Perjantaiaamu makkaratehtaalla

Aina välillä eteen tulee niin järjettömiä tarjouksia, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarttua niihin. Niinkuin nyt vaikka vierailu makkaratehtaalle perjantaiaamuna kello kahdeksan. Ja kuten yleensä, niin tänäänkin tuohon tarjoukseen kannatti ihan ehdottomasti tarttua – eipä ollut aiemmin tullut mieleenkään, että makkara tai sen tekeminen olisi näin kiinnostavaa.

Retki oli Tampereen Lihajalosteen ystävien organisoima tutustuminen Tampereen legendaarisimpaan makkaratehtaaseen ja pakko myöntää, että muiden retkeilijöiden rinnalla olin kyllä ihan amatööri, mitä makkaroihin tulee. Olen kyllä aiemmin tiennyt, että Lihajaloste on olemassa ja mainosmateriaaleissa seikkaileva possu on tullut tutuiksi, mutta satunnaiskäyttöä lukuunottamatta en voi sanoa olevani varsinainen makkaraharrastaja. Ei siinä, hyviä makkaroita – meidän häidenhän hodarinakit esimerkiksi oli Lihajalosteelta, mutta muutoin meidän makkaraostokset on yleensä tehty Kauppahallin 4Vuodenaikaa Delistä.

Tampereen Lihajaloste on perustettu vuonna 1949 ja yritys on siitä saakka ollut Niemisen perheen omistuksessa. Jakke, perustajan Jorma Niemisen pojanpoika, luotsaa yritystä tällä hetkellä ja tehdas muutti vuonna 2009 hyhkyläisestä omakotitalosta Tohloppiin entisiin Teivon Lihan tiloihin. Toimintaa pyöritetään perheen lisäksi muutaman palkallisen työntekijän voimin ja Lihajalosteen tavoitteena onkin mahdollisimman pitkät työsuhteet – Heikki esimerkiksi kertoi leikanneensa lihaa jo 25 vuotta ja eräs työntekijä oli tullut taloon samana vuonna kun minä olen syntynyt. Tohlopissa oli tarkoitus aloittaa makkaranvalmistuksen lisäksi myös tehdasmyymälätoiminta, mutta tuo hieno idea ei koskaan toteutunut – osittain viranomaislupien ja osittain kilpailun vuoksi. Kun tehtaan makkarasta myydään 95% Pirkanmaalla, ei nähty järkeväksi alkaa kilpailla omien sisäänostajien kanssa ja myymälätiloissa onkin nyt pingispöytä henkilökunnan virkistystoimintaa varten. Ei huono ollenkaan sekään.

Jaken tarinointi makkarasta, yrityksestä ja makkaramarkkinoista oli ihan supermielenkiintoista kuunneltavaa. Lihajalosteella kaikki tehdään itse, lihan leikkaamisesta jakeluihin ja hyllyttämiseen, ja jokainen työntekijä tuntui tuovan oman persoonallisen lisänsä tehtaan toimintaan. Pienessä firmassa homma toimii nopeasti – oli itseasiassa aika hieno kuulla, että eilen valmistettu makkara on jo tänään asiakkaiden ruokapöydissä. Lihajalosteella ei ole suuria varastoja, vaan makkaraa tehdään sen verran kuin sitä myydään. Jaken mukaan Tampere ja Lihajalosteen höyräri kuuluvatkin yhteen niin vahvasti, ettei menekissä ole vuosiin ollut suuria yllätyksiä. Itseäni yllätti ehkä eniten tieto siitä, että kesä on pienille makkaratehtaille kaikista huonointa aikaa: suuret valmistajat jakavat grillimakkaraa lähes ilmaiseksi marketeissa, eikä pienten ole järkevää lähteä tuohon kilpailuun mukaan. Lihajalosteelle tuntui olevan tärkeää valmistaa laadukasta tuotetta kotimaisista raaka-aineista ja tehdä sitä omaa juttua muiden tekemisistä piittaamatta. Ripa Rillimakkara esimerkiksi on saanut nimensä Jaken isän mukaan ja jos joskus satutte aamuyöllä Vaakon Nakille samaan aikaan Jaken kanssa, niin tilatkaapa Ripaa, tekisitte makkaramiehen hyvin onnelliseksi!

Pääsimme vierailun aikana myös näkemään, miten makkaranvalmistusprosessi Lihajalosteella menee. Huomionarvoista oli musta se, että jokaisesta paketista ja jokaisesta makkarasta voi tietää, että niissä olevan lihan on leikannut Heikki, massan valmistanut Mika ja massan ruiskuttanut suoleen ja ripustanut uunia varten roikkumaan Pete, Pinja ja Tiia. Ettei hommaa tee mikään kasvoton koneisto jossain Itä-Euroopassa tai Kiinassa, vaan ne samat tyypit, jotka heittivät läppää laitteiden ja koneiden äärellä – ihan oikeat ihmiset.

Tiedustelin jossain vaiheessa, että onko Lihajaloste aikeissa laajentaa toimintaa nyt niin trendikkäiden raakamakkaroiden suuntaan, mutta tehdaskierroksella ymmärsin aika hyvin, mitä Jaken vastaus tilanpuutteesta tarkoitti. Käytännössä nykyisellä 1000 neliömetrin tehdaspinta-alalla olisi mahdoton valmistaa sekä kypsää että raakaa makkaraa, kun kumpaankin on omat määräyksensä, vaatimuksensa ja lupansa. Tilan lisäksi luvat ja remontit, desinfiointipaikat ja jokaisen pienenkin yksityiskohdan huomioiminen maksaisi ihan selvää rahaa, eli ymmärrän todella hyvin, ettei ihan kaikkea ole resursseja lähteä läpällä kokeilemaan.

Kyselimme tietysti paljon tulevaisuudesta: mihin tehdas on menossa, mitä valtaamassa? Kesä kuulemma pitäisi ottaa paremmin haltuun: lähteä festareille, urheilutapahtumiin ja kesäjuhliin. Jakke oli hankkinut tehtaalle muutaman auton perässä vedettävän grillivaunun (siis juuri sellaisen, joka Keskustorillakin on) ja tykötarpeet, niin että grillivaunua voitaisiin vuokrata eteenpäin sellaista tarvitsevalle. Itse aloin jo miettiä, että mihin kärryn voisi ensi kesänä vetää: sen mukana tulee niin makkarat, grillit, höyrykattilat ja paperitkin eli esimerkiksi kesähäiden yöpala olisi ihan ihanteellinen tarjoilla suoraan kärrystä!

Kierroksen lopuksi me päästiin maistelemaan makkaraa suoraan uunista ja vaikka en mikään ihan hullu lenkkimakkaran ystävä olekaan, niin kyllähän se aika hyvältä maistui! Makkarasormia alkoi nyt oikein syyhyttää, mitähän kaikkea perinteisestä jauhomakkarasta oikein voisikaan valmistaa? Heitelkääpä suosikkireseptinne kehiin, oma mielikuvitukseni riittää juuri ja juuri uunimakkaraan!