15 In Ajattelin tänään/ Oma elämä

Silloin päätin lopettaa blogini

Ilmoitin eilen miehelleni, että nymmää muuten lopetan bloggaamisen. Olin istunut tunnin koneen ääressä ja yrittänyt sanoa jotain lennokasta, mukaansatempaavaa ja koskettavaa kahden viikon lomasta. Tuona aikana sain kirjoitettua ”Oli kivaa.” ja ajateltua sata kertaa, että vittu who cares?! Loma kun loma, mitä siitä sen enempää jauhamaan. Ne, joita kiinnostaa, ovat jo nähneet Instagramista että oli kivaa ja ne joita ei kiinnosta – no, niitä ei kiinnosta.

Olen tänä keväänä blogannut 10 vuotta. Blogini on siis juuri siinä ärsyttävässä kolmasluokkalaisen iässä, jossa se ei ole enää ihan lapsi, mutta ei oikeastaan vielä teinikään.

Luojan kiitos ne ensimmäiset kirjoitukset eivät enää ole missään tallessa. Jo nyt vanhimmat juttuni ovat tuskallista luettavaa. Vähän kuin lukisi kuvitteellista kokoomusnuoren päiväkirjaa, jossa kerrotaan lähinna kuka pani ja ketä, pilkataan vasemmistolaisia ja esitellään omaa erinomaisuutta. Harmi vain, että tämä päiväkirja ei ole kuvitteellinen, vaan ihan totta. En aidosti tunnista itseäni noista jutuista enkä tajua, miten kukaan on koskaan viitsinyt olla ystäväni. Jos kusipäisyydestä olisi saanut palkintoja, niin olisin varmasti ollut palkittujen listalla. Ehkä olinkin, en onneksi muista.

Julistin myös, että blogimaailma kuolee. Blogit ovat kaupallista paskaa ja jatkuvaa mainoskatkoa, jossa näkyvyyttä saa se, joka keksii tarjota eniten. Suurimpaan osaan jutuista voisi vaihtaa jalkaraspin tilalle minkä tahansa hyödykkeen, eikä sisältö muuttuisi miksikään.

Julistamme, että vaikuttajamarkkinointi toimii – ja siis toimiihan se, mikä tekee tästä ehkä sietämättömintä – ja lietsomme mainostajat joukkohysterian partaalle. Jokainen haluaa tehdä vaikuttajamarkkinointia ja pikkuhousunsuojia tulvii mammabloggaajien ovista ja ikkunoista. Kommentoimme juttuja korkeintaan ironisen hauskasti, ettei mainostaja suutu ja samaan aikaan vakuuttelemme, miten aitous puree ja täytyy olla hei aito että lukijat tykkää.

Kaikki on mennyt niin nurinkuriseksi. Bloggaajien täytyy tuottaa sisältöä, joka kiinnostaa lukijoita. Jotta bloggaajalla on aikaa ja rahaa tuottaa sisältöä, täytyy bloggaajan mainostaa perusvoidetta, joka ei kiinnosta lukijoita, mutta josta saa rahaa, jolla voi kustantaa muun sisällöntuotannon, jolla maksaa kunkin viikon sata kiloa avocadoa ja seesaminsiemeniä, josta postata valkoisia aamiaiskuvia instaan, jolla saada kutsuja valkosiin kahviloihin ja tägätä itsensä intternettiin ironisesti #girlbossina (ja muistaa mainita, että tiedostaa kyllä etuoikeutetun asemansa, ettei kaikilla ole tähän varaa, mutta lahjoita sinäkin Unicefille viisi euroa koska se on vain yhden take away latten hinta).

Sen bloggaamisen ajattelin nyt siis lopettaa.

En ole vuosiin kirjoittanut blogiin mitään hauskaa. Sitä ennen saatoin olla joskus ihan viihdyttävä, mutta sitten rupesin tekemään tätä ammattimaisesti, eli vitun tylsästi. Suunnittelin postauksia, koska niin kannattaa tehdä ja vertasin pakonomaisesti Google Analyticsin lukuja kaikkeen mikä liikkuu. Eniten lukijoita saa silloin, kun kertoo että nyt masentaa tai huomaa olevansa tosi läski, mutta ei kai ihminen voi lopun ikäänsä kirjoittaa olevansa masentunut läski?

Tänä kesänä tämä blogi muuttuu siis joksikin toiseksi. Se saattaa päivittyä kerran viikossa tai kuusi kertaa viikossa, mistäs sitä tietää. Voi olla, että kirjoitan tismalleen samoista aiheista tai lopetan kirjoittamisen kokonaan. On aika lunastaa ne omat puheensa rehellisyydestä ja siitä, että aito täytyy olla. Aito hyvä, aito myy!

Voihan se myös olla, että jo ensi viikolla kerron teille kuinka hoidan kynsinauhojani tai miten voitelen ruisleivän. Perusvoide ja avocadot on kalliita. Jotenkin nekin kuitenkin täytyy maksaa.

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply
    Missä olet Laura?
    13.6.2017 at 19:44

    Äää mulla on sata ajatusta tähän liittyen, mutta sanon heti alkuun: mahtava, rohkea veto. Ollaan puhuttu tästä ennenkin, ja toivottavasti puhutaan pian lisää. Oisko parvekeviinit/kahvit/jotkut tässä joku ilta?

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      14.6.2017 at 10:36

      Ehdottomasti otetaan. Pistin saunan lämpiämään ja olutta on!

  • Reply
    Johanna
    13.6.2017 at 23:28

    Ei saa säikytellä! Ehdin jo miettiä, että ketäs mä sitten seuraan.

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      14.6.2017 at 10:36

      😀 <3

      • Reply
        Johanna
        14.6.2017 at 23:01

        Oon myös miettinyt, että voitaiskohan joskus tavata?

        • Reply
          Emmi Nuorgam
          15.6.2017 at 08:59

          Tietenkin. Ilmoittele kun olette tulossa tänne päin! 🙂

  • Reply
    Taru/ stuffabout.fitfashion.fi
    14.6.2017 at 07:01

    Välillä sitä meinaa itsekin tuijotella analyticsia liikaa

  • Reply
    Sanni
    14.6.2017 at 09:25

    Pus Emmi. Oot mahtava. Ja voitaisko mennä sinne lounaalle / kaljalle / kahville!

    • Reply
      Emmi Nuorgam
      14.6.2017 at 10:35

      Voitais! Ensi viikolla?

      • Reply
        Sanni
        14.6.2017 at 10:53

        Erittäinkin hyvin. Laitan sulle viestiä.

  • Reply
    marika
    14.6.2017 at 20:00

    Joskus on ihan älyttömän mukavaa olla vanhan koulukunnan haircuttaava indiebloggari.

    Eihän sillä elä, paitsi jos bloggaa töissä palkallisella kaffepaussilla, mutta on mukavaa ja letkeää ja riippumatonta ja saa olla hauska tai tylsä jos siltä tuntuu.
    Onneksi en ihan hirveästi välitä avokadoista, niin ei sekään muodostu kriisin aiheeksi.

  • Reply
    Sini
    15.6.2017 at 09:29

    Tää on eka kerta ku törmäsin blogiisi mut oon naureskellu tän postauksen huvittaville totuuksille extrapaljon aamudarroissani. Ihan paras!

    • Reply
      emminuorgam
      20.6.2017 at 11:35

      Kaikki esimerkit on tietysti täysin kuvitteellisia… 😀

  • Reply
    Minttu, Kivempi blogi
    16.6.2017 at 22:20

    Twitteristä tänne päädyin, ja hyvä niin! Ihan mielettömän hyvä postaus.

  • Leave a Reply