Ensimmäinen oikea joulu

Sain kaksi vuotta sitten joulunvihaajan maineen. Kirjoitin blogiini ahdistuksestani, työttömyyden peloista, varattomuudesta ja kaikesta siitä, miltä tuo erityisesti jouluna tuntui. En oikein edelleenkään tiedä mitä tapahtui, mutta sen sijaan, että olisin saanut sympatiaa ja tsemppausta, sainkin somen tuutilta kommentteja kerätä itseni ja ajatella elämäni positiivisia asioita. Ajatuksiani pidettiin lapsellisina ja naiiveina – ostat katsos sen piparkakkutalon nyt vaan niin jo tulee joulumieli!

Vaikka kirjoituksista on kulunut jo kaksi vuotta, olen edelleen aika vereslihalla noiden kommenttien vuoksi. Mikään huorittelu tai raiskausviesti ei ole tuntunut niin pahalta kuin joidenkin läheisten viesti siitä, että joulu on pyhä ja kaikilla on oikeus (tai ehkä jopa velvollisuus) luoda someen täydellinen joulu kenenkään sitä kritisoimatta. Sanomattakin lienee selvää, että sitä täydellistä joulua ei ole täällä viime vuosina näkynyt.


muumikalenteri

Monesti, kun kadoksissa olevasta joulumielestä puhui ääneen tai huokaili koristeltujen pipareiden puutetta, sai vastaukseksi, että tee ihan omannäköisesi joulu. Ilman pipareita ja joulumieltä, ei niitä kaikilla tarvitsekaan olla!

Mikä tietysti on ihan totta, ei tarvitsekaan. Mutta entäs, jos niitä kipeästi kaipaisi? Entäs jos haluaisi sen Täydellisen Joulun? Lahjoineen, herkkuineen ja joululauluineen, mutta ei voi sitä saada? Edelliset vuodet olen ollut henkisesti niin väsynyt ja jaksamisen äärirajoilla, että pelkkä haluaminen ei ole riittänyt. Saati raha! Viime syksynä luottokorttilasku oli tapissa jo pelkästään vuokrien vuoksi – pystyttekö kuvittelemaan, miltä tuntui kuulla vitsailua siitä, että ainahan visalla voi maksaa, jos rahaa ei ole?

Aloin stressata tämän vuoden joulua jo elokuussa. Kun olin viettänyt ensimmäisen unettoman yöni asiaa miettien, laitoin äidilleni viestin, että voimmeko tulla jouluksi Kaskisiin. Pakoon kaikkea – hössötystä, häsläämistä ja väkisin väännettyä joulua.

piparihommat

Mutta nyt, mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä enemmän sitä odotan. Tänä syksynä olen väsynyt vain fyysisesti – töiden, hyväntekeväisyysprojektien ja vapaaehtoistöiden yhdistelmä on ollut viimeiset kuukaudet todella raskas ja saanut miettimään omaa tulevaisuuttani. Mihin ja ennen kaikkea miten haluan aikani käyttää? Sen seurauksena olen järjestelmällisesti alkanut vähentää kaikkea ”ylimääräistä”, jota olin jo ensi vuodelle haalinut: luopunut kuntavaaliehdokkuudesta, kieltäytynyt toimeksiannoista ja jättäytynyt pois useammastakin hyväntekeväisyyshommasta.

Jotenkin kaikki tämä on antanut lisää tilaa hengittää.

Olen istunut sohvalla hengittämässä ja syömässä vastapaistettua piparia. Olen katsellut loputtoman määrän tanssiesityksiä eri joululauluihin sovitettuna. Olen osunut kirkkoon juuri silloin, kun parvelta kajahtaa Jouluyö, Juhlayö trumpetilla ja uruilla soitettuna ja kuivannut silmäkulmat sokerimunkkisilla sormilla. Olen vieraillut eilen avatulla joulutorilla kahdesti, katsellut lasta joka kuiskaa joululahjatoiveensa joulupukin korvaan ja herännyt aamulla siihen, että joku nakertaa vieressä salaa pipariporoa.

legokauppa

Olen ihan aidosti ja oikeasti nauttinut joulun odotuksesta. Ennen lapsia saatoin viettää joulunpyhät töissä – helppoa rahaa ja keskimääräistä iloisempia asiakkaita. Nyt jouluun on kuitenkin tullut ihan uudenlaista taikaa! Salaisuuksia, tirskuntaa, odotuksia ja unelmia, joita ennen ei ole ollut.

Ja se on ihanaa. Niin ihanaa, että sydämessä läikähtää joka kerta, kun mietin omia pieniä joulusta innostuneita tonttujani. Tämä on ensimmäinen joulu, josta lapsetkin innostuvat ja todennäköisesti jo ehkä muistavatkin jotain, mutta myös ensimmäinen joulu, jolloin oma sydämeni ei ole huolesta harmaa.

Ensimmäinen oikea joulu. Ei kuulosta lainkaan hassummalta.

9 comments

  1. Alma

    Juurikin noin. Tee tästä joulusta omannäköisesi, virittele niitä omia täydelliaen joulusi juttuja. Täydellinen joulu on joka vuosi erilainen, juurikin siihen vuoteen ”istuva”. Ole onnellinen jouluhetkessä.

  2. Rekkis

    Emmi! Mä niin symppaan sua… Meillä on nyt just tuo rahahuolten täyttämä joulu, juurikin luottokortti talossa vuokrista ym. pakollisista jutuista. Mies opiskelee, minä yritän yksin pyörittää taloutta osa-aikatöillä ja siinä sivussa hoitaa pikkulapsiarkea (jouduin töihin käytännössä heti nuorimmaisen synnyttyä, siinä ei paljon äitiyslomaa pidelty). Materiaa en kaipaa, mutta olisi ihanaa tehdä se joulutunnelma hyvällä omallatunnolla niin ettei jokaisesta ruokaostoksesta ja koristeesta tarvitsisi potea järjettömän huonoa omaatuntoa. Nyt olen yrittänyt tehdä lapsille aineettomia juttuja joulukalenteriin; sellaista kivaa yhteistä tekemistä joka ei vaadi rahaa.

    1. emminuorgam

      Joo, toi huono omatunto on ihan hirveä. Jouluun kuuluu paljon asioita, jotka ei todellakaan ole ”tarpeellisia”, kuten kaiken maailman glögit ja juustot, joita ainakin minä jouluisin ihan hirväesti kaipaan. Nämä on sellaisia asioita, joita ei ymmärrä, ennen kuin itse on siinä tilanteessa – kuten koko vähävaraisuutta ylipäänsä. :/

  3. Rekkis

    Luottokortti tapissa *

  4. Katri

    ❤️ Ihanaa joulua teille!

  5. Heidi

    Täällä joulujuttuja laitellaan pikkuhiljaa… Jo marraskuun oli aika jouluinen mieli, kun oli lunta maassa. 1. adventtina sitten joulunpunaiset jouluverhot ja jouluvalot tunnelmaa luomaa luomaan. Lahjoja enimmäkseen lapsille, näin kotihoidontuella ei kovin kalliita lahjoja osteta, niimpä meidän lapset saavatkin monia kierrätyslahjoja. Nettikirppareilta löytyy aika kivasti toiveiden mukaisia siistejä ja ehjiä leluja ym. ja huomattavasti pienemmällä rahalla. Muuten jäisi lahjat hyvin vähäisiksi… Ajattelin, etten tänä jouluna tee paljoakaan lahjoja itse, kun aika on rajallinen mutta aikuisille täytyy parit villasukat silti tehdä, kun niitä erikseen toivotaan. Ja mies saa villapaidan, ulkohommissa pääsee kovaan käyttöön ja on lämmin. =) Muuten hiljakseen vain niitä valmisteluja jotka on meidän perheen näköisiä, tunnelma tulee pienistä asioista ja yhdessäolosta. =)

    1. emminuorgam

      Kuulostaa ihanalta, toivottavasti lumetkin tulee vielä takaisin!

      1. Heidi

        Meillä on vielä maa valkoisena vaikkei sitä paljoa olekaan. Meidän koti on hassussa paikassa, monesti meillä on lunta, keskustassa välttämättä ei tai ainakin vähemmän….

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *