Hallituksen perhepaketti on jälleen kaikkien huulilla. Kristaliina kirjoitti viikolla erinomaisen kirjoituksen hoitovapaan puolittamisesta, Anne Moilanen tunnusti olevansa pahamaineinen latteäiti ja nyt SDP ilmoitti vastustavansa perhepakettia – jota itse on ollut valmistelemassa – ja tänään sunnuntaina ilmeisesti selviää, kuinka perhepaketin lopullisesti käy. Perhepaketin kaatuminen olisi sekä voitto että tappio: tappio hoitovapaan ja siten sukupuolten tasa-arvon kannalta, mutta voitto päivähoito-oikeuden ja siten perheiden tasa-arvon kannalta.
Kysyin viimeksi eilen sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyltä, että miksi subjektiivista päivähoito-oikeutta ollaan rajaamassa. Mitkä tarkalleen ottaen olisivat ne hyödyt, joita rajaamisella saavutettaisiin? Enkä voi sanoa olevani erityisen tyytyväinen vastaukseen. Koko keskustelun voi muuten lukea täältä (mielenkiintoinen myös tuo 6+6+6 -pointti).
Subjektiivista päivähoito-oikeutta oltaisiin siis rajoittamassa vain rahan takia. Rahan, jota ilmeisesti ei SDP:n mukaan olisikaan säästymässä ja josta muun muassa Helsingin varhaikasvatuslautakunta on antanut aika karun lausunnon. Eräässä FB-ryhmässä tilanteen tragikoomista käännettä luonnehdittiin näin:
”En nyt haluaisi piruilla (haluanpas), mutta kiva että tähänkin laskelmaan vaadittiin asiantuntijatyöryhmä,
kun samaan tulokseen on varmasti tullut ihan jokainen asiaa mielessään laskeskellut entinen tai nykyinen kotiäiti tai -isi.”
Enkä voi kuin yhtyä edelliseen. Entinen kotiäiti on tämän lomansa aikana ehtinyt pyöritellä päivähoito-oikeuden rajaamista aika monelta kantilta, käydä siitä sekä rakentavaa että vähemmän rakentavaa keskustelua ja vihdoin ehdin kirjata ajatuksiani ylös saakka.
Ensinnäkin, subjektiivinen päivähoito-oikeus on ihan valtava perhepoliittinen etu, jollaista ei ole kovin monessa muussa maassa. Meidän vanhempamme, jotka muistavat vuoden 1996 lakiuudistuksen, ovat useasti todenneen sen olleen ihan valtava tasa-arvokysymys: päivähoito-oikeuden turvin äidit pääsivät takaisin töihin eikä päivähoito ollut enää rahasta kiinni. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen olisi takapakkia tuolle edistykselle ja antaisi signaalin siitä, että suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan pienissä erissä purkamassa pois.
Eikä tuo signaali olisi lainkaan ainoa. Päivähoito-oikeuden poistaminen perhevapaiden ajaksi olisi myös signaali perheille siitä, että yksin on sinun lapsesi hoidettava – yhteiskunnan apua ei tipu, ellet satu asumaan hyvin toimeentulevassa kunnassa, jossa on kattava kerhojärjestelmä, joka sekin yleensä koskee vain yli 3-vuotiaita lapsia. Siis samalla, kun toitotamme avun pyytämisen tarvetta ja yhteisöllisyyttä, karsimme tukipalveluita niitä tarvitsevilta.
Koska sellainenhan subjektiivinen päivähoito-oikeus on. En tunne ketään äitiä tai isää, joka olisi vienyt vanhemman lapsen tai lapset päivähoitoon siksi, että haluaa vain päästä helpolla. Päinvastoin, vanhempien lasten päivähoitopaikka toistuu vanhempien puheisa henkireikänä, keinona selvitä hengissä ja pysyä järjissään ja korvaamattomana apuna ja tukena väsyneille vanhemmille. Vaikea sanoa, eläisinkö tällä hetkellä ilman masennuslääkkeitä, jos meidän esikoisemme olisi mennyt 1-vuotiaana päiväkotiin ja olisin hoitanut kotona vain yhtä lasta. Todennäköisesti kyllä, sillä kahden eri-ikäisen vauvan hoitaminen kotona oli vain ja ainoastaan sulaa hulluutta.
Eikä subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoita missään nimessä vain vanhemman oikeutta päiväuniin silloin tällöin.
Kaikista eniten se tarkoittaa nimittäin lapsen oikeutta. Lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, päivärutiineihin, kavereihin ja mielekkääseen tekemiseen. Pahimmillaan se tarkoittaa myös lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja saada lämmin kotiruokalounas. Usein ajattelemme, että vain päihdeperheissä lapset elävät viinirypäleillä, mutta minun on myönnettävä, että viime kesänä myös meidän esikoisemme lounas korvaantui aika usein nakeilla tai maksalaatikolla. Eikä meidän vauva ollut edes erityisen suuritarpeinen, huonouninen ainoastaan. En uskalla edes ajatella, millaista meidän arkemme olisi ollut, jos kuopus olisi ollut vaativampi.
Perhepaketissa mainitut sosiaalisin perustein tehtävät poikkeukset kuulostavat tietysti hienoilta, mutta kuinka moni uupunut vanhempi voi käsi sydämellä vakuuttaa, että olisi jaksanut normaalin arjesta selviytymisen lisäksi alkaa penäämään itselleen lisää oikeuksia? Tai alkaa pienen vauvan kanssa selvitellä, että mistä lapselle saisi kerhopaikan tai osa-aikaisen päivähoitopaikan. Lyhimmilläänän osa-aikaista paikkaa tarvittaisiin vain 9 kuukautta, joten pidettäisiinkö kokopäiväpaikka tuon ajan varattuna vai luotettaisiin siihen, että kotoa tai kerhosta palaavalle lapselle järjestyy hoitopaikka edelleen? Helsingin varhaiskasvatuslautakunnan lausunnossa todetaan, että Helsingin kaupungilla on 22 258 kokopäiväpaikkaa, 862 osapäiväpaikkaa ja 1 448 kerhopaikkaa, miten nämä jakaantuisivat perhepaketin uudistamisen jälkeen?
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Rajaaminen tehtäisiin lähinnä siksi, että jotain on pakko uudistaa ja jostain säästää ja päivähoito-oikeus tuntui parhaalta kompromissiratkaisulta. Se eriarvoistaisi perheitä ja asettaisi valtavan paineen yksityisille päiväkodeille, kun yksityisen hoidon tuella voisi edelleen olla kokopäivähoidossa.
Enpä uskonut koskaan sanovani näin, mutta kiitos SDP. Teidän ansiostanne perhepakettia tarkastellaan uudelleen ja tulevalla hallituksella on mahdollisuus tehdä uudistus, jossa on aidosti järkeä. Toivottavasti ette nyt mokaa tätä.
LauraKR (Ei varmistettu)
Oikeastihan kiitokset ansaitse KD, joka ei halunnut kotihoidonntukea jakaa. Sdplle ei pelkkä subjektiiviseen kajoaminen sopinut, joten esiintyvät nyt koko paketin kaatajina. Subjektiiviseen puuttuminen on nyppinyt minua koko ajan, vaikka siinä toki olisi jäänyt oikeus 25h/viikossa hoitoon kaikille. Säästöähän tässä haettiin.
Itse kyllä pahaa pelkään, että seuraava hallitus rajaa subjektiivista oikeutta vieläkin rankemmin. Ainakin jos kepulaiset päättämässä ovat.
LauraKR (Ei varmistettu)
Ja vielä. Itsehän lakkauttaisin koko kotihoidontuen ja rahoittaisin sillä 6+6+6-mallin.
Vierailija (Ei varmistettu)
Minusta 5h/päivä on ihan sopiva määrä lapselle päiväkodissa, jos toinen vanhempi on kotona pienemmän sisaruksen kanssa. Leikitään, saadaan kavereita, ulkoillaan, syödään ja nukutaan. Eikö siinä ajassa kerkiä kotona oleva vanhempikin jo vähän levätä? Eihän tässä nyt olla koko päivähoito-oikeutta poistamassa!
Osa-aikaista päivähoitopaikkaa haetaan ihan samalla tavalla kuin tavallistakin paikkaa. Ja myös pystyt kokohoidosta vaihtamaan osa-aikaiseen ja toisinpäin.
”Lyhimmilläänän osa-aikaista paikkaa tarvittaisiin vain 9 kuukautta, joten pidettäisiinkö kokopäiväpaikka tuon ajan varattuna vai luotettaisiin siihen, että kotoa tai kerhosta palaavalle lapselle järjestyy hoitopaikka edelleen?”
On myös olemassa hoitopaikkatakuu, jolloin jos lapsellasi on päivähoitopaikka, voit ottaa lapsesi kotiin hoitoon vaikka 9kk ja hoitopaikka säilyy päiväkodissa.
T. Lastenhoitaja
Emmi Nuorgam
Minusta lapsella on oltava mahdollisuus myös kokopäiväiseen hoitoon, mikäli perhe niin haluaa. Enkä ymmärrä, miksi asetetaan eriarvoiseen asemaan lapset sen perusteella, onko heidän hoitajansa töissä kunnalla vai yksityisellä. Sen lisäksi päivähoito-oikeuden rajaaminen on päätön: miksi pitkäaikaistyöttömien lapsien hoitoaikaa ei rajata? Tai freelancereiden? Tai yrittäjien, vuorotyöläisten tai kaikkien muiden, kuin niiden, jotka ovat arkisin 8-16 töissä.
Kaikenkaikkiaan tässä on kyse periaatteesta: siitä, että meillä on tänkaltainen järjestelmä. Ihan sama, kuin joku haluaisi rajata neuvolajärjestelmää siksi että sillä voisi säästää, eikä kaikki tarvitse niin paljon neuvolakäyntejä.
Torey
Säästöjä säästöjä. Väärissä paikoissa koitetaan vaan säästää.
Mun mielestä on perheen oma päätös kuka lasta hoitaa kotona ja kuinka kauan. Sekä myös se, että onko toinen lapsi hoidossa.
Hoidosta maksetaan hyvänen aika sentään! Itsekin mietimme lapselle hoitopaikan pitämistä niin, että hän olisi syksyllä parina päivänä viikossa hoidossa vaikka 9-15. Mutta koska tässä kunnassa päivähoito on päin persettä ja lapsia ei saa haluamaansa päiväkotiin, eikä edes siihen toiseen valintaan, eikä edes niihin lähimpiin, niin totesimme että otamme sitten kerhotoiminnasta kaiken irti ja jätämme hoitopaikan hakematta.
Ja miksi me haluamme lapsen pääsevän nyt sitten edes sinne kerhoihin on se, että naapurista löytyy tasan kaksi samanikäistä POIKAA ja hekin ovat päivähoidossa. Meidän prinsessamme kyllä viihtyisi poikien kanssa puistossa ja varmasti välillä autoleikeissä, mutta hän tarvitsee myös ikäisiään tyttöjä leikkikavereiksi. Ystäviltämme löytyy kyllä lapsia, joista tasan kaksi on tyttöjä. Toinen syntyi kesällä. Eli leikkikaveria ei ole sieltäkään kovin usein saatavilla, kun ollaan eri paikkakunnilta ja tämä leikki-ikäinen kaverikin on hoidossa.
Eli mitä, meidän 4-vuotiaamme olisi pakko olla kotona äidin ja vauvan kanssa vaikka kaksi tai kolme vuotta jos itse päättäisin pysyä kotona. Eihän siinä olisi mitään järkeä!
Ja entäs ne, joille arjen jaksaminen on kiinni siitä, että saa itse edes joinain päivinä ottaa päiväunet vanhemman ollessa hoidossa ja jos vauva on koliikkitapaus ja valvottaa yöt. Heille hoito suotakoon oikein mieluusti!
Eri asia tosin on sitten se, että jos vanhempi/vanhemmat on kotona ja lapsi on hoidossa 6-17. Se ei ole okei. Vaan väärin lasta kohtaan joka ymmärtää äidin tai isän olevan kotona.
Raissi
Voi että mulla ois vaikka mitä sanottavaa, en vaan taida tila riittää… Sen verran sanon, että kyllä niitä vanhempia oikeasti on okemassa, jotka eivät viitsi lapsiensa kanssa olla, vaan viettävät mieluummin päivänsä kavereiden kanssa hengaillen. Tokihan senkin voi tulkita niin, että vanhemmalla on tarve istua kahvilassa, jotta jaksaa illan raskaat tunnit lapsensa kanssa ja lapsella on tällöin parempi olla tarhassa kuin kotonaan… Nämä on monipiippuisia juttuja.
Pakko myös tuosta päivähoidosta sen verran mainita, että ei siellä ihan niin ihanaa lapsellakaan aina ole olla, vaikka ryhmä olisi miten pieni tahansa. Kyseessä on kuitenkin yhden sortin laitos, jossa pitää mennä ryhmän mukana. Aikuisen huomiota saa odottaa ja aina ei sitä välttämättä kunnolla edes saa, ruokaa, pukemista, siirtymistä jne pitää odottaa. Olen aina sanonut, että jos lapset jotakin päiväkodissa oppivat, niin odottamista.
Sen lisäksi, että lapsella on tarhassa seuraa, on sitä siellä myös koko ajan ja joka paikassa. Omaa rauhaa ei ole. Kakofonia on usein melkoinen. Jos työntekijät väsyvät, niin yhtälailla myös lapset väsyvät siihen meteliin. Kyllä se tarhassa oleminen käy lapsellekin pidemmän päälle työstä, josta tarvitaan välillä lomaa, tätä ei kaikki vanhemmat meinaa käsittää millään.
