Arkikuva 3/52

Viime viikon voisi summata valitusvirrellä – lapset kipeänä, siippa reissussa, ne normihommat – mutta tällä viikolla nämä olivat ihan toisarvoisia erään toisen asian rinnalla. Se asia on parasta, mitä televisiossa on tapahtunut sitten, ööööh, ehkä koskaan ja parasta, mitä Norjasta on koskaan tullut. Se on SKAM.

SKAM on norjalainen teinisarja, joka Ylen mukaan kertoo ryyppäämisestä ja teinidraamasta. Oikeasti se kertoo erilaisuudesta, yhteiskunnasta, seksuaalivähemmistöistä, omaksi itseksi kasvamisesta, pakolaiskriisistä, feminismistä ja ryyppäämisestä.

Myönnän, olin skeptinen. TODELLA skeptinen, mutta jo ensimmäiset 20 minuuttia saivat minut koukkuun, josta pääsin irti vasta neljä päivää ja 36 jaksoa myöhemmin. 

SKAM on samaistuttavan ihanan kamala. Sitä katsoessa on taas 15-vuotias, tietäen elämästä kaiken. Rakastan sarjan päähenkilöitä, rakastan sen ehdottomuutta, naiiviutta ja röyhkeyttä. Aina välillä se tulee niin kiusallisen lähelle, että tekisi mieli sammuttaa ruutu ja unohtaa, että on koskaan ollutkaan teini. 

Viimeiset neljä päivää olen itkenyt, nauranut, pelännyt ja surrut päähenkilöiden kanssa. Olen jauhanut SKAMista jokaisessa somekanavassa, chatissa ja seinillä. Olen katsonut sitä lähes läpi yön, ruokaa laittaessa, bussissa istuessa ja lapsia nukuttaessa. Olen huokaillut ihastuksesta ja kaivannut kainaloon aina, kun Isak on näyttänyt maailman onnellisimmalta nuorelta mieheltä ja heittänyt henkiset ylävitoset aina, kun Noora on täydellisessä punaisessa huulipunassaan vaatinut oikeudenmukaisuutta ja puolustanut hyvinvointivaltiota – toivoen, että olin teininä edes puoliksi yhtä mahtava kuin hän.

En pysty arvostelemaan ohjelmaa objektiivisesti, enkä edes halua. Se on mielettömän upea, ja teidän kaikkien pitäisi katsoa se. 

Jos ette usko minua, niin uskokaa edes Lilyn Miaa.

2 comments

  1. madde

    Kiitos! Pitihän tämä katsoa, kun näin kehutaan. Skam on oivallista katsottavaa teineille ja teinien vanhemmille ja ihan kaikille muillekin.

    Jos yhden kansakunnan nuoriso nyt osaa paremmin ajatella ja sanoittaa tunteitaan, niin mihin se kanssa kykeneekään. Tykkäsin eettisitä pohdinnoista, jotka tulivat vaivihkaa, lainopillisista neuvoista ja erityisesti arvostin tunteiden analysointia ja itselle järkälemäisten asioiden pistämistä oikeisiin mittasuhteisiin. Väitän, että meillä kaikilla on jotain opittavaa Skamista.

  2. Alissa

    Paras nuortensarja, niinku ever. En ihmettele hypetystä yhtään!
    Ihanaa kun kerrankin on tehty samaistuttava sarja nuorille (ja meille vähän vanhemmillekin nuorille), jossa oikeasti sukelletaan nuorten maailmaan ja käsitellään upeasti vaikeitakin asioita. Tämä sarja ei aliarvioi nuoria. Oon koukussa ja voisin hehkuttaa tätä maailman tappiin saakka. Seuraavaa kautta odotellessa… aloitan alusta. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.