Nimittäin ruokakasseihin! Jollain perverssillä tavallahan ihmisten ruokaostokset, jääkaapit ja kauppalaput on aivan sairaan kiinnostavaa tutkittavaa. Meidän jääkaappi on ratsattu jo aiemmin ja kauppalaputkin on melko usein Instassa tai blogissa esitelty, joten on aika perehtyä siihen, mitä sieltä kaupasta ihan oikeasti kotiin kannetaan. (Ja siis jos nyt joku siellä epäilee, että multa olisi jotenkin juttuaiheet vähissä, niin luulo on siis täysin virheellinen. Täysin.)
Ilmeisesti kaikki muut ruoasta kirjoittavat bloggaajat on viettäneet tässä kuussa lihatonta lokakuuta, toisin kuin me. Jotenkin pidän hiukan keinotekoisena sitä, että vähennetään kerran vuodessa lihansyöntiä, jos sitten muut 11 kuukautta mätetään keittokinkkua suoraan suoneen. Enkä nyt siis viittaa tällä kollegoihini, vaan Lihatiedotuksen tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi meidän ikäryhmässä yli puolet suomalaisista syö lihaa päivittäin – vuodessa kulutus pyörii 75 kilon tietämillä. Nuo määrät on aivan käsittämättömiä! Oma lihankulutuksen vähentämisemme etenee ihan hyvin – toki varmasti aina voisi parantaa, mutta tämänhetkinen 1-2 kertaa lihaa viikossa on mun nähdäkseni ihan hyvä saavutus, kun lähtötilanne oli juurikin tuo päivittäinen lihansyönti. Viimeaikaisten teurastamoihin liittyvien uutistenkin jälkeen toivoisin, että suomalaiset alkaisivat kiinnittää entistä enemmän huomiota lihan määrään ja laatuun, eikä aina vain pelkästään hintaan.
Mutta se paatoksesta, palataanpa takaisin asiaan: ruokaostoksiin.
Tänään oli itseasiassa siinä mielessä aika poikkeuksellinen kauppareissu, että mulla ei ollut valmiina kauppalappua saati ruokalistaa, vaan ostokset tein aika lonkalta. Kauppakyytini tulikin oletettua paljon aiemmin, joten jouduin säveltämään listan lennosta ja näin jälkikäteen tarkasteltuna se toimi yllättävän hyvin. Ainuttakaan ”heräteostosta” ei tullut tehtyä, vaikka nälkäisenä ilman listaa kauppaan lähteminen tarkoittaa sitä lähes poikkeuksetta. Tällä kertaa ostoshaluja hillitsi tosin myös se seikka, että rahaa ostoksiin oli käytettävissä tasan 100 euroa, ei penniäkään enempää, että ihan hillittömään törsäilyyn ei edes ollut mahdollisuutta.
Vihannesosastolla suuntasin heti juures- ja kausituotehyllyille ja lähdin purkamaan tulevan viikon ruokia noiden kautta. Hintoja vertaillessa ruokalistalle päätyi ainakin kaalilaatikko ja uunijuurekset, mahdollisesti myös Janican hehkuttama paprikakeitto. Vaikka pyrin aina ostamaan luomua ja kotimaista, on paprikat yleensä sellaisia, joista joudun joustamaan: kun kotimaisten ja ulkomaisten paprikoiden kilohinnassa on yli 3 euroa eroa, ei meikäläisen pussi vaan mitenkään taivu kotimaisten ostoon. Kyssäkaalia ostin ensimmäistä kertaa eläissäni ja sen käyttökohde on vielä hiukan auki – ehkä upotan sen niihin uunijuureksiin, joihin myös jääkaapin perukoilla toista viikkoa kyhjöttävä kukkakaali on menossa, ellei jotain jännittävämpää reseptiä tule vastaan. Tomaatteja ostin kahdessa eri erässä: kotimaisia leivän päälle laitettavaksi (olen ihan koukussa, ei varsinaista sesonkiruokaa sekään) ja ulkomaisia viikonlopun salsaa varten. Mun sukulaiset on tulossa meille sunnuntaina syömään tacoja ja ajattelin silloin tehdä supersipulisen ja valkosipulisen salsan, joten jossain määrin vetinen makukaan ei haittaa.
Leipäosasto on aina hankala, varsinkin kun rakastan hyvää ja rapeakuorista, lämmintä leipää ehkä eniten maailmassa. Kadehtien vilkuilin kauppaseurueen nuoriso-osaston kärryyn, kun sinne nosteltiin useampikin herkullisen tuoksuinen paistopisteleipä, itse hamstrasin Reissumiehiä ja alennusleipiä pakkaseen. Reissumiestä meillä syödään ihan vain siitä syystä, että se maksaa 28 senttiä paketti – ei todellakaan siksi, että se olisi mikään ruisleipien mersu, ei sinne päinkään.
Marketista ostin yhden ainoan lihatuotteet, broilerin koipipaloja. Niinpä niin, en siis ole itsekään mikään Jeesus, joka pystyisi aina elämään omien opetustensa mukaan. Hannan sopan One pot chicken vaan on himotellut mua jo niin kauan, että nyt vihdoin ajattelin himoni toteuttaa. Me syödään muuten kyllä todella vähän kanaa ja luomukanaan ei ole rahaa oikeastaan koskaan, eli siinä(kin) mielessä poikkeamme noista Lihatiedotuksen tilastoista jonkun verran.
Kuivaosastolta täydentelin tänään papu-, kalasäilyke ja tomaattimurska- ja paseerattu tomaattivarastoja, niinkuin itseasiassa melkein joka viikko. Me syödään niin paljon erilaisia pastoja ja tomaattikastikkeita, että näitä kuluu viikossa monta monituista purkkia. Kikherneet on tarkoitettu Alisan paprikahummukseen, en tosin ole ihan varma, että miten monta paprikaruokaa noista meidän kolmesta pikkupaprikasta saa aikaiseksi.
Maitoa meillä kuluu ihan järjestön määrä, varsinkin kun ottaa huomioon, etten itse käytä sitä kuin aamukahvissa. En oikein edes ymmärrä, miten kaksi alle metrin pituista pystyy juomaan melkein litran maitoa päivässä, mutta jotenkin se aina vaan kaapista häviää. Taka-alalla kuvassa on myös AB-jugurttia, jota laitan lasten iltapuuroon yhdessä hillon kanssa, sokeroituja jugurtteja me ei osteta koskaan. Turkkilaista jugurttia herkutellaan aina välillä aamupalalla tai välipalaksi, sitäkin tuo jälkikasvuni söisi varmaan litran päivässä, jos vaan annettaisiin mahdollisuus!
Tämän ruokakassin häpeäpilkku on sen broilerin lisäksi nuo tonnikalapurkit. Me oltiin todella monta vuotta syömättä kokonaan tonnikalaa, mutta lasten ja lisääntyneen pikaruokatarpeen vuoksi se on palannut jossain määrin ruokaympyrään. En ole ylpeä tästä ja koitankin aina välillä korvailla sitä kotimaisilla kalasäilykkeillä, mutta tuskin se niitä liikakalastettuja tonnikaloja lohduttaa. Tulevalla viikolla ruokalistalla on itseasiassa kaksi kalaruokaa, eikä niihin (onneksi) liity tuo tonnikala: kuvan ottamishetkellä jo pakasteeseen päätynyt pakastesei, josta ajattelin valmistaa Alisan arkicurryn ja Kauppahallista ostetusta savukalasta valmistettu pasta. Hallista kävin tänään myös ostamassa sen viikon toisen liharuuan emmeet, kun 2kg possun kassleria pääsee sunnuntain tacokestejä varten pataan muhimaan.
Sitten kuulisinkin mielelläni teidän kommentteja! Onko viikottaiset ostokset yhtään samoilla linjoilla meidän kanssa? Mikä järkyttää tai ihmetyttää? Millaisia ostoksia te teette? Paljastakaa kaikki ryönänne!
niina
Meillä syödään luomua ja lähiruokaa, joka aterialla on kasviksia jossain muodossa, paljon marjoja ja hedelmiä, kaikki viljatuotteet tummaa/täysjyvää (myös pastat ja riisit) ja lähestulkoon aina alusta loppuun itsetehtyä ruokaa. Poikkeuksia tietty on; just syötiin iltapalaksi pakastepizzaa 😀 mutta pääsääntöisesti arkiruoka on tuota. Lihaa syödään kyllä melkolailla joka aterialla, mutta kaupasta sitä ostetaan 1-2 ateriaan viikossa, yleensä kanaa ja nakkeja. Muuten sitten hirveä ja poroa. Possua syödään leivän päällä, mutta ollaan rajoitettu sitä niin että ostetaan yksi pieni paketti vähän ns. parempaa kinkkua viikkoon entisen Rainbow-keittokinkun sijaan. Kalaa ostetaan kaupasta hyvin hyvin harvoin, joskus kun tuore lohi on tarjouksessa. Tonnikalaa vielä harvemmin ja seitiä tms. pakastekalaa ei koskaan. Pyydetään itse ja syödään mitä saadaan. Ei siis ympäri vuoden tosiaankaan syödä sitä suositeltua 3 annosta viikossa vai mikä se nyt on. Kerran viikossa pyritään syömään kuitenkin, kesällä ja juomus- ja pilkkiaikaan enemmän ja ihan sydäntalvella ja loppusyksystä vähemmän.
Me satsataan luomuun ja kotimaisuuteen, koska se on mahdollista. Jos ei olisi metsästävää miestä ja pakkanen täynnä lihaa, niin jouduttaisiin tinkimään monesta muusta asiasta (maitotuotteet, leipä ja kasvikset tulee ekana mieleen). Nyt kun kaupasta ei sitä lihaa kanneta niin voidaan ostaa sitä luomua ja just sitä juustoa mitä halutaan ja parempaa kinkkua jne. Hyvä näin 🙂
Oon ihan vasta liittynyt FBssa Ravintotietoiset vanhemmat-ryhmään, koska olen kuvitellut olevani sellainen ja halusin reseptivinkkejä ja uutta jotain arkiruokailuun jne, mutta en oikeesti tiennyt että ruokailusta saa tehtyä niin valtavan numeron! 😀 siellä siis porukka oikeesti keuhkoaa jostain muroista ja maitotuotteista ja maustetuista jogurteista kuin ne olis saatanasta seuraavia. Hohhoooi… samoin mun mielestä Marja Hintikka Livessä joku niistä vieraista sanoi hyvin, että jotenkin se ruoka on Suomessa liian keskipisteessä. Siis kun muualla maailmassa istutaan pöytään, jutellaan, syödään, noustaan pöydästä ja tiskataan, niin täällä istutaan pöytään ja tuijotetaan sitä keitettyä perunaa. 😀 niinhän se tuntuu olevan.
Emmi Nuorgam
Varmasti mekin syötäisi enemmän riistaa, jos asuttaisiin pohjoisessa! Eikä tarvitsisi kalaakaan raahata kaupasta kotiin. Se olisi oikeasti kiinnostavaa tietää, että miten asuinpaikka vaikuttaa ravintotottumuksiin – raaka-aineiden saatavuus varmasti vaikuttaa, mutta onko muita maantieteellisiä eroja?
Olen myös usein miettinyt tuota raamatullista suhtautumista ruokaan, ja sellaista joko-tai-tyyppistä asennetta. Mulla on yksi tuttu, joka aina vahtii, että mitä meidän lapset syö, kun olen ennenkin kirjoittanut ruuan terveellisyydestä ja siitä, että lapsille tarjotaan paljon eri makuja. Hän tuntuu saavansa ihan hillittömät kiksit, jos vaikka kerron lasten syöneen nakkeja – ihan kuin olisi voittanut mut jotenkin ja todistanut valehtelijaksi. Vaikka ei ne musta sulje toisiaan pois: voi syödä pääsääntöisesti terveellisesti ja ennakkoluulottomasti ja sitten voi syödä myös niitä kalapuikkoja ja pakastemuusia.
Viikonloppukokki
Mielenkiintoinen postaus! Lempiaiheitani. Tästä jaksaisin puhua,vaikka kuinka kauan. Mä pyrin käymään kaupassa kerran viikossa, joskus loppuviikosta. Kauppalistaa ei ole, mutta viikonlopun ja seuraavan viikon ruuat on mietitty. Noin periaatteessa tämä onnistuu, mutta kaupassakäynti tarkoittaa yleensä kaupoissa käynti päivää. Niin tälläkin viikolla. Ruokalistalla oli sinisimpukoita, ankanrintaa ja sitruunakanaa. Lähtökohtaisesti tiesin, että kaikkea en saa yhdestä paikasta. Tällä viikolla viikon safkat hankittiin paikallisesta lihakaupasta, hallista (mies poikkesi työmatkalla), kahdesta marketista ja yhdestä pikkukaupasta. No okei paikallisen lihakaupan ostokset (luullista naudan lapaa lihakeittoon) olisi voinut tehdä hallissa, mutta samalla sain tilattua hirven lihaa. Ensimmäisestä marketista sain muut ainekset paitsi en luullisia, marinoimattomia broilerin rintaleikkeitä, joita ei sattunut olemaan myöskään hallissa tai lihakaupassa. Pikkukaupassa jouduin käydä, koska unohdin ostaa muista kaupoista glogiä. Joskus ärsyttää, kun joutuu juosta raaka-aineiden perässä monessa kaupassa, jopa kahdessa kaupungissa. Kummallisinta on mielestäni se, että usein metsästän ihan tavallisia aineita esimerkiksi punajuuria tai marinoimatonta kanan rintaleikettä ympäri kylää. Kaupasta kyllä löytyy broileria miljoonalla eri marinadilla tai erilaisia punajuurivalmisteita ja -eineksiä, vaikka missä muodossa, mutta ei itse juuresta, vaikka se on sesongissa tai sitten ne ovat niin huonolaatuisia, ettei niitä viitsi ostaa. Pyrin yleensä ostamaan sesongin mukaisia raaka-aineita, suosin kotimaista, mutta laadun vuoksi välillä on ostettava ulkolaista. Luomu- tai lähiruoka ei ole tärkeintä, mutta se on plussaa. Siksi esimerkiksi ostamme naudan- ja karitsanlihan paikallisilta tuottajilta. Sienet poimimme itse ja ravustamme. Syömme mielestäni hyvin ja terveellisesti. Lihaa syödään aika paljon, mutta myös kalaa ja kasvisruokaa. Onneksi lapsetkin suhtautuvat ruokaan melko ennakkoluulottomasti. Ruokaan kuluu aika paljon rahaa, mutta se on oma valintamme. Viikottaiset ruokaostokset ovat neljän hengen taloudessa 100-150 €, mutta siinä ovat kaikki perheemme ruokaostokset, myös työpäivien lounaat aikuisille.
emminuorgam
Oho, nyt kiinnostaisi tietää, miten selviätte noin edullisesti? Lounaathan maksavat jo 20 euroa per päivä, vai onko teillä työnantajan puolesta lounasetu? Sinisimpukat ja ankanrinta kuulostavat myös aika tyyriiltä raaka-aineilta – mistä siis pystyy säästämään, niin että kustannukset ei kuitenkaan kohoa tuon suuremmiksi?
Viikonloppukokki
Sinisimpukat eivät itse asiassa oli kovinkaan kallista herkkua. Nytkin maksoin niistä reilu 7 €/kg. Kilosta riittää neljälle hengelle hyvin. Ja siis aikuisten lounaat ovat viikonlopun jämiä. Päivälle keittelin lihasoppaa 5 l kattilallisen. Siitä riittää tämän päivän lounaan lisäksi ainakin kerran päivälliseksi koko porukalle ja lisäksi aikuisille lounaaksi. Väitän, että itse valmistaen säästää tosi paljon. Meillä ei syödä mikroruokia, ei juoda limsoja, eikä edes mehuja. Jugurtit maustetaan itse. Harvoin ostetaan herkkuja kaupasta, vaan yleensä ne tehdään itse. Aina välillä pidetään puuropäivää. Suunnitelmallisuus, kauden raaka-aineet, yhteiset ruoka-ajat ovat avain. Tietysti aina välillä käydään ulkona syömässä, ja sitä ei ole laskettu tuohon mainitsemaani summaan.
emminuorgam
Aah, käsitin, että puhuit ravintolalounaista, en ihan aina muista, että valtaosa ihmisistä ei kokkaa joka päivä kahta ruokaa. 😀 Mutta joo, komppaan siinä, että itse tekemällä voi säästää – toki silti toivoisin, että esimerkiksi kasvikset olisi halvempia kuin valmisruuat, että kynnys alkaa tehdä itse laskisi myös.
MMinne
Mitäh?! Reissumies maksaa oikeasti 28 senttiä paketti! Maksaako se kaikkialla yhtä vähän? Mä luulin, että sulla on tuossa kirjoitusvirhe, kunnes sitten katselin tuota kassakuittia..
Meidän taloudessa säästetään kyllä pitkä penni sillä, että asutaan pienessä kaupungissa (no okei, Tampereen näkökulmasta ihan maalla) ja on mahdollisuuksia helposti esim. hakea marjat ja sienet metsästä. Okei, toki pitää myös olla halua ja innostusta, ei ne maallakaan itsestään pakasteeseen hyppää. Iso pakastin myös mahdollistaa sen, että voidaan pakastaa mustikat, puolukat, mansikat, vadelmat, lakat, sienet jne koko talven varalle. Mies ei metsästä, mutta isäni käy hirvimetsällä ja sitä kautta saadaan lihaa. Hän myös kalastaa silloin tällöin. Nyt laitoin vielä porukoiden kasvimaalle erilaisia kaaleja, kesäkurpitsaa ja papuja kasvamaan, niistä tuli satoa pitkäksi aikaa ja osan pystyi myös pakastamaan!
emminuorgam
Joo kyllä ainakin Tampereen Prismoissa maksaa! 😀
Tuo on itseasiassa ainoa syy, miksi aina välillä haaveilisin kasvimaasta: viljeleminen, metsästys ja kalastus. Tai no joo, ehkä siihen haaveeseen kuuluisi sitten sellaista puuhaava mieskin, mutta ajatuksesta varmaan saa kiinni. Silloin kun asuttiin Pirkkalassa, elettiin melkein koko kesä oman pienen rivaripihan kasviksilla ja kyllä siinäkin säästi todella pitkän pennin!
Liilii
Tähän taitaa nyt kommentoida vaan ruokapyhimykset, niin hienoilta kuulostaa porukan ostotottumukset 😀 Meillä tehdään sunnuntaina tai maanantaina arkiviikon ruokalista. Yleensä kyllä suunnittelen vaan neljä ruokaa ja yks päivä menee muiden ruokailujen jämillä. Panostan luomujauhelihaan ja siihen ah niin ihanaan rapeakuoriseen leipään. Kasvisruokaa yritän kyhätä kerran viikossa, mutta se homma on vielä aikalailla lapsen kengissä. Lihaa ollaan yritetty vähentää niin, että jos ennen olisin tehnyt makaronilaatikon 400 grammasta jauhelihaa, laitankin puolet vähemmän ja käytän toisen puoliskon johonkin muuhun ruokaan. Viikonloppuisin syödään usein ulkona ja kylässä. Lauantaille ostetaan herkkuja viinereistä irtokarkkeihin, mistä kukin tykkää. Saas nähdä, miten tottumukset muuttuu, kun kohta ruokapöytään istahtaa myös tuo tissiruokinnassa tähän asti ollut juniori.
emminuorgam
No mutta aika samaltahan teidän ostokset kuulostaa! Vai mistä se pyhimsfiilis oikein tulee? 🙂
Tekstiilipesurit
Todella usein itse retkahdan noihin ulkomaalaisiin tuotteisiin, nimenomaan hintojen takia. Valitettavasti kun hinnat muutenkin on niin korkealla Suomessa. Yritän kyllä pysytellä luomussa, jos siihen on mahdollisuus 🙂
S-Pankki Siirto on moderni pankkipalvelu, joka helpottaa rahaliikennettä - EMMI NUORGAMEMMI NUORGAM
[…] useampaan otteeseen kertonut meidän arjesta ja sen pyörittämisestä. On ruokalistat, on budjettiexcelit, on mobiilisovellukset ja yhteiset kalenterit, jotka helpottaa arkea ihan […]