Mitään ehdotonta ratkaisua minulla ei tuohon päivähoitoasiaan ole ehdottaa, mutta jotakin sille pitää tehdä. Ihan lasten hyvinvoinninkin kannalta. Tai on mulla yks, päivähoidossa oleville lapsille pitäisi määrätä pakolliset lomat. Tietty määrä vuodesta pitäisi myös lapsella olla lomaa. Toki näissäkin aina pitää huomioida lastensuojeluasiakkaat ym. Enkä tiedä miten se käytännössä voitaisiin toteuttaa, mutta jotenkin. Miltä itsestä tuntuisi ajatus vuodesta/vuosista töissä ilman lomaa…
Ne yllä luettelemasi asiat: turvallinen aikuinen, lämmin ruoka jne. pitää mielestäni ensisijaisesti löytyä ihan perusperheestä, eikä päiväkodista ja siltä pohjalta lähteä ajattelemaan tätä asiaa. Kunnille lisää varoja siihen, että perheisiin saataisiin, työntekijöiden avustuksella, vanhemmille lisää voimavaroja ja työkaluja vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja arjessa elämiseen.
kvak (Ei varmistettu)
TÄMÄ. Koska päivähoito nykymuodossaan järjestetään kuten järjestetään, ei se todellakaan ole mitenkään yksiselitteisesti aika lapsen edun mukaista. Etenkään pienen, alle kaksivuotiaan lapsen, jonka kehityshaasteisiin ei missään nimessä kuulu missään isossa ryhmässä selviytymään opetteleminen ja ryhmätaidot siinä mielessä, kuin niitä päiväkodissa tarvittaisiin. Vaikka ryhmän työntekijät olisivat kuinka motivoituneita, lapsilähtöisiä, kiireettömiä, joustavia ja ammattitaitoisia, niin heitä on yksinkertaisesti ihan liian vähän, etenkin alle kolmevuotiaiden ryhmissä. Arki on siis väistämättä kiireistä, siihen sisältyy odottelua ja monesti tarpeettoman paljon meteliä, aikuinen ei mitenkään ehdi nähdä ja huomioida kaikkea ja kaikkia vaikka kuinka haluaisi. Ja sitä myöten työntekijät, etenkin ne hyvät ja työhönsä intohimolla suhtautuvat, väsyvät, uupuvat ja tuntevat huonommuutta. Ja sitten vaihtavat alaa, kuten itse toisinaan suunnittelen tekeväni ihan sen takia, ettei näissä olosuhteissa ihan oikeasti pysty aina tekemään sellaista työtä ja sillä tavalla kuin aidosti haluaisi ja se oikeasti rassaa. Kun korkeakoulutettu ja ammattitaitoinen henkilöstö sitten vaihtaa muihin tehtäviin, jää jäljelle kouluttamatonta sijaistyövoimaa ja päivähoidon laatu kärsii entisestään. Eli pelkkä päivähoidon piiriin pääsy ei todellakaan tarkoita, että lapsi on laadukkaan varhaiskasvatuksen käsissä ja saa siitä ah, niin paljon virikkeitä ja kaikkea hienoa.
”Ne yllä luettelemasi asiat: turvallinen aikuinen, lämmin ruoka jne. pitää mielestäni ensisijaisesti löytyä ihan perusperheestä, eikä päiväkodista ja siltä pohjalta lähteä ajattelemaan tätä asiaa. Kunnille lisää varoja siihen, että perheisiin saataisiin, työntekijöiden avustuksella, vanhemmille lisää voimavaroja ja työkaluja vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja arjessa elämiseen.”
Ja TÄMÄ. Päivähoito on vanhempien henkireikä tällä hetkellä siksi, että mitään muutakaan ei oikeastaan ole tarjolla yhtä helposti ja joustavasti. Päivähoito ei ole paras mahdollinen ratkaisu kaikille perheille eikä kaikille lapsille eikä se nykymuodossaan ole herkkua oikein kenellekään. Sen sijaan, että päivähoito-oikeudesta tapellaan, pitäisi koko päivähoidon rinnalle pystyä tarjoamaan ihan toisenlaisia palveluita perheille.
Raissi
Peukku!
susaanna (Ei varmistettu)
Vitsi miten hyvin kirjoitettu Raissi! Olen samaa mieltä kanssasi!! Ehkä jokin laajempi kartoitus perheiden elämäntilanteesta voisi olla paikallaan ennen päivähoidon aloittamista, jotta sitten saataisiin autettua elämässään eteenpäin niitä vanhempia, jotka ovat kotona (muusta syystä kuin sairaudesta johtuen) ilman lapsiaan. Toisaalta on kasvava määrä niitä perheitä, joissa päivähoito on lapselle parempi paikka kuin kodiksi kutsuttu paikka 🙁 , joten ehkä nykyinen käytäntö suojelee kuitenkin tällaisia lapsia ja siksi päivähoidon subjektiivisuutta ei kannata purkaa, koska ei kuitenkaan ole oikein resursseja muuhun perhetyöhön ja -tukeen. Päiväkodin tädit ja sedät kuitenkin tekee oman työnsä ohella mielettömän hyvää lastensuojelutyötä ja pystyy pitämään monen lapsen nenän pinnan yläpuolella
Raissi
Jossain vaiheessa oli täällä Helsingissä sellainen käytäntö, että päiväkodista kävi työntekijä perheessä juttelemassa. Olisiko ollut juurikin hoito- ja kasvatuskeskustelu, joka käytiin lapsen kotona. En tiedä oliko siitä mitään varsinaista hyötyä, enkä tiedä vieläkö käytäntö on olemassa, mutta jotain tuon suuntaista vois kehitellä pidemmällekin. Minun mielestä esim. neuvolakäyntejä voisi suorittaa perheiden kotona enemmänkin, eikä vain sitä yhtä, joka tehdään lapsen syntymän jälkeen. Neuvolan henkilökunnalle lisää koulutusta apua tarvitsevien perheiden tunnistamiseen ja auttamiseen. Lisää saumatonta yhteistyötä lastensuojelun, varhaisen tuen, neuvolan ja mahdollisen päivähoidon välille. Tällöin neuvolan terkkari voisi, tarpeen vaatiessa, pyytää kotikäynnille vaikkapa varhaisen tuen sosiaaliohjaajan tai lastensuojelun mukaan arvioimaan perheen tuen tarvetta.
Emmi Nuorgam
Tampereella on itse asiassa yksi neuvolan terkkari, joka tekee vain kotikäyntejä. Vuoden alussa alkanut kokeilu on tietysti ihan hyvä, mutta yksi teekkari ja tuhansia perheitä on aika masentava yhtälö.
Emmi Nuorgam
Näin mäkin ajattelen. Ihan oikeastihan tarvittaisiin matalan kynnyksen apua ja tukipalveluita, kodinhoitajia, kotikäyntejä tekeviä sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä, mutta niin kauan kun niitä ei ole, on pakko säilyttää edes ne edut ja se kontrolli mitä pikkulapsiperheillä tällä hetkellä on.
Emmi Nuorgam
Juu missään tapauksessa en ole sitä mieltä, että päiväkoti olisi paras tukitomi, mitä perheille on, mutta niin kauan kun se on valtaosassa kuntia ainoa, niin siitä ei voida leikata. Pelottaa ajatus siitä, että kokopäivähoitoa voisi saada vain tarveharkintaisesti myös siksi, että siitä olisi helppo lipsahtaa samaan systeemiin joka perhetyöntekijöiden saamiseksi monessa kunnassa on käytössä: lastensuojeluun. En sano, että lasussa olisi mitään pelättävää, mutta kynnys hakea apua sen kautta on edelleen ihan valtava.
maikku67
Olen täsmälleen samaa mieltä. Minusta subjektiivinen hoito-oikeus ei ole lapsen edun mukaista. Lapsi pitäisi viedä hoitoon vain silloin, jos se on pakollista ja uskon, että se hoituisi, vaikka subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuisikin. Eli jos kotona oleva vanhempi esim. oikeasti uupuu eikä kunnassa ole minkäänlaista kerhoa eivätkä vanhemmat voi vaihtaa osia, niin eiköhän ratkaisu löytyisi. Minusta hyväkin päiväkoti oli niin kauhea paikka, että en olisi voinut kuvitella vieväni lasta siihen pöpöpesähärdelliin tunniksikaan ollessani itse kotona. Ja kyllä, olin itsekin uupunut kahden superallergisen alle 2-vuotiaan kanssa miehen rakentaessa työn ohessa taloa, enkä aina ollut paras mahdollinen äiti, mutta varmasti parempi hoitaja omille lapsilleni kuin paraskaan vieras hoitaja. Oli myös raskasta töihin menon jälkeen limittää vuositolkulla kaikki lomat niin, että lapset saivat mahdollisimman pitkät lomat hoidosta eikä perheen yhteistä lomaa juuri ollut, mutta olen varma, että sekin kannatti. Lapset ovat kuitenkin pieniä vain hetken. Tunnen ihan tavallisen perheen, jonka työttömät vanhemmat lapsia viideltä hoidosta hakiessaan kehuivat hoitajalle ottaneensa takapihallaan aurinkoa koko päivän.
maikku67
Samaa mieltä siis Raissin kanssa.
Äiti kans (Ei varmistettu)
Hienoa, että olet saanut tehdä juuri teidän perheenne kannalta parhaat mahdolliset ratkaisut lastenhoidon suhteen. Miksi siis ärsyynnyt siitä, että tuttavaperheesi vanhemmat ovat ottaneet pihalla aurinkoa koko päivän? Eihän sillä ole mitään tekemistä oman perheesi tilanteen kannalta. Sinullakin olisi ollut sama oikeus käyttää päivähoidon apua, mutta valitsit toisin. Silloin on turha marista tai arvostella muiden ratkaisuja.
Emmi Nuorgam
Hienoa, että teillä on sujunut.
Mitä tarkoittaa ”oikeasti uupuminen”? Miksi apua pitäisi saada vasta sitten kun uupuu, minä peräänkuulutan tässä nimenomaan ennaltaehkäisyä, sitä että kukaan ei uupuisikaan. Ja aika monessa perheessä esimerkiksi vanhempainvapaan käyttää kokonaisuudessaan äiti, osia ei imettämisenkään vuoksi ole mahdollista vaihtaa, eli sen tarjoaminen vaihtoehdoksi pikkuvauvavuoden aikana on melko tyhjänpäiväistä.
Hemmuli (Ei varmistettu)
Kannatan myös ennaltaehkäisyä. Siinä vaiheessa kun vanhempi on ”oikeasti uupunut”, voi olla että tarvitaan jo muitakin toimia kuin lapsen viemistä päivähoitoon.
Ruusu
Emmi, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Musta tässä päiväkotikeskustelussa menee myös helposti puurot ja vellit sekaisin. Varmasti on olemassa myös vanhempia, jotka vievät lapsensa täysipäiväisesti hoitoon ja viettävät päivänsä sitten hengaillen ja tätä vapaataan ”väärinkäyttäen”. Uskallan silti väittää, että kyseessä on todella pieni ja marginaalinen ryhmä. On väärin, että kaikki päiväkotiin lapsensa vievät vanhemmat leimataan tämän marginaaliryhmän takia luusereiksi, jotka eivät muka ole kiinnostuneita omista lapsistaan.
Myös tämä suomalaisten kotiäitien mentaliteetti ”yksin on pärjättävä vaikka mikä olisi” on minusta kovin surullinen. Ajatus siitä, että lapsen on parasta olla kotona äitinsä kanssa kouluikään asti on suoraan sanottuna tunkkainen. Veikkaan, että suurin osa kokee valtavaa helpotusta siitä, jos lapsi on edes muutaman tunnin viikossa jonkun muun hoivissa. On hienoa, että yhteiskunta sen mahdollistaa kaikille, vaikka sitten tämän ”kamalan” päivähoitojärjestelmän kautta.
Suoraan sanottuna olen myös onnellinen siitä, että näistä suuremmista linjoista päättää eduskunta eivätkä yksittäiset, omaan napaan tuijottavat ja vain oman tilanteensa näkevät kotiäidit (kyllä, nimenomaan äidit, isien en ole koskaan kuullut päivähoitojärjestelmästä valittavan). Eduskunnassa kansanedustajien on pakko ottaa huomioon monet erilaiset elämäntilanteet, ei vain sitä yhtä ja oikeaa.
Emmi Nuorgam
Nimenomaan. Ja vaikka muutama tunti päivässä olisi (suurimmalle) osalle riittävä määrä, on oltava mahdollisuus myös kokopäivähoitoon ilman, että sitä tulee erikseen selittää kellekään. Harvan kotivanhemman puolisokaan enää tekee vain 8h työpäivää viisi kertaa viikossa – enenevässä määrin tehdään vuorotyötä, matkustetaan ja ollaan öitä poissa kotoa, jolloin musta olisi täysin perusteltua viedä vanhemmat lapset vaikka 7h päiväkotiin, jotta itse saa hengähtää.
Päähenkilö
Komppi tälle.
mungoliini (Ei varmistettu)
mun käsittääkseni se olisi rajoitettu vaan niiltä jotka vie ”huvikseen”, eli 25h/vko. Ja sen paikan, vaikka täysaikaisena, olisi saanut jos olisi ollut siihen tarve. eikä niin että siellä päiväkodissa olisi ollut vain opiskelijoiden, työttömien ja työtätekevien lapsia.
Emmi Nuorgam
Toistaiseksi kukaan ei ole vielä osannut vastata kysymykseen siitä, mitä ”sosiaalisin perustein” oikeasti tarkoittaa.
mungoliini (Ei varmistettu)
hmm.. mä miettisin niin, että se tarkoittaa juuri jos on vauva, joka on sairas/huutava –> väsyneet vanhemmat, lapsi tarvii vaikka puheenkehitykseen tms paikkaa, ls-tapauksia, sitä että vanhempi sairastaa eikä jaksa keksiä lapselle tekemistä tai viedä ulos kun kerran viikossa. toki joku muu voi ajatella erilaisia asioita
Veema (Ei varmistettu)
Loistava kirjoitus Emmi!
Mä haluaisin kyllä tietää, missä on ne massiiviset joukot, jotka vie lapsensa tarhaan ja itse ottaa aurinkoa. En nyt muista missä, mutta jossain kunnassahan tätä koetettiin selvittää ja todettiin, että joukko on äärimmäisen pieni. Suurin osa niistä, jotka hyödyntää etua viedä lapsensa päivähoitoon kokopäiväisesti, tekee sen juuri niistä syistä, joiden takia olisivat saaneet edun ns. sosiaalisista syistä joka tapauksessa (jos olisivat sitä jaksaneet hakea…)
Kaikki meistä tuntee sen yhden, joka näin tekee. Mutta tunnen minä yhden parinkin, joka hyödyntää asumistukea väärin. Ja henkilön, joka saa yksinhuoltajan lapsilisää, vaikka oikeasti onkin lapsen äidin kanssa. Ja henkilön, joka matkustaa opiskelijatunnuksilla, vaikkei olekaan opiskelija. En minä silti ole viemässä oikeutta asumistukeen, lapsilisän yksinhuoltajakorotukseen tai opiskelija-alennuksiin. Yhden tai kahden oman tutun perusteella ei voi muokata koko järjestelmää!
Kokonaan toinen keskustelu on sitten päivähoidon resurssit. Tottakai laadukasta hoitoa saadaan vain panostamalla – niin rahaa kuin muita resursseja
Päähenkilö
Komppi myös tälle.
Emmi Nuorgam
Lohja se oli. Mutulla on niin helppo heitellä kaikkea: katsella sieltä omalta kotisohvalta, ulkopuolisena, ja vetää omia ennakkoluuloja tukevia johtopäätöksiä.
http://m.iltalehti.fi/perhe/2013032116811729_pr.shtml
Ja sanottakoon nyt sekin, että ennen lapsia minäkin vastustin subjektiivista päivähoito-oikeutta, enkä itse ole vienyt lapsiani kokoaikaiseen hoitoon vieläkään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisin oman jaksamisen (suhteellista sekin) tehdä johtopäätöksiä muiden tilanteesta. Ennen lapsia olin muutenkin paljon mustavalkoisempi, nykyään on niin paljon enemmän sävyjä elämässä.
Päähenkilö
Niinpä. Meillä on olleet isommat lapset kumpikin vuorollaan 2-3 päivää viikossa hoidossa silloin kun perheessä oli vauva. Esikoinen oli tuolloin 3-4-vuotias ja yksityisessä perhepäivähoidossa. Keskimmäinen oli 5-6-vuotias ja päiväkodissa.
Näppituntumalta sanoisin, että jos ikäerot olisivat olleet pienemmät tai jos isompi lapsi ei olisi ollut aina jo entuudestaan hoidossa vauvan syntyessä, niin isommatkin olisi hoidettu kotona. Ja varmaan olisi yritetty miettiä jotain kerhosäätöjä, tosin meille sopivia vaihtoehtoja ei kyllä ole juuri ollut tarjolla.
Sellaista tilannetta en meidän perheessä näe, että lapset olisivat olleet hoidossa viitenä päivänä viikossa, jos toinen vanhemmista olisi ollut vauvan kanssa kotona.
Mutta hei: tässä ei nyt olekaan kyse meidän perheestä, vaan suomalaisesta perhepolitiikasta ja sen linjauksista nyt ja tulevaisuudessa. En kannata subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista. Kannatan lämpimästi 6 + 6 + 6 -mallia ja toivon todella, että sille löydetään jossain vaiheessa poliittista tahtoa ja rahoitus.
maikku67
Moni ei toivottavasti ota aurinkoa 🙂 mutta olen kuvitellut, että tänä päivänä on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että äiti on vauvan kanssa kotona ja muut lapset ulkoistetaan ’oppimaan sosiaalisiksi’ tai ’leikkikavereiden vuoksi’, eli siis ilman kunnollista syytä. Voi olla, että olen väärässä, kun oman kaveripiirin lapset ovat jo isoja. Toivottavasti. Tuntiperustainen päivähoitomaksu lyhentäisi ja vähentäisi varmasti myös lasten hoitopäiviä, jos se vain saataisiin jotenkin kätevästi hoidettua ja luulisi sen tänä teknologia-aikana onnistuvan. Hoitomaksuhan ei silti kalleimmillaankaan koskaan kata hoidon todellisia kustannuksia alkuunkaan ja mielestäni yhteiskunnalla on vastuu järjestää päivähoito pääsääntöisesti vain siitä syystä, että vanhemmat pääsevät töihin tai opiskelemaan, monessa muussa maassahan näin ei ole. Ja tietysti myös näistä sosiaalisista syistä, mutta ainakaan minä en tunne yhtään perhettä, jolla olisi tällaisia syitä ja silti tiedän useita, joiden isompi lapsi on tai on ollut hoidossa, joten ehkä näidenkään yksittäistapausten takia ei pidä huonoa lakia pitää voimassa. En mahda mitään, että minua harmittaa suunnattomasti, että kunnat ovat konkurssien partaalla, terveydenhuollosta, kouluista ja vanhuksista säästetään ja päiväkotiryhmät natisevat liitoksissaan ja silti vanhempi, joka aivan hyvin voisi hoitaa lapsensa itse, saa viedä lapsensa puoli-ilmaiseen hoitoon, varsinkin kun olen ihan varma, että se ei normaaliperheessä ole lapsen etu. Nyt kysynkin oman eduskuntavaaliehdokkaani mielipidettä tästä asiasta.
Elmi
”… ja mielestäni yhteiskunnalla on vastuu järjestää päivähoito pääsääntöisesti vain siitä syystä, että vanhemmat pääsevät töihin tai opiskelemaan…”
– Näetkö päivähoitoa ollenkaan varhaiskasvatuksena? Entä lapsen oikeus varhaiskasvatukseen?
”Ja tietysti myös näistä sosiaalisista syistä, mutta ainakaan minä en tunne yhtään perhettä, jolla olisi tällaisia syitä ja silti tiedän useita, joiden isompi lapsi on tai on ollut hoidossa…”
– Ne sosiaaliset syyt ei välttämättä päälle päin näy. Ja mun mielestä ainakin olis hyvä, että tän tyyppistä ennalta ehkäisevää (ja tässä suhteessa aina tulipalojen sammuttamista halvempaakin) apua olis kiva saada, ennen kuin näkyy päällepäin eli toisin sanoen ennen kuin ongelmat kärjistyy
maikku67
Ja vielä viimeinen kommentti 🙂
– En näe, jos siis tarkoitat, tarvitseeko alle eskari-ikäinen mielestäni ulkopuolista kasvatusta, tosin voin olla niin tyhmä, etten ymmärrä sanaa varhaiskasvatus. Kuvittelin lasten saavan sitä ihan kotonakin.
