Onnistuneella blogimatkalla voidaan yhdistää vaikka sisällissota antipastoihin

Kun on blogannut yli kymmenen vuotta, on ehtinyt osallistua jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin. Osa noista on ollut ihan ok, osa erinomaisia ja iso osa yhtä tyhjän kanssa. Luultavasti kuka tahansa, joka töiden puolesta käy paljon juhlissa, lanseerauksissa tai muissa tilaisuuksissa, pystyy allekirjoittamaan saman.

Tiedän myös olevani vähän ronkeli. Tekniikan toimiminen, ohjelman sujuvuus ja ruuan arvosteleminen on ammattitauti, josta olisi joskus ihan kiva päästä eroonkin. Minun on hyvin vaikea juhlia tai viettää lanseerausta ilman, että olen henkisesti tapahtumatuottajan hame päällä. Olin jopa omissa häissäni töissä – älytöntä, mutta tiikeri, raidat jne.

PING Helsingin jälkeen rima on vain entisestään kohonnut. Olen kaksi vuotta ollut tuottamassa tapahtumaa, jossa jokainen yksityiskohta, nurkka, väri ja valaistus on mietitty ihan vimpan päälle. Viime keväänä osallistuin pingin jälkeisellä viikolla erääseen seminaariin ja olin vielä niin pingipäissäni, että kiinnitin huomiota kaikkeen, kaiuttimien piuhojen teippivalinnasta lähtien.

Suomalaisen epätyypilliseen tapaan tekisikin mieleni sanoa, että olen myös aika hyvä tapahtumien tuottamisessa ja ideoinnissa. Siksi olen tosi iloinen, että Tampereen Työväen Teatteri tarttui keväällä syöttiin ja lähti mukaan toteuttamaan bloggaajien Tytöt 1918 -päivää.

Keväällä järjestetty Tampereen kulttuuritalojen yhteinen Tampere 1918 -pressitilaisuus oli vaikuttava tilaisuus. Paitsi puitteiltaan, myös sisällöltään. Hävettää myöntää, mutta olen vasta tämän vuoden aikana tajunnut, että tosiaan, meidän kotikaduilla on sodittu, eikä siitä ole kuin 100 vuotta. Olin ensi vuoden kulttuurituotannoista niin innoissani, että halusin kertoa niistä kaikille muillekin – ja mikä olisikaan parempi keino kuin kutsua teatterista ja kulttuurista kiinnostuneet bloggaajat paikan päälle?

Ehdotin bloggaajapäivän järjestämistä kulttuuritaloille ja TTT:n tiedottaja Sari – joka muutenkin ymmärtää bloggaajia ja somea todella hyvin – innostui ideasta. Laitoimme tuumasta toimeen ja kutsuimme teatteri- ja lifestylebloggaajia Tytöt 1918 -musikaalin harjoituksiin.

Ja tästä päästään siihen kiinnostavan blogimatkan järjestämiseen. Niin tärkeä ja yhteiskunnallinen aihe kuin Tytöt 1918 on, ei se vielä sellaisenaan merkitse ulkopuolisille mitään. Jotta bloggaajat saatiin houkuteltua Tampereelle, tuli päivän ohjelmaan suunnitella muutakin.

Merkityksellistä sisältöä ja vähän hemmottelua

Tytöt 1918 kertoo Tampereen naiskaartilaisista ja talven 1918 tapahtumista. Aihe oli jo tuolloin tulenarka: naisilla ei sata vuotta sitten ollut hääppöiset oltavat. Housuihin pukeutuminen, aseeseen tarttuminen ja tappaminen olivat asioita, joita ei voitu kuvitellakaan naisten tekevän. Valitettavasti ennalta annetun roolin murtaminen on ihan yhtä ajankohtaista edelleen ja siksi meille olikin tärkeää kutsua paikalle sellaisia ihmisiä, joita jo Tyttöjen teema puhuttelee. Päivään kutsuttiin siis paitsi teatteribloggaajia myös teatteria harrastavia, naisasiasta ja kulttuurista kiinnostuneita, potentiaaliset teatterikävijät tavoittavia bloggaajia.

Tammer-Tampere

En usko, että teatteri kuitenkaan sellaisenaan olisi riittänyt houkuttelemaan muualla asuvat bloggaajat paikalle. Siksi löimme hynttyyt yhteet Tampereen vanhimman hotellin kanssa: Tammerin upea, historiallinen miljöö sopi tilaisuuteen kuin nakutettu. Radisson Blu Grand Hotel Tammer on rakennettu vuonna 1929 kansainvälisen tason loistohotelliksi ja se on edelleen vähintään yhtä upea! Rakennus on Museoviraston suojelema, eikä sitä ole pilattu yhdelläkään uusvanhalla string-hyllyllä – niin nättejä kuin ne kotikeittiöissä ovatkin.

En koskaan aiemmin ole yöpynyt Tammerissa, vaikka lähes kaikissa Tampereen hotelleissa on tullut vietettyä öitä. En siis oikein tiennyt mitä edes odottaa, mutta kokemus oli todella hyvä. Huoneet olivat mukavan tilavia ja tyylikkäästi sisustettuja ja Tammerin vuode yksi parhaista koskaan nukkumistani. Kadehdin myös aina hotellien muhkeita peittoja, vielä joskus raaskin ostaa sellaisen kotiinkin. Erikoismaininnan saa kuitenkin Tammerin aamiaishuone. Se on häkellyttävän kaunis ja pöytiin tarjoiltava kahvikin tekee aina vaikutuksen.

Majoituksen lisäksi vähintään yhtä tärkeässä roolissa on ruoka. Missä tahansa tilaisuudessa ihmisistä tulee sitä hyväntuulisempia, mitä parempaa ruokaa on tarjolla. Niin myös nyt.

Päivä alkoi Tampereen Työväen Teatterin uutuusbuffan maistelulla. Oli kiva päästä lounaalle TTT:n ison salin yhteydessä olevaan aitioon, josta pystyi myös kurkkimaan käynnissä olleita harjoituksia. Aitio minibaareineen ja ruokineen toi mieleen urheiluhallin aition – sillä erotuksella, että teatteri on huomattavasti kiinnostavampaa ja miljöö upeampi.

TTT Tytöt 1918

Illalla söimme Tammerin Trattoria Tammerinpuistossa, joka viimeistään löi allekirjoittaneen ällikällä. Mielikuvani Tammerista oli kädenlämpöinen ja keskinkertainen hotelliravintola, mutta todellisuudessa nautimme illallisesta ihan hirveästi! Meille tuotiin toinen toistaan ihanampia jaettavia lajitelmia ja istuimmekin ravintolassa kuin tatit siihen saakka, että henkilökunta sytytti siivousvalot ja sai siten seurueemme vihdoin liikkeelle. Antipastoihmisenä myös Trattorian perjantaisin järjestettävä after work bruschetta -buffa alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla kuin ennen.

Koska päivän aihe oli niin hevi, eikä sisällissota teemana välttämättä se kaikista hullunkurisin, järjestin porukalle myös hengähdyshetken sodasta. Ensin pohdin teemanmukaisesti jotakin Tampereen historiaan liittyvää kävelykierrosta, mutta päädyin kuitenkin vähän kevyempään hassutteluun. Room Escape on varmaan kaupungin tunnetuin pakohuonepelifirma ja se laajensi juuri toimintaansa myös Finlaysonille vanhan kouluni tiloihin. Olipa nostalgista käydä pelaamassa vitoskerroksessa, jonka kattoterassilla juotiin salaa kaljaa ja kakkoskerroksessa tehtiin ainejärjestön vallankumouksia.

Lähdin pakohuonepeliin vähän käsiä heilutellen, sillä olen joka kerta pelatessani päässyt huoneesta ulos. Tällä kertaa meille kuitenkin valikoitui ihan älyttömän vaikea huone ja tunti oli kulunut ennen kuin ehdittiin suurinpiirtein kissaa sanoa. Syytän häviöstämme tietysti muita pelikavereita ja ennen peliä juotua (mini)skumppapulloa. Itsessänihän harvoin on mitään vikaa.

room-escape-finlayson

Yksi, ehkä kaikista tärkein pointti blogi- tai pressimatkoilla on se, ettei päivän aikana saa tulla liian kiire. Ohjelmaa ei saa olla liikaa ja hömpän ja asiaohjelman pitää vuorotella sopivassa suhteessa. Ei kannata myöskään olla liian mustasukkainen oman palvelun tai yrityksen vuoksi – yhteistyökumppanien etsiminen tekee matkasta vain tuplasti hauskemman.

Odotan malttamattomana matkalle osallistuneiden bloggaajien juttuja päivästä. Jännittää kuulla, että kokivatko he päivän yhtä onnistuneeksi kuin me järjestäjät ja miten Tytöt 1918 -musikaali on otettu vastaan. Itselleni harjoituksiin osallistuminen ja tekijöiden tapaaminen oli tunnerikas kokemus ja yhtä liikuttumisen ja innostumisen sekamelskaa. Ensinnäkin on supermielenkiintoista nähdä miten näin suuri musikaali syntyy ja toisekseen Eeva Konnun sävellykset ja Heikki Salon sanoitukset ovat henkeäsalpaavan koskettavia. Tammikuussa järjestetään avoimet ja maksuttomat harjoitukset ihan koko kansalle, eli kannattaa seurata TTT:n somea ja tiedostus, jos (ja kun) aihe kiinnostaa.

Eli näin järjestät onnistuneen blogimatkan:

  1. Kutsu blogimatkalle tai pressitilaisuuteen vaikuttajia, joita viestisi kiinnostaa. Itsestäänselvien ja tuttujen kasvojen lisäksi kutsu vaikuttajia myös oman kuplasi ulkopuolelta. Muista myös mikrovaikuttajat. Joskus voi olla hedelmällisempää osoittaa viesti muutamalla sadalle aiheesta kiinnostuneelle hengelle sen sijaan, että ampuu viestin satunnaisesti kymmenille tuhansille.
  2. Suunnittele tasapainoinen ohjelma. Asiasisältöjen ja viihdyttävän ohjelman pitää myös tukea toisiaan, eli pysyttele tietyssä aihepiirissä tai teemassa. Muista jättää aikatauluun tyhjää tilaa, sillä usein aikataulu venyy ja paukkuu eikä ylimääräisestä hengähdyshetkestä koskaan haittakaan ole.
  3. Huolehdi siitä, että ruokaa, juomaa ja sirkushuveja on riittävästi. Eli hyvin yksinkertaisesti vieraillesi ei saa tulla nälkä tai jano. Hyvällä ruualla on myös helppo hemmotella. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta olen ollut jopa ravintolan pressitilaisuudessa, jossa ei tarjoiltu ruokaa. Kaiken muun tekemisen ohella tärkein saattaa joskus unohtua.
  4. Tee jo ennen matkaa selväksi, mitä odotat saavasi ja mitä voit osallistujille tarjota. Maksetaanko osallistujille palkkio vai perustuuko se vapaaehtoisuuteen? Onko kyseessä sisältöyhteistyö vai tavoitellaanko ansaittua mediatilaa? Kerro toiveistasi avoimesti ja kuuntele, mitä vieraillasi on sanottavaa.
  5. Pyydä apua, jos tuntuu, ettei matkan tai pressitilaisuuden järjestäminen tunnu itsestä luontevalta. Esimerkiksi kröhöm, minä, olen erityisen hyvä järjestämään tilaisuuksia, jotka näkyvät myös somessa ja joissa on osaltaan myös elämystakuu.

2 comments

  1. Katja

    Kuulostaa mahtavalta illalta! Olen hokenut noista pakohuoneista kaikille ja ”yllätyin”, etten synttärilahjaksikaan saanut. Pakko te testata! 🙂

    1. Emmi Nuorgam

      Joo se on tosi kivaa, varsinkin jos on hyvä porukka! Ensimmäinen kerta menee aina vähän ihmettelyyn, mutta sitten se logiikka alkaa aukenemaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.