Voiko kulttuurin varastaa?

Ajauduin kaksi viikkoa sitten väittelyyn. Se ei liene mitenkään historiallista tai kummallista, mutta väittelyn aihe oli. Keskustelu koski cultural appropriationia eli kulttuurivarkautta, omimista tai haltuunottoa, mitä termiä nyt kukin haluaa käyttää.

Keskustelussa esille nousi kaksi selvästi erilaista näkemystä. Toiset ajattelivat minkä tahansa kulttuurielementin lainaamisen olevan kyseisen kulttuurin kunnioittamista. Toiset taas kokivat epätasaisten valtasuhteiden aiheuttavan kulttuurin varastamista sen kunnioittamisen sijaan.

Aihe on hankala ja erittäin laaja. Voi tuntua pikkumaiselta mielensäpahoittamiselta ja tarpeettomalta loukkaantumiselta suuttua siitä, että vieras ihminen ostaa kaupasta puvun, joka muistuttaa omaa, isoäidin kanssa valmistettua asua. Ja jos kyseessä olisikin vain asu, mikä tahansa rätti minkä joku päälleen vetää, se olisi minustakin pikkumaista ja turhan jauhamista.

Mutta oikeastaanhan kyse ei kuitenkaan ole siitä puvusta, vaan vallasta.

Ylen Perjantaissa on tänään aiheena kulttuurinen omiminen ja varastaminen. Varsinaiset keskustelijat ovat Roman Schatz ja Li Andersson, mutta päivystävänä saamelaisena/feministinä/bloggaajana/keskustelijana myös minut kutsuttiin paikalle kommentoimaan erityisesti Perjantaissa ensi-illan saavaa dokumenttia saamelaisuudesta.

Dokumentissa Niillas Holmberg, Ailu Valle ja Petra Biret Magga-Vars puhuvat saamelaisuudesta ja erityisesti saamelaiskulttuurin omimisen aiheuttamista tunteista.

Miksi saamelaiset aina loukkaantuvat ja raivostuvat? Mikseivät vaan anna olla, mitä pahaa siinä on, että joku julkaisee 2010-luvulla kappaleen nimeltä Nunnuka-lai-laa tai vaateteollisuus mainostaa omia tuotteitaan saamelaiselementein?

Toistuvasti esiin nousee valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin törmäys ja kulttuurilla rahastaminen.

Mitä siis tarkoittaa cultural appropriation?

Yksinkertaisimmillaan kyseessä on vähemmistökulttuuriin kuuluvien elementtien tai tunnusmerkkien ottamisesta käyttöön siten, että valtaa pitävän kulttuurin edustaja hyötyy käytöstä (taloudellisesti) tai tekee noista elementeistä huumoria. Lähiaikojen räikein esimerkki on Disneyn ”mauipuku” – ruskea naamiaispuku, johon on töherretty ”polynesialaisen mytologian” merkkejä ja puettu kaislahame päälle. Naamiaisasun (tai siihen liittyvän elokuvan) tavoitteena ei ole millään tasolla ollut parantaa syrjityn vähemmistökulttuurin asiaa, vaan lähinnä kerätä ropoja Disneyn kassaan. Ei siis voida puhua kunnioittamisesta, ei vaikka millä tahansa tavalla asiaa tarkastelisi.

Miksi sitten esimerkiksi saamelaiset ovat alisteisessa asemassa valtakulttuuriin nähden?

Olen avannut saamelaisuuteen ja erityisesti saamelaisten oikeuksiin liittyvää problematiikkaa jo aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti – eikä tilanne todellakaan ole vajaassa vuodessa lainkaan parempi.

Usein kysytään ruohonjuuritason esimerkkejä siitä, missä ja miten saamelaisten oikeudet jäävät toteutumatta. Räikein esimerkki on tietysti ILO-169 sopimuksen ratifioiminen, joka toteutunee jossain toisessa galaksissa aiemmin kuin Suomessa, mutta myös esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelujen saaminen.

Kaupunkisaamelaisten hyvinvointipalveluita tutkiva SÁRA-hanke julkaisi juuri tilastoja, joiden mukaan jo 74% saamelaislapsista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Näistä vain pieni osa saa tällä hetkellä esimerkiksi lakiin perustuvaa varhaiskasvatusta omalla äidinkielellään – kunnat eivät tiedä velvollisuudestaan järjestää varhaiskasvatusta ja vanhemmat eivät tiedä oikeudestaan vaatia.

On myös yleisesti tiedossa, ettei esimerkiksi muistisairaille saamelaisvanhuksille ole tarjolla palveluita omalla äidinkielellään tai mielenterveyspalveluita on käytännössä mahdoton saada saameksi. Tämän vuoden alussa Suomessa oli yksi saamenkielinen sosiaalityöntekijä, koulunkäynnin tukipalveluista nyt puhumattakaan! Erityistä tukea tarvitsevien tai kehitysvammaisten saamelaislasten ja näiden perheiden on siis pakko kasvaa suomenkielisiksi. Joku on kuullut tarinoita siitä, että Rovaniemellä voi synnyttää saamenkielellä ja toinen on törmännyt saamenkieliseen ensihoitajaan, mutta juurikaan tilastoitua tietoa näistä ei ole.

Saamelaiset ovat siis näkymätön kansa, joka kaivetaan naftaliinista esille silloin, kuin siitä on omalle liiketoiminnalle hyötyä.

Usein tässä vaiheessa kysytään, että onko sitten soijakastikkeen käyttäminen ruuanlaitossa varastamista? Tai lentäjäksi pukeutuminen naamiaisissa?

Tuskin. Lentäjät eivät ole mihinkään kulttuuriin nähden alisteisessa asemassa, jolloin asialla ei ole tekemistä kulttuurivarkauden kanssa. Soijakastikekaan tuskin on kulttuurivarkautta – ainakaan enää vuonna 2016 – vaikea sanoa, kun en tunne kastikkeen historiaa.

Merkityksellistä on siis se, hyötyykö valtakulttuurin edustaja toisesta kulttuurista vai ei. Missään nimessä siis pohjoiseen matkustaminen ja saamelaiseen kulttuuriin tutustuminen ei ole kyseenalaista – matkailu ja käsityöt ovat tärkeimpiä saamelaisten elinkeinoja, joten niiden kuluttaminenhan on vain positiivinen asia.

On kuitenkin eroa sillä, ostatko Seija Ranttilan valmistaman käsilaukun vai tilaatko kankaan Malesiasta ja valmistat ranttilakopion itse.

Ja kas, näin yksinkertaista se on.

8 comments

  1. Hanna

    Kiitos erinomaisesta postauksesta! Kerrankin joku saamelainen kirjoittaa aiheesta riittävän havainnollisesti ja mikä parasta, ilman (piilo)aggressioita. Häpeäkseni myönnän, että minun piti elää yli kolmekymmenvuotiaaksi ennen kuin ylipäänsä aloin noteerata uutisia ja/tai keskusteluja saamelaisiin ja heidän oikeuksiinsa liittyen. Eikä kyse ole ollut mistään tarkoituksellisesta ylimielisyydestä tai välinpitämättömyydestä, vaan siitä että asia ei kertakaikkiaan ole noussut siihen asti eletyssä kovin tavallisessa ja keskiverrossa suomalaisarjessani millään tavalla tietoisuuteen. Sittemmin se vähä, mitä olen aiheeseen liittyen lukenut, on saanut minut lähinnä häpeämään suomalaista mentaliteettia ja ylimielisyyttä saamelaisia, saamelaisuutta ja heidän oikeuksiaan kohtaan. Esimerkiksi se, että saamelaiset eivät saa palveluja omalla äidinkielellään (etenkin lasten kielipesiin pitäisi satsata todella paljon enemmän valtion taholta), on minusta melko törkeää, kun suhteuttaa siihen, että virkamiesruotsi on pakollinen kaikille, ketkä mielivät julkisiin virkoihin.

    Silti on hämmästyttänyt se, että melko usein saamelaisvaikuttajien blogeja ja muita kirjoituksia lukiessa välittyy sellainen kuva, että jokainen suomalainen lähtökohtaisesti on kolonialisti, riippumatta siitä mitä hän saamelaisista ja heidän oikeuksistaan ajattelee. Varsinkin kommenttiketjuissa usein asiallisetkin/vilpittömätkin kysymykset ja ajatukset saavat melko kylmäkiskoisia vastauksia. Tai ehkä olen vain sattunut lukemaan liikaa sentyyppistä keskustelua ja mielikuvani on vino… Sellaisesta sävystä ainakin itselleni tulee vain sellainen olo, että parempi olla sekaantumatta mihinkään saamelaisia koskevaan keskusteluun, koska lähtökohtaisesti on ei-toivottua seuraa.

    Siksi KIITOS asiallisesta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Asia todellakin kiinnostaa ja on tärkeä. Bisneksen tekeminen toisen kulttuurin kustannuksella (useimmiten vielä kulttuuria tuntematta) on väärin, kai sen pitäisi olla selvää jo maalaisjärjelläkin. Itse elän toisen kulttuurin keskellä, eikä tulisi mieleenikään pukea päälleni kimonoa, koska se on japanilaisen naisen upea vaate ja ennen kaikkea niin paljon muutakin kuin vain pelkkä vaate. Siksi ymmärrän paremmin kuin hyvin saamenpuvun koskemattomuuden.

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos paljon!

      En itseasiassa ole juurikaan lukenut keskusteluja aiheesta, joten en tiennyt tällaisen ikävän ilmiön olemassaolosta. Ehkä näitä tulee enemmän juteltua ihan livenä omassa sosiaalisessa piirissään, kuin keskusteltua netissä – varmaan ainoa asia joka mulla on näin! Pitänee ottaa selvää mistä tässä on kyse. Mutulla sanoisin, että niin monet ovat varmaan kyllästyneitä perustelemaan omaa olemassaoloaan ja selittämään asioita, että helposti sitten kaikki keskustelu tulkitaan loukkaavaksi. Se ei tietenkään tee asiasta yhtään hyväksyttävämpää, mutta voi olla yksi selitys.

  2. Niina

    <3 taas kerran.

    Ylempään kommenttiin viitaten; minä ainakin oon rehellisesti sanottuna kyllästynyt siihen että jokaikinen kerta joku "asiallisesti ja vilpittömästi" kysyy että no miksi niitä pukuja vaikka nyt ei saa vaan myydä, eikö se ole kulttuurin kunnioittamista jaadijaadijaadi. Tulee niin turhautunut olo, kun on yhden 20 vuotta yrittänyt vääntää ratakiskoa ja silti tietotaso on aivan järkyttävän huono. Siksi vastaukset voi olla monesti lyhyitä ja tylyjä, vaikka kysyjä sinällään ihan fiksulla asialla olisikin. Eihän se siis tosiaan mikään hyväksyttävä syy ole olla tyly ja ilkeä, mutta veikkaisin että monesti se on se syy kuitenkin.

    Nyt tää Frozen-keissi oli kanssa kummallinen. En tiedä oliko se Hesariin tietoisesti valittu näkökulma, mutta mulle tuli jutusta sellainen olo että saamelaiset on nyt taas suuttuneet/närkästyneet/loukkaantuneet. Ja siis joo onhan se kuluttavaa ettei saamelaisuus kiinnosta kuin silloin kun sillä voi tehdä rahaa, mutta minusta Disney on tehnyt todella todella fiksusti ja kivasti kun oikeasti halua tehdä asiat kunnolla. Odotan mielenkiinnolla jatko-osaa ja sen saamelaiselementtejä.

    Niin, ja tosiaan – saamelaiset suuttuvat, närkästyvät, loukkaantuvat, tuohtuvat. En ole nähnyt yhtäkään otsikkoa, jossa lukisi vaikkapa "Suomalainen yritys tekee pilkkaa saamenpuvusta – pahoittelevat tietämättömyyttään". Eeeeheeei. Eihän nyt suomalainen mene sillä tavalla pilkkaamaan, kyllä sitä aina ollaan ihan vilpittömästi vaan asialla…

  3. Pauliina

    En tiedä tulkitsinko tekstiäsi väärin, mutta omaan silmään vähän pisti tuo ajatus siitä, että periaatteessa vain oman kulttuurin edustajat saavat tehdä jotain kulttuuriin liittyvää mikäli hommaan liittyy myös bisnesintresti. Ymmärrän todellakin kaikki nämä käsityö/tuote-näkökulmat, mutta ymmärsinkö oikein että esimerkiksi fiktiivistä elokuvaa joka sijoittuisi saamelaisalueelle ei saisi tehdä kuin saamelainen? Vaikka ottaisi asioista selvää ja pyrkisi tekemään asiat kulttuuria kunnioittaen?

    Tämä ei ihan tunnu ymmärrettävältä joten avaatko tätä vielä lisää. Kiitos!

    1. emminuorgam

      Jos elokuvan pyrkimyksenä on tuoda esille kulttuuria siten, että elokuvantekijä ottaa sen tekemisessä kulttuurin ja sen edustajat huomioon, niin tottakai se on fine. Toki toivoisi, että myös kyseisen kulttuurin edustajilla olisi realistiset mahdollisuudet tehdä elokuvia ja tätä tuettaisiin, mutta nämä eivät suoraan sulje toisiaan pois.

      Jos viittaat tällä eilen uutisoituun Frozen -caseen, niin kyse ei ole siitä, etteikö elokuvaa olisi voitu tehdä. Saamelaisia vaan närästää se, ettei elokuvaa, joka kuulemma on saanut vaikutteita saamelaisuudesta, ole edes dubattu yhdellekään saamenkielelle eikä siihen ole saatu rahoitusta. Kun uutisoitiin ”korvauksista” niin kyse on siis siitä, että elokuvan markkinoinnissa tuotaisiin selkeästi esiin, että leffassa esitellään saamaleis- ja alkuperäiskulttuuria, eikä puhuttaisi ympäripyöreästi pohjoismaista ja että Disney esimerkiksi itse kantaisi vastuunsa kielen ja kulttuurin säilymiseksi ja rahottaisi ensimmäisen elokuvansa dubbaamisen uhanalaisille kielille.

  4. Ilona T

    Lapissa asuvana suomalaisena en halua käyttää vaatteissani tai asusteissani saamelaiskulttuurin tunnuksia, sillä mielestäni vain saamelaisilla on oikeus kantaa niitä. Koska en tunnista mikä asuste, vaate tai koru liittyy saamelaiskulttuurin tunnuksiin, en uskalla ostaa lainkaan saamenkäsitöitä. En edes Sámi Duodji-merkillä varustettuja. (En kyllä osta niitä Kiinassa tehtyjä kopioitakaan!) Toivottavasti jatkossa myymälöissä, joissa myydään Sámi Duodji-tuotteita, erotellaan selkeämmin käsityöt sekä korut ja asusteet, joita myös ei-saamelaiset voivat käyttää aiheuttamatta pahennusta. Haluaisin itse ostaa ja käyttää arjessani saamenkäsitöitä ja tukea siten saamelaisten käsityöläisten elinkeinoa. Nyt en uskalla, sillä en halua käyttää niitä väärin.

  5. tt

    Mie olen nyt kuukauden myöhässä, mutta tässä on ollut muuta. Ensinnäkin, kommentti Ilonalle. Hienoa, että mietit asioita. Ikävä kyllä, monesti saamenpuvusta puhuttaessa unohdetaan kertoa, että vaikka saamenpuku voi olla vain saamelaisten tai saamelaisyhteisöissä elävien käytössä, niin asusteita saa käyttää jokainen. Riksuja, muita koruja ja huivia. Karvakenkiä eli nutukkaita eli siepakoita käytetään laajasti Lapissa, eli niitäkin voi käyttää. OIkeastaan Sámi Duodji-myymälöissä olevat kaikki tuotteet ovat myynnissä kaikille, pukuhan on henkilökohtainen, itse ommeltu, jonkun sukulaisen ompelema tai tilaustyönä tehty. Osta rohkeasti Sámi Duodji-merkillä varustettuja käsitöitä, ne on myyntiin tarkoitettuja.
    Emmille sitten. Kirjoituksesi oli asiallinen, mutta yksi olennainen asia jää käsittelemättä. Soijakastiketta ja alkuperäiskansan kulttuuria ei voi verrata. Läpi ihmiskunnan historian on ollut kulttuurista lainaamista yksilö- ja yhteisötasolla. Vuosituhansia se oli suoran kanssakäymisen tasolla, mutta viime vuosisatojen aikana kulttuurinen lainaaminen on muuttunut mannerten väliseksi. Tässä kulttuurisessa lainaamisessa yhdeltä ryhmältä/kansalta lainattu asia on otettu toisen ryhmän/kansan kulttuurin osaksi jokapäiväiseen elämään. Lainattu asia on muuttunut niin, että sitä ei aina ole helppo edes tunnistaa lainaukseksi. Nykymaailmassa näitä kulttuurilainoja tulee jatkuvasti median ja tuotteiden kautta, kuten soijakastike tai Oktoberfestin juhliminen. Soijakastiketta kukaan kansa ei voi omia, eikä se vähennä sen arvostusta sen syntysijoilla. Oktoberfest ei Saksassa muutu jo sitä juhlitaan muuallakin. Mutta kulttuurin varastaminen on eri asia. Sitä käsittelit hyvin jutussasi. Saamenpuvun ja sen osien ottaminen markkinointiin ja niiden teettäminen Kiinassa ja myyminen matkailijoille on varkautta.

    1. Emmi Nuorgam

      Kiitos kommentista TT! Juuri näin minäkin tuon soijakastikkeen osalta ajattelen, hyvä tietää, että olen edes hiukan oikeilla jäljillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.