– Ehdottomasti samaa mieltä enkä halua näiltä perheiltä mitään pois, päinvastoin luulen, että he kaipaisivat ehkä muutakin apua kuin sen hoitopaikan ja heidän lapsensa todennäköisesti tarvitsisivat hoidossa vielä enemmän hoitajan aikaa ja huomiota, mitä he voisivat saada, jos hoidossa olisi vain ne, jotka sitä tarvitsevat. Jos subjektiivinen lastenhoito-oikeus on ainoa keino saada hoitoa tarvitsevat lapset hoitoon, niin kannatan sitä ehdottomasti.
Janica B. (Ei varmistettu)
Olen käynyt päivähoitokeskustelut ja -väittelyt niin moneen kertaan, että jotenkin en enää kauheasti jaksa asiaan mitään sanoa, vaikka päässäni vellookin syvä ja samea ajatusten Aurajoki. Mutta suulaana eukkona en voi olla sanomatta yhtä asiaa. Toivoisin sekä päättäjiltä että näissä keskusteluissa faktoja, faktoja ja faktoja. Kuivia, mutta ah niin tärkeitä tilastoja. Tutkittuja perusteita argumenteille.
Ei mutu-tuntumaa siitä, että ”koska se meidän lapsen tarha on niin hälyisä, ja kaverillakin on sellaisia kokemuksia, niin kyllä se tarha vain on kamala laitosmainen paikka, jossa lapsi kärsii”. Tai ”tiedän ja olen muiltakin kuullut, että niitä vanhempia on, jotka vievät lapsensa joka päivä kahdeksaksi tunniksi tarhaan ja katselevat himassa Temptation´s Islandia, lapsia hommataan joka toinen vuosi, mutta ei niitä viitsitä hoitaa”.
Nykyään viitsin sanoa entistä vähemmän yhtään mitään siitä, miten muiden pitäisi lapsensa ja perheasiansa hoitaa. Kyse on toisista ihmisistä ja heidän yksilöllisistä lapsistaan, ainutlaatuisesta perhekokonaisuudesta. Oli oma perstuntumani ja arvomaailmani mikä tahansa, en uskalla neuvoa, mitä jonkun toisen pitäisi jaksaa tai ei pitäisi jaksaa. En tarkoita, että tässä nyt pitäisi nostaa kädet pystyyn ja tunkea päänsä pensaaseen. Mutta sydämestäni toivon, että ne ihmiset, jotka tekevät päivähoitolakia koskevia päätöksiä, lukisivat tutkimuksia ja raportteja päivähoidon ja perheiden tilasta.
Olen yhden jos toisenkin kerran kuullut väitteen, että perheissä ollaan nykyään niin urakeskeisiä ja nautinnonhaluisia, että lapset ovat vain tiellä, ja heitä reppanoita roikotettaisiin loma-aikoinakin tarhoissa. No, juuri tänään Hesarissa esiteltiin Väestöliiton seurantatutkimusta, jota on tehty 10 vuoden välein 80-luvun lopusta lähtien. Sen mukaan vanhemmat viettävät koko ajan enemmän aikaa lastensa kanssa, ja etenkin miesten osallistuminen lastenhoitoon on noussut. Eli faktatieto ja monen tunne ovat ristiriidassa keskenään. Yritän nykyään itse mouhota vähemmän ja tutkia maltillisesti, vaikka se on tuliselle, aina äänessä olevalle luonteelleni kamalan vaikeaa. Lapsiin liittyvät aiheet nostattavat hirveästi tunteita, ja helposti kaikkia maailman lapsia ja perheitä tarkastellaan vain oman kokemuksen kautta. Mutta niin arvokas ja itselle tärkeä kuin se oma kokemus onkin, se on yksi kokemus lukuisien joukossa. Ei vähempää, eikä enempää.
Kaipaisin päivähoidon rinnalle muutakin apua, jota saadakseen ei tarvitse olla sosiaalitoimen asiakas. Ihan vain tavallinen isä tai äiti, joka haluaa nukkua, olla hetken yksin tai juoda sitä pirun lattea. Mutta päivähoitolakia koskevia päätöksiä ei pitäisi tehdä sillä perusteella, halutaanko tässä nyt rangaista niitä halveksittuja lattemammoja vai ei, ja mitä mieltä naapurin Elinan kaverin lapsen päivähoitokaverin isä on lattemammoista, ja elämästä noin yleensä.
Päähenkilö
”sydämestäni toivon, että ne ihmiset, jotka tekevät päivähoitolakia koskevia päätöksiä, lukisivat tutkimuksia ja raportteja päivähoidon ja perheiden tilasta”
Kyllä!
Ja KYLLÄ! koko kommentille.
Raissi
Sen kummempaa ottamatta kantaa yllkieltäminenituksiin, kerron vähän omista päiväkotikokemuksistani… Olen ollut kahdesti vuoden, kahdessa eri päiväkodissa töissä ja voin sanoa, että kiitti riitti. Enkä todellakaan saanut touhusta tarpeekseni enenevissä määrin olevien, erityishoitoa vaativien lasten takia, vaan nimenomaan vanhempien. Kyllä lähestulkoon kerran päivässä loksahti suu ammolleen vanhempien käytöksestä, vaatimuksista ja kommenteista. Niiden kahden vuoden kokemuksella sanon, että lasten ohjaus ja kasvatus ulkoistetaan enemmän ja enemmän kodilta päivähoidolle ja nimenomaan vanhempien toimesta. En ehkä rupea tässä listaamaan kaikkia esimerkkejä, joita kohdalleni osui, mutta niitä oli enemmän kuin pari…
En yhtään ihmettele, että päiväkodin työntekijät ovat uupuneita ja väsyneitä työhönsä. Toki siihen vaikuttaa monet muutkin seikat kuin lasten vanhemmat, mutta aika iso vaikutus heilläkin työntekijöiden jaksamisessa on.
Ja joo, tämähän on vain minun kokemukseni kahdesta päiväkodista, eli aika pieni otos. Tosin tunnen paljon päiväkodin työntekijöitä ympäri pääkaupunkiseutua ja aika vahvasti samansuuntaisia kokemuksia heilläkin kuulostaa olevan.
Onneksi oli myös niitä ihania vanhempia, jotka piristi työpäivää ja piti jotenkin järjissään sen kaiken keskellä.
Raissi
Jaaha… Mitähän olen taas kirjoittanut… Ihanaa puhelimella näpytellä. Mutta siis en ota kantaa yllä oleviin kirjoituksiin mitenkään, vaan kerron omat kokemukseni.
Ruusu
Mä suurimmaksi osaksi fanitan kaikkia opettajia ja päiväkodinhoitajia, sen täytyy olla nimenomaan vanhempien suurien odotusten takia ihan järjettömän rankkaa puuhaa! Huh, jos voisin niin korottaisin jokaisen lastenkasvatuksen ammattilaisen palkkoja välittömästi ainakin tonnilla, niin paljon energiaa uskon menevän vanhempien tyynnyttelyyn. Myönnän itsekin, että lapsen päiväkodin aloitus oli nimenomaan minulle rankka paikka ja pistin hoitajia alkuun koville, koska olin kokematon ja huolissani lapseni pärjäämisestä. Sittemmin olen huomannut, että kaikki sujuu oikein hienosti, vaikken jokaisesta asiasta päiväkodin kanssa täysin samaa mieltä olekaan. Heillekin pitää antaa työrauha ja ennen kaikkea kiitosta siitä kaikesta, mikä menee hyvin. Mutta joo, tää nyt menee vähän ohi keskustelun varsinaisen pointin…
Emmi Nuorgam
Jatkan OT: Mua alkaa nyt vaivaamaan, kun en ole kysellyt meidän päiväkodissa mitään. Mistä ne paljon puuttuvat vanhemmat kyselee? Pitäiskö munkin? Saako musta huonon vaikutelman? Missä menee kultainen keskitie?
Vierailija (Ei varmistettu)
Hih, täälläkin yksi vanhempi joka ei ihan kauheasti osaa kysellä. Siis hakiessa ja viedessä päivän kuulumisia (lähinnä että onko 3v. nukkunut päiväunet, syömisestä ei kauheasti puhuta kun lapsemme on mallia kaikki kelpaa). Mutta siis mitä mä voisin kysellä / vaatia enempi? 😉 Siis viikko-ohjelmaan kuuluu jumppaa, retkiä, lauluja, loruja, askartelua ja vapaata leikkiä ja oman keittiön keittäjän tekemää ruokaa.
Emmi Nuorgam
No näin meilläkin.
En ole oikein koskaan ohjeistanut tai kysellyt, oli lapset sitten kenen tahansa hoidossa. Tai siis tietysti normaalit ruoka-ajat, unirätit jne. tulee mainittua, mutta muuten luotan siihen, että mummut/kummit/serkut jne. osaa kyllä pitää meidän lapset hengissä ilman mun ohjeitakin. En ole edes ajatellut, että päiväkodin henkilökuntaa pitäisi jotenkin erikseen neuvoa! Onko kyse siis lasten erityislapsista tai -tarpeista, vai mistä?
Vierailija (Ei varmistettu)
Mutta muutpa ovatkin ajatelleet! Yksi sukka kadoksissa = maailmanloppu. Ai siinä ei ole nimeä? Yllätys. Nukkuikos Maija? Ai ei. Kyllä se vielä tarttis päiväunia. Ai nukkui? Nyt se ei kyllä nuku koko yönä. Voitteko herättää sen aina puolen tunnin unien jälkeen (tämä x20 lasta). Ai hän nukahtaa vaan jos pidellään kädestä kiinni.. meillä ois tässä nää 20 muutakin… Lastani saa kantaa vain tällä tyylillä. Mitäs ootte tänään tehny? Leikitty. Ai vaan leikitty. Mitäs muuta? Mutta lisäyksenä päiväkoti missä olen töissä, on aivan huippu! Vaikka välillä ovatkin kovassa kurissa, mutta rakkaudella.
mungoliini (Ei varmistettu)
mä en ole ikinä soittanut kotiin kohta yhdeksän vuoden aikana. ihan sama onko kotona ollut lapsen kanssa mies, mummo, naapuri, kummi tms. oon vaan keskittynyt ajatukseen että kyllä ne soittaa jos tulee hätä.. luotto on, kyllä ne lapset nukahtaa kun väsyttää, ihan varmasti ne ruokitaan ja hyvällä tuurilla viedään kahdesti uloskin.
pisimmillään olen tosin ollut erossa 3 päivää =)
Raissi
Eipä sitä mitään tarvi varmaan kysellä, jos ei oo itellä mielen päällä mitään ihmeitä. Varmaan semmonen perus, mites on päivä mennyt, riittää 🙂
Eiköhän ne kerro jos on jotain erityistä kerrottavaa/tiedotettavaa. Mutta jos joku asia mietityttää, niin tietty kannattaa kysyä/puhua.
Raissi
Voi apua, tuli mieleen taas yks suuaukiloksahdusjuttu sieltä päiväkotiajoilta… Eräs äiti toi minulle aamulla kirjan ja kertoi, että haluaa minun lukevan sen koko ryhmälle ja keskustelevan kirjan aiheesta lasten kanssa. Neuvoi myös, että päiväunien jälkeen voisimme jatkaa aiheen käsittelyä vaikkapa kuvataiteen keinoin… Öööö… aha… Hänestä aihe oli tosi hyvä, mutta heillä itsellään ei ollut iltaisin aikaa paneutua siihen…
Janica B. (Ei varmistettu)
Minä taas tunnen lastenhoidon parissa työskenteleviä ihmisiä, jotka nauttivat työstään ja pitävät suomalaista päivähoitoa niin inhimillisenä, että ihan omatkin lapsensa uskaltavat sinne laittaa. Mutta enpä nyt tiedä, onko tällä rajoittuneen kaveripiirini kokemuksella oikeasti mitään relevanttia tekemistä tämän päivähoitokeskustelun ja mahdollisten lakimuutosten kannalta?
Aina jostain löytyy ihminen, joka manaa alimpaan suohon päiväkodit, hoitajat ja vanhemmat. Aina jostain löytyy ihminen, joka ylistää näitä kaikkia. Keskustelu typistyy Sidoksen sukkamainokseksi, jossa koirat kiskovat keskenään sukkaa (vau oliko se Nanso?), ja samanmieliset käyvät taputtelemassa selkään. Tällä tasolla voidaan ehkä keskustella blogien kommenttiosioissa. Tosin kaipaisin näiltäkin keskusteluilta hiukan enemmän. Ja ennen kaikkea kaipaan päätöksentekijöiltä enemmän tietoa, paneutumista ja viisautta, mihin tavallisen talliaisen aika riittää.
Pointtini on siis se, että onko tässä keskustelussa nyt mitään mieltä taistella siitä, kenellä on kamalimpia tai parhaimpia kokemuksia päivähoidosta, lapsista tai vanhemmista? Saisimmeko liitettyä kokemuksemme laajempiin kokemuksiin? Onko meillä mitään muuta esitettävää kuin subjektiiviset kokemuksemme? Ja minä nyt vain toivon ja kysyn. En esitä, että lälläällää, mullapa on täällä piilossa ihan helvetin fiksu vastaus tähän kaikkeen, mutta enpäs nyt viitsi kertoa sitä teille.
maikku67
Kirjoitin ehkä liian kärkevästi. Meidän lapset olivat kivassa päiväkodissa, jossa oli kivat hoitajat ja ihan hyvillä mielin vein heidät sinne työajaksi, mutta se oli kuitenkin laitos, jossa en halunnut lasten olevan kauempaa kuin oli tarvis. Ja siellä oli liian suuret ryhmät. Jos ryhmät saataisiin pienemmiksi sillä, että jollakin keinolla saataisiin niistä muutama ’turhaan’ hoidossa oleva lapsi pois, niin se olisi hienoa. Jotenkin tämä tuntuisi helposti ratkaistavalta ongelmalta, mutta ehkä se ei sitä ole. Toivottavasti tällainen turhanaikainenkin riitely laittaa jonkun vanhemman miettimään, josko sille parivuotiaalle sisarukselle kuitenkin olisi kivempi, jos saisi jäädä aamulla kotiin nukkumaan äidin ja vauvan kanssa päiväkodin sijaan. Käsittääkseni nykyisin hoitopaikan taataan säilyvän, sekin on varmaan vähentänyt turhaa hoidossaoloa. Aiemmin kun perusteluna tuntui aina olevan se. Kaikkein paras ratkaisu olisi asenteiden muutos, jolloin lakeja ei tarvisi muuttaa. Eli hoitoon tietenkin hyvällä omallatunnolla kaikki lapset, joiden etu se syystä tai toisesta on! Ei käy kyllä poliitikkoja kateeksi, kaikki kirjoittajat varmaan ajattelevat lasten etua ja silti ovat ihan eri mieltä keinoista. Tämän jälkeen lopetan tämän keskustelun seuraamisen 🙂
Vierailija (Ei varmistettu)
Meidän lapsi (vajaa 3v.) on tällaisessa laitoksessa arkisin noin klo 8.30-15.30. Yllättäen vain meidän ainokainen tykkää siitä hälinästä ja hyörinästä (no, oikeasti se päiväkoti on kyllä oikeasti niin rauhallinen, etten tajua, siis kun sinne menee kesken päivän, niin lapset leikkivät/askartelevat sulosti pienryhmissä) ja yleisen kommentti haettaessa on että ”mulla on leikit kesken, tulit liian aikaisin hakemaan”…ja sit mennään leikkipuistoon jatkamaan leikkejä (sinne pk-kaveritkin tulevat usein). No, onhan tämä pk tietysti keskiluokkaisella asuinalueella ja hoitajat viihtyvät työssään (vaihtuvuutta hyvin vähän), joten lasten hoitopäivät tuntuvat olevan lyhyemmästä päästä.
Emmille kiitokset hyvästä kirjoituksesta! Subjektiivisen päivähoidon puolesta kannattaa nuosta barrikaadeille.
Emmi Nuorgam
Hih, tästä varmaan johtuu meidän näkökulmaerot: meillä ei esikoinen todellakaan jäänyt nukkumaan äidin ja vauvan kanssa – äiti ja vauva kun ei juurikaan nukkuneet ekan 8kk aikana. 😛
Päähenkilö
Mua niin nauratti (tai enemmänkin itketti) aikoinaan tuo ”esikoinen saa jäädä äidin ja vauvan kanssa nukkumaan”. Meillä se esikoinen heräsi klo 5.45 joka hiton aamu, oli arki tai pyhä. Äiti ja yön heräillyt vauva olisivat kyllä mielellään nukkuneet…
Jos esikoinen ei olisi mennyt 2-3 päivänä viikossa hoitoon ja minä saanut edes niinä päivinä nukuttua lyhyet päiväunet, niin en tiedä, mitä olisi tapahtunut. Olosuhteet perheessämme olivat muutenkin aika raskaat silloin. Isomman lapsen hoitopäivät pelastivat paljon ja pitivät pinnalla edes jotenkuten
Eläköön subjektiivinen päivähoito (Ei varmistettu)
Pakko korjata yksi perustavanlaatuinen virhe. Ryhmäkoot eivät pienene sillä, että esim. hoitovapaalla olevien vanhempien lapset siirretään kotihoitoon. Tilalle otetaan uusia lapsia. Sen sijaan nämä 25 h/viikko hoidossa olevat lapset paisuttavat ryhmiä entisestään. Ne kun näkyvät tilastoissa vajaana ja parilla osa-aikaisella lapsella saadaan ryhmään uusi lapsi. Ryhmien enimmäiskoolle ei määritellä tällä hetkellä laissa kattoa, ainoastaan alsten ja aikuisten välinen suhdeluku, joten näiden osaviikkoisten lasten takia ryhmät ovat jo nykyisin ylibuukattuja.
Perheitä ja perheiden tarpeita on erilaisia. Toiset arvostavat kotihoitoa, toiset esimerkiksi kunnallista varhaiskasvatusta. Lapsen oikeus subjektiiviseen päivähoitoon ei ole sinulta pois, vaikket itse sitä haluakaan käyttää.
Kiitos Emmi tästä tärkeästä bloggauksesta!
Veema (Ei varmistettu)
Ihan tosi hyvä kommentti Janica B! Juuri tätä minäkin tarkoitin, paljon kärkkäämmässä kommentissani. Tätä ei voida perustella mutulla, vaan tiedolla.
Tässä on yksi linkki, joka takaa löytyy tutkittua tietoa: http://www.naisunioni.fi/uutiset.php?aid=116102
Tässä olennaisimmat kohdat:
Lapsia, joiden toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, on kaikista kokopäivähoidossa olevista lapsista vain 10 prosenttia (Anne Väinölä: Selvitys kotona olevien vanhempien päivähoitotilanteesta, STM:n selvityksiä, 2004). Luku pitää sisällään monenlaisia perhetilanteita – yli seitsemällä prosentilla perheistä on kokopäivähoidon tarpeelle sosiaalinen syy: erityispäivähoito, maahanmuuttajien kotoutumisapu, vanhemman työttömyys ja työnhaku tai lastensuojelun tukitoimi.
Ehdotettu rajaus olisi koskenut siis vain kolmea prosenttia (3 %) kaikista kunnallisessa kokopäivähoidossa olevista lapsista: perheitä, joissa toinen vanhempi on kotona hoito- tai vanhempainvapaalla. Tämä tarkoittaa käytännössä noin 5 000 lasta koko Suomessa (Lasten päivähoitotilastot 2012, sotka.net).
Tilastot osoittavat, että tätä oikeutta ei käytetä väärin: kokopäivähoidossa olevat lapset, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä, viettävät päivähoidossa keskimäärin 35 tuntia viikossa. Lapsi, jolla on vähintään yksi vanhempi kotona, viettää päiväkodissa keskimäärin 26 tuntia viikossa – noin kymmenen tuntia vähemmän.(OECD Family Database).