Puhutaanpa rahasta

Raha, aihe josta ei puhuta. Ihmiset, joilla on rahaa, eivät halua puhua, koska heistä rahalla ei ole merkitystä. Ihmiset, joilla ei ole rahaa, eivät halua puhua, ettei asiaa tarvitsisi miettiä. Tiedämme hädin tuskin puolisoidemme palkat, harva tietää edes työkaverin. Raha on ahdistavaa, noloa, vaivaannuttavaa ja itsekästä.

Onnistuneen, tai edes sinnepäin toimivan parisuhteen tärkein edellytys on, että jokaisesta asiasta puhutaan avoimesti ja häpeilemättä. Oli kyseessä sitten seksi, siivoaminen tai ärsyttävät sukulaiset, asioiden panttaaminen aiheuttaa riitoja ja väärinymmärryksiä, jotka vuosien varrella kasvavat niin isoiksi, että pahimmassa tapauksessa rikkovat koko parisuhteen. Oma parisuhteeni tuskin olisi enää olemassa, jos emme alusta saakka olisi tehnyt sopimusta siitä, että kaikesta puhutaan. Ei se helppoa ole ollut, vaan vittumaista ja vaikeaa, mutta ehdottoman välttämätöntä sitoutumisen ja luottamuksen syntymiseksi.

Se on tarkoittanut myös sitä, että rahasta puhutaan avoimesti.

Omat rahat

Kuusivuotisen suhteemme aikana on ollut kausia, jolloin olen elänyt lähinnä opintotuilla. Välillä olen saanut kuukausipalkkaa, välillä äitiysrahaa, välillä en rahaa lainkaan. Mieheni tulot ovat aina olleet epäsäännölliset, joskin onneksi hyvin nousujohteiset edelliset vuodet. Nyt taloudellinen tilanteemme on kohtuullinen, joskin juuri niin epävarma, kuin vain kahden freelancerin talous voi olla.

Silloin viitisen vuotta sitten, kun alkoi olla jokseenkin selvää, että lyömme miehen kanssa hynttyyt yhteen ja perustamme yhteisen kodin, oli pakko ottaa raha ensimmäistä kertaa puheeksi. Asunnon ostaminen ja asuntolaina valvottivat monta yötä: en periaatteestakaan halunnut ottaa yhteistä lainaa ihmisen kanssa, jonka olin tuntenut vasta pari vuotta. Sikäli logiikka oli vähän ontuva, että olin kuitenkin ostamassa asunnon sen saman tyypin kanssa, mutta ei mennä nyt siihen.

Ajattelin, ja ajattelen edelleen rahan tuovan itsenäisyyden. En koskaan, missään tilanteessa suostuisi siihen, että meillä olisi vain jotkin hämärät ”yhteiset rahat”, joissa enemmän tienaava olisi aina niskan päällä. Omat rahat ovatkin itselleni samanlainen periaatekysymys kuin oma nimeni: minä olen itsenäinen ihminen, en mieheni – tai kenenkään muunkaan – omaisuutta. Yhtälailla haluan myös itse olla kärryillä omasta taloudestani – siitä kirjoitinkin keväällä jo pidemmin.

Meillä on siis omat rahat, mutta koska meillä on myös yhteiset lapset ja yhteisiä menoja, maksetaan kaikki yhdessä. Menot on kuitenkin suhteutettu tuloihin siten, että silloin kun minä olen ollut vanhempainvapaalla on mies maksanut enemmän ja silloin kun hän on ollut perhevapaalla, olen minä maksanut enemmän.

Tätä rahapalettia pyöritetään budjettiexcelin avulla. Sinne lisätään kaikki kuukausittaiset menot ja excelistä lasketaan, paljonko kummankin osuus menoista on. Tällä hetkellä menopuoli on ihan järjetön, mutta pysyypä ainakin mielessä, miksi niitä ennakkoveroja kannattaa maksella ja seuraavia asuntokauppojakin harkitaan hiukan pidempään. Tämän perusteella sitten molemmat haalivat töitä sen mukaan, että menot tulevat katettua. Ja sen jälkeen kumpikin saakin tehdä rahoillaan mitä lystää.

Omat rahat

Itsehän pääasiassa syön kaiken ”ylimääräisen” rahan, jota minulla on. Kumpikin tuhlaa rahaa myös eettisesti kestävämpiin vaatteisiin (en olisi puolisoni kohdalla pari vuotta sitten vielä uskonut) ja viime kuussa mies osti täysin oman ymmärryskykyni yli menevän sähkösyntikan. Mikäli meillä olisi yhteiset rahat, en ikipäivänään olisi hyväksynyt sen mölytoosan hankkimista, enkä usko mieheni sallinneen minulle saman verran maksavaa Uhanan bomberia. Nyt noilla asioilla ei onneksi ole mitään väliä – kukin hassatkoon rahansa kuten haluaa.

Ja tätä nerokasta systeemiä esittelemme myös tämän kuun Meidän Perhe -lehdessä. Kaksi muuta jutussa haastateltua perhettä olivat järjestäneet talouden ihan eri tavalla: toisessa perheessä on yhteinen tili ja mies päättää rahankäytöstä, toisessa perheessä täysin erilliset tilit. Kumpikin tapa vaikuttaa omasta mielestäni kummalliselta, mutta varmasti näiden perheiden mielestä myös meidän tapa on järjetön.

Nyt kiinnostaisikin ihan superpaljon, miten teidän rahat on jaettu? Onko niitä jaettu? Onko sinulla omat rahat? Oletteko autuaan tietämättömiä kaikesta ja annatte jonkun muun hoitaa, vai oletteko tarkan markan pihtareita ja naputatte puolisollekin asiasta?

23 comments

  1. Heli

    Meillä omat tilit. Ja kumpikin kustantaa tietyt asiat mutta tarvittaessa se kummalla on parempi rahatilanne voi auttaa toista. 🙂 Talon laina on miehen nimissä. Mies hoitaa pääasiassa isommat hankinnat ja kulut.

    1. Emmi Nuorgam

      Joo tuo auttaminen on tosi hyvä pointti – yhdessähän siinä parisuhteessa ollaan, niin tottakai aina pitää tukea toista parhaansa mukaan, oli se sitten rahaa tai muuta tukea!

  2. Mirella

    Meillä on omat tilit ja yhteinen tili. Yhteiselle tilille kumpikin siirtää summan x, ja sieltä maksetaan asuntolainaa, muut kodinmenot, vakuutukset, ruoka yms. yhteiset menot. Summaa x suhteutetaan sen mukaan, mitä kumpikin tienaa. Molemmille jää aina saman verran ”omaa rahaa”, vaikka toinen tienais miten paljon enemmän. Ja niillä omilla rahoilla saa tehdä just mitä haluaa. Kuulostaa siis samalta systeemiltä, kun teillä. Toimii myös hyvin, koska en mä halua olla kysymässä ”lupaa” jos haluan ostaa jotain itselleni.

    Mies hoitaa suurimman osan yhteisistä raha-asioista, mutta mä olen silti hyvin tietoinen meidän menoista, tuloista, lainoista yms.

  3. A

    Meillä on omat rahat ja tilit, sekä yhteinen tili jonne siirretään rahaa säännöllisiin yhteisiin menoihin (vastike, sähkö, päivähoito jne). ja excel jonne kirjataan kaikki yhteiset ostokset…siis ihan kaikki ja sen avulla balansoidaan että kumpikin maksaa osuutensa. Tämä tapa on ollut käytössä vuodesta 2006 ja hyvin toimii (tai alkuun oli paperinen vihko mutta google drivessä oleva excelsheet on paljon kätevämpi :)). Ja menoista kirjan pitäminen paljastaa todella hyvin, että vaikka kuvittelisi että molemmat maksavat about yhtä paljon, voi tilanne olla käytännössä se, että toinen on maksanut monta sataa enemmän. Omat rahat on mun mielestä todella tärkeä juttu ja hyvä olla, joten ei todellakaan ole käynyt mielessä yhdistää talouksia (täysin) edes siinä vaiheesa kun lapsi tuli. Niin ja omilla rahoillaan kumpikin voi tehdä ihan mitä lystää (lähinnä ne menevät kyllä säästöön).

    Yhteisten menojen jako menee meillä 50%/50%, tämä siksi että meillä on about koko ajan ollut tulot muutaman euron tarkkuudella samat. Tällä hetkellä miehen palkka on 10% omaani suurempi, mutta verotuksen takia käteenjäävässä summassa ero on pieni, joten tasajako toimii. Sovittu on ja myös toteutettu, että niinä aikoina kun toisen tulot tippuvat perheen vuoksi (perhevapaat joita meillä käytti sekä mies että minä), jaetaan tulot niin, että kumpikin saa saman verran (ts. töissä oleva kompensoi kotona olevan tulomenetyksiä).

  4. Laineilla

    Erilliset tilit on, mutta raha kuitenkin käytännössä yhteistä. Näin on jo siksi, koska yhden rahatilanne vaikuttaa toisen rahatilanteeseen, tuissa siis. Pääosin minä pyöritän taloutta kuitenkin niin, että huolehdin kaikista lapsien tarpeista ja mies lähinnä ilmaisee pienellä varoajalla, mikäli on vaikka uusien housujen tarpeessa. Osaan sitten budjetoida, mitä voi hankkia milloinkin ja millä on suurempi kiire… Ylimääräistä meillä ei juuri koskaan jää, mutta lähinnä jo siksi, että se potentiaalinen ylimääräinen menee sitten juurikin ”vähän parempiin lastenvaatteisiin”. Haluan siis tukea kotimaista tuotantoa sen, minkä rahatilanne sallii.

    1. Emmi Nuorgam

      Sama täällä, määkin yritän ostaa ainakin osan vaatteista Noshilta ja hankkia sitten tarhavaatteet henkkamaukalta ja kirppiksiltä.

  5. Veema

    Me ollaan varmaan vähän harvinaisempi pari, kun meillä on vaan kaksi yhteistä tiliä: yhteinen käyttötili ja yhteinen säästötili. Mä pääasiassa vastaan siitä, että laskut maksetaan ajallaan (tosin lähes kaikkk e-laskuna) ja että yhdessä sovittu säästösumma menee säästötilille joka kuukausi. Muutoin on sovittu, että kummatkin saa käyttää yhteistä tiliä käytännössä samalla tavalla kuin käyttäisi omaansa – eli voi ostaa sen Uhanan bomberin (jonka just sain postissa!) tai mies jonkun pyöräilyyn liittyvän härpäkkeen kyselemättä lupaa toiselta. Tosin on myös sovittu, että hiukka kalliimpia juttua mietitään yhdessä.
    Tää toimii meillä, koska molemmilla aika samanlainen tapa käyttää rahaa. Me myös huomattiin yhdessä vaiheessa, että hyvistä aikeista huolimatta menoja ei maksettu kovinkaan tasaisesti silloin kun käytössä oli vielä erilliset tilit ja yhteinen taloustili. Laskut tuli kyllä maksettua tasan, mutta mä esim. maksoin kaikki lapsen jutut. Ei myöskään olla excel-tyyppiä, joten tää oli molemmille toimiva ja paras ratkaisu.
    Koen myös olevani itsenäinen näinkin. Omaisuus myös kertyy yhdessä, eli se on helppo sitten jakaa, vaikka jotain ikävää tapahtuisikin.

    1. Veema

      Mun on vielä pakko jatkaa tähän tosi mielenkiintoiseen keskusteluun. Mä nimittäin mietin vielä uudestaan tota itsenäisyyttä ja omaa lupaa. Oli pakko vielä kysellä mieheltäkin tämän hetkisiä ajatuksia. Meidän tässä systeemissä varmasti suurin syy sen toimivuuteen on siinä, että meillä tosi samanlainen käsitys siitä, miten rahaa pitäisi kuluttaa (elämästä pitää nauttia, vaikka vähän voi jäädä talteenkin). Toki sekin varmasti vaikuttaa, että palkat on verojen jälkeen aika samansuuruiset. Joka tarkoittaa myös sitä, että kummallakaan ei ole sellainen olo, että olisi toisesta riippuvainen. Tietty tämä tilanne voi muuttua, mutta siihen liittyen alla…
      Mutta mulla ei tosissaan oo yhtään sellaista oloa, ettenkö saisi itse päättää suuresta osaa omista hankinnoistani. Vaatteista yms. Eikä kuulemma miehelläkään ole sellainen olo, että kyttäisin… Toisaalta yhteinen, isohko asuntolaina takaa sen, että kovin suurista menoista neuvottelisi joka tapauksessa. Me myös pyritään säästämään tulevaisuutta varten, tavalla joka hyödyttää sitten molempia.
      Tärkeää on mun mielestä myös se, mitä muutkin sanoneet, että omaa systeemiään arvioi aina tasaisin väliajoin. Jos esim. Toisella nousee palkka moninkertaisesti… Avoin keskustelu lienee siinä kohtaa tärkeintä… Ja toki erityisen tärkeää on se, että rahasta ei riidellä!

      1. Emmi Nuorgam

        Kuulostaa siltä, että olette suunnitelleet itsellenne parhaan tavan toimia, musta se on ihan mahtavaa! Liian usein kuulee sitä, että ”no meillä nää nyt vaan menee näin” tai jotain muuta vastaavaa – ikäänkuin mikään asia ”nyt vain menisi” jotenkin.

        Saman verran tienaavissa perheissä tuo on varmasti tosi toimiva, mutta tosiaan jos tulot on moninkertaiset, niin se voisi olla hankalampaa. Tai ainakin mulla tulisi sellainen olo, että käytän toisen tienaamia rahoja hyväkseni. Yhdessä noista jutun perheistä mies tienasi 10 kertaa enemmän kuin nainen ja oli vielä kaiken päälle tosi huoleton rahankäyttäjä. Musta se kuulosti todella stressaavalta tilanteelta!

  6. Reetta

    Meillä on tällä varmaan tosi sama tilanne. Excelissä kaikki menot ja tulot, yhteiselle tilille siirretään joka kuukausi tietty summa ”talousrahaa” ja loput jaetaan tasan kummallekin käytettäväksi oman mielen mukaan. Lisäksi säästetään yhteiselle tilille ja molemmat saman verran joka kuukausi omilleen. Lisää saa toki säästää omista ”tuhlailu”rahoista niin paljon kun haluaa.

    Nyt siis huolehditaan yhdessä tasaisesti menoista ja tuloista ja molemmilla on melkein eurolleen samanlaiset tulot. Minun tulot oletettavasti kasvavat aikanaan nopeammin, mutta toisaalta mies on tuonut leivän pöytään sataprosenttisesti minun opintojen ajan ja toki myös ollessani kotona lasten kanssa (jota en kyllä oikeasti laske tähän samaan kategoriaan), eli kyllä elämä tasaa :).

    Meille tärkeä punainen lanka taloudenpidossa on osaksi omat käyttörahat, yhteiset pelisäännöt yhteisten rahojen suhteen ja yksi yhteinen elintaso perheen sisällä.

    1. Emmi Nuorgam

      Yksi yhteinen elintaso – tosi hienosti sanottu! Kuten tohon yllekin kirjoitin, niin yhdessä noista perheistä oli erilliset rahat ja mies tienasi 10 kertaa enemmän kuin nainen. Mies myös tuhlasi huomattavasti enemmän. Se kuulosti TODELLA stressaavalta tilanteelta!

  7. savusuolaa, Janica

    Meillä on semmoinen säntillisen epäsäntillinen systeemi. Perusperiaate on ollut alusta asti se, että molemmilla on omaa rahaa ja omaa omaisuutta. Mutta kuitenkin puhallamme yhteen hilleen, myös taloudellisesti. Tarkoittaa sitä, että jos toinen on täysin pa ja toisella on rahaa, se maksaa, jolla fyrkkaa on. Aina elämäntilanteen muuttuessa olemme tehneet Excelit, johon olemme syöttäneet tulomme ja menomme hahmottaaksemme, millainen rahatilanteemme on, ja kuinka paljon molempien pitäisi suurin piirtein satsata eri menoihin. Joka kuukausi emme kuitenkaan jaksa tätä tehdä, sillä meillä on aikas kiinteät menot, ja olemme saaneet jyvitettyä omat osuutemme hyvin perstuntumallakin. Tyyliin minä maksoin tänään 35 euroa ravintolalounaistamme, maksa sinä öbaut saman hintaiset kauppaostokset. Tai sulle tuli nyt lomarahat, mutta mulle ei, koska olen freelancer, sinä maksat tässä kuussa enemmän menoja.

    En voisi kuvitellakaan, että toinen meistä olisi taloudellinen itsevaltias tässä oy:ssä. En siinäkään tapauksessa, että toinen tienaisi enemmän ja toinen vähemmän. Hankinnoista, menoista ja tuloista puhutaan aina avoimesti ja mietitään yhdessä, mihin rahaa voi laittaa, mistä pitäisi nipistää jne.

    Tämän kivasti toimivan yhteistalouden rinnalla molemmilla on omat rahansa, sijoituksensa ja velkansa. Meillä ei siis ole yhteistä käyttötiliä, koska emme vain ole jaksaneet avata sellaista. Omat tilimme ovat samassa pankissa, ja rahan vippailu osapuolelta toiselle onnistuu tarvittaessa helposti.

    Mutta siis, ne omat rahat. Teimme avioehdon, jonka mukaan molempien ennen aviolittoa hankittu omaisuus ja velat pysyvät omina mahdollisessa erotilanteessa. Toisaalta olemme miettineet toistemme taloudellista pärjäämistä, jos toinen kuolisi, ja huomioineet tämän vakuutuksissa.

    Minulle on ollut aina kauhean tärkeää, että pärjään itse. Vaikka toi mun ukko olisi miljonääri, tuntuisi tosi vieraalta heittäytyä täysin sen tulojen varaan – vaikka ei mulla kyllä mitään rahantuloa vastaankaan olisi. 😀 Se, että minulla on omat säästöni, antaa itseluottamusta ja voimaa. Joskus mies on lainannut minulta omaa isompaa hankintaansa varten suht ison rahasumman. Teimme siitä ihan virallisen velkakirjan korkoineen, allekirjoituksineen ja eräpäivineen. Kannatti lainata, tienasin miehelläni, se maksoi mulle ihan hyvää korkoa!

    1. Veema

      Viimeinen lause toki riippunee pariskunnasta 😉 mä väitän, että me riidellään vähemmän rahasta nykyään, kun on yhteinen tili.

    2. Emmi Nuorgam

      Kiitos, kuulosti tosiaan aika samalta kuin meillä! Ja hei tsemppiä taloustilanteeseen, täälläkin lähinnä haaveillaan siitä tasaisesta tulovirrasta.. 😀

  8. soffe1

    Meillä on yhteinen käyttötili ja säästötili. Miehellä on huomattavasti isommat tulot, mutta se ei ole ikinä vaikuttanut rahojen jakamiseen tai käyttöön. Emme ole ikinä riidelleet raha-asioista. Jos jompikumpi haluaa tehdä isomman hankinnan, keskustelemme siitä yhdessä. Meillä kohtaa hyvin pitkälle ajatus siitä, mihin ”humputteluun” käytämme ylimääräisen rahan. Mies hoitaa raha-asiat, tiedottaa minua ja yhdessä pohdimme mihin rahat milloinkin riittävät.

  9. Helena

    Meillä on yhteinen tili ja molemmilla sen lisäksi omia tilejä. Esim minulla on oma käyttötili ja toinen säästötili. Yhteiselle tilille kumpikin (töissäkäyvä ihminen) laittaa palkkapäivänä sovitut summat jotka kattavat yhteisen asunnon yhtiövastikkeen ja lainan sekä talousrahan jolla katetaan ruokaostokset ja lapseen liittyvät kulut. Loput rahat ovat omia ja ne saa käyttää miten haluaa ja mihin haluaa. Toistaiseksi on toiminut hyvin. Ainakin paremmin kuin edellisen parisuhteen järjestely jossa meillä oli vain omat tilit ja (minun mielestäni) epämääräinen tasaus systeemi.

  10. Niina

    Meillä on omat tilit, sitten yhteiset säästötili & lainanhoitotili ja lisäksi vielä yhdelle tilille S-pankin luottokortit. Omille tileille tulee palkat, joista siirretään lainanhoitotilille taloa ja autoa varten tarvittavat summat. Sitten maksetaan laskut, yleensä miehen tililtä kaikki laskut ja mun tililtä kuukausittainen ruoka- ja polttoaineraha S-pankin tilille. Se mitä omille tileille jää (ei paljon, toim. huom.) käytetään kuten parhaaksi nähdään. Yli 50 euron ostoksista pääsääntöisesti kysytään lupa/katsotaan onko rahaa. Säästötilille yritetään laittaa mm. miehen reissupäivärahoja ja muita ”ylimääräisiä” tuloja, mutta harvoin sinne kyllä mitään irtoaa. Ihan viimeisenä hätävarana on mun luottokortti.

    Meillä on molemmilla aika paskat palkat ja rahaa ei todellakaan ole liikaa. Pärjätään kuitenkin ihan hyvin ja pääsääntöisesti voidaan kuukausittain ostaa/tehdä jotain ekstraa. Kuitenkin esim. pesukoneen rikkoutuminen veisi sinne luottopuolelle heti, eli mitään hirveitä summia säästössä ei ole. Rahaa ei kuitenkaan ihan jatkuvasti tarvitse miettiä, joten sinänsä tilanne on ihan ok. Tilisysteemi on meille toimiva ja riitelyä tulee kyllä harvoin rahasta. Joskus ”kritisoin rakentavasti” miehen auto-/kelkka-/watercross-harrastukseen uppoavia summia, mutta pääsääntöisesti tosiaan elellään tässä asiassa melko sovussa.

  11. Puumis

    Meillä on yhteinen tili (johon tulee miehen palkka, ja josta kaikki suoraveloitukset ja asuntolaina maksetaan), ja lisäksi mulla on mun oma tili. Jälkimmäisestä siirrän sitten rahaa yhteiselle tilille, jos mies (joka hoitaa meidän raha-asiat) sitä pyytää. Yhteiseltä tililtä ostelee myös omia juttujaan, joten joskus rahaa tarvii siirtää enemmän, ja joskus vähemmän.

    Minä hoidan omalta tililtä meidän ruoka- ja juomaostokset ja maksan lopuilla meidän yhteisiä (tai mun yksityisiä) humputteluja. Eli meillä on tavallaan ”järkitili” ja ”talous/humputtelutili”.

    Ai juu ja sitten on vielä säästötili, jonne pyritään laittamaan parisensataa kuussa vuoden ”päälomamatkaa” varten.

    Mutta siis periaatteessa kaikki rahat on yhteisiä – ei meillä mitään avioehtoakaan ole, joten miksi joka penniä (okei, senttiä) laskea.

  12. Iina

    Jee, lisää rahapohdintaa! Kahden satunnaisesti työskentelevän lapsettoman ja lemmikittömän opiskelijan taloudessa mun rahat, mun valinnat-politiikka on toiminut just hyvin, ja ilmeisesti toimii noin muutenkin! Kun yhteiset menot (eli lähinnä vuokra ja ruoka) on maksettu, voi omat rahat säästää tai hassata mihin haluaa, eikä tarvitse mun mielestä sen kummemmin perustella. Koska me syödään melko lailla eri määriä ja eri juttuja (itse en halua syödä lihaa ja poikaystävä ei halua syödä kalliita kookossoijajogurtti-ihanuuksia), oon ollut aika tarkka juuri ruokakulujen jakamisesta. Mobilepay on jeesinyt aika usein kauppareissuilla!

  13. Sanni

    Meillä on omat rahat kummallakin, ja aika samanlainen systeemi kuin teillä, Emmi. Kumpikin laittaa palkkapäivänä yhteiselle tilille summan, joka on tietty prosenttiosuus tuloista. Olemme suht pienituloisia, mutta minä tienaan hitusen enemmän, siksi prosenttiosuus. Yhteiseltä tililtä maksetaan sitten kaikki pakolliset jutut: lainat, laskut, isommat hankinnat, lasten vaatteet ym. Se, mitä jää jäljelle, on kummankin ikiomaa valuuttaa, emmekä puutu toistemme rahankäyttöön.

    Tosiasiassa kyllä suunnilleen kaikki, mitä tulee, myös menee ihan noihin pakollisiin juttuihin. Omille tileillemme jäävät rahat hupenevat pääasiassa ruokaan (käymme kaupassa pari kertaa viikossa, vuorotellen), lasten juokseviin menoihin (joita alkaa olla aika paljon) ja joskus harvoin omiin vaatteisiin tai johonkin hauskaan. Mies ostaa levyjä ja minä hummailen ystävien kanssa. 🙂

    Mutta musta tämä jakosysteemi on tosi hyvä: perheen yhteiset menot jaetaan reilulla tavalla, mutta sen jälkeen kumpikin aikuinen ihminen päättää rahankäytöstään ihan itse. Emme ole riidelleet tai edes kinastelleet raha-asioista varmaan vuosikymmeneen. Siitä haaveilen, että rahaa jäisi jemmaan vähän enemmän. Nyt pakollisiin juttuihin menee aivan älyttömän iso osa siitä, mitä tienaamme: lainat (asunto- ja remontti-), sähkö-, vesi- ja jätehuoltomaksut, tolkuttoman suuret vakuutusmaksut, sievoinen summa lasten harrastuksiin, kuopuksen hoitomaksu, puhelimet ja netti… Niin, ja lasten viikkorahat! Tähän on tultu.

  14. Päkkänä

    Meillä on kauhea määrä tilejä 🙂

    Kummallakin on omat palkkatilinsä. Laskujenmaksutilille siirretään kummaltakin joka kuukausi X-määrä rahaa. Suurin piirtein sen suhteessa missä tienaakin. Tuolta tililtä menee kaikki laskut, asuntolainat yms. Ruokalaskut hoidetaan palkkatileiltä kumpikin omaltaan sen mukaan kumpi sattuu käymään kaupassa.

    Kummallakin on omat säästötilinsä. Sinne voi siirtää rahaa jos jää, ja sillä rahalla periaatteesa voi ostaa jotain omaa kivaa. Yleensä tuppaa kyllä olemaan niin että se omakiva on yhteistä perhekivaa, eli niillä rahoilla mennään lomalle yms. Tai sitten jos tulee iso hankinta eteen niin otetaan sieltä rahaa.

    Sen lisäksi on yhteisiä säätötilejä, joihin rahoihin ei kosketa, ellei yhdessä niin sovita. Niihin menee joka kuukausi rahaa se kumman tililtä se raha sinne menee ei ole väliä.

    Jos toiselta uhkaa loppua palkkatililtä rahat kesken kuukauden niin toiselta saa aina. Jos on molemmilta loppu niin sitten käydään jomman kumman säästöillä 🙂

    Minä hoidan käytännössä kaikki meidän raha-asiat. Mies tuskin edes tietää montako tiliä meillä on (ne on kyllä kaikki listattu ohjeineen jos mulle jotain käy 😉 ) tai paljonko hänellä on rahaa. Näin se on vaan aina meillä mennyt. Jos näyttää siltä, että tulee tiukka paikka eteen niin silloin asioista keskustellaan ja funtsitaan yhdessä miten edetään. Muuten minä halinnoin kaikkia tilejä mahdollisimman tasa-arvoisesti. Jokaiselle tilille on käyttöoikeus kummallekkin.

    Rahat ja elintaso tai tasottomuus on yhteisiä. Avioehtoa ei ole ja naimisissa ollaan oltu 20 vuotta. Harvoin tulee rahasta riitaa. Onneksi.

  15. Donald

    Hello, i think that i saw you visited my site so i came to return the favor.I am trying to find things to enhance my web site!I suppose its ok to use some of your ideas!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.