Ketä sinä äänestät?

Tänään alkoi ennakkoäänestys. Vaalikiima huipentuu ja ihmiset ryntäävät onnessaan uurnille ja piirtävät äänestyslappuun sen ehdokkaan numeron, johon uskovat ja jonka ammattitaitoon luottavat. Tai sitten käy kuten minulle, eikä edelleenkään ole harmainta haisua siitä, ketä pitäisi äänestää. Moni ehdokas on ihan kiva, monelle voisin antaa ääneni, mutta silti kiihdytin äänestyspaikan edessä vauhtia: en mää halua vielä. Olisiko jossain sittenkin vielä parempi ehdokas?

Toivottavasti tämä Oikeusministeriön ohjevideo on ironinen. Pahoin pelkään, että ei ole.

Toisin kuin Nata aiemmin kirjoitti, en kuvittele löytäväni ehdokasta, joka on kanssani 100% samaa mieltä. Ajatus itseasiassa olisi vähän pelottava: itseni kanssa täysin samaa mieltä olevalla ehdokkaalla olisi siis minun tietotaitoni? En ole aivan varma siitä, pitäisinkö itseäni kyllin pätevänä päättämään valtakunnan tasolla esimerkiksi metsäteollisuuteen liittyvistä asioista tai Suomen ulkopolitiikasta, joten olen täysin sinut sen kanssa, ettei ehdokas ole kopio minusta.

Sen sijaan mulla on ehdokkaalle muutama muu kriteeri.

Toivoisin ehdokkaan olevan selvillä siitä, mitä eduskunnassa tehdään ja millaista työ on. Järkytyin, kun luin toimituksen vaalikenkäjutun Laura Huhtasaaresta (ps.) ja Huhtasaari kertoi olevansa vaaleissa ehdolla ensisijaisesti tukemassa Perussuomalaisten kansanliikettä. Eduskuntatyö ei ole minkään yksittäisen asian tai liikkeen tukemista, eikä sinne mennä vain tukimielessä. Jos Sofia Vikman (kok.) ei olisi valjastanut omaksi sloganikseen ajatusta siitä, että kansanedustajuus on ammattityötä, niin voisin käyttää tuota termiä itse. Kansanedustajuus on ensisijaisesti siis sitä, että on valmis ottamaan asioista selvää, istumaan loputtomasti erilaisissa työryhmissä, valiokunnissa ja neuvostoissa, ja nauttimaan (edes ajoittain) tästä. Kansanedustajan työllä on melko vähän tekemistä täysistuntosalin äänestysten kanssa ja valtaosa työstä tehdään kulisseissa. Kansanedustajan on oltava myös valmis sietämään pettymyksiä ja osattava ajatella pidemmällä tähtäimellä kuin vain neljän vuoden pätkissä. Trendin huhtikuun numerossa haastateltiin Ilkka Kanervaa, setämiestä, jonka neuvo uralla etenemiseen oli se, että pitää ymmärtää mennyttä voidakseen ymmärtää tulevaa. Allekirjoitan tämän täysin. Kansanedustajuus ei siis ole mikään neljän vuoden pesti, jonka aikana keekoillaan ruudussa iltapuku päällä ja painetaan välillä nappulaa. Se on työtä. Hurjan vastuullista työtä.

Toinen kriteeri on se, ettei ehdokas lupaa mitään. En voi sietää iltapäivälehtien juttuja siitä, kuinka se ja tämä kansanedustaja on pettänyt vaalilupauksensa ja gasp, muuttanut mieltään! En hyvällä tahdollakaan pysty keksimään ainuttakaan muuta ammattia, jossa henkilölle olisi hyötyä jääräpäisyydestä ja siitä, ettei pysty muuttamaan mielipidettään. Miettikää nyt tilanne, jossa aamupalaverissa joku työkaveri esittelee tehokkaamman tai tuloksellisemman tavan tehdä jokin ikivanha asia, mutta ihan periaatteesta kaikki vastustavat, etteivät vaan vahingossa muuttaisi mieltään. Oli ammatti mikä hyvänsä, pitää ihmisen olla valmis joustamaan, muuttamaan näkökulmaansa tai jopa muuttumaan ihmisenä – kansanedustajan varsinkin.

Okei okei, nyt menee aika paatokseksi, joten siirrytään kevyempiin kriteereihin. Haluaisin äänestää naista, mieluiten nuorta naista ja sellaista henkilöä, jolla on lapsia. Eikä tämä ole mikään statement sen puolesta, että kuvittelisin lapsellisten naisten olevan yksinkertaisesti kaikissa asioissa parempia kuin lapsettomien miesten, mutta mitä heterogeenisempi eduskunta on, sen parempia tuloksia sillä saavutetaan. Joku fiksu on joskus sanonut, että kymmenen yksin ideoivaa ihmistä on vähemmän kuin kaksi yhdessä ideoivaa ja se pätee myös tähän: näkökulmia, näkökulmia, näkökulmia.

Sitten ollaankin jo lähestulkoon hömpän puolella: haluaisin ehdokkaan olevan aktiivinen instagrammaaja. Tai ainakin facebookkaaja – muulloinkin kuin vain vaalien alla. Minä toivoisin edustajaltani lihaa luiden ympärille, kosketuspintaa ja matalan kynnyksen osallistamista.

Niin ja niitä kaikista itsestäänselvimpiä asioita en viitsi edes mainita: oikeudenmukaisuutta, feminismiä ja ympäristön ja ihmisten kunnioittamista.

Kuva: Fok_it

Haluaisinkin nyt kuulla, millä perusteilla te äänestätte ja ketä? Olenko mä teistä ihan hakoteillä tai tiedättekö jopa mulle täydellisen ehdokkaan? Unohtakaa vaalipiirien rajat ja antakaa palaa! Tällä kertaa mainostaminen on sallittua ja jopa suotavaa.

EDIT 9.4.2015 13.30: Tein äänestyspäätökseni ja kävin eilen äänestämässä. Oma ääneni meni Tampereen apulaispormestarille Olli-Poika Parviaiselle. Ennen äänestyspäätöstä lueskelin Vihreiden vaalilehteä ja Olli-Pojasta tuli asiantuntevin, inhimillisin ja ammattimaisin kuva. Hän on feministi ja pienen lapsen isä, kannattaa vahvasti perustulokokeilua Pirkanmaalle ja arvonlisäverorajan korottamista. Apulaispormestarina Olli-Poika on osoittanut ymmärtävänsä myös kulttuurialaa ja pienyrittäjyyttä, siitä ehdoton plussa. Lisäksi en voi olla mainitsematta yhtä, jonkun mielestä ehkä höpö-höpö-kriteeriä: linkkasin Olli-Pojalle #someaamupalan osallistumislinkin, mutta hän kieltäytyi, koska oli luvannut olla tuona aamuna lapsensa kanssa kotona. En osaa selittää miksi, mutta siitä tuli todella hyvä fiilis. Poliitikko, joka on isä ihan avoimesti, eikä pelkää puhua siitä. Niitä me tarvitaan: poliitikkoja, jotka ihan aidosti ymmärtää mitä uran ja perheen yhdistäminen on.

50 comments

  1. paulahelena

    Vihreiden Saara Hyrkkö on taatusti loistava ehdokas Uudellamaalla, tunnen tyypin henkilökohtaisesti ja siinä mimmissä on kyllä tarmoa, lämpöä ja asennetta niin, että ansaitsis päästä hommiin. En ite äänestä Saaraa, koska edustaa mulle väärää puoluetta, mutta vihreiden faneille vinkkinä tämä. 🙂

  2. Kahvittelija

    Mielenkiinnolla odotan kommentteja ja ehdotuksia, en itsekään vielä tiedä, ketä äänestäisin. Viime kierroksella oli jotenkin selkeämpää, nyt on kaikki auki. En voisi kuvitellakaan äänestäväni samaa puoluetta kuin viimeksi ja nyt arvon parin puolueen välillä, eikä hyvästä ehdokkaasta ole vielä hajuakaan. 

  3. Hanna R.

    Mä löysin oman ehdokkaani Hesarin vaalikoneesta (en nyt halua tässä sanoa, kuka hän on). Tulos oli yllättävä, mutta kun asiaa hetken mietin, niin itse asiassa ihan nappiehdokas mulle. Yllätyin, että vaalikoneella oikeasti voi löytää sopivan ehdokkaan.

    1. Emmi Nuorgam

      Vitsi kun niissä vaalikoneissa kysyttäisiin myös motivaatiota, ei vaan mielipiteitä! Mielipiteitä mullakin on, motivaatiosta en sitten menisi takuuseen.. 😀

      1. Hanna R.

        Ihmettelin, kun joku eurovaalien yhteydessä kummasteli sitä, miksi ehdokkailta kysytään heidän arvoihinsa liittyviä kysymyksiä. Haloo, miltä pohjalta niitä päätöksiä oikein tehdään? 

  4. LauraKR (Ei varmistettu)

    Tuo ammattilaisuus on tärkeää. Jan Vapaavuorella asiasta tänään just hyvä blogi. Kannattaa lukea.http://vapaavuori.net/aanesta-osaajaa-ala-vaalikonesuosikkia

    Mähän äänestän aina naista. Ainakin niin kauan, kun eduskunnan enemmistö on miehiä. Tunnen liian hyvin liian monta ehdokasta, joten harmittaa, että vain yksi ääni.

    Pitäydyn tässä Kokoomuksen ehdokkaissa, vaikka voin kyllä muistakin suositella pyydettäessä.

    Kaakkois-Suomessa kannattaa tutustua Anu Urpalaiseen. Todellinen no-nonsense-edustaja. Tiimipelaaja (heitä on eduskunnassa aivan liian vähän!) ja valmis katsomaan asioita uudelta kantilta. Mielipiteitään pitää voida myös muuttaa!

    Uudellamaalla sitten kuitenkin suositan miestä. Kai Mykkänen. Idealisti, työteliäs, asiantuntija. Ja mikä parasta: Aatteen paloa! Ja feministi.

    Helsingissä tosiaan Laura Räty, Vapaavuori sen hyvin sanoo. Mutta vähän Juhana Vartainenkin hotsittaisi. Ihan jo eilisen bloginsa perusteella.http://juhanavartiainen.fi/2015/feminismi-ja-valtiovarainministerio/

    Hyviä ehdokkaita oikeasti on, mutta hemmetin työlästä niitä on etsiä.

    Eikä siellä Pirkanmaalla Sofiaa kannata pois vaihtaa!

    1. Emmi Nuorgam

      Luin kans tuon Vapaavuoren tekstin ja nyökyttelin yhteisymmärryksen merkiksi. Juhana Vartiainen on mulle ihan uusi tuttavuus – saako sitä sanoa ääneen, en oo fanittanut Juhanaa 2-vuotiaasta – mutta on kieltämättä kyllä kiinnostava ehdokas. 

      Ei kai Sofiaa pois tarvitse vaihtaa, mutta mun ääni ei taida mennä sinne. 🙂

      1. LauraKR (Ei varmistettu)

        Vartiainen on monelle uusi tuttavuus ja ihan virkistävä.

        No mutta kuka sitten Pirkanmaalta sulle sopisi? Oikeastihan sun pitäisi itse olla ehdolla 🙂

        1. Emmi Nuorgam

          Mä luulen, että se ei olisi mulle oikea paikka. Liian paljon puhetta, liian vähän konkretiaa! 😉

  5. Anni M (Ei varmistettu)

    Jaana Pelkonen saa mun ääneni. Tekee kovasti töitä ja vastaa arvopohjaltaan omia arvojani. Kaikesta en ole samaa mieltä mutta arvostan kovaa työntekoa ja aktiivista näkymistä myös vaalien välillä. Ja instagramia 😉 Ja ainakin yrittää tehdä pienyrittäjien asemaa ja liiketoimintaa helpommaksi.

    1. Emmi Nuorgam

      Oih, Jaana! En jotenkin yhtään sisäistä, että Jaanakin tosiaan on kansanedustaja. Hän on antanut itsestään kans tosi skarpin kuvan, ei yhtään hassumpi ehdokas. 

  6. LauraEm.

    Mua kans ärsyttää toi mielipiteen vaihtamattomuuden odotus tai muuten oot selkäänpuukottava ja takkia kääntävä huijari, siis mitähä. Missä vaiheessa se loppuelämän mielipide pitäis juntata kohdalleen? Täysi-ikäisenä? Ekaa kertaa ehdolla ollessa? Ekaa kertaa kansanedustajaks valitessa? Seitkytluvulla?

    ”Kansanedustajan työllä on melko vähän tekemistä täysistuntosalin äänestysten kanssa ja valtaosa työstä tehdään kulisseissa.”

    Kärjistetytysti mä oon miettinyt, miks kukaan edes haluaa olla nimenomaan kansanedustaja tai vaikkapa kunnanvaltuutettu. Aika vähän niitä hommia tehdään itse/yksin, vaan valmistelut ja kaikki hionta on ihan muualla. Paljon mieluummin mä tekisin töitä siellä taustalla (anonyymina) ja ehkä voisin oikeesti vaikuttaa niihin, kun vaan sanoisin lopullisen JAAn tai EIn ja saisin niistäkin lähinnä paskaa päälle.

    En mäkään tiedä vielä ketä äänestän, vaalikoneissakin tulee aina eri tyypit ja vähintään viidestä eri puolueesta. Täytyy siis ihan ite miettiä!

    1. Emmi Nuorgam

      Me puhuttiin just äitin kanssa pääsiäisenä, että hitto kun voisi äänestää virkamiehiä sinne eduskuntaan, olis niin paljon kiinnostavampaa! 😀

      1. LauraEm.

        Niin ois, ja äänestysprosenttikin varmasti nousis kohisten 😀

  7. Nāiádes

    Mulla tulee jokaisesta vaalikoneesta aina puolueeksi Kokoomus, mutta niin vaan ei ole Pirkanmaalla yksikään kokoomuslainen antanut feminististä vaalilupausta (ei myöskään Sofia, vaikka olen asiasta ihan suoraan hänen kanssaan puhunutkin), joten menee mun ääneni johonkin muualle.

    Oletettavasti Vihreiden Olli-Poika Parviaiselle. Se on hyvä tyyppi, jonka uskon tekevän parhaansa, jos läpi pääsee. Monesta asiasta mennään yksiin, eikä yhdessäkään (mulle) tärkeässä asiassa olla eri mieltä.

    Mulle feministisen vaalilupauksen lisäksi yksi tärkeä kysymys on kuuluminen kirkkoon. En äänestä ketään, kuka omalla toiminnallaan kyseistä järjestöä tukee.

    1. Emmi Nuorgam

      Mä luulen, ettei Sofia halua leimautua. Kuten täälläkin on puhuttu jo miljoona kertaa, niin mitä useampi tulis ulos kaapista feminisminsä kanssa, niin sitä vähemmän tarvitsis leimautua yhtään mihinkään! 

      Olli-Poika on kyllä hyvä. Ihan mun top kolmosessa koko ajan. 🙂

      1. Kahden lapsen äiti (Ei varmistettu)

        Olli-Pojalle ääni menee näissäkin vaaleissa! Vihreissä hyvä puoli on se että tasa-arvoasiat on kunnossa eikä mielestäni ole väliä meneekö ääni miehelle tai naiselle. Olli-Poika sitäpaitsi on feministi, puolustaa ympäristöä ja yhdenvertaisuutta, lisäksi kansanedustajatyökin on jo tuttua entisen ehdokkaani Oraksen avustajana! Näytti olevan melkoiset tukijatkin nettisivuilla. Viime vuosina hänen työtään apulaispormestarina seuranneena on tullut kuva aikaansaavasta ihmisestä! Eduskuntaan ei tosiaan tässä taloustilanteessa voi mennä harjoittelemaan! Toivottavasti löydät oman ehdokkaasi 🙂 ylen vaaligalleria on hyvä apuväline, videoista näkee kenestä on oikeasti ainesta kansanedustajaksi!

  8. Nii

    Mun lappuun piirtyy numero 9 eli Mikkel Näkkäläjärvi 🙂 Päätin heti Miken julkistettua ehdokkuutensa että jos vaan mielipiteet natsaa niin sillä mennään. Ja natsaahan ne, oikeastaan kaikessa. Itselle tärkeimpiä teemoja on saamelaisasiat, vanhempainvapaiden kustannukset ja ylipäätään perhevapaiden jakautuminen, ympäristöasiat sekä koulutuksen ja palveluiden saatavuus myös meille jotka asutaan napapiirin pohjoispuolella. Eikä yhtään haittaa että Mikkel on juuri sellainen tyyppi, joka ottaa selvää siitä mitä ei tiedä ja perustelee kantansa aukottomasti sekä seisoo selkä suorana mielipiteidensä takana, kuitenkin aina valmiina neuvottelemaan ja kuuntelemaan myös toisen puolen argumentteja. Siihen kun lisätään vielä rauhallinen, asiallinen ja äärimmäisen uskottava puhetyyli, YK:n nuorisodelegaatin titteli sekä kokemusta VAMOK:in varapuheenjohtajuudesta niin mulle kelpaa! Nuori ikä vielä plussaa 🙂 Tässä vielä Miken oma Konkretiaa vaalipuheisiin– kirjoitus, kannattaa lukaista vaikka olisikin eri vaalipiirissä.

    En ole koskaan äänestänyt SDP:tä mutta kerta se on ensimmäinenkin, tällä kertaa tyyppi ajoi puolueen ohi. Toisaalta oon myös puolueen kanssa melkolailla samoilla linjoilla, joten ei haittaa. Tähän asti oon äänestänyt Keskustaa, mutta Lapin ehdokkaat ei nyt vakuuta yhtään. Isoimpana ILO-sopimus ja tasa-arvoinen avioliittolaki, mutta myös muissa kysymyksissä oon vähän eri linjoilla.

    Jos (Maailman Mukavin) Mikkel ei olisi ehdolla, niin mun ehdokas olisi varmaankin Vasemmistoliiton Anni Ahlakorpi. Jotkut Annin näkemykset poikkeavat omistani, joten siksi näiden kahden väliltä nyt Mikkel. Mutta Anni on myös äärettömän pätevä tyyppi ja aivan mielettömän sympaattinen ihminen, ja myös häntä voin kyllä todellakin suositella äärimmäisen lämpimästi 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Hei mää äänestäisin Mikkeliä myös, jos äänestäisin lapin vaalipiirissä! Todella hyvä valinta. 🙂

    2. Nāiádes

      Huh, ILO-sopimus – apua! Olin nyt viikon Utsjoella ja taas kerran ihan päästäni pyörällä onko se nyt hyvä vai huono asia ja minkä asian tässä nyt pitää ensimmäisenä muuttua…

      1. Nii

        No olishan se ILO-sopimus enemmän kuin hyvä, koska se pakottaisi Suomen valtion ottamaan saamelaisten mielipiteet ja näkemykset oikeasti tosissaan. Nykyään kun asetelma on se, että suomalaiset kansanedustajat päättävät saamelaisten asioista ja pohjaavat päätöksensä Lapin kansanedustajien puheenvuoroihin ja milloin minkäkin kyläyhdistyksen lausuntoihin, eikä Saamelaiskäräjien lausunnoille anneta juuri painoarvoa (ainakaan viimeaikaisten päätösten perusteella).

        Ja kun ei kukaan ole viemässä kenenkään oikeutta yhtään mihinkään. Niitä harhaluuloja mm. siitä, että saamelaiset omii poronhoidon ja suomalaiset poromiehet ajetaan suunnilleen Siperiaan, liikkuu edelleen vaikka niitä on oiottu sen miljoonatuhatta kertaa.

        1. Nāiádes

          Joo, eniten kritiikkiä aiheuttikin se saamelaismääritelmä. Tai se, että se olisi jotenkin saamelaiskäräjien käsissä ja päätöksessä, että kuka nyt sitten on saamelainen ja kuka ei.

          Tossahan on kuiten valtavasti hyviäkin asioita!

          1. Nii

            No siis joo, onhan se tavallaan kun se määritelmä on lakiin kirjattu. Mun mielestä siinä ei vaan kuitenkaan oo mitään epäselvää. Sehän kuuluu nykyisellään näin;

            3§ Saamelainen

            Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

            1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenä; tai

            2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä-, tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

            3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

            En mie tajua että kuka saamelainen tuon ulkopuolelle enää jää. Mutta ilmeisesti jää kun siitä pitää aina olla mutisemassa…

          2. Nāiádes

            Niin sepä se, mun mielestäni toi on aivan hyvä määritelmä. Ja jos johonkin suuntaan sitä muuttaisin, niin tuskin nyt ainakaan tiukentaisin.
            Mutta sehän siinä kai onkin, että jos ILO-sopimus menee läpi, on saamelaiskäräjillä mahdollisuus muuttaa tuota määritelmää aivan kuten haluavat. Vaikkapa, että täytyy omistaa kaksi poroa ja asua Sääksjärvellä : D

            Siitä kuka jää ulkopuolelle, niin ainoa mitä keksisin, olisi joku jonka vanhemmat ovat aikoinaan suomalaistamisen aikaan jättäytyneet kokonaan pois, eivätkä ole äänioikeutettuja. Ja jos kieltä ei puhu, eikä varsinaisia maita ole omistuksessa, voi silloin jäädä ns. kirjoista ulkopuolelle.

          3. Emmi Nuorgam

            Jos he niin kovasti haluavat olla saamelaisia, niin miksi eivät ole hakeutuneet kirjoihin ja kansiin jo nyt? Miksi he haluaisivat toimia näin vasta uudistuksen jälkeen?

          4. Nāiádes

            Siis toi tapaus olisi juurikin niin, että noilla kriteereillä ei hyväksyttäisi äänioikeutetuksi. Yritin keksiä ihmistä, jotka tolla nykyisellä määritelmällä ei sitä merkintää saisi 😀

  9. Satumaah

    Mä äänestän Markkasen Jounia (Pirkanmaa 109) Ollaan hämmentävän paljon samaa mieltä asioista. Tulee mulle ykkösenä sekä Ylen, että Hesarin koneesta ja tykkäsin tosi paljon Jounin tavasta puhua Ylen Vaalikoneen haastiksessa, se oli kovin aidon oloista. Ja puolue on oikea. Mutta noi on vaan niitä varmistavia tekijöitä.

    Mä uskon, että Jouni tietää, mihin lähtee, näkyy olevan CV:n perusteella aikaansaava ja ahkera ja ennen kaikkea teemat, joita ajaa, on mullekin todella tärkeitä ja sellasia joiden eteen pitää tehdä kokoajan töitä. Maailma muuttuu ja yhteiskunnan on muututtava mukana. Plus mitä enemmän saadaan nuorta verta Arkadianmäelle, sitä parempi. Ainakin jo jonkin verran kokenutta verta. 🙂

     

    P.S. Markkanen ei myöskään lupaa mitään. 😉

  10. SallaK (Ei varmistettu)

    Aluksi pohjustan sillä, että haluan äänestää Vihreitä puolueena. Täällä pohjoisessa tunnen, että he ovat ainoa vaihtoehto arvomaailmani perusteella. Minä äänestän nuorta, feministiksi tunnustautuvaa naista, joka on näyttänyt pärjäävänsä kuntatason politiikassa ja on arvomaailmaltaan itseäni lähellä. Tärkeitä kriteereitä minulle on, että ehdokas ottaa asioista selvää, tukeutuu argumentoinnissaan faktoihin ja muodostaa mielipiteensä ajatellen asiaa moneltakin näkökantilta, eikä toimi helpoimman kautta isoäänisintä porukkaa nuoleskellen vaan uskaltaa sanoa mielipiteensä. Hän myös osallistuu keskusteluun ja tekee oikeasti töitä asioiden eteen. Eli on sellainen, joka tietää, miten asioihin vaikutetaan ja sen ansiosta osaa ja voi vaikuttaa saadessaan mahdollisuuden.

    Äänestän siis Jenni Pitkoa Oulun vaalipiiristä. http://jennipitko.fi/ Jos voisin äänestää ihan ketä vaan, niin sitten voisin harkita antavani ääneni myös Jyrki Kasville tai Johanna Sumuvuorelle. Samat perustelut kuin yllä Jennin puolesta, he vakuuttavat osaamisellaan, vaikke Jyrki nyt ehkä kriteeriä nuoresta naisesta täytäkään 🙂

  11. Lilypad (Ei varmistettu)

    Ah, mä oon niiiiiiin ilonen siitä että asun Turussa, koska se tarkottaa sitä että voin äänestää Li Anderssonia.

    Li tulee mulle yleensä vaalikoneissa tyyliin viidentenä. Ensin tulee kaiken maailman vihreitä ehdokkaita joiden kanssa olen 97% samaa mieltä ja sitten tulee Li, jonka kanssa prosenttiosuus on tyyliin 78%. Katson vastaukset läpi ja joka kerta sama juttu, Li on niin kovin radikaali ja minä himmailen omissa vastauksissani. Lisäksi minusta Nato ei ole iso paha susi. Näiden aste ja ulkopoliittisten erojen kanssa voin elää ihan vallan mainiosti koska a) Lin työhön kuuluu olla jotain mieltä asioista, minun ei b) se että hän vastustaa Natoa on mulle ihan se ja sama, kuhan vastustaa sitäkin kunnolla 😉

    Litä äänestämällä tiedän äänestäväni ihan hemmetin pätevää naista, jota ei ns. sedät pompottele. Hän on todistanut itsensä miljoonassa tv väittelyssä jossa kaiken maailman kaljupäät tytöttelee ja sit Li vetää maton kaikkien alta omalla asiaosaamisellaan. Äänestän Litä sen takia, että hän mitä luultavammin on täysin kykenemätön vaikenemaan paskoista päätöksistä ja huonosta hallinnasta, toisin kuin ne minun kanssa samaa mieltä olevat nysveröt (toim. huom. olen itse nysverö enkä todellakaan äänestäisi itseäni).

    + onhan se hienoa kerrankin äänestää sellasta kuka oikeesti tulee valituksi. Yleensä tuppaan äänestämään jotain ihan vaan tukimielessä. (Nevö Föget viime eduskuntavaalit jotka oli mun ekat äänioikeusvaalit ja päädyin äänestämään Orimattilalaista taiteilijaa joka virkkaa valtavia penisveistoksia. Seison edelleen valintani takana, vaikka hän ei valitettavasti päässyt läpi.)

  12. JenniT. (Ei varmistettu)

    Olipas Emmi hyvin kirjoitettu juttu! 🙂

    Itse olen ollut suht varma oman ääneni kohteesta jo viime kesänä, kun näin pirkanmaalaisten kokoomuslaisten listan. Mitä lähemmäs vaaleja tulemme sitä varmempi olen, että äänestäessäni raapustan lippuun Sofia Vikmanin numeron 116. Olen myös tyytyväinen siitä, ettei minun tarvitse käydä samanlaista ajatusten hullunmyllyä kuin viime vaaleissa, jolloin pohdin Helsingin vaalipiirin ehdokkaiden väliltä.

    Olen viimeisen neljän vuoden aikana kokenut Sofian järkeväksi kansanedustajaksi ja ennen sitä jo järkeväksi poliitikoksi. Sofia sanoo, mitä ajattelee, ja tekee, mitä sanoo. Lisäksi olen ollut onnellinen siitä, että hän on ollut asialinjalla myös median suhteen. Ei ole vaatekaappien availuja ja kotien esittelyä, vaan mediassa ollaan oltu asia-aiheilla. Lisäksi vaakakupissani painaa näin vanhana järjestö- ja nuorisovaltuustoaktiivina Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n myöntämä Kultainen kypärä -tunnustus, jonka Sofia on saanut kahdesti (v. 2012 ja 2014) olemalla nuorisomyönteisin kansanedustaja. (http://193.185.124.16/index.php/politiikka/984-politiikka/77808-sofia-vi… – palkinto jaetaan vuosittain, ei pelkästään vaalikausittain) Tekojen tulee olla ensisijassa, ei ainoastaan kauniiden lupausten.

    Lisäksi mietin aikaisemmin esiintynyttä vaalilupausteemaa. Epäilen, että yksi syy on tosiaan se, että ei haluta leimautua (niin Sofia, kuin näemmä valitettavan moni muukin kokoomuksen ehdokas). Tärkeämpää on mielestäni suora keskustelu kansanedustajaehdokkaan ja myöhemmin kansanedustajan kanssa kuin kuva nettisivuilla ja muutaman sanan virke teesinä. Hyvä kansanedustaja kuuntelee äänestäjiään myös vaalien välillä, ei pelkästään sen aikaa, kun jonkun etujärjestön nettisivut ovat pystyssä.

    ps. Lisäksi voisin myös muita ehdokkaita muista vaalipiireistä suositella vaikka kuinka montaa, mutta lähinnä nyt totean vain, että jos nuoret haluavat nykypolitiikkaan muutosta ja nuoria kansanedustajia, tulee heidän niitä äänestää (nuorena pidän tässä nyt kaikkia alle 35-vuotiaita). Se on varmaa, että eläkeläiset äänestävät ja valitettavan monet heistä eivät äänestä nuorta ehdokasta. Eli on se oma puolue mikä tahansa tai vaalipiiri mikä tahansa, niin tärkeintä on äänestää! 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Sepä se: jos Sofia kertoisi ihan julkisesti olevansa feministi, niin ei tälläisillä asioilla tarvitsisi arpoa lainkaan! 😉

      1. JenniT. (Ei varmistettu)

        Tai moni muu.

        Yllätyin itseasiassa siitä, kuinka harva ehdokas oli tuon allekirjoittanut jos ja kun ehdokkaita on sen hippasen yli 2000 ja ehdokkaista vain 297 on täyttänyt tuon vaalilupauksen. Kertooko tämä siitä, ettei sivua tunneta vai siitä, etteikö asioita allekirjoiteta?

        1. SallaK (Ei varmistettu)

          Samaa olen miettinyt, että onko se allekirjoittamattomuus taktikointia joillekin. Tuostakin aiheesta tulee kyllä tietoa joka tuutista ja sinne on helppo käydä lisäämässä itsensä. Mun mutulla ajattelen, että ei ehkä uskalleta leimaantua konservatiivisempien äänestäjien kaikkoamisen pelossa? Säikähdetään sanaa feminismi, vaikka voisikin allekirjoittaa nuo sivun tavoitteet.

          1. Emmi Nuorgam

            Varmaan juurikin niin. Ja se on musta taas todella surullista ja menee ehkä vähän sinne taktikoinnin piikkiin, joka jättää ainakin mulle tosi ruskean maun suuhun.

  13. Äänestän 109 (Ei varmistettu)

    Pirkanmaa ja kokoomus, ehdottomasti Jouni Markkanen. Nuori asiantuntija, joka uskaltaa olla sopivasti vassarikokkari ja liberaali, positiivinen erottuja nuorista ehdokkaista. 🙂

  14. Äänestäjä (Ei varmistettu)

    Mun mielestä ainoa puolue, jonka arvoilla saadaan tämä maa etenkin taloudellisesti nousuun, on kokoomus.

    Sen lisäksi kriteereitäni näissä vaaleissa on korkeakoulututkinto, nuori ikä ja pienen lapsen vanhemmuus.

    Kaikken ratkaisevinta on kuitenkin se, onko kyseessä hyvä, kiva ja mukava tyyppi.

    Siksi ääneni Hämeessä menee Sanni Grahn-Laasoselle.

  15. Vierailija (Ei varmistettu)

    Helsingistä Veronika Honkasalo! En todellakaan ole samaa mieltä, että Kokoomuksen ohjaksissa olo nostaisi valtion talouden nousuun. Viimeiset 4 vuotta kertovat jostain ihan muusta. Kokoomuspolitiikkaa saa mut muutoinkin surulliseksi 🙁

    1. pelagia

      Komppi tälle.

  16. Pauliina H. (Ei varmistettu)

    Minun ääneni menee Hämeessä kokoomuksen Titta Andersson-Bohrenille. Titan slogan näissä vaaleissa on kestävää tulevaisuutta rakentamassa. Miksi minä äänestän Tittaa? Titta on tahto- ja vahva nainen, kahden pienen lapsen äiti, joka on tämän kampanjan aikana osoittanut vahvuutensa hoitaen pieniä lapsiaan ja tehden kampanjaa. Titan tausta-ajatus on mielestäni loistava, hän haluaa, että meidän lapsemme voivat olla ylpeitä kotimaastamme, jossa on vakaa talous, puhdas ympäristö, sekä toimivat ja laadukkaat palvelut. Titalla on kokemusta työskentelystä ulkomailta, mm. Eu-parlamentista.

    Näiden eri osa-aluieden vuoksi minä äänestän Tittaa. http://www.tittaab.fi ja numero 7. 🙂 Titta tekee mitä lupaa.

  17. Nuori opiskelija (Ei varmistettu)

    Tampereelta (Pirkanmaalta) äänestän Sofia Vikmania (nro 116). Aivan mahtava asialinjan ihminen! Minun mielestäni politiikkojen ei tarvitse esitellä naistenlehdissä vaatekaappejaan tai pyöriä juorupalstoilla. Vikman on neljän vuoden kansanedustajauransa aikana osoittanut olevansa nuorten asioiden puolustaja ja viimeisten päälle jämpti asia-ihminen. Arvostan työtä painottavaa asennetta ja olennaiseen keskittymistä, siksi Vikman on ehdottoman paras vaihtoehto. Lisäksi hän on nuori nainen, joka on päässyt eduskuntaan omalla asenteellaan ja vahvalla työnteolla ensin Tampereen kaupunginvaltuustossa ja sitä ennen opiskelijapolitiikassa. Asiallinen ja elämänmyönteinen suhtautuminen on näkynyt siinäkin, ettei Vikmania ole nähty retostelemassa muiden kommentteja mediassa eikä hän ole saanut osakseen tytöttelyä vaikka nuori onkin 🙂

  18. Viinimessias (Ei varmistettu)

    Tällä kertaa vaaleissa ei ole omalla kohdalla minkäänlaista kysymystä ketä tulen äänestämään. Aina olen äänestänyt Kokoomusta, ja se tuskin tulee muuttumaan vähään aikaan. Huomasin myös itsestäni jännän piirteen, että olen (presidentinvaaleja lukuunottamatta) aina äänestänyt naista.

    Mutta tällä kertaa ääneni saa Jouni Markkanen (109 Pirkanmaalla). Aiemmissa kommenteissa olikin mainittu herran asiantuntijuus, ja uskallus uida oikeiston vastavirtaan liberaalilla ja sopivasti vasemmalle kallellaan olevalla arvomaailmalla. Parempaa nuorta ehdokasta Pirkanmaalta, tai koko Suomesta, saa hakea.

    Pakko on hieman kummastella samaan hengenvetoon näitä aikaisempia äänestyspäätökseen vaikuttavia kriteereitä: olen toki sitä mieltä että äänestyspäätöksensä kukin tekee omilla valinnoillaan, ja varsinkin jos on epävarma niin jotenkinhan se päätös vain on tehtävä – mutta jos on ehdottomat kriteerit on että on nainen, äiti tai feministi, niin miten tämä äänestyspäätös rakentuu? En väitä etteikö nämä asiat kertoisi ihmisestä jo jotain, mutta kun asia vaan on niin että äiti ei aina automaattisesti ole hyvä äiti, ja feminismi tarkoittaa jokaiselle ihmiselle varmaankin aikalailla eri asioita kuin toisille. Feministivaalien arvot ovat hyvät, ja mielestäni tuollaisiin lupauksiin pystyy kuka tahansa kunnon ihminen sitoutumaan ilman, että ”leimautuu” feministileiman alle.
    Kertokaa ihmeessä jos olen mielestänne ihan hirveästi väärässä omassa ajatusmaailmassani, haluan kuulla mistä nämä kriteerit äänestyksell tulevat! Ja mieluusti myös järjellisillä perusteluilla, kiitos 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      En tiedä viittasitko juuri muhun, mutta mä kyllä pyrin avaamaan noita omia kriteerejäni jo postauksessa. Feminismi voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille (vaikkakin kyse on sukupuolien ja ihmisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, piste), joten siksi mielelläni äänestäisin ehdokasta, joka olisi allekirjoittanut nuo Feminististen vaalien teesit. Naiseus taas siksi, että naisia on eduskunnassa vähemmän ja lapset siksi, että ajattelen vanhemmuuden avaavan ihmisiä vähän uusille näkökulmille – maailmaan tulee muitakin värejä, kuin vain musta ja valkoinen. Lapset opettaa siihen melkein pakostikin. Ja ei, en sano että näin olisi vain ja ainoastaan lapsellisten ihmisten kanssa, mutta kyllä se mun höpö-höpö-kriteeristössä voi ihan hyvin siitä huolimatta olla. 🙂

      1. Äiti ja egalisti (Ei varmistettu)

        Hetkinen… Etkö ennemminkin siis ole egalisti? Toisaalta taas minua kiinnostaisi, miksi sinulle on sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tärkeää, mutta kerrot kuitenkin äänestäväsi mieluummin naista. Mitä väliä sukupuolella on? Itse kolmen lapsen äitinä, pidän hyvin tärkeänä, ehdokkaan kykyä ymmärtää erilaisia elämäntilanteita, maailmankatsomuksia ja ihmisiä, en sitä, että itsellä niitä lapsia olisi. Luulen, että jaan arvosi hyvinkin vahvasti, mutta puhumme hiukan eri painotuksilla tai käsitteillä. Minun arvomaailmallani on ehdokas jo selvä. Hän ei ole nainen, mutta yhdenvertaisuus on sisäänrakennettu arvo. Paremmin toisten elämäntilanteisiin eläytyvää ihmistä en ole kohdannut.

        1. Viinimessias (Ei varmistettu)

          Juuri tämä on se mitä olisin halunnut jo aiemmin kirjoittaa, mutta en uskaltanut. Se kun on aika arka aihe monelle, mutta minäkin käsitän tasa-arvon niin että nimenomaan se sukupuoli ei merkitse mitään, vaan juuri ne toiset tekijät, kuten arvot, pätevyys, tai mikä ikinä. Mutta sukupuolen ei minusta pitäisi ikinä mennä sen edelle että toinen on toista parempi vaihtoehto tiettyyn tehtävään.

          PS: En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että haluaa äänestää isää. Mistähän se johtuu?

        2. Emmi Nuorgam

          Kuten sanottu, äänestän naista – tai siis ainakin pyrin äänestämään, koska naiset muodostavat eduskunnassa vähemmistön. Jos tilanne olisi toisin päin, niin todennäköisesti äänestäisin miestä. Toki äänestyspäätökseeni liittyy myös aika keskeisesti se, että politiikka on edelleen hyvin miesvaltainen ala ja sitä vahvasti pyörittävät miehet. Mun keino vaikuttaa näihin rakenteisiin on äänestää mukaan naisia. Päteviä sellaisia, en siis sano, että ensisijainen peruste olisi vagina, vaan kyllä se eniten vaikuttaa mitä korvien välistä löytyy.

      2. Viinimessias (Ei varmistettu)

        En varsinaisesti sinuun viitannut, lähinnä noihin tähän blogitekstiin tulleisiin kommentteihin. 🙂 Ymmärrän että esimerkiksi keskiverrolla parikymppisellä opiskelijalla maailmassa on paljon vähemmän värejä kuin joillain muilla, mutta omasta näkökulmasta äiteys (komm. huom. en ole äiti enkä koskaan tule olemaan) tuo vähemmän värejä maailmaan kuin esimerkiksi matkustelu, maailman näkeminen ja kulttuurien kohtaaminen.

  19. Koko H.

    jes tää oli hyvä juttu!

    noi sun lopun kevyemmät rajauksethan on just hyvät. pitää äänestää niitä, ketä haluaa eduskunnassa nyt ja tulevaisuudessa nähdä. kuinka paljon sun vaalipiirissä rajautuu ehdokkaita ulos, jos otat vaan nuoret, vuorovaikutukselliset äidit? jos niistä vielä sit laitat pois ne puolueet, joita et ainakaan halua äänestää, niin eikse oo jo melkein siinä?

    mä itse äänestän puolueen mukaan. aiemmin oon aina antanut ääneni syvästi ihailemalleni, superfiksulle, keski-ikäiselle miehelle. mut nyt oon päätynyt siihen, että hän kukoistaa ja inspaa jo nykyisessä työtehtävässään, ja mä taas haluaisin nähdä elinaikanani ruskean tytön eduskunnassa 😉

    1. Emmi Nuorgam

      Loppujen lopuksi on varmaan pakko mennä tolla karsintaperiaatteella. Mistähän muuten johtuu, että olen nähnyt tälläisiä tuskailuja tänään enemmänkin. Ihmiset ei kertakaikkiaan tiedä, ketä tai mitä puoluetta äänestäisi. Onko kaikesta tullut yhtä poliittisten pikavoittojen tavoittelua, jossa arvoilla ja ideologialla on enää kovin vähän tekemistä, vai johtuuko se oikeisto-vasemmisto-akselin heikentymisestä, vai mistä?

      1. Elmi

        Mulla ainakin johtuu tästä nykyisestä taloustilanteesta. Tuntuu, että seuraava eduskunta on tosi isojen päätösten edessä ja esim. viime lamassa tehdyt päätökset muutti yhteiskuntaa aika rajustikin. Tämä tekee mulla sen, etten uskalla enää äänestää pienpuoluetta. En, vaikka siltä ehkä löytyisi lähinnä mua oleva arvomaailma. Näen, että pienpuolueiden ääni kuuluu niin heikosti eduskunnassa ja niillä on niin vähän valtaa, etten luota niiden olevan vahvasti päätöksenteossa mukana etenkään näissä isoissa talouspäätöksissä. Mua pelottaa seuraavan hallituksen kokoonpano ja siks tuntuu, että pitää äänestää suurta puoluetta – jotenkin yrittää ”osallistua” hallituspuolueen valintaan. 

Vastaa käyttäjälle Äänestän 109 (Ei varmistettu) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *