Oikealla naisella on ulkonäkökriisi

I’m human not a sandwich -blogin Iina aloitti #oikeanainen -kampanjan, jossa kuka tahansa naiseksi itsensä mieltävä henkilö on kaunis, oikea nainen, oli sitten laiha, lihava, äiti, lapseton, pitkä, pätkä, rillipää tai kikkaratukka.

”Oikea nainen ei ole vain median kulloinkin valitsema lähestymistapa naiseuteen, vaan se on jotain paljon enemmän. Oikealla naisella ei pidä olla tissejä, raskausarpia, lapsia, mallivartaloa, ylipainoa, pitkää tukkaa, lyhyttä tukkaa, rehevää pyllyä, sixpackia, ryppyjä, meikkiä, silikoneja, hajuvettä, sorjia sääriä, kynsilakkaa, kokkaustaitoja, tanssiharrastusta, leveää lantiota, kapeaa vyötäröä, ralliautoa eikä edes sitä kuuluisaa pimppaa.”

En voisi olla enempää samaa mieltä. Ahdistaa ajatus siitä, että vain tietynlaisena voisin olla kaunis – että aina pitäisi laihduttaa, treenata, huoltaa, puunata ja pyntätä enemmän. Ettei koskaan olisi tarpeeksi hyvä. Pääsääntöisesti olen varsin tyytyväinen siihen, miltä näytän eikä peiliin katsominen ahdista.

Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta.

Peilistä on nimittäin viime aikoina alkanut katsoa takaisin vanhentunut nainen. Joku joskus sanoi, että päälle kolmikymppisenä tapahtuu kasvojen radikaali vanheneminen, kun iho veltostuu ja harmaantuu ja rypyt alkavat näkyä. Iidesrantaan tuo romahdus on nyt sitten ilmeisesti saapunut pari vuotta liian aikaisin.

Mulla ei koskaan ole ollut mitään erityisiä iho-ongelmia: satunnaisia finnejä silloin tällöin, mutta ei sen kummempaa. Ei edes raskausaikana, kun kaikilla muilla tuntui tukka tippuvan päästä ja naama kukkivan kuin voikukkapelto. Mutta nyt, vuosi edellisestä synnytyksestä, on tapahtunut jotain, joka saa välttelemään peilejä ja hautautumaan aamulla peiton alle: kasvot on täynnä pieniä finnejä, silmäpussit kasvaa, silmänaluset tummuu, kasvot harmaantuu ja kasvojen iho näyttää siltä, kun siinä olisi jatkuvasti painaumia nukkamatosta. Varmasti ihan hyvää tarkoittava mieheni hämmästelee aamuisin, kun näytän niin väsyneeltä, jopa silloin kun olen nukkunut edes kohtalaisesti.

Onneksi on olemassa filtterit. Ne on varmaan kehitetty juuri meille angstisille kolmenkympin kriiseilijöille. Kuva: Silkkitassu

Kauhun ja pelonsekaisin tuntein olen katsonut muiden kuvia viime viikonlopun #momfiebileistä, kun näytän kaikissa kuvissa mielestäni ihan hirveältä. Olen koittanut lohduttautua sillä, että aikataulujen pettäessä juostiin Raisan kanssa suoraan messuhallista bileisiin ja edellisillan punkuttelukin näkyy naamasta, mutta se on laiha lohtu. Ennen vanhaan pystyi lähtemään superfressin näköisenä vaikka suoraan sängystä töihin eikä kesäterden siideripöhö aiheuttanut mainittavia peiliangsteja.

Minä vanhenen. Mun kroppa vanhenee. Mun kasvot vanhenee.

Sen tajuaminen ja myöntäminen on ollut jotenkin aika pysäyttävää. Varsinkin ihmisestä, joka on aina tottunut olemaan ihan sinut itsensä kanssa ja joka haaveilee siitä, että olisi jo äkkiä nelikymppinen ja nämä ruuhkavuodet vain häilyvä muisto Facebookissa. Olen pitänyt itseäni ihmisenä, joka kantaa ryppynsä ja arpensa kunnialla, ja ottaa ikääntymisen vastaan sellaisena kuin se on. Entäs jos mä en olekaan? Entäs jos alan pian pistää naamaani silikonia ja vetää posket niskateipillä kuosiin?

Samalla olen alkanut miettiä, että onko omasta ulkonäöstä stressaaminen tai huolehtiminen jengipetturuutta? Onko ihan ok sanoa, että kyllä, olen hankkinut silmänympärysvoiteen ja kyllä, alkanut käyttää myös meikkivoidetta. Pitäisikö yhteisen hyvän nimissä kertoa, miten rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on vai voiko joskus todeta, että tänään on todellinen bad face day eikä olisi tehnyt mieli astua kotiovesta ulos?

Mitä mieltä te olette?

39 comments

  1. Suvi K.

    Ei ole jengipetturuutta, koska kaikilla muilla on välillä sama fiilis. Parempi vaan sanoa sekin ääneen ja todeta, että hei tällasta tää välillä on, mutta ei se maailmaa kaada.

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos synninpäästöstä!

  2. Silkkitassu

    Kauhulla katson omiakin kuviani. Enkä hirveän mielelläni ota itsestäni selfieitä, koska tiedän näyttäväni aina ihan hirveältä. Minusta ei saa hyviä kuvia, vaikka kuvittelen että nyt minusta tuntuu että hehkun ja näytän freesiltä ja hymyilen nätistä. Mutta kuva kertoo sitten ihan muuta.

    1. Emmi Nuorgam

      Musta sää näytät itse aina tosi luonnolliselta ja itsevarmalta kameran edessä! Onpa jännä. 🙂

      1. Silkkitassu

        Emmä kelpuuta miehen kuvista yleensä kuin muutaman huolella valitun kuvakulman ja ilmeen,. Olen hyvin kriittinen vaikka pidänkin itseäni itsevarmana. Ja kyllähän sitä on helppo antaa sellainen kuva ulospäin. 

  3. TiaB (Ei varmistettu)

    jengipetturuutta! LOL jaa jos vahan skarppaa naaman hoidossa? en luule etta kukaan tulee toumitseen.

  4. kata_eric

    Mun on pakko sanoa, että silloin kun on nähnyt kahden alle kolmekymppisen, terveen ihmisen menehtyvän äkillisesti, ryppyjä on alkanut arvostaa. Mulla niitä ei vielä ole mutta ainakin itse toivon pysyväni siinä mielentilassa, että rypyt on onni. Ne kertoo että on saanut elää pidempään kuin moni muu. 

  5. phocahispida

    Justiinsa kommentoin Silkkitassun juhlapostaukseen, että se viimoinen mahakuva jätti mut hetkeksi kyllä melkein itkun partaalle. Olin rehellisesti että voi vittu. Ja toisekseen oon katsonut nyt viimeiset kuukaudet aika usein peiliin ja miettinyt, että millon musta tuli näin helvetin vanhan näköinen.

    1. Emmi Nuorgam

      Mä en tajua mistä kuvasta puhut, ei siellä ollut mitään mahakuvia! :O

      1. phocahispida

        Se oli vissiin sensuroitu hienotunteisesti. 😀

        Mut semmonen punaisesta mekosta ja erittäin syömis-juomis-pöhöttyneestä makkarapömppiksestä oleva edustusotos. <3

        1. Emmi Nuorgam

          Voihan sensuuri sentäs! 😀

  6. Raissi

    Ooh, nyt varmaan ymmärrät ne minun ”naama lurtsahtaa, roikku ja on harmaa”-kriisit. Ihan karseeta! Mutta hei, kesä tulee ja kaikki näyttää paremmalta hiukan päivettyneenä. Sitä ennen voi sutaissa naamaansa vaikka itseruskettavaa 😀

  7. Mia K.

    Ihana postaus :))

    Rypyt on ihania! Tai, ainakin mä tykkään! Joskus 30 mulla oli ihan hirvee ”ulkonäkökriisi” ja olin varma että ns kuolen häpeään iha just, ja en ikinä kehtaa köydä missään, jos mulle tulee hirveesti ryppyjä etc muuta ruosahtamista?! 

    Noh. Nyt tässä kuussa täytän 50! Ja, tuota, en tiiä, miten, mutta mä tunnen ja nöytän nuoremmalta kuin nelikymppisenä?! Uskon että asennekin ja itsensä kokonaisvaltaisesti hyväksyminen ja rakastaminen nuorentaa :)) koska, en oikeen muutakaan tässä oo keksinyt.

    Ja, yksi tuote on mulle enemmän kuin muut: Oliiviöljy! Kun 15 vuotta sitten aloitin tämän eliksiirin juomisen, sain melkoisesti virtaa! Mm. painoni tippui tasaisesti, ja stressireaktiot laimenivat, plus että vihdoin pääkoppanikin rauhottui ♡

    Nyt ootan jo innolla mitä tapahtuu kun täytän 80 ;))))

    1. Emmi Nuorgam

      Oliiviöljyn juomisen? Kerro lisää!

  8. Raissi

    Niin ja meijän karseat bilekuvat johtuu edellisillan viinistä, messuilusta, bratwurstista, juoksemisesta, ehostuksen vähyydestä, vääristä vaatteista ja lässähtäneestä tukasta. Ei kukaan voi näyttää hyvältä jos on noin monta asiaa ”päällä” samaan aikaan 😀

    1. Emmi Nuorgam

      Uskotko sä itse tuohon? 😀

      1. Raissi

        Yritän! ”Enhän minä oikeasti tältä näytä, tässä oli nyt pari muuttujaa…” 😀

  9. murina

    Mä en normaalisti kriiseile, enkä jaksa (lue en osaa) meikata tai väkertää hiuksia ja vaatteetkin valitsen fiiliksen enkä peilikuvan mukaan (ei meillä edes ole kokovartalopeiliä), MUTTA!!!! Löysin tänään päästäni kaksi harmaata hiusta ja kyllä teki mieli purskahtaa itkuun, varsinkin kun olen vielä alle kolmekymmentä ja olin just ajatellu että hei tää mun oma hiustenvärihän on ihan kiva, pidänpä taas parin vuoden tauon hiusten värjäilystä :/ 🙁 En nyt samantien rynnännyt kauppaan hiusvärihyllylle, vaan dramaattisesti revin irti ne kaksi harmaata röyhkimystä… 

    1. Emmi Nuorgam

      Se voi olla myös huonosti välkehtivä valo, eikö niin? Voihan? Pakko voida!

  10. CougarWoman

    ”Kaikkihan me vanhetaan. Sillä, miltä meidän kroppa vanhempana näyttää, ei oo mitään väliä. Mä olen tavannut parikymppisiä vanhuksia ja kuuskymppisiä ikinuoria. Vain sillä, miltä sun pään sisällä tuntuu, on väliä. Se, miten sä ajattelet asioista, kertoo sun oikean iän. Kaikki muu on vaan ulkokuorta, epäolennaista.”
    -Muusikko, 46v. 

  11. heta margareta

    Omasta ihosta huolehtiminen ei ole mitään jengipetturuutta nähnytkään. Kaikissa maailman kulttuureissa kautta aikain ovat ihmiset halunneet kaunistautua itseään ja muita varten, joten ei, omien ryppyjen vihaaminen ja voiteista nauttiminen ei ole mikään somen ja pahojen naistenlehtien aikaansaama uusi ilmiö. Koska se ei ole mikään uusi juttu, niin eipä sitä oikein kannata syyllistyä, jos oma peilikuva ei mielytäkkään. Mun mummu on yli 70 ja aina valittelee läskejään ja haaveilee botoxista (hän ei kuitenkaan meikkaa, käytä muotoilevia vaatteita tai muuten satsaa ulkonäköönsä),  joten oon vähän sitä mieltä, että pakkelia naamaan vaan, oli sitten mies tai nainen.

  12. possu

    Toinen vaihtoehto, tosin kyseenalainen, on tasainen turvotus naamassa. Ei näy rypyt ja on ehkä ”hehkuakin” 😀

  13. RondaS

    Tärkeintä on tietenkin sisäinen kauneus, mutta jokaisen tulisi saada näyttää myös ulkoisesti sille, mikä itselle tuntuu hyvältä 🙂 Itselleni esimerkiksi kunnon laittautuminen on toisinaan oikea päivän piristys 🙂 Tärkeintä lienee elää siis niin, että itsestä tuntuu hyvältä! 🙂

  14. Satsu

    Ihan tälläinen pintaraapaisu kommentti, mutta mikään, ei mikään ole vanhentunut mua niin paljon ulkoisesti (ehkä sisäisestikin) kun loputon väsymys vauvavuotena. Mä elättelen vielä toivoa, että ilmiö ois ohimenevä…

  15. Noh noh (Ei varmistettu)

    Voi että!! Täällä eräs 27-vuotias, joka on alkanut esittää raskaanaolevaa (siis silittelemään masua ja hymyilemään tietäväisen oloisesti ohikulkijoille näin tehdessä), kun ruoka- ja juomamättömeiningit valvomisella lisättynä ovat aiheuttaneet järjettömän näköisen nassun ja aivan valtavaksi paisuvan turvotusmahan (eipä paljoa siihen raskausajan vatsaan ole koolla eroa, kun oikein on kunnon mätöt vetäissyt napaan). Saapahan hyvällä omallatunnolla näytellä turvonnutta vatsaansa ilman, että ohikulkijat katselevat mun VALTAVAA vatsaani ja ehkä osan siitä rupsahtaneesta naamastakin saa sillä anteeksi. 😀 Tuo vauva kun valvottaa öisin potkimisellaan (yeah right!). Jep jep, muuthan niin kiinnittävätkin huomiota näihin itseä niin häiritseviin tekijöihin. Ja kyllä, olen itsekin itseni lukenut siihen kastiin, joka on täysin sinut oma kroppansa kanssa ja odottaa innolla sitä vanhentumista. Mistä lienee sitten tämäkin ulkonäköhäpeä hankittu viimeisen vuoden aikana, että tälle linjalle on täytynyt lähteä. 😀 Voi meitä naisia!

  16. Parkkis (Ei varmistettu)

    Ihanaa, että joku on kirjoittanut mun tämän päivän fiilikset sanoiksi. Mulla on järkyttävän hyvä itseluottamus mutta sitten kun tulee se päivä että atopia on kiusannut (eli fyysisesti on väsynyt) ja atopian aiheuttamat vanhennukset naamassa tuntuu ja NÄKYY, niin olo oli tämän sun tekstin kaltainen. Ja ei, töihin on turha meikata kun töissä hikoilee ja pahimmillaan vain korostaa sitä atopiaa. Olen nuori mutta ei nämä atopian aiheuttamat silmäpussit siltä tunnu tai näytä.

  17. Janica B. (Ei varmistettu)

    Mun tukka alkoi harmaantua, kun olin 24 tai 25. Se kulkee gee-gee-gee-geeneissä, kuten Apis lauloi silloin miljoona vuotta sitten, kun olin nuori. En ole viitsinyt miettiä asiaa sen enempää, koska eihän noille geeneilleen mitään mahda. Jos en värjäisi hiuksiani, mä olisin ihan Gandalfin näköinen 😀

    Hassua, kun minun mielestäni ihmiset alkavat näyttää joltakin vasta kolmekymppisestä alkaen. Teinit ja nuoret ovat sellaisia pallonaamoja. Kasvoissa ei ole oikein mitään piirteitä tai luustoa, vain semmoinen ilmapallo, johon on piirretty silmät ja suu. Naamani oli 10 vuotta sitten ehkä piukea uurteeton pallo, mutta olen nyt miljoona kertaa paremman näköinen kuin silloin. Semmoinen vauvamainen turpeus on lähtenyt, kasvoissa on linjakkuutta, osaan meikata paljon paremmin enkä meikkaa niin hitosti, nykyinen hiustenvärini ja pituus sopivat mulle paljon paremmin, en pukeudu noloihin herutusvaatteisiin.

    Ihon kuntoon voi vaikuttaa yllättävän paljon ruokavaliolla, unella ja sillä, että käy säännöllisesti hyvällä kosmetologilla ja suojaa ihonsa auringolta. Jos pystyy ruuhkavuosien keskellä pitämään huolta edes osasta noista asioista, ei se mitään turhamaisuutta mielestäni on. Ja vaikka olisikin, so? Elämä on välillä semmoista shittiä, että kyllä siinä nainen on timanttihiontansa ja kreeminsä ansainnut.

  18. LauraEm kirjautumatta (Ei varmistettu)

    Mä en nyt osaa sanoo oikein mitään, kun jäin jumiin heti alkuun kampanjatekstiin. Miks ”kaunis, oikea nainen” kuulostaa musta hiukan typerältä? Joo, ihan sama miltä näytät, oot KAUNIS, ja se on tärkeintä. Eikö nainen oo nainen, jos joku ei määrittele/kehu sitä kauniiks? Miksei voi olla ihan ok ja kaikinpuolin hyvä ihminen ja nainen, vaikka adjektiivirepertuaariin ei luetteloikaan kauneutta? Ymmärrän tottakai ajatuksen ”kauneuden” laajentamisen meikkimainosten ulkopuolelle, mut mielenkiintoista että silti on hyvin tärkeää olla edes jollain tavalla ulkonäöltä ihailtavissa.

    1. jepsu (Ei varmistettu)

      Kyllä mä luulen, että jokaisessa ihmisessä on kauneutta. Mun mielestä kauneus käsitteenä kattaa paljon laajemman kentän kuin pelkän ulkonäön kauneuden tai ulkonäön ihailtavuuden. Ja ulkoisestikin voi olla niin monella eri tavalla kaunis. Kuin myös sisäisesti. Tottakai nainen on nainen vaikkei kukaan määrittelisikään/kehuisi häntä kauniiksi, mutta on mun mielestä tärkeää, että jokainen nainen kokisi itsensä kauniiksi jollain tavalla.
      Jotenkin vähän tylsää, että tällaisesta iloisesta, itsetuntoa kohottavasta ja pelkästään hyvää tarkoittavasta kampanjastakin halutaan hakemalla hakea jotain negatiivista.

      1. LauraEm.

        Hmm, ei mun tarkotus kylläkään ollut hakemalla hakea negatiivista, vaan oon pohtinut tätä asiaa muutoinkin. Esim muinaisen naked truth -kampanjan yhteydessä, jossa niinikään tärkeintä vaikutti olevan se, että kaikkia sanottiin kauniiksi. Kuinka suuren suosion sais kampanjat, joissa kehuttais ihmistä kun ihmistä jostain sisäisestä ominaisuudesta?

        ”mutta on mun mielestä tärkeää, että jokainen nainen kokisi itsensä kauniiksi jollain tavalla.”

        Nimenomaan tämä. Miksi se on tärkeetä, miksi kauneus on niin tärkeetä? Miksi siitä on tullut jotain, joka ”tuo turvaa” ja kohottaa itsetuntoa? Ihan vaan mielenkiinnosta.

        1. jepsu (Ei varmistettu)

          Ehkä me ymmärretään kauneus käsitteenä sit jotenkin eri tavalla. Mulle se ei ole välttämättä ollenkaan ulkonäköön tai ulkopuolella oleviin asioihin liittyvää, vaan voi yhtä hyvin liittyä sisäisiin ominaisuuksiin.
          Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, että nainen vois olla oikea nainen ilman mitään määritteitäkään. Toisaalta oikeakin on jo määritelmä johon kaikki ei välttämättä halua samaistua.

          Mutta mun mielestä se vaan ehkä menee jo vähän saivartelun puolelle kaikesta huolimatta 😀 Kaikki naisiksi itsensä kokevat voi mun puolesta kyllä olla naisia ihan millä määreillä tahansa tai ilman määreitä.

    2. Emmi Nuorgam

      ”Kaunis, oikea nainen” on osa mun tekstiä, ei Iinan. Sikäli siihen ei ehkä kannata jäädä liiaksi roikkumaan. 

      Miksi sitten itse lisäsin sen tekstiin? Siksi, että kovasti toivoisin kaikkien ihmisten näkevän tai kokevan itsensä jollain tavalla kauniiksi. Se merkitsevä piirre voi ollavä vaikka täydellinen nenä tai ystävällinen luonne – en missään nimessä tarkoita että kaikkien tulisi löytää omasta ulkonäöstään jokin piirre, joka täyttää kauneusihanteiden mukaiset kriteerit. Ajattelen siis samalla tavalla kuin tämä aiempi kommentoijakin, jonka nimimerkkiä en nyt valitettavasti puhelimella enää näe. 🙂

      1. Emmi Nuorgam

        …ja itse asiassa tätä ajoin tuolla tekstiin kysymyksellä takaa: onko ok sanoa haluavansa olla kaunis? Vai pitäisikö aina puhua vain älykkyydestä? Onko se pinnallista? Jos on, niin miksi?

        1. LauraEm.

          Mun nähdäkseni toi kampanjateksti ja sun kirjotus käsittelee melkeinpä jo eri asioita – tossa kampanjajutussa mä nään ton aiemmin kirjottamani ”tärkeintä on kokea olevansa kaunis” (kärjistetty) -aspektin ja kritisoin sitä, että miksi ihmisille tuntuu olevan niin kovin oleellista tulla kutsutuks kauniiks.

          Muussa osassa on pitkälti pohdintaa ulkonäön muutoksesta, sen hyväksymisestä, pohdinnasta haluaako pyrkiä johonkin ’kauneuden’ osalta, miksi haluaa jos haluaa, liittyykö hyvinvointi kauneuteen jne. Ihan asiaa nimenomaan.

          Enkä mä itekään oo tietenkään mitenkään immuuni kauneusasioille, yhtä lailla niitä mietin, pohdin ja ahdistun. Mut pakko sanoa, että oma olo on helpottunut sen jälkeen kun koin valaistumisen siitä, että okei mä en kuulu ”kauniisiin”, mä en oo se jota kommentoidaan kauniiksi, mussa on jotain piirteitä joista joku pitää ja sellasia joista ei pidä – ja kaikki se on ihan ok. Ettei mun tarvi tuntea itseäni huonommaks tai vähäpätöisemmäks (kyllä, oon kokenut tällaisia ajatuksia), VAIKKA en ole kaunis. Mutta kuitenkin, on musta kiva jos joku sanoo kauniiks ja oon miettinyt, miksi se on jotenkin erityisen tärkeä kehu. Koska tottakai oikeesti oon mieluummin älykäs, ystävällinen, luotettava, aito, herkkä ja ajatteleva.

          Ja sekin on totta, että nää termit ja katsannot menee helposti ihan hiusten halkomiseks niinkun tossa edelläkin sanottiin, joten sikskin koitan painottaa että tää on tällaista ”yleistä ajattelua” enemmän kun kohdistettu johonkin tiettyyn tekstinpätkään 🙂

          1. LauraEm.

            HALUAN MUOKKAUSMAHDOLLISUUDEN, siis

            ”Ettei mun tarvi tuntea itseäni huonommaks tai vähäpätöisemmäks (kyllä, oon kokenut tällaisia ajatuksia), VAIKKA en ole *** kaunis. Mutta kuitenkin, on musta kiva jos joku sanoo kauniiks ja oon miettinyt, miksi se on jotenkin erityisen tärkeä kehu. Koska tottakai oikeesti oon mieluummin älykäs, ystävällinen, luotettava, aito, herkkä ja ajatteleva.”

            *** ulkonäöllisesti kaunis, koska mussa on ja voi olla paljon hyviä ja arvostettavia ominaisuuksia (sitä sisäistä kauneutta). ’Mutta kuitenkin –’ jnejne.

  19. MMinne

    Mä kuvittelin, etten ole vanhentunut kyllä päivääkään opiskeluajoista.. Kunnes piti juuri viime viikolla kaverin häitä varten etsiä kuvia sieltä vajaan 10v takaa. No tuota, tuota. Voi v*u..
    I feel you!

  20. Miitu (Ei varmistettu)

    Mä en ymmärrä, millä lailla se on petturuutta muita kohtaan, jos OMASSA itsessä jokin harmittaa. Varmaan jokaisella on jokin kipeä kohta, joka ajoittain aiheuttaa mielipahaa. Kuuluu mun mielestä inhimillisyyteen. Eri asia on sitten se, miten paljon sille antaa valtaa.

    Mä olettaisin olevani ihan kohtuullisen näköinen, mutta kyllä tässä on eletyt vuodet ja kokemukset (ja kolme kroonista sairautta) alkanu näkyä. Mitään yksittäistä kohtaa itsestäni en uskalla erikseen nostaa hyväksi, koska pelkään sen kohdan repsahtavan seuraavaksi. Esiteininä itkiessäni takapuoltani (kiitos kiusaajani, olin varmaan alipainoinen) ajattelin, että mahaan voin sentään aina olla tyytyväinen. Noh, se nyt meni jo ennen raskauksia, eikä nää parit mahan venymiset (+ mahaan viilletty ankkuri) asiaa oo auttanu. Iho mulla on vaatinu tehorasvausta, mutta ollu silti hyvännäköinen. Kunnes täytin 24 ja aikuisiän akne paukahti päälle. Näppärää asiantuntijatehtävissä, kun sitä tytöttelyä ei muuten yhtään ollutkaan… Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tilanne on huomattavasti rauhoittunut, mutta pelkään hormonikierukan laittoa, jos iho-ongelmat palaa seitsemän vuoden takaiseen pisteeseen. Tässä nyt pari mainitakseni. Varmasti keksisin lisääkin, kun ei tämä olo tällä hetkellä maailman hehkein ole 8 kuukauden puklukuorrutuksen ja esikoisen viime aikaisten mustasukkaisuus-kipu-väsy -äiti-on-tyhmä -kohtausten jälkeen, mutta ei se tarkoita, että ne koko ajan olisivat mielessä tai tekisivät minusta vähemmän jotain – saati sitten, että alkaisin osoitella muita noista samoista tai niiden puutteesta.

  21. tartse (Ei varmistettu)

    Ei se varmaan lohduta, mutta mainitsen silti. Kaikki me vanhetaan. Jotkut yrittää paikata tilannetta piikein ja puukoin, mutta lopputulos on usein pahempi kuin lähtöasetelma. Minusta se on upeata, että ihminen on loppuun asti innostunut ja avoin elämälle. Ei muumioidu sisäisesti. Sellaiset ihmiset oikein sädehtii, eikä rypyt saa pääosaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.