaus.:) Itse juuri junassa kohti Helsinkiä. Viikko Lapissa miehen ja kahden pienen kanssa. Kivaa joo oli, mutta koko ajan pitää touhuta. You know. Tissuttelin joka ilta olutta, se rauhoitti!!:) Ja aamulla lähdin aina yksin lenkille. Mies hoiti aamupalat lasten kanssa. Elämä on.:)
Emmi Nuorgam
Haa, kuulostaa ihanan tutulta – ja sitähän tää on, elämää. Jota ei jollain perverssillä tavalla muuttaisi mistään hinnasta. 🙂
Peggy (Ei varmistettu)
Oi, ei! Lomailu lasten kanssa on kivaa, mutta väsyttävää. Meillä on neljä lasta(muutama rasavilli) ja reissataan todella paljon, enimmäkseen ulkomailla. Ollaan kuitenkin ajateltu muita kanssaihmisiä ja valittu suosiolla hotelli sen mukaan missä on muitakin lapsiperheitä ja juurikin se Bambse-kerho 😉 Sukulaisiin Englantiin mentäessä sitten ollaan jo kuin Kiljusen herräsväki 😀 Onneksi suku ymmärtää.