Pork and moren lounas on kaupungin ehdotonta parhaimmistoa

Alan tässä pikkuhiljaa heräillä kesähorroksesta, jonka päivärutiineihin kuuluu lähinnä pestopasta ja hiekkakakut ja muistaa taas, miten talvella on enemmän aikaa kaikkeen. Taidan olla tällä hetkellä ainakin oman sosiaalisen mediani ainoa ihminen, joka tavalla tai toisella odottaa talvea, no okei ainakin syksyä, mutta syksyn ja talven ehdottomasti paras puoli on sen ajan armeliaisuus. Kukaan ei odota, että olet jatkuvasti liikkeessä ja nautit jokaisen päivän jokaisesta hetkestä. Ei ole pakko tehdä mitään – elää kuin joka päivä olisi kesän viimeinen päivä – vaan voi ihan luvan kanssa muuttua verkkaisemmaksi ja tehdä sellaisia asioita, joita ihan oikeasti haluaa tehdä.

En tiedä onko se vain mun ristiriitainen luonteeni, mutta tästä johtuen olen viime viikkoina lähtenyt pikapastojen ääreltä useammankin kerran kaupungille lounaalle ja jälleen kerran häkeltynyt siitä, miten hyvää ruokaa meillä täällä tarjoillaan.

PORK AND MORE, Aleksanterinkatu 29

Okei, yhdellekään blogin lukijalle ei tule yllätyksenä rakkaussuhteeni Porkin omenapossuun ja oluisiin. Jos pitäisi valita Viimeinen Ehtoollinen, niin menisin ilman muuta Pork and moreen – tähän saakka ehtona on kuitenkin ollut, että ehtoollinen tapahtuisi illalla. Loukkaannuin nimittäin verisesti, kun Porkki aloitti lounaan tarjoamisen ja julkaisi lounaslistan, jolta löytyisi lounasaikaan puuroa. Siis PUUROA. En tiedä mikä voisi olla pahempaa – ehkä se, että kaikkea ruokaa ei enää valeltaisikaan pekonilla, voilla ja suolalla? Puurouutisten jälkeen rakkaussuhteemme poti pientä suvantovaihetta, enkä kuvitellut voivani enää luottaa Porkkiin sillä tavalla, kun ennen siihen luotin. Vähän aika sitten tein kuitenkin jotain ennalta-arvaamatonta: annoin puurolle mahdollisuuden.

Ja arvatkaapa mitä? Mahdollisuuden antaminen kannatti. Puuroannos – tarkemmin ottaen siis löysähkö risotto speltistä – nimittäin hipoi täydellisen lounasannoksen rajoja.

En ole oikeastaan edelleenkään ihan varma, mitä tuolla lounaalla tapahtui. Tilasin puuroa, mutta sainkin jumalaisella roquefortilla ja paahdetulla pekonilla ryyditettyä caesar-salaattia, ylikypsää, lähes täydelliseksi grillattua ja mehukasta naudanposkea, omenalla ja kevätsipulivinegretillä maustettua, täyteläistä spelttirisottoa ja makean suolaista brownieta.

Mitä vähemmän iltaisin pääsee syömään ja ravintoloista nautiskelemaan, sitä enemmän haluaa panostaa lounaisiin. Täyteenahdetut, Ruotsinlaivan buffaa muistuttavat seisovat pöydät ei jaksa pidemmän päälle inspata, kun tarjolla on samaan rahaan myös jotain paljon parempaa. Tykkään ihan hulluna tästä trendistä, jossa kympin lounaaseen kuuluu myös alkuruoka ja toisinaan jälkkärikin – Porkin lisäksi ainakin Pikkubistro Kattila, Nomu, 4 Vuodenaikaa ja Piemonte kuuluvat tähän kategoriaan.

Myös Porkin ja 4 Vuodenaikaa Delin lanseeraama parin euron lounaskalja tai -viini saa multa yläpeukkua – jos ruoka maksaa kympin, ei (bulkki)viinilasillisesta todellakaan tee mieli maksaa toista samanmoista. En siis onneksi kieltäytynyt, kun tarjoilija ehdotti ruokajuomaksi pientä lasillista Hiisi Panimon Jyväskylän Kesää. Viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut päästä jyvälle oluista, ja tuo ihan kevyesti inkiväärillä maustettu american pale ale oli kyllä sellaista nannaa tälläiselle olutamatöörille, että harmittaa todella paljon sen olleen vain kausituote. Viime viikolla, kun satuimme Savusuolaa-Janican kanssa vahingossa Kattilan testitastingiin, oli todella ilo huomata, että huippuviineistä tunnetussa Kattilassakin on alettu panostaa oluisiin ja viinisuositusten lisäksi annoksille mietittiin myös täydelliset makuparit oluista. Varmaan jonkun mielestä pieniä juttuja, mutta asiakaspalvelullisesti ihan valtavan isoja asioita.

Ihan vilpitön suositus siis iltamenun lisäksi Porkin lounaalle, jonka itseasiassa olen tässä välissä ehtinyt syödä jo toistamiseenkin. Antakaa sille puurollekin mahdollisuus, se ansaitsee sen.