Jos jokin tässä kaupunkilaisessa suvakkikuplassa risoo, niin se, etteivät ihmiset enää mene naimisiin ja jos menevätkin, niin tekevät sen salaa jollain eteläisen pallonpuoliskon saarella, jonka nimeä en osaa lausua. Omien häideni lisäksi olen ollut tasan yksissä häissä – niissäkin vatsatautisena – ja koko kesähääkonsepti on jäänyt itselleni vähän vieraaksi. Mutta nyt! Onneni on kääntynyt: pääsen häihin, enkä mihin tahansa häihin, vaan (lähes) kuninkaallisiin häihin, joita sulhanen kuvaili sanoilla ”Päivällä ne ovat kuin europpalaisessa hienostohotellissa ja yöllä kuin venäläisessä bordellissa”.
Hattuja, cocktail-tilaisuuksia, illallisia, kampauksia ja meikkejä, yllätyksiä, kukkia, kukkia ja kukkia – en millään malttaisi odottaa, että elokuu koittaa. Vielä mahtavammaksi nuo juhlat tekee se, että minua pyydettiin toimimaan juhlien seremoniamestarina ja huolehtimaan siitä, että kaikki sujuu kuin rasvattu. En tiedä mitään hommaa, joka sopisi itselleni paremmin: exceleitä, kuohuviiniä, rempseitä ihmisiä ja rakkauden juhlimista. Eikä miljöössäkään varsinaisesti ole valittamista.
Kesähäät Hirvihaaran kartanossa tarkoittaa toki sitä, että se perinteinen asukriisi on täällä myös. Ja tällä kertaa kriisi on triplakokoinen: hattu, cocktail-mekko ja vielä iltapukukin olisi nyt hakusessa. Ei kuitenkaan liene korrektia pukeutua omaan hääpukuunsa toisten juhlissa?
