Vegaanihaasteen toinen viikko

Sanon nyt ihan suoraan: ei voisi vähempää kiinnostaa. Joudun ihan tosissaan tekemään töitä, että saan haasteen vietyä loppuun, mutta sehän tässä kai oli tarkoituskin.

Viime viikko ei ollut erityisen onnistunut. Arki pamahti ihan täysiä päälle ja olin suurimman osan viikosta reissussa. Kun aamulla lähdin kuudelta junaan, ei asemalla tai junassa ollut vegaanisia vaihtoehtoja tarjolla. Kun kiirehdin toimistolle, ei Helsingin hipsterikahvilat olleet auki. Kun raahauduin takaisin junaan, jouduin kulkemaan taksilla niin että ylipäänsä ehdin junaan – enkä aina siltikään ehtinyt. Yöpyessäni Helsingissä olin onnistunut valitsemaan varmaan ainoan hotellin, jonka ravintolassa tai aamupalalla ei ollut mitään vegaanista ja olin loppuviikosta ihan loppu koko haasteeseen.

En tiedä mikä oli syy ja mikä seuraus, mutta koko viime viikon kärsin myös ihan järkyttävästä ja jatkuvasta päänsärystä. Jo edellisviikon lopussa aloin saada finnejä ja aftoja suuhun ja viime viikolla tämän kruunasi päänsärky. En ollut osannut yhdistää päänsärkyä ruokavalioon, mutta lauantaina, kun pidin vapaapäivän koko haasteesta ja sen aiheuttamasta ketutuksesta, katosi päänsärkykin sen siliän tien.

Iso vaikutus varmasti silläkin, että söin viikonloppuna pitkästä aikaa kunnolla: viikon kiireet yhdistettynä vegaanihaasteeseen johtivat aika nopeasti siihen, että söin vain leipää ja hedelmiä ja sillä ruokavaliolla päänsärky olisi tullut varmasti ilman vegaanihaastettakin.

Olen ihan korviani myöten täynnä ei-oota 80% kahviloista ja ravintoloista, jotka sattuvat matkani varrelle. En todellakaan pysty heräämään aamulla aiemmin tai palaamaan töistä kotiin myöhemmin siksi, että teen kilometrin koukkauksen sinne tai tänne vain jonkun papumössön perässä. Minuuttiaikataulu, jota jo normaalissa elämässä on supervaikea noudattaa, ei sovi tälläisiin haasteisiin ollenkaan.

Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Haasteen aikana olen tajunnut miten vähän lihaa oikeasti kaipaan. Kertaakaan näiden 17 päivän aikana ei ole tehnyt mieli jauhelihaa ja broilerifilettä enkä oikein usko, että meillä enää niihin kotona arkiruuassa palattaisiinkaan.

Sen sijaan kaipaan arkeen kalaa, juustoa ja jugurttia, edelleen. Aina välillä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta käyttää ruuan ravintoaineiden miettimiseen ylimääräistä aikaa, kun normaalisti kasvispastan sivuun on voinut vain heittää mozzarellaa ja raejuustoa ja koko porukka on tykännyt. Ja nyt jos joku ehdottaa papujen lisäämistä jokaiseen ruokaan kun ne ovat niin helppoja ja hyviä, niin päästäni kuuluu PRÖÖT. Papukiintiöni alkaa olla kohta täynnä koko vuoden, tai ehkä jopa kahden, edestä.

Mutta, jäljellä on vielä 14 päivää ja senhän nyt seisoo vaikka päällään! Josko tällä viikolla haasteeseen löytäisi ihan uutta puhtia, kun loppuviikon saa olla kotona omien ruokapatojen ääressä.

PS. Sanokaa nyt joku muukin, että teillä takkuaa? Tuntuu, että olen koko Vegaanihaasteen ainoa osallistuja, joka ei ole jo laihtunut 10 kiloa ja löytänyt uutta puhtia elämäänsä.

PPS. Minut ja pelottavat PS Olen vegaani -tubekanavan Minnin ja Pajun kuvasi Aino. Kannattaa tsekata likkojen videot – uskotteko kun sanon että on olemassa hauskoja vegaaneja?

16 comments

  1. Minna

    Olen ollut kasvissyöjä vuosikaudet, mutta parin vuoden takainen vegaanihaaste-kokeiluni kosahti tyyliin pakastepizzaan ja juustonaksuihin varmaan ekalla viikolla. Nostan siis hattua yrittämisestä, kyllä se siitä!

    1. emminuorgam

      Ahhahha! Niin ymmärrän (paitsi juustonaksuja en kyllä ymmärrä koskaan, missään). 😀

  2. Ida's Cozy Corner

    Tsemppiä Emmi! Ihan mahtavaa että lähdit tähän mukaan ja olet rehellinen haasteen etenemisestä. Luettelit kirjoituksessasi hyvin kaikki ne syyt, mitkä ovat estäneet itseäni siirtymästä ihan kokonaan vegaaniruokavalioon. Jos ei ehdi0 aina ostaa tai tehdä omia eväitä valmiiksi (josta taitavat suoriutua vain yli-ihmiset, jotka eivät tee ikinä spontaaneja reissuja mihinkään), kahviloista ja huoltoasemilta on vaan välillä täysin mahdoton löytää vegaaniruokaa. Isoissa kaupungeissa tarjonta alkaa olla jo kohtuullista, mutta yleensä pitää tietää vegaaneille sopivat paikat etukäteen. Onneksi maailma alkaa muuttua ja näin vegaanihaasteen kautta voidaan herätellä sitä kysyntää vegaanisellle ruualle 🙂 Koita säkin käydä ostamassa kaupasta valmiiksi evästä jos tiedät että on tulossa tuollaisia kiirepäiviä. Ja sit vaan rennosti joustamaan tavalliseen kasvisruokaan, jos jostain ei saa täysin vegaanista. Kukaan ei tuomitse, sillä tärkeintä on vaan yrittää olla kuukausi mahdollisimman vegaanisesti 🙂

    1. emminuorgam

      Kiitos tosi kivasta kommentista! 🙂 Olen itseasiassa valinnutkin aina sen kasvisvaihtoehdon, jos sellainen vaan on ollut tarjolla ja aion kyllä jatkaakin tätä. Yksi päivä söin koulutuksessa tarjotun kinkkuleivän ja mietin, että miksi ihmeessä sitä on joskus kuvitellut tarvitsevansa kinkkuleikkeleitä johonkin?

  3. Marja

    Ainakin Hyvä kurkku kirjoittaa ravintola- ja kahvilakokemuksistaan Helsingissä, joten sieltä saa vinkkejä syömiseen. Mä omen myös mokannut pakastepizzan, lattekahvin ja töissä pullan monta kertaa tämän haasteen aikana, mutta papuja en ole kyllä syönyt normaalia enempää. Me ollaan kyllä kasvissyöjiä jo muutenkin ja mulla on kovassa käytössä ollut Vegaanin keittiössä -kirja jo jonkin aikaa. Mä itse olen tykännyt niin paljon tästä, että taidan jatkossakin enimmäkseen vältellä maitotuotteita, vaikka totaalivegaaniksi en jaksais jatkuvan syynäyksen takia ryhtyä.

  4. Emilia

    Kiitos kans rehellisestä kirjoituksesta! En osallistu tänä vuonna vegaanihaasteeseen, mutta joskus aiempina vuosina osallistuin. Ihan samat fiilikset: pavut alkaa vain tulla korvista parin päivän päästä ja tofu myös, oon vain pirun vaihtelunhaluinen, minkäs teet. Nostan hattua kaikille jotka siihen pystyvät!

    ps. ota ruokavalioon tahini ja maapähkinävoi, niistä saa kans kivasti protskua ja just sitä vaihtelua 🙂 Sopii leivän päälle erilaisten rehujen kanssa, esim. banaanin tai kurkun 🙂

  5. Janica B.

    Mä muuten kokeilin pari päivää sitten quornia. Se ei tosin ole vegaaninen, mutta hyvä kasvisvaihtoehto jatkoa ajatellen. Quorn on siis tehty sieniproteiinista ja siinä on hieman kananmunaa. Juu, tiedän, kuulostaa friikiltä, mutta tykkäsin tästä tosi paljon. Quorn maistui ja tuoksui hämmentävän paljon kanalle tai possulle. Luulen, että sopii hyvin esim. wokkeihin.

    Villehän ei pidä tofusta ja dissaa soijaa muutenkin ilmastosyistä. Quornille kuitenkin syttyi sekä maun että alkuperän puolesta, se on siis valmistettu Briteissä.

    Me lopetettiin myös pari vuotta sitten leivänpäällysleikkeleiden syöminen. Ei ole tullut ikävä, ja lihankulutuksemme väheni tämän arkea minimaalisesti muuttaneen valinnan vuoksi lähes 10 kiloa vuodessa! Kirjoitin tosiaan tämän kuun Voimaan jutun siitä, miten sekasyöjä voi muuttaa ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi. Laskin siihen, että jos jokainen suomalainen vähentäisi lihansyöntiään edes leikkelepaketin verran viikossa, lihankulutuksemme voisi vähentyä teoriassa jopa yli 50 miljoonaa kiloa vuodessa.

    Jo muutaman juustoviipaleen korvaaminen hummuksella ja lihan säästäminen vaikka vain viikonloppuun ovat oikeasti isoja tekoja. Minä yritän syödä nykyään pari-kolme kertaa viikossa vegaanisen lounaan Gopalissa. Kuulostaa vähältä, mutta kun asiaa miettii taas vuositasolla, vaikutus on suuri.

  6. Paula

    Kiva, että kirjoitat aiheesta ja se on saanut pohtimaan omaa ruokavaliota. Olen aina ollut sekasyöjä ja tuskin koskaan tulen aloittamaan mitään ehdotonta ruokavaliota, mutta kasvisruoan osuuden lisääminen ruokavaliossa kiinnostaa eettisistä ja ekologisista syistä. Meidän olisi todella helppo esimerkiksi lopettaa punaisen lihan ostaminen kaupasta kokonaan, koska meidän on mahdollista saada jonkin verran hirven lihaa. Ja tuo leikkeleasia on kyllä ihan totta, harkitsen nyt tosissani niiden ostamisen lopettamista. Tällä hetkellä kotiäitinä ollessani syömistä on helppo hallita, kun syömme pääasiassa kotona, mutta sitten myöhemmin työpaikkalounaalla valinnanvaraa on vähemmän.

    Poikkeuksiakin varmasti on, mutta suurin osa vegetaristeista ja vegaaneista tuntuu olevan kovin ehdottomia ruokavalionsa suhteen eli että sitä lihaa ei syödä sitten enää missään tapauksessa, ei edes maisteta. Ihmetyttää, että miksi pitää olla näin. Onko se ajatus syödystä lihasta sitten jotenkin niin etova vai pelkääkö siinä jotenkin repsahtavansa? Eikö voisi syödä pääsääntöisesti kasvisruokaa tai vegaanista, mutta esim. kylässä tai jos ravintolassa ei ole hyvää vaihtoehtoa, niin sitten voisi joustaa?

    Törmäsin kaupassa hiljattain yhteen rasiaan nyhtökauraa ja pitihän sitä sitten kokeilla. Maku ja koostumus olivat oikein positiivisia yllätyksiä.

  7. -jenni-

    Hienoa, että kirjoitat tästä. Itse en ole vegaani, enkä edes vegetaristi, vältän lihaa, valitsen usein ei eläinperäisiä -vaihtoehtoja, suosin omassa elämässäni lounaspaikkoja ja kahviloita, joissa näitä vaihtoehtoja on tarjolla. Mutta jos ei ole, syötävä on.
    Niinhän sen varmaan pitääkin olla vähän vaikeaa. Mutta voi kun ei olisi. Toivon, että haaste ”normalisoi” vegaaniutta ja vegaanisia vaihtoehtoja. Että mitä enemmän niitä vegaanisia vaihtoehtoja pyydetään kahviloissa, sitä enemmän niitä myös tarjottaisiin. Että vaikka nyt saat ”eioota”, niin jaksaisit pyytää niitä vegaanisia vaihtoehtoja vaikka haasteen jälkeenkin välillä. Ja jos on tarjolla, senkin vaihtoehdon voi valita, vaikka ei ole vegaani. Joka kerta, kun pysähdyn miettimään valintojani ja tiedostan mitä valitsen, on se onnistuminen. Tsemppiä haasteen loppuunviemiseen 🙂

    1. emminuorgam

      Joo juuri näin olen itsekin ajatellut! Ja kiitos tsempeistä, kyllä tää tästä. Kotona ei ahdista niin paljoa, kun ei tarvitse olla koko ajan miettimässä ruokaa.

  8. Laalaa

    Lyhyt kommentti edelliseen: kyllä, ajatus lihan syömisestä etoo, ei siinä pysty ”joustamaan”.

    Ymmärrän, että se voi tuntua oudolta .

    Tsemppiä Emmi haasteeseen! Hieno juttu, jos se saa kyseenalaistamaan just jonkun pienen asian omassa ruokavaliossa, kuten nuo leikkeleet .

    T. 20 vuotta lihaa syömätön

  9. Laalaa

    Kommentti siis nimimerkille Paula, toinen kommentoija ehti väliin 🙂

  10. Sanni

    Kiitos inspiraatiosta. Tekstisi poiki ruokavalioanalyysin: http://www.lily.fi/blogit/neljantienristeys/mita-syon-ja-en-syo

    Olen sekasyöjä, joka kuitenkin useimmiten valitsee kasvisvaihtoehdon. Vegaanijututkin ovat osa arkea, mutta sitten taas on nämä juustot ja jugurtit, joista luopuminen tuntuu vaikealta – osin saatavuussyistä, osin tunne- ja fiilissyistä.

    Quorn on kyllä hyvä tuote, tutustuin siihen 2000-luvun alussa Ruotsissa opiskelijavaihdossa ollessani. Mutta mä en kyllä jostain syystä kovin helposti käytä sitä ruoanlaitossa. Kuten en myöskään tofua, härkistä, nyhtistä etc… Ei mitään niitä vastaan, ehkä omia toimintatapoja on vain vaikea muuttaa kiireisen arjen keskellä. Ja sitten se, että pitäisi lanseerata nämä tuotteet lapsille, mutta kun harrastava nuoriso tarvitsee polttoainetta, niin koskaan ei oikein tunnu olevan sopiva aika ottaa sitä riskiä, että sapuskat jäävätkin lautasille. 😉

    1. emminuorgam

      Tosi kiinnostavaa pohdintaa! Meillä on aika samanlainen ruokavalio, paitsi että RAKASTAN kalaa enkä varmaan muuta söisikään, jos ei välillä olisi pakko. 😀

  11. Sonja

    Mukava lukea tästä kokemuksesta, vaikka ite en ookkaan tässä mukana ja noh, vahvasti sekasyöjiä ollaan molemmat tässä taloudessa. Itse voisin syyä lihatonta ruokaa enemmän, mutta talouden toisella osapuolella on perinteinen asenne asiaan ”nälkä ei lähe pelkällä kasvisruualla”. Ei vaikka oon ehottanut soijaa, tofua ja mitälie tähän kaveriksi. Lohduttaudun sillä että meillä syyään paljon itse pyydettyä kalaa (sekä meri-että järvi ja jokikalaa) sekä poroa ja hirveä. Edes vähä ekologisempaa ja eettisempää siis. Ehkä mun täytyy vaan sinnikkäästi ja vaivihkaa vaihtaa se jauheliha soijarouheeseen ja tunkea niitä rehuja lautaselle 😀

  12. Kati

    Hei,kannattaa käydä Ravintola Copalissa Tampereella,ja niitä onkin oikeastaan kolme nykyään.
    Ihanaa kasvisruokaa ja kaikki vegaanista!

Vastaa käyttäjälle emminuorgam Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *