Jörkka ja Tomppa taisteli – kumpi voitti?

Tamperelaista ruokaskeneä seuraavat tietävät, että Laukontorille avattiin Tammerfest-viikonloppuna uusi streetfoodkärry, oikeaa saksalaista döneriä tarjoava Jörn’s Döner. Jokainen kärryllä käynyt tietää myös, että jonottamiseen kannattaa varata pidempi aika kuin syömiseen, sillä dönereitä haluavat kaikki muutkin tamperelaiset. Viime viikolla lasten mummiloidessa meillä oli mieheni kanssa enemmän kuin aikaa, joten rohjettiin suunnata tuohon jonoon ja kokeilla, onko kaikki se hype täysin ansaittua.

Ja kyllä, jono oli pitkä. Jonossa oli tamperelaisten kebabinhimoisten lisäksi myös turisteja, eikä ihan jatkuvasti voinut olla varma seisoiko jonossa, vai oliko eksynyt jossain mutkassa sivuraiteille. Osa kärryn ympärillä parveilleista ihmisistä odotti ruokaa, osa jonotti maksamaan ja osa ilmeisesti muuten vain aisti tunnelmia, joten jostain syystä aloin kaivata suomalaista byrokratiaa ja vuoronumerojärjestelmää tiskille. Jonotusnumerosta fantasioidessani huomasin, että Suvantokadulla vakituisesti paikkaansa pitävä Tom&Grill oli vallannut Jörkan naapuripaikan ja herkullinen käristyneen lihan tuoksu alkoi kutsua Tömpan tiskille. Niinpä teimme mieheni kanssa veretseisauttavan peliliikkeen: hän poistui jonosta ja siirtyi Tompan tiskille, minä jäin odottamaan Döneriäni.

jornsdoner2 jornsdoner

Tässä välissä lienee syytä todeta, että palvelu ja dönereiden liikkuminen tiskiltä asiakkaalle oli kyllä todella ripeää, sitten kun tiskille saakka pääsi. Eri täytteet olivat byrokraattisen siististi lasivitriinissä ja jo viikon reenillä Jörn’s Dönerin likat täyttivät leipiä kuin vanhat tekijät. Jörkan valikoimaan kuuluu ainakin toistaiseksi kana- ja kasvisdöner, jotka käsittääkseni eroavat toisistaan vain kanan osalta – kanaleipä maksaa kuusi euroa ja kasvisversio viisi. Hinta siis enemmän kuin kohdallaan. (Tästä olisi itseasiassa voinut ottaa useampikin Tampere Food Festin ravintoloitsija mallia, kympin leivässä/burgerissa/hodarissa/kebabissa pitää olla jo jotain todella erityistä, jotta hinta ja laatu kohtaisivat.)

Grillatun kanan lisäksi döner täytettiin talon omalla valkosipulimajoneesilla, tuoreilla kasviksilla, paahdetuilla juureksilla, tuoreilla yrteillä ja runsaalla fetalla. Viime syksynä Bremenissä söin elämäni ensimmäisen dönerin ja päällimmäinen ajatus sen syötyäni oli, että mitä hittoa se suomalainen kebab oikein luulee olevansa? Miksi raaka-aineet eivät ole tuoreita ja hyvin valmistettuja, vaan rasvassa uitettua tai purkista otettua einestä? Laukontorin kanadöner pesi kaikki tamperelaiset kilpailijansa ihan 6-0 ja döner oli raikas, hyvänmakuinen ja täyttävä – siis sellainen, kun kunnon street foodin pitää ollakin.

tomsgrill tomsgrill2

Mutta jos Jörkan leipä oli raikas, oli Tom&Grillin possuleipä jotain aivan muuta. Jumalaista, pinnalta kärähtänyttä, revittyä lihaa, josta maistoi sen valmistuneen avotulella. Paljon BBQ-kastiketta ja majoneesia, sekä kasviksia, joiden pääasiallinen tehtävä taisi olla nätiltä näyttäminen. Jos allekirjoittaneen pitäisi kuvailla pulled pork -leipien arkkityyppi, olisi se juurikin tämä Tompan leipä. Todella hyvää, laadukas – ehkä jopa itse leivottu tai ainakin pienleipomon – leipä ja se liha, se oli päräyttävän hyvää. Siis jopa minusta, joka en juuri ollut kasvatellut grillatun lihan himoani kuutta päivää Ilosaarirockissa.

Tom&Grillin leipä oli hiukan kalliimpi ja maksoi 8 euroa, joka ei taida ihan pelkin raaka-ainein olla perusteltavissa. Toisaalta, Tomilla on kiinteä ravintolatila, jonka kulut täytyy myös kattaa, kun taas Jörn’s Döner toimii käsittääkseni koti-kärry-periaatteella. Kahdeksan euroa tuosta valtavasta sänkkäristä oli silti ihan kohtuullinen hinta – kaksi pieniruokaisempaa voisi varmasti jakaa leivän.

laukontorinstreetfood

Epätieteellinen, täysin lahjottavissa oleva ja totaalisen subjektiivinen testitapahtumamme sijoittui aurinkoiseen Laukontorinrantaan ja olisi naurattanut, jos ei olisi ollut suu niin täynnä. Kumpikin ruoka oli mainiota, ehkä tulisuutta olisin kaivannut döneriin ja enemmän vihreää sänkkäriin, mutta 14,50€ euron lounaaksi olimme todella tyytyväisiä. Olin etukäteen täysin vakuuttunut siitä, että Jörn veisi katuruokakilvan voiton täysin ylivoimaisesti, mutta pakko sanoa, että kummallekin annokselle on aikansa ja tarpeensa.

Döner on kevyt lounas, jonka jälkeen pystyy vielä nappaamaan Laukonsillan toisesta päästä Minetin jäätelön jälkiruuaksi, Tom&Grillin pulled pork leipä taas vaatii kylkeensä huurteisen oluen ja mahdollisuuden kellahtaa vatsan viereen pienelle ruokalevolle. Ihan ehdottoman mahtavia juttuja kumpikin ja olen enemmän kuin fiilareissa tästä ruokakulttuurin muutoksesta, jonka Zeytuun, Malabadi ja nyt myös Jörn’s Döner on Tampereella käynnistäneet. Mutta ei siitä ehkä sen enempää, ettei taas aleta kylällä juoruilla, ettei se Nuorgami ole koskaan tyytyväinen mihinkään.

Pssst. Tiesittekö, että Arto Rastas avaa Hämeenkadulle elokuussa pop-upin? Nyt tiedätte. Joko lähdetään jonottamaